Asperger ja yhdistystoiminta

Minulla on aavistus, en tietenkään voi tietää, onko se paikkaansapitävä, koska kukaan ei ole suoraan sanonut, että minua pidettäisiin epäsosiaalisena? Nyt suurin osa tämän palstan lukijoista kun on autisteja, olette keskimäärin niin täsmällistä väkeä, että vältettänee mainstreampalstoilla yleinen sosiaalisuuden sekoittaminen seurallisuuteen... Tarkoitan siis "pahuudeksi" miellettyä epäsosiaalisuutta, kuten epäsosiaalisessa persoonallisuushäiriössä. En eristäytymistä.

Siis minua ilmeisesti pidetään epäsosiaalisena, mitä tietenkin olenkin nepsyjen näkökulmasta, koska en seuraa johtajaa ja sanon mitä ajattelen, enkä mitä minun toivotaan sanovan (1. koska en voi tietää, mitä minun toivotaan sanovan 2. vaikka tietäisin, sanoisin silti, mitä itse haluan. Ja siinä mielessä kai olenkin epäsosiaalinen).

Ihmiset loukkaantuvat aivan ihmeellisistä asioista... Joku esittää ryhmässä ongelman, johon esitän loogisen ratkaisun ja sitten hän käy kimppuuni kuin yleinen syyttäjä. Sitten pidetään joku koko porukan kokous siitä, kun olen "käyttäytynyt huonosti". Siis, en tiennyt että henkilö ei halunnut ongelmaansa ratkaisua vaan säälittelyä...

Neurotyypilliset väittää aspergerin syndroomaisilla olevan puutteita empatiakyvyssä. Oikeasti ei ole. Se on vain erilaista, koska aspergerinsyndroomainen tuntee empatiaa tasapuolisesti kaikkia kohtaan. Neurotyypillinen tuntee sitä enemmän sukulaistaan kuin tuntematonta kohtaan ja enemmän pomoaan kuin asiakastaan kohtaan. Aspergerin asetuksista puuttuu nämä arvotukset ja ne ovat assille arvoituksia. Kaikki tuntemano aspergerinsyndroomaiset omaavat paljon korkeamman moraalin ja eettisen tason, kuin neurotyypilliset. Neurotyypilliset eivät kykene näkemään etiikkaa empatiana. Neurotyypillisten mielestä empatia on sosiaalisuutta, eli sitä että toisten hyvinvointi on tärkeämpää kuin toisten.

Hyviä pointteja, terveisin assi-juha 41 vuotias ukkeli pohjois-pohjanmaalta. Niin tuttua on asseus kun oon itsekin asperger-ihminen.

Pahuudeksi mielletty epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö hmm niin tuosta tuli mieleen se, että ihmiset herkästi sanoo kaikenlaisia kommentteja joissa ei ole pohjaa. Minusta epäsosiaalin3en persoonallisuushäiriöstä kärsivä ihminen ei ole automaattisesti paha. Pahuus on enemmänkin sitä että riistää toiselta hengen tai harjottaa henkistä väkivaltaa. En koe epäsosiaalisuutta pahuutena.

Aloin tossa pohtia että aspergerin syndrooman lisäksi minulla voi olla tuo epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö ja myös erityisherkkä olen. Itseasiassa oon hyvin varma, että oon aspergerin lisäksi erityisherkkä.

Heippa Juha! Varmaan suuri osa aspergereista on erityisherkkiä, koska kuuluuhan aspergeriin usein esim. tarkka yksityiskohtien erottelu ja aistiyliherkkyydet, mitkä kuuluu erityisherkkyyteenkin.

Epäsosiaalisiakin aspergerit on nenttien (anteeksi epätäsmällisyyteni kun äsken olin vahingossa kirjoittanut nepsy tarkoittaessani nenttiä) näkökulmasta pakosta.

Muinaisina aikoina epäsosiaalisuus johti aikalailla välttämättä joko omaan tai toisten kuolemaan ja siksi kai se ei ole yleistä, kuten ei autismikaan. Epäsosiaalisuus on silti vähän eri kuin pahuus. On sosiaalistakin pahuutta ja sitä on paljon. Kukaan epäsosiaalinen yksilö -eikä edes kaksi yksilöä- ei pysty järjestämään niin massiivisia sotia ja luonnonkatastrofeja kuin sosiaaliset ihmiset yksissätuumin.

Mutta ihminen ei oikeastaan pärjää luonnossa pidemmän päälle ilman toisia ihmisiä. Siksi sosiaalisuutta tarvitaan.

Minä vastikään olin aika pahoillaan, kun huvikseni koitin lukea epäsosiaalisesta persoonallisuudesta netistä ja löysin jonkun ihan tosi löyhän kriteeristön, jossa "pitkiä työttömyysjaksoja" ja "perheen puuttumista" pidettiin todennäköisinä merkkeinä epäsosiaalisesta persoonallisuudesta. Nuo on hyvin usein sellaisia asioita, mihin autistiset ei yllä; työ ja perhe. Olkaamme sitten epäsosiaalisia... Mutta ei se pahuutta ole.

Assina minusta tuntuu, että assien epäsosiaalisuus
(eli taipumus vetäytyä ihmisten seurasta ja viihtyä
yksin, varsinkin omien erityiskiinnostuksenkohteiden
parissa) koetaan normienemmistön eli nenttien
maailmassa melkein "pahuudeksi", melkein
"sairaudeksi", koska sosiaalisuus on nenteille
lähestulkoon koko elämän tärkein ydin, ainakaan
nenttien mielestä "terveeseen" elämään ei
tunnu kuuluvan epäsosiaalisuus eli muiden
ihmisten seurasta vetäytyminen.

Ja kuitenkin on niin että jos muutamakin nentti
olisi itse syntynyt assiksi niin kylläpähän olisivat
vetäytyneet niiden monien ihmisten seurasta,
jotka eivät ymmärrä assiudesta yhtään mitään,
vaan jatkuvasti paheksuvat assien synnynnäistä ja
pysyvää erilaisuutta.

No sosiaaline pahuus on tietenkin pahuutta, jota harjoitetaan porukalla yksissätuumin (VÄKIvalta?) kuten vaikka rikollisjärjestöjen touhut, äärioikeiston muukalaisiin ja muuten poikkeaviin kohdistamat toimet, kommunistien väärinajattelijoihin kohdistamat toimet, se kun koulussa porukalla kiusataan yhtä...

Epäsosiaalinen pahuus on sitten yksilön itsenäistä toimintaa. Lähinnä yksin toimivien sarjamurhaajien teot minun mielestä.

Mutta jos katsoo jotain epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön piirrelistoja, niin epäsosiaalisena käytöksenä pidetään vaikka sitä, että on monia seksikumppaneita tai ei käy töissä. Sellainen on ainakin paheksuttavaa ellei jopa pahuutta.

Jotkut pitävät pahuutena sitä, ettei noudata normeja. Mieti, joillain uskovaisilla on sellaista ettei saa vaikka olla kahdenkesken kenenkään vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, joka ei ole lähisukulainen tai oma puoliso. Siinä on ellei harjoittamassa haureutta niin ainakin ajautumassa siihen!

Lasten hyväksikäyttäjätkin toimii monesti kaikenmaailman ringeissä (eli harjoittavat pahuuttaan sosiaalisesti) tai vaikkeivät toimisikaan, niin suku taikka seurakunta saattaa suojella heitä uhrien kustannuksella, jolloin heidänkin pahuutensa on sosiaalista laatua, kun muut menee siihen mukaan. Uhri taas on epäsosiaalinen jos paljastaa, mitä hänelle on tehty.

Aspergerin syndrooma ja epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö
ovat täysin eri asioita.
Lisätietoa mm. täältä:
https://www.duodecimlehti.fi/duo12936

Aspergertesteissä tehdään vissiin ainakin SKIDD2, missä on persoonallisuushäiriötestit ja en tiedä on siinä jotain muuta. Sitten on erilaisia älykkyyyttä ja muistia yms kognitioita mittaavia testejä. Nuo samat pitäisi nettilähteiden mukaan tehdä esim. skitsofreniaa diagnosoitaessa samoin, mutta minulle ei ainakaan ole tehty, vaikka sain sellaisen diagnoosin. Tai no SKIDD2 "tehtiin", eli psykologi kyseli vain noin kymmenesosan kysymyksistä, joita siihen oikeasti kuuluu. Tiedän, koska minulle oli vuosia sitten annettu se kysely kotona itse täytettäväksi ja siinä oli paljon enemmän kysymyksiä, kuin mistä psykologi kysyi. Hän jätti kokonaan kyselemättä epävakaata persoonallisuutta kartoittavat kysymykset, ilmeisesti koska olin sanonut epäileväni itselläni sitä häiriötä ja oli jo päätetty, että minulla on skitsofrenia ja saan sellaista hoitoa, mitä skitsofreniaan annetaan. Kun kysyin myöhemmin, miksi psykologi näin menetteli, hän sanoi, että "Niitä tehdään valikoivasti". Kysyin sitten, että "Millä persuteella niitä valikoidaan?". EI mitään vastausta. "Ai silläkö, että on jo päätetty, mikä minua vaivaa?". Ei vastausta.

Harmittaavähän, kun tässäkin ketjussa taas porukka tuntuu sekoittavan seurallisuuden ja sosiaalisuuden, eikä tosiaan tiedä, mikä on epäsosiaalinen persoonallisuus. Se ettei viihdy seurassa, ei ole epäsosiaalisuutta. Se on epäseurallisuutta, yksin viihtyvyyttä, erakkoutta. Epäsosiaalisuus on jotain ihan muuta. Se on sitä, ettei piittaa säännöistä eikä oletettavasti juurikaan toisten tunteista esimerkiksi.

t. ap