Roberts Coffee työpaikkana

Ennättää varmaan myös lukea Raamattua työn ohessa.

Franchising -periaatteella toimivat ketjut ovat aina yleensä mukavia. Ne ovat työntekijän hyvinvointiin panostavia ja keskittyviä työpaikkoja.
https://yle.fi/a/3-12326077

Kellään ei ole enää työpaikoissaan kivaa, ei edes uskovaisilla ihmisilläkään. Pappina työskentelevä Sonja kertoo, millaista on leipäpapin iloton ja arkinen raadanta.

"– Junnaan vuodesta toiseen hautajaisia, kasteita ja avioliittoon vihkimisiä,
joissa ketään ei oikeasti kiinnosta, mitä puhun. Tärkeintä on saada asia
nopeasti hoidettua, jotta he pääsevät kahville.

– Sonja huomaa tämän ihmisten eleistä ja ilmeistä. He saattavat vilkuilla
kelloaan tai puhelintaan. Ihmisten katse siirtyy seinille tai he liikehtivät
hermostuneesti. Silmissä ei näy iloa.

– Välillä Sonja kertoo näkevänsä kummeista, ketkä ovat olleet viihteellä
ristiäisiä edeltävänä iltana. He huohottavat, hiki valuu ja he eivät haluaisi
pidellä enää vauvaa sylissä.

– Lisäksi osa vanhemmista supattaa keskenään, kun Sonja puhuu. Hänen
on vaikeaa sulattaa sitä.

– Vanhemmat vaivautuvat kastamaan lapsensa, mutta se ei kuitenkaan
merkitse heille mitään.

– Sonja kokee työssään merkityksettömyyden tunnetta viikoittain."
https://yle.fi/a/74-20069503

Vielä minun nuoruudessani papit olivat kunnioitettuja. He olivat Jumalan sanansaattajia, ja heillä oli suorat yhteydet taivaisiin saakka. Papin puhuteltavaksi kansliaan joutuminen oli suuren häpeän aihe kenelle tahansa.

Kannattaa lukea Talouselämän ja YLEn jutut ko. Ketjusta, en suosittele.