Kun Jeesus tuli ihmiseksi, Israel oli ollut monen muinaisen Lähi-idän suurvallan orjuuttama. Huolimatta profeetojen lupauksista, että Israel saavuttaisi loistavan voiton viholisistaan, kansa toisensa jälkeen oli alistanut juutalaiset. Lukiessaan profeetoja johtajat näkivät, että yksi syy siihen, miksi Israel ei ollut saanut luvattua kunniaa, oli, että heidän isänsä olivat rikkoneet sapatin. ja niin juutalaisten johtajat päättivät olla toistamatta tuota erehdystä.
Mutta kuten Walter Harrelson huomauttaa, "heprealainen Raamattu ei anna ohjeita siitä, mitä sapatina pitäisi tehdä". Tämä epäselvyys ei koskenut ainoastaan sapattia vaan myös muita uskonnollisia kysymyksiä. Tämän vuoksi rabbiinit loivat laajan lakiaineiston, halakhan, joka kattaa kaikki juutalaisuuteen liittyvät seikat, myös sapatin. Satojen vuosien ajan oppineet kieltäytyivät kirjoitamasta muistiin näitä lakeja pelosta, että niitä ryhdyttäisiin pitämään pyhinä. Lopulta lait tulivat niin laajoiksi, että ne oli pakko kirjoittaa muistin.
Tästä laki koonnoksesta kehittyi Talmud, 63 kirjan eli traktaatin kokoelma, joka kattoi juutalaisen elämän. Kaksi traktaattia, Shabbath ja Erubin, käsittelee nimen omaan sapattia, ja muutkin traktaatit sivuavat sitä.
Shabbat on traktaateista pisin. Kuten Talmud osoittaa, juutalaiset rakastivat sapattia ja yrittivät Raamatu käskyn mukaisesti nimittää sitä "ilon päiväksi"
Jes. 58:13. valitettavasti heidän intonsa sai heidät juuttumaan mitä vähäpätöisimpiä
seikkoja koskeviin loputtomiin yksityiskohtiin. Juutalaiset eivät esimerkiksi voineet puristaa hedelmästä mehua sapatina, edes itsestään valunutta mehua ei saanut käyttää. Sapattina oli lupa voidella ja pestä ruumis kunhan sen raajoja ei liikutettu; jos ruumiin päälle pantiin leipä tai lapsi, sitä sai liikuttaa, mutta vain talon sisällä.
Jos talon sisään eksyi kauris, yksi mies ei saanut ottaa sitä kiinni, mutta kaksi sai.
Juutalainen ei saanut sapattina etsiä vaateistaan syöpäläisiä, hän ei myöskään saanut syödä sapattina munittua munaa. Sapattina mies ei saanut kantaa kiveä, mutta hän sai kantaa lasta, jolla oli käsissään kivi. Viidennen Mooseksen kirjan erään jakeen perusteella oppineet kielsivät sapattina 39 lajia työtä, niiden joukossa kylväminen, kyntäminen, korjaaminen, kasellin metsästäminen, alustaminen, paistaminen, jauhaminen, seulominen ja peseminen.
Nämä säännökset muotoutuivat satojen vuosien kuluessa, ja ne koonnettiin vasta viidennellä vuosisadalla jKr. mitkä yksittäiset säännökset olivat voimassa Jeesuksen aikana, sitä on vaikea sanoa. Joka tapauksessa sapatti oli tuolloin niin ihmisten laatimien sääntöjen kuormittama, että fariseukset olivat kadottaneet
näkyvistään paitsi sapatin tarkoituksen myös sen Herran.
Historiaa.
Mutta kuten Walter Harrelson huomauttaa, "heprealainen Raamattu ei anna ohjeita siitä, mitä sapatina pitäisi tehdä". Tämä epäselvyys ei koskenut ainoastaan sapattia vaan myös muita uskonnollisia kysymyksiä. Tämän vuoksi rabbiinit loivat laajan lakiaineiston, halakhan, joka kattaa kaikki juutalaisuuteen liittyvät seikat, myös sapatin. Satojen vuosien ajan oppineet kieltäytyivät kirjoitamasta muistiin näitä lakeja pelosta, että niitä ryhdyttäisiin pitämään pyhinä. Lopulta lait tulivat niin laajoiksi, että ne oli pakko kirjoittaa muistin.
Tästä laki koonnoksesta kehittyi Talmud, 63 kirjan eli traktaatin kokoelma, joka kattoi juutalaisen elämän. Kaksi traktaattia, Shabbath ja Erubin, käsittelee nimen omaan sapattia, ja muutkin traktaatit sivuavat sitä.
Shabbat on traktaateista pisin. Kuten Talmud osoittaa, juutalaiset rakastivat sapattia ja yrittivät Raamatu käskyn mukaisesti nimittää sitä "ilon päiväksi"
Jes. 58:13. valitettavasti heidän intonsa sai heidät juuttumaan mitä vähäpätöisimpiä
seikkoja koskeviin loputtomiin yksityiskohtiin. Juutalaiset eivät esimerkiksi voineet puristaa hedelmästä mehua sapatina, edes itsestään valunutta mehua ei saanut käyttää. Sapattina oli lupa voidella ja pestä ruumis kunhan sen raajoja ei liikutettu; jos ruumiin päälle pantiin leipä tai lapsi, sitä sai liikuttaa, mutta vain talon sisällä.
Jos talon sisään eksyi kauris, yksi mies ei saanut ottaa sitä kiinni, mutta kaksi sai.
Juutalainen ei saanut sapattina etsiä vaateistaan syöpäläisiä, hän ei myöskään saanut syödä sapattina munittua munaa. Sapattina mies ei saanut kantaa kiveä, mutta hän sai kantaa lasta, jolla oli käsissään kivi. Viidennen Mooseksen kirjan erään jakeen perusteella oppineet kielsivät sapattina 39 lajia työtä, niiden joukossa kylväminen, kyntäminen, korjaaminen, kasellin metsästäminen, alustaminen, paistaminen, jauhaminen, seulominen ja peseminen.
Nämä säännökset muotoutuivat satojen vuosien kuluessa, ja ne koonnettiin vasta viidennellä vuosisadalla jKr. mitkä yksittäiset säännökset olivat voimassa Jeesuksen aikana, sitä on vaikea sanoa. Joka tapauksessa sapatti oli tuolloin niin ihmisten laatimien sääntöjen kuormittama, että fariseukset olivat kadottaneet
näkyvistään paitsi sapatin tarkoituksen myös sen Herran.
Historiaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Eihän mitään lakia voi noudattaa ilman perinnäissääntöjä. Ne on pakko olla sapatissa kuten kaikissa muissakin. Jos on käsky älä tapa, niin ei se riitä. Saako kärpästä tappaa sitten? Ja miten sota? Ja millä tavalla sodassa saa tappaa? Vangiksi otetun vihollisen, naisia ja lapsia jos näkee samalla terroristin jossain? Eikä käskyä älä tapa voi puhdistaa perinnäissäänöistä kuten ei voi mitään muutakaan. Voi vain lopettaa lakihenkisyyden ja elää Jumalan Pyhän Hengen mukaan, jolloin tekee sen mikä on Jumalan ohjaaman oikein ja hyvää eikä Jumala johdata mihinkään epätoivoisiin tilanteisiin missä pitää tappaa kaikki naiset ja lapset ympäriltään.
Mooseksen laissa sapattikäsky oli annettu varsin seikkaperäisesti ja ankarana. Oli aivan oikeat perusteet laatia siitä sen suuntaiset perinnäissäänöt kuten oli laadittu. Ei siinä sinällään ollut mitään vikaa. Polttopuiden keräämisestä itse Jumala rankaisi kuolemalla, niin kyllä aika tarkat ohjeet piti ihmisille laatia mitä saa tehdä ja mitä ei. Virhe tuli vain siinä että ne oli voimassa Johannekseen asti. Sen jälkeen alkoi muotoutua uusi liitto, jossa vanhurskaus ei enää tullut lain mukaan, vaan Kristuksen kautta Jumalan Hengessä.
Lakihenkisyys, perinnäisäänöillä tai ilman on uudessa liitossa harhaoppia.
🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒
💋 Nymfomaani -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
Nytkin israelilaisilla olisi tosiaan hyvä olla ne perinnäissäännöt miten ihmisiä saa tappaa. Ja erikseen vielä sapattina noudatettavaksi. Aikamoinen selitysopas pitäisi olla siitä miten saa kostoksi tappaa, pitääkö vain henki, hengestä vai tarvitseeko pitää mitään lukua siitä miten paljon vihollisia kuolee ja missä tilanteessa.
Oikeastaan tarvittaisi paljon, paljon tarkemmat perinnäissäännöt kuin mitä koskaan on ollut olemassa. Siihen suuntaan pitäisi mennä eikä siihen suuntaan että karsitaan ne pois. Joka päivä pitäisi luoda uusi perinnäissääntö käskysä älä tapa sekä kaikista muista käskyistä. Vain siten lakihenkisyys voisi edes teoriassa toimia. Jonkin vain pitäisi ennättää niitä koko ajan tappamisen tuoksinassa lukea.
Jos siitä näkee että lakihenkisyys on syvältä.
Juutalaiset lait ilmaisevat ajatuksen että sapatti tarjoaa ennakkoaavistuksen, esimaun ja mallin elämästä tulevassa maailmassa. Tällaisten lausuntojen runsaus on varmin todiste siitä, miten syvälle juurtunut ja laajalle levinnyt tämä käsitys oli varhaisessa rabbiinisessa kirjallisuudessa. Tämän ajatteluttavan vaikutuksesta oppineet päättivät, että kaikki mitä ei tehdä olam ha bassa,, tulevassa messiaanisessa maailmassa, sitä ei tulisi tehdä sapattina, olam haban esinäytöksessä. Eräs rabbiininen koulukunta opetti, ettei vaatteista saanut etsiä syöpäläisiä sapattina, sillä ne voisivat saada surmansa, ja tulevassa maailmassa ei ketään tapettaisi.
Historiaa.
Milloin juutalaiset alkoivat viettää sapattia ?
Aadam ja Eeva jo heti luomisensa jälkeen aikoja sitten ennen kuin ensimmäinen juutalainen syntyi, koska sapatti on annettu ihmistä varten.
Täydellistä haihattelua että Aadam ja Eeva olisivat viettäneet sapattia. Oikeastihan sillä ei ole mitään merkitystä, koska lait alkoivat ne milloin tahansa, olivat Johannakseen asti. Sen jälkeen alkoi uusi liitto ja se huipentui siihen kun Jeesus ristiinnaulittiin, nousui ylös kuolleista ja nousi taivaaseen avaten ihmiselle mahdollisuuden Pyhän Hengen yhteyteen Jumalan kanssa. Se oli vapauden liitto, jossa emme ole enää lain orjia, vaan vapaan lapsia kuten Raamattu kuvaa asian.
Tietenkin joku voi halutessaan yhtä sitoutua lakiin, olla sitä noudattavinaan tuomiten ja herjaten muita laittomuuden tekijöiksi. Sen tien voi vapaasti valita ja keksiä sille kaikenlaisia valheellisia perusteluja ja aivan varmasti saatanan jonkun näin eksyttääkin.
Jossain maassa tapahtui rikos, siitä rikoksesta tuli kuoleman tuomio. Asia tuli hallitsijan tietoon, joka jostakin systä näki hyväksi armahtaa syytetyn.
Merkitseekö tämä sitä, että maan laki olisi poistettu tai muutettu ? Ei suinkaan.
Jos nuo "armon alaisina" olevat kansalaiset menisivät ja tekisivät uuden rikoksen, miten heille kävisi ? He joutuisivat jälleen lain tuomion alle.
Samoin on Jumalan lain kanssa. Koska sitä ei voitu kumota eikä muuttaa, Jumala armahti rikolliset ja antoi rakkaudessaan Poikansa kuolemaan rikollisten tähden. Parhain todistus kymmenen käskyn sitovuudesta ja pyhyydestä meillä on ristissä.
Ei Jumalan armo ole sitä että me kiivailemme laista ja sitten kun emme pysty lakia täyttämään niin Jumala armahtaa meidät sekä myös tietenkin ne, jotka eivät laista kiivaile. Ei Jumalan armo millään tavalla liity lakiin ja sen tuomioihin. Kenet laki tuomitsee, sen se tuomitsee eikä siinä ole mitään armoa sellaisen osalla. Kyllä se laki on voimassa pahantekijöille sekä niille, jotka lakiin luottavat. Laki on nimenomaan tuomioksi eikä siinä yhteydessä käytetä armoa. Laki tuomitsee kaikki.
Jumalan armo tulee siinä, että me voimme Jeesuksessa Kristuksessa pelastua synnin ja lain kirouksesta. Meidät vapautetaan siitä uskon kautta kun saamme armosta Pyhän Hengen. Jumala armossaan ottaa meidät lapsikseen ja siinä vaellamme Jumalan pyhyydessä jos siinä pysymme. Laki ei silloin ohjaa meitä, vaan suurempi voima ja Henki. Nimenomaan se on UT:n sanoma eikä mikään kiero lakihenkisyys jossa kukaan ei voi tietää millä kiivailun asteella ihminen pelastuu.
Kyllä tien viittoja tulee seurata, muuten joutuu harhateille.
Eksyy varmasti jos viitat ovat tuhansia vuosia vanhat ja tilalle tullut hengen navigaattori.
Henki, Pyhä Henki on johdattanut minut tuntemaan Jumalan antaman sapatin. Jumalan johdatus. Kun Jumala pääsee johtamaan, niin kaikki on hyvin.
1234567---
Hyvä homma kun Pyhä Henki ohjaa. Silloin ei ole vilppiä eikä valhetta.
Samaan syssyyn Henki voi kertoa mikä on vapauden laki ja miten ei saa sitoa itseään orjuuden ikeeseen.
Kun tekee syntiä on synnin orja.
Adventtilauluja 172. Tahdotko vapaaksi synneistäsi? Kas, veressä voimaa on ain! Tahdotko tulla sä voittajaksi? Kas veressä voimaa on ain!
Oi, on voima, voima ihmeinen Veressä Karitsan. Siinä voima, voima ihmeinen Pyhäss' veressä Karitsan.
1234567---
Helppo homma sitten. Ei tarvitse edes sapattia pitää, niin pääsee vapaaksi.
Mutta ei vapsuden laki voi olla synti. Synti on synti ja laki on laki.
Vapaudem lailla pitää olla joku sisältö miten se tuomitsee tai vapauttaa.
Jos joku väittää Jumalan käskyjä kohtuutomiksi, hänellä on väärä asenne Herraa kohtaan.
Ennen syntiin lankeemusta ihmisen oli täysin mahdollista olla niille kuuliainen.
Eihän Jumala toki vaadi ihmiseltä mahdottomia. Tosiasia on, että jokainen on rikkonut käskyjä. Kun ihminen tunnustaa käskyt oikeeksi mutta itsensä langeneeksi, niin Jumala voi antaa armon ja anteeksiantamuksen. Lisäksi Herra antaa voimaa kulkea kuuliaisuuden
"kaitaa tietä" Matt. 7:13,14 ja noudattaa lakia.
Pyhä aHenki ei lähtenyt käyntiin selittämään vapauden lakia.
Joku muu henki sekoili.
>> heprealainen Raamattu ei anna ohjeita siitä, mitä sapatina pitäisi tehdä <<
Hepresalainen raamattu kyllä kertoo, mitä sapattina ei kuulu tehdä ja se lista on varsin lyhyt: ei pidä toimittaa askareita tai edistää omaa etua, ja kerrotaan, että niiden sijaan päivä kuuluu pyhittää Herralle ja levolle, ja lepo on oltava myös eläimillä ja työväellä.