Suvaitsevaisuus ja syyllisyys

Ei kaikki ymmärrä vieläkään edes erilaista mielipidettä.

Identiteettien ymmärtämistä alettiin peräänkuulluttaa kyllä jo Ranskan vallankumouksessa. Jokaiselle kuuluu oikeus hyvään elämään. Silti uskontojen tähden yhä vankeuteen joutui identiteetin erilaisen tähden.

Suvaitsemattomuus tulee lisääntymään pienen suvaitsevaisen suvannon jälkeen. Nimittäin humanismi tullaan korvaamaan teokratialla.
Tuo teokratia kylläkin saattaa uskonnon asemesta perustua tietoon ja filosofiaan.

Eräiden mielestä ihmistä seuraa
1. KIRKKO
2. PLATON
3. IHMISEN POIKA, NEBUKADNESSAR

Itse veikkaan että ne kaikki käydään läpi ja paras niistä jää voimaan.

Mitä se sitten merkitseekin suvaitsevaisuuden kannalta.

Eräs tyttö paljasti minulle löytämänsä elämänviisauden koskien miehiä. On vain KAKSI eri tyyppiä.
1. Ne joille alkoholi on kaikki kaikessa
2. Ne joille pimppi on kaikki kaikessa

Mitään muuta eroa ei miehissä ole.
Sain siihen seuraavan selityksen kun luin Tieteen Kuvalehdestä että puolella ihmisistä on geeni joka sekoittaa pään alkoholista : Puolet miehistä on jo kivikaudella olleet metsästäjä sotureita mutta puolet jäi kotiin keräilijöiksi eli marjanpoimijiksi. Metsästäjät ovat aina persoja alkoholille. Marjanpoimijat pimpille.

Kyse on kaikessa siis geeneistä.
Sekä kivikauden aikaisesta asiasta.

Metsästäjät eivät suvaitse marjanpoimijoita.

Varmaan syyllisyyden ja suvaitsevuuden rajat menee omassatunnossa. Ihminen"tietää", jollain tavalla mikä on oikein tai väärin. Mutta hän voi myös kieltää tämän tiedon piiloutumalla siltä.
Koska aito moraalin taju tuomitsee myös ihmisen itsensä, on vaarana , että kieltäessään syyllisyytensä ihminen "sokeutuu"itseltään.
Piilossa ihminen uskottelee olevansa turvassa. Totuus on vaarallinen, koska sen valossa tuomio tulisi ovelle kolkuttelemaan . Omantunnon herkkyyden puute korvautuu oikeassaolemisella, passiivisuudella tai tuomaroimalla muita. Ulospäin ollaan näennäisen suvaitsevaisia tilanteen vaatiessa.
Itsetuntemuksen puutteen vaikutukset huomataan yleensä kriisien kautta. Kun yksilöt menettivät kyvyn tutkia itseään totuudellisesti, sen seurauksena tapahtui ensin (egon) yritys korjata poliittisesti tai muuten ympäristöä ja ulkoista maailmaa. Alettiin tehdä paratiisia ja saatiin aikaan kaaos. Mutta jos yksilöt suostuvat rehellisesti katsomaan peiliin muun maailman parantelemisen sijaan, todellinen muutos on mahdollinen. Ilman aitoa syyllisyyttä ihminen toteuttaa hyveiden performanssia, Suvaitessaan muita hän piiloutuu ihmisyyden vastuusta. Aidossa vastuussa on lupaus tulavaisuudesta, sillä se ei katso läpi sormien vääryyksiä, eikä myöskään suostu niiden uhriksi.

Olen sitä mieltä, että syyllisyyden tunne, toisin kuin häpeä on ehkä tärkein jarru estämään yhteiskunnallista kaaosta. Häpeä liittyy persoonaan, ja minuuteen toimien sen (vääränlaisena) korostajana tai mitätöiden. Häpeä syntyy usein sen jälkeen kun syyllisyys on ensin kielletty. Syntyy suoritusten ja erilaisten näennäis- persoonien karuselli.

Kuitenkin jos ihminen menettää itsekriittisen kyvyn tutkia itseään, hän menettää myös pohjan valita oikean ja väärän välillä. "Syyttömänä" on tietysti helpompi puolustaa omia etuja ja ideologiaa sekä arvostella ulkopuolisia taantumuksellisia.
Kun velvollisuudet on unohdettu, on myös helppo puolustaa heikkojen ja vähemmistöjen oikeuksia.
Todellisuudessa toimitaan häpeästä käsin, eikä uskalleta haastaa ketään muutokseen.

Sen tiedostamista, että en ole täydellinen ja että minussa on syyllisyyttä , on joku viisas sanonut ensimmäiseksi askeleeksi muutokseen.

Jos ei tunne itsessään olevaa syyllisyyttä ja kykyä pahuuteen, - varjoaan, kukaan ei silloin myöskään tutki sisäisiä motiivejaan totuudellisesti.
Puuttuu jarru, joka estäisi onnettomuuksia ja kolhuja. Joskus niistäkin voi tosin oppia ainakin sen, että "jarruton" paratiisi ei ollut paratiisi. Ihmiset törmäilivät itseensä ja toisiinsa suvaitsevaisuuden karusellissa. Onnelisuuden ja vapauden tavoitteljat etsivät käsijarrua. Toivottavasti se ei ollut ruostunut.

Krisinusko lienee ainoa aate joka käsittelee syyllisyyttä rehellisesti.
Eli tekee sen henkilökohtaiseksi yksilön persoonaa koskevaksi.
Tosin ihmiset ovat myös tästä uskonnosta käsin tulkinneet ilmiötä hieman vaihtelevasti, jonka seurauksena on syntynyt eriseuroja ja lahkoja jotka ovat mielestään oikeassa. Kyseiset ilmiöt liittyvät psykologiaan ja ihmisen vanhaan luontoon. Eli narsistiseen egoon joka ei osaa nähdä muutoksen tarvetta.
Jeesuksen käsky lähimmäisenrakkauteen on käsittääkseni vaikea vaatimus ihmiselle jolla ei ole kriittistä kykyä tutkia omia vaikuttimia. Ilman tietoisuutta ihmisluonnon heikkoudesta lähimmäisenrakkaudesta tulee helposti sentimentaalista kaikkea syleilevää suvaitsevuutta, tai jyrkkää lakihenkisyyttä. Molemmissa tapauksessa syyllisyys on jäänyt käsittelemättä. Kulttuurin sivistyksen mitta näkyy sen kyvyssä käsitellä keskeneräisyyttä.

AI: miksi suvaitsemattomuutta ei tarvitse suvaita

Suvaitsemattomuutta ei tarvitse suvaita, koska se voi aiheuttaa vahinkoa ja haittaa yksilöille ja yhteiskunnalle. Suvaitsemattomuus voi johtaa syrjintään, epäoikeudenmukaisuuteen ja konflikteihin, mikä estää avoimen ja monimuotoisen yhteiskunnan kehittymisen. Suvaitsemattomuus voi rajoittaa ihmisten oikeuksia ja hyvinvointia, ja siksi sitä vastaan on tärkeää toimia.