Molemmat ovat liberaaleja ja maahanmuuttomyönteisiä. Mutta merkittävä erokin löytyy, ja selittyy kehityspsykologian kautta.
Stubb on aikuiseksi kasvanut, kognitioiltaan kehittynyt ja kypsynyt yksilö. Hän ymmärtää että maahanmuutto on suuri mahdollisuus, mutta että siihen sisältyy myös riskejä joita voidaan ehkäistä järkevällä politiikalla. Hänen ajatusmaailmassaan maahanmuutto on jo sinällään kookas aihealue, sisältäen monia teemoja yritysten kannattavuuden, huoltovajeen ja humanitäärisen velvollisuuden.. Mutta myös kansallisen turvallisuuden, vakauden ja sosiaalisektorin rahoitushaasteiden suhteen. Siksi hän tietää ettei tähän aiheeseen ole olemassa yhtä patenttiratkaisua tai äärilinjausta jolla tämä laaja kokonaisuus ratkaistaisiin. Ja että jokainen, äkkinäisesti hyvältä ja humaanilta vaikuttava ratkaisukin sisältää omat ongelmansa ja vastuunsa jotka pitää kantaa.
Haavistolla puolestaan kognitiivinen kehitys on selvästi keskeytynyt jo varhaisiässä, ja korvautunut kognitiivisella degeneraatiolla ja dissonanssiherkkyydellä. Hän osaa kyllä poimia aiheesta kuin aiheesta suositut ja muodikkaat näkökulmat, mutta päätöksenteossa vaaditaan muutakin. Aihepiirin tarkastelemista useammasta kuin ainoasta, itselleen mieluisasta näkökulmasta. Sekä tehdyistä päätöksistä ja niiden seurauksista vastuun kantamista. Kykenemättömyydestä tähän, on hän jo antanut runsaasti työnäytteitä. Tapanaan hänellä on antaa alaisilleen harkitsemattomia, mahdottomia ja ristiriitaisia määräyksiä, ja kiukutella esikouluikäisen mentaalisella kypsyydellä kun tulokset eivät ole parhaita mahdollisia. Vastuu omista tekemisistä valuu kuin vesi hanhen selästä, sillä paatuneena narsistina on hän kykenemätön näkemään mitään yhteyttä tekojensa ja niiden seurausten välillä, mikäli ne ovat kielteisiä.
Maahanmuuttokysymyksessä tämä ero Stubbin ja Haaviston välillä vain korostuu, vaikka molemmat lähtökohtaisesti ovatkin maahanmuuttomyönteisiä liberaaleja. Stubbille maahanmuutto on monitahoinen poliittinen aihealue. Haavistolle vain forumi jossa pääsee esiintymään edukseen, kunhan edustaa selkääntaputtajien äärilaidan yltiönäkemyksiä. Hänen kognitiivisessa dissonanssissaan maahanmuuttajat ovat vain kyynelsilmäisiä pikkulapsia, ja tästä syystä ihmissalakuljetuksen kyyninen bisnes ja kaikki muu maahanmuuttoon liittyvä rikollisuus, kaduilla ihmisiä kuoliaaksi puukottavine nuorisojengeineen ovat ikäviä aiheita jotka nyrjähtäneessä mielessä sivuutetaan kokonaan. Niitä ei ole, eikä niistä tarvitse välittää. Kaikkein vähimmin niistä tarvitsee kantaa vastuuta, vaikka ne olisivat seurauksia omista virheellisistä päätöksistä. Ja kyvyn tähän viimeiseen ominaisuuteen on Haavisto ehtinytkin jo demonstroimaan. Monta, monta, kertaa.
On sanomattakin selvää että Suomi tarvitsee Presidentin, joka kykenee harkittuihin ratkaisuihin. Sekä kantamaan vastuunsa tekemistään päätöksistä. Näistä kumpaankin on Haavisto selvän alentuneesti kykenevä.
Siksi Stubb on ainoa järkevä valinta.
Stubb on aikuiseksi kasvanut, kognitioiltaan kehittynyt ja kypsynyt yksilö. Hän ymmärtää että maahanmuutto on suuri mahdollisuus, mutta että siihen sisältyy myös riskejä joita voidaan ehkäistä järkevällä politiikalla. Hänen ajatusmaailmassaan maahanmuutto on jo sinällään kookas aihealue, sisältäen monia teemoja yritysten kannattavuuden, huoltovajeen ja humanitäärisen velvollisuuden.. Mutta myös kansallisen turvallisuuden, vakauden ja sosiaalisektorin rahoitushaasteiden suhteen. Siksi hän tietää ettei tähän aiheeseen ole olemassa yhtä patenttiratkaisua tai äärilinjausta jolla tämä laaja kokonaisuus ratkaistaisiin. Ja että jokainen, äkkinäisesti hyvältä ja humaanilta vaikuttava ratkaisukin sisältää omat ongelmansa ja vastuunsa jotka pitää kantaa.
Haavistolla puolestaan kognitiivinen kehitys on selvästi keskeytynyt jo varhaisiässä, ja korvautunut kognitiivisella degeneraatiolla ja dissonanssiherkkyydellä. Hän osaa kyllä poimia aiheesta kuin aiheesta suositut ja muodikkaat näkökulmat, mutta päätöksenteossa vaaditaan muutakin. Aihepiirin tarkastelemista useammasta kuin ainoasta, itselleen mieluisasta näkökulmasta. Sekä tehdyistä päätöksistä ja niiden seurauksista vastuun kantamista. Kykenemättömyydestä tähän, on hän jo antanut runsaasti työnäytteitä. Tapanaan hänellä on antaa alaisilleen harkitsemattomia, mahdottomia ja ristiriitaisia määräyksiä, ja kiukutella esikouluikäisen mentaalisella kypsyydellä kun tulokset eivät ole parhaita mahdollisia. Vastuu omista tekemisistä valuu kuin vesi hanhen selästä, sillä paatuneena narsistina on hän kykenemätön näkemään mitään yhteyttä tekojensa ja niiden seurausten välillä, mikäli ne ovat kielteisiä.
Maahanmuuttokysymyksessä tämä ero Stubbin ja Haaviston välillä vain korostuu, vaikka molemmat lähtökohtaisesti ovatkin maahanmuuttomyönteisiä liberaaleja. Stubbille maahanmuutto on monitahoinen poliittinen aihealue. Haavistolle vain forumi jossa pääsee esiintymään edukseen, kunhan edustaa selkääntaputtajien äärilaidan yltiönäkemyksiä. Hänen kognitiivisessa dissonanssissaan maahanmuuttajat ovat vain kyynelsilmäisiä pikkulapsia, ja tästä syystä ihmissalakuljetuksen kyyninen bisnes ja kaikki muu maahanmuuttoon liittyvä rikollisuus, kaduilla ihmisiä kuoliaaksi puukottavine nuorisojengeineen ovat ikäviä aiheita jotka nyrjähtäneessä mielessä sivuutetaan kokonaan. Niitä ei ole, eikä niistä tarvitse välittää. Kaikkein vähimmin niistä tarvitsee kantaa vastuuta, vaikka ne olisivat seurauksia omista virheellisistä päätöksistä. Ja kyvyn tähän viimeiseen ominaisuuteen on Haavisto ehtinytkin jo demonstroimaan. Monta, monta, kertaa.
On sanomattakin selvää että Suomi tarvitsee Presidentin, joka kykenee harkittuihin ratkaisuihin. Sekä kantamaan vastuunsa tekemistään päätöksistä. Näistä kumpaankin on Haavisto selvän alentuneesti kykenevä.
Siksi Stubb on ainoa järkevä valinta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ratkaisu on tehtävä ja muu ei auta, molemmat ihan ok, valinta on A. Stubb.
Suurin ja selkein ero on se, että Haavisto on tarja halosen poliittinen poika, joka on imenyt aatteensa tarjan rinnoista.
Pekka tulisi heikentämään Suomen Nato-liittolaisuutta ja Suomen puolustuskykyä kaikella sillä voimalla, mihin presidentti kykenee.
Pekka on vieraillut ainakin sata kertaa venäjällä ja Pekan kivekset tuntuu olevan tiukassa puristuksessa putiinin kourassa. Putiini on varannut pienen poikakissan Pekalle, ja se luovutetaan heti ensimmäisen vierailun yhteydessä, kun rajat avataan huhtikuussa 1.4.2024.
Haavisto ottaisi sokeana ihan kaikki. Todella vaarallinen ajatuksiltaan meidän Suomalaisten kannalta.
No kun katsoo näitä Haaviston tukijoukkoja Oula Silvennoinen (se YLE:n puolueeton asiantuntija), Iiris Suomela, Fadim Diarra…jne, jne, ja miksi ei itse Super Sannakin…
Eiköhän äänestetä Stubido presidentiksi…
Ero lienee siinäkin, että Stubb olisi presidentti jota saa arvostella jos siltä tuntuu.
Haavisto olisi sellainen Suomen Lukashenko, jonka arvostelijoita kyydittäisiin käräjille.
Haavisto itse ei ole tuollainen, mutta hänen tukijoukoissaan on joka asiasta uhriutujia ja marttyyrejä, se on tullut selväksi.
Maahanmuuttokysymys on oikeasti tärkeä, valtio ei toimia, jos jokaisella on oikeus tulla Suomen rajalle sanomaan yhden sanan, ja sitten kaikki portit aukeavat ja alkaa vuosien turvapaikkarumba.
Stub sanoi asian ihan selvästi, on erilaista maahanmuuttoa. Oikealla maahanmuuttajalla,
on jo Suomeen tullessaan asunto ja työpaikka tai opiskelupaikka valmiina ja kaikki omalla kustannuksella. Haitta maahanmuuttajalla , ei mikään noista asioista ole valmiina, vaan ensimmäinen tehtävä on mennä Sossuun tai Kelan tiskille anomaan rahaa oleskeluunsa.
Ruotsi on yrittänyt pelastaa koko maailman ja on sen seurauksena tuhoutumassa itse.
Sössön sössön.
Hyvin perusteltu aloitus kun täytyy valita hirviöiden välillä.
Suomen presidenttiehdokkaat ovat ihan tavallisia ihmisiä, ne 'hirviöt' aloittaa sodan naapurimaan kanssa.