Ehtoollisessa sai vain leivän.

Ei kastanut öylättiä. Käytössä oli erilliset pikarit joihin avustajana viiniä jakanut seurakunnan lähetyssihteeri kaatoi, paitsi lapselle.

Miten on? kirjoitti:

Ei kastanut öylättiä. Käytössä oli erilliset pikarit joihin avustajana viiniä jakanut seurakunnan lähetyssihteeri kaatoi, paitsi lapselle.

Käytäntö on, että alaikäisen lapsen huoltaja ilmoittaa, jos lapselle halutaan ehtoollinen jaettavan. Jos ilmoitusta ei kuulu, leivän jakaja siunaa lapsen ja viinin jakaja siirtyy lapsen ohi seuraavan kohdalle.

Joskus käy niin, että leivän jakaja on kaukana viinin jakajasta. Tällöin viinin jakaja ei tiedä onko lapsi siunattu vai onko hänelle jaettu ehtoollinen. Hän siis saattaa ajatella, että lapsi on siunattu, koska niin hyvin usein tapahtuu. Tällöin huoltajan tulee ilmoittaa viinin jakajallekin, että lapselle jaetaan ehtoollinen. Näin lapsi saa molemmat elementit. Seurakunnassa, missä käytetään yksityispikareita, on hyvä käytäntö, että lapsi pitää tyhjää pikaria kädessään viinin jakajan tullessa. Siitä tietää, että hänelle jaetaan ehtoollinen. On hyvä olla aktiivinen ja selkeä silloin, kun erehdys on tapahtumassa. Papin on usein hyvin vaikea päätellä, kuinka kussakin tapauksessa haluttaisiin menetellä.

yksipastori kirjoitti:

Käytäntö on, että alaikäisen lapsen huoltaja ilmoittaa, jos lapselle halutaan ehtoollinen jaettavan. Jos ilmoitusta ei kuulu, leivän jakaja siunaa lapsen ja viinin jakaja siirtyy lapsen ohi seuraavan kohdalle.

Joskus käy niin, että leivän jakaja on kaukana viinin jakajasta. Tällöin viinin jakaja ei tiedä onko lapsi siunattu vai onko hänelle jaettu ehtoollinen. Hän siis saattaa ajatella, että lapsi on siunattu, koska niin hyvin usein tapahtuu. Tällöin huoltajan tulee ilmoittaa viinin jakajallekin, että lapselle jaetaan ehtoollinen. Näin lapsi saa molemmat elementit. Seurakunnassa, missä käytetään yksityispikareita, on hyvä käytäntö, että lapsi pitää tyhjää pikaria kädessään viinin jakajan tullessa. Siitä tietää, että hänelle jaetaan ehtoollinen. On hyvä olla aktiivinen ja selkeä silloin, kun erehdys on tapahtumassa. Papin on usein hyvin vaikea päätellä, kuinka kussakin tapauksessa haluttaisiin menetellä.

- voi myös pyytää, että jaetaan vain leipä. Mutta jos lapsi oli todella kolmivuotias, niin viinin jakaja on voinut ilman muuta ajatella, että hänet on siunattu, koska yleensä suositellaan, että raja kulkee viiden vuoden paikkeilla. Ehtoollinen voidaan antaa lapsille, joille on opetettu sen merkitystä, ja suosituksen taustalla lienee ajatus, että nuoremmilla lapsilla ei oikein voi olla edellytyksiä ymmärtää ehtoollisopetusta. Toinen kysymys on, pitääkö tämä paikkansa yleisenäkään suuntaviivana, yksilöllisistä eroista puhumattakaan. Oma lukunsa on sitten kysymys siitä, onko läntinen kristikunta (roomalaiskatolinen kirkko ja protestantit) lainkaan oikeilla linjoilla sulkiessaan sylilapset ehtoolliselta. Suositus on joka tapauksessa se mikä on, ja viinin jakajan menettely on siksi täysin ymmärrettävä. Jos itse olen viiniä jakamassa ja tulee tällainen "rajatapaus" kohdalle enkä ole havainnut siunaamista tapahtuneen, kysyn saattajalta, siunattiinko lapsi vai annetaanko ehtoollinen. En tiedä, miten olisin kyseisen kolmivuotiaan kohdalla menetellyt: olisinko tulkinnut rajatapaukseksi vai pitänyt siunausta itsestään selvänä...

yksipastori kirjoitti:

Käytäntö on, että alaikäisen lapsen huoltaja ilmoittaa, jos lapselle halutaan ehtoollinen jaettavan. Jos ilmoitusta ei kuulu, leivän jakaja siunaa lapsen ja viinin jakaja siirtyy lapsen ohi seuraavan kohdalle.

Joskus käy niin, että leivän jakaja on kaukana viinin jakajasta. Tällöin viinin jakaja ei tiedä onko lapsi siunattu vai onko hänelle jaettu ehtoollinen. Hän siis saattaa ajatella, että lapsi on siunattu, koska niin hyvin usein tapahtuu. Tällöin huoltajan tulee ilmoittaa viinin jakajallekin, että lapselle jaetaan ehtoollinen. Näin lapsi saa molemmat elementit. Seurakunnassa, missä käytetään yksityispikareita, on hyvä käytäntö, että lapsi pitää tyhjää pikaria kädessään viinin jakajan tullessa. Siitä tietää, että hänelle jaetaan ehtoollinen. On hyvä olla aktiivinen ja selkeä silloin, kun erehdys on tapahtumassa. Papin on usein hyvin vaikea päätellä, kuinka kussakin tapauksessa haluttaisiin menetellä.

Tässä tapauksessa leivän jakanut pappi ja viinin jakanut avustaja kulkivat kylki kyljessä. Saattaja nyökkäsi leivän kohdalla asiaa kysyttäessä, muttei enää viinin kohdalla, koska avustaja oli aivan vieressä ja oli nähnyt leivän antamisen. Pikari oli lapsen kädessä. Kenelle voi tehdä asiasta kirjallisen valituksen? Kirkkoherralle? Tuomiokapitulille? Millainen rangaistus seuraa virkavirheen tehneelle?

Miten on? kirjoitti:

Tässä tapauksessa leivän jakanut pappi ja viinin jakanut avustaja kulkivat kylki kyljessä. Saattaja nyökkäsi leivän kohdalla asiaa kysyttäessä, muttei enää viinin kohdalla, koska avustaja oli aivan vieressä ja oli nähnyt leivän antamisen. Pikari oli lapsen kädessä. Kenelle voi tehdä asiasta kirjallisen valituksen? Kirkkoherralle? Tuomiokapitulille? Millainen rangaistus seuraa virkavirheen tehneelle?

Parasta on aina pyrkiä heti korjaamaan tilanne / keskustelemaan asianomaisen kanssa, jotta saadaan selville mistä oli kyse. Tilanteessasi pyrkisin itse vieläkin puhumaan asiasta nimenomaan ko. henkilölle. Jos asia osoittautuu erehdykseksi, jättäisin asian siihen. Jos viininjakajalla tuntuisi olevan asiaan selitys, jota en hyväksyisi (esim. joku outo "teologinen perustelu", joka kuitenkin olisi ristiriidassa sen kanssa, mitä kirkossa on sovittu), puhuisin kirkkoherralle. Jos kirkkoherra opastaisi / ojentaisi asianomaista, jättäisin asian siihen. Jos kirkkoherra vähättelisi tai väistelisi asiaani, joka edelleenkin olisi mielestäni perusteltu eikä ihan vähäinen (siis seurakunta toimisi vastoin kirkkolakia tai yleisiä käytäntöjä), kirjoittaisin piispalle.

Jos asiassa todetaan tahaton virhe (vahinko), keskustelu ja ohjeistus riittää.
Jos asiassa todetaan sopimaton menettely (1. kerta), luultavasti huomautus.
Jos asiassa todetaan toistuva sopimaton menettely, ankarampi sanktio.

Miten on? kirjoitti:

Tässä tapauksessa leivän jakanut pappi ja viinin jakanut avustaja kulkivat kylki kyljessä. Saattaja nyökkäsi leivän kohdalla asiaa kysyttäessä, muttei enää viinin kohdalla, koska avustaja oli aivan vieressä ja oli nähnyt leivän antamisen. Pikari oli lapsen kädessä. Kenelle voi tehdä asiasta kirjallisen valituksen? Kirkkoherralle? Tuomiokapitulille? Millainen rangaistus seuraa virkavirheen tehneelle?

Mitäpä jos sen sijaan kasvaisit aikuiseksi, huomauttaisit rakentavassa hengessä asiasta ehtoollista jakaneelle/jakaneille ja keskittyisit johonkin oleellisempaan? Ihan näin yhtenä vaihtoehtona..