Kun astuu ateismipalstalle, tulee väistämättä vastaan joukko uskovaisia, jotka tuovat mukanaan oman leikkisän maailmansa. Heidän argumenttinsa ovat kuin suoraan uskonnollisesta saturomaanista, ja on vaikeaa olla kohtaamatta heitä ilman hymyä kasvoilla.
Uskovat näyttävät operoivan kuin lapset omassa aarresaarimaailmassaan. "Jumala on rakastava isä" - todella? Voiko tämä olla aikuisten keskustelua vai onko tämä vain satuhetki ennen nukkumaanmenoa?
Kun uskovaiset heittäytyvät keskusteluun, heidän ajatuksensa tuntuvat tulevan suoraan satuja ja tarinoita täynnä olevasta lelulaatikosta. "Jumala on kaikkivaltias" ja "Raamattu on erehtymätön" kuulostavat kuin saduilta, joita kerrotaan lapsille nukkumaan mennessä.
Onko mahdollista, että uskovaiset ovat vain eksyneet omasta maailmastaan ateismin aarresaarelle? Ehkäpä heidän tulisi kaivaa esiin järjen kartta ja harkita, voisivatko he hieman kasvaa ulos leikistään ja osallistua keskusteluun aikuismaailmassa. Ateismi ei välttämättä ole aarresaari, mutta ainakin siellä on tilaa aikuismaisille keskusteluille.
Uskovat näyttävät operoivan kuin lapset omassa aarresaarimaailmassaan. "Jumala on rakastava isä" - todella? Voiko tämä olla aikuisten keskustelua vai onko tämä vain satuhetki ennen nukkumaanmenoa?
Kun uskovaiset heittäytyvät keskusteluun, heidän ajatuksensa tuntuvat tulevan suoraan satuja ja tarinoita täynnä olevasta lelulaatikosta. "Jumala on kaikkivaltias" ja "Raamattu on erehtymätön" kuulostavat kuin saduilta, joita kerrotaan lapsille nukkumaan mennessä.
Onko mahdollista, että uskovaiset ovat vain eksyneet omasta maailmastaan ateismin aarresaarelle? Ehkäpä heidän tulisi kaivaa esiin järjen kartta ja harkita, voisivatko he hieman kasvaa ulos leikistään ja osallistua keskusteluun aikuismaailmassa. Ateismi ei välttämättä ole aarresaari, mutta ainakin siellä on tilaa aikuismaisille keskusteluille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.