Ole vieläkään pystynyt käsittelemään. Suurta Suruani niin , ettei siitä olisi vakavaa haittaa vielä tänäänkin . Olen siis suruuni jäätynyt ! Olen jo antanut periksi , yli 70:nä , minulla ei ole toivoa ,mistään ...-
-----Kiitos kun luit -
-----Kiitos kun luit -
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei, sama täällä. Tuntuu, etten toivu koskaan. Minä kannan syyllisyyttä
siitä, etten tajunnut viedä omaistani lääkärille, mutta kun hänen oireensa
eivät olleet hälyttäviä eikä hänestä itsestään ollut aihetta lähteä lääkärille.
Yht'äkkiä hänen tilansa huononi ja hän kuoli sairaalassa oltuaan siellä
viikon. Järkytys asiasta ja murskaava tuska ja suru ei lähde, ei muutu.
Miten pystyy elämään tämän piinaavan tunteen kanssa lopun elämäänsä ?
Aloittajalta kysyn eikö sinulla ollut ketään, jonka kanssa olisit voinut puhua,
kun jähemtyit suruusi ?