Suomi joutuu Romanian ilmapäivystystehtävässä hyvn lähelle Ukrainan sotaa.

Suomen päättäjät ovat tunnettuja yksinkertaisuudesta ja hyväuskoisuudesta. Olemme pelinappula isolla pelilaudalla. Emme hevonen, torni tai lähetti, vaan sotilas joka uhrataan tarvittaessa mennen tullen.

Suomen reservläiset joutuu Romanian päivystystehtävässä hyvin lähelle Ukrainan sotaa.

Se vielä puuttuisi kun joku Ukrainan uuvatti ampuu kiimoissaan suomalaisen Hornetin tuolla alas. Vahinkojahan heille tuntuu tuolla sattuvan, eikä turvassa ole omat siviilit, sotavangit tai puolalaiset farmaritkaan.

Nyt on vanhan stallarin v&tutus ihan tapissa!
🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣

Hornetit niissä on sitä jotain panee venakon hiljaiseksi

Sotaa?
Habb Stuuvisto kuusamosta tässä Terve! ;^)

Hei Napoleon! Oletko suorapuheinen ja kohtelias vai paha ja kiero ihminen? Muuta Espanjaan?! Kun siellä osoitetaan sinua ja sanotaan ”Te kiero”, voit kokea hyvää oloa. )

Ylen presidenttiehdokkaiden väittelyssä korostui yksi perustavaa laatua oleva piirre. Tuo piirre ihastuttaa toisia, mutta vihastuttaa toisia. Olen asunut molemmissa päissä Suomea, tai no, melkein, niin olen tehnyt joitakin premissiluokan havaintoja kommunikaatiomalleista.

Suuri ero Lapin ja etelän ihmisten välillä pitäisi saada tutkituksi. Onko kysymyksessä tilastollisesti merkitsevä ero. Graduiksi ja väitöskirjoiksi.

Ensin on kerrottava, että kun asuin Lapissa, ihmettelin monesti tuota eroa. Lapissa monesti ensinnäkin puhuttiin vertauksien kautta ja annettiin vastapuolen ja viestitettävälle lanseeratun kuviteltua yleisöä käyttäen ns. ymmärtää asioita, eikä sanottu suoraan. Aina jälkeenpäin voitiin sanoa, että enhän minä niin ole sanonut… Ns. kaksoisviestintä oli tapa. Varsinkin yhdistettynä siirtovaikutuksen keinoina ns. kehyskertomuksiin.

Pohjoisessa oli ”sisäänkirjoitettuja arvoverkkoja ja säätyajattelua ja ikään kuin luokittelevia oletettuja arvokonteksteja”, joiden kautta, ikään kuin yleisön, eli säätykontekstin kautta kuulijan oli ymmärettävä ja asetettiin ymmärtämään oma positionsa ja sitä kautta arvosuhteensa yhteisössä ja asemansa suhteessa keskusteltavaan asiaan tai ilmiöön. Noissa keskusteluissa oli aina tuo oletuskonteksti ja ennakkoarvo keskustelukumppanista; usein stereotyyppinen ihmisten luokittelu, läsnä. Hän, joka ei tuota ilmiötä ymmärtänyt ja sanoi tai puhui suoraan keskittyen vain asiaan tai ilmiöön sinänsä objektiiviselta pohjalta arvioiden, pidettiin hiukan tyhmänä. Ei olekaan vallan ihme, jos ”tohtori” Lapista tai Savosta tulee lausahtaneeksi: ”Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin.” -Se on pohjimmaltaan kontekstualisoitu negatiivisen arvoviestinnän muoto kun sanoja haluaa opastaa oletettamaansa alempiarvoista henkilöä arvoverkoissa ja kommunikaatiotilanteissa nöyräksi arvokkaamman edessä.

Pohjoisessa ihmisten suhde ja asema arvoyhteisössä oli kommunikaatiotilanteiden dominanssi kriteeri ja itse asia oli toissijainen. Tuo piirre on paitsi ahdistava, myös erittäin luokitteleva, diskriminoiva ja stereotypisoiva. Mandaatti sanoa oli totuuden ensisijainen kriteeri. Lisäksi Lapissa oli tyypillistä, että kumarrettiin syvään herroille ja koulutuksen kautta määrittyville ihmisten arvoluokituksille. Lähes aina oli jo etukäteen ns. ymmärretty toisen henkilön totuus motivoituneeksi jostakin omista intresseistään ja tilanteesta johtuvaksi ja aina negatiivisten stereotypioiden kautta.

Tässä voi olla dilemma. Nimittäin Lapin ihmiset ovat sisimmässään usein ylpeitä ja kilpailuhenkisiä. Pohjoisen karut olosuhteet ovat muovanneet ihmisistä sellaisia, jotka kukin heistä ovat oman elämänsä herra. Lapin ihmisissä on kuitenkin myös erittäin mukavia piirteitä ja ihmisläheisyys voi olla hyvinkin syvää ja oivaltavaa sekä parhaimmillaan hyväksyvää ja huomioivaa.

Mutta se ei ollut kuitenkaan samanlainen kuin Savossa usein kuulemani lausahdus: ”Ei se ole sen kummempi kuin me muutkaan”. -Tuo lausahdus väheksyy paitsi itseään, myös kanssaihmisiä. Entä Jyväskylässä: Ovatko ihmiset maan innokkaimpia pitämään ja luokittelemaan muista ihmisistä stigmatisoituja negatiivisia määrittelyjä ja toimimaan sen mukaan yhteiskunnallisina toimijoina? -Kysyi yksi keskustelija. Hän inhosi tuota piirrettä yli kaiken.

Mutta entä Etelässä? Helsingin seudun ihmiset ovat minun kokemukseni mukaan kommunikaatiossaan suorempia ja ns. ”antavat ymmärtää” vähemmän. Siitä piirteestä olen nauttinut ja sitä piirrettä arvostanut. … stereotypia? Kohteliaisuus ja positiivisuus ovat etelässä aidompia? Ehkä siinä on jotakin samaa pehmeämpää asennetta kuin esimerkiksi vertaamalla Suomen ja Ruotsin, tai eteläisten ja pohjoisten maiden mentaalisia tyypillisiä karaktäärisiä muuttujia. Mitä karummat olot, sitä enemmän myös väestötasoilla tulee esille ”pieni mutta pippurinen” -mentalistiikka. Vauraudessa, lämpimässä ja armollisessa voi piillä pehmoilun siemen? Vihollisuuksien siemenet on kylvetty eriarvoistaviin stereotypioihin ja asenteisiin ihmisten luokitteluissa meihin ja muukalaisiin, arvostettuihin ja väheksyttäviin.

Kumpia on enemmän väestössä, köyhiä vai rikkaita? Miten se vaikuttaa ehdokkaiden puheissa ja äänestyskäyttäytymisessä ja valitun puheissa ennen ja jälkeen vaalien?

Edellinen oli esimerkki riidankylväjätekniikasta. Kuvittele, jos tuo olisi totta!
Todelta kuulostavaa usein käytetään…

Vanhat natoon kuuluvat maat eivät halua koneita ja miehistöjään sinne. Natossa päätettiin pistää inokkain natoon kuuluva uusin tulokas Suomi sinne ja suomalaiset veronmaksajat maksaa senkin hulluuden.

Australiassa hornetit romutettiin, ei niistäkään saatu apua selesnille.
Tuolle korruption pesäpaikan ylimmälle hoitajalle.

Älä jauha paskaa.

Suomihan sijaitsee hyökkäyssotivan ja agressiivisen Venäjän rajanaapurina. Tiesitkö?

Kuka toivoo Suomen Hornettien on osallistuvan Ukrainan sotaan?

Itsekkö valheesi keksit?

Hienoa eurooppalaista yhteistyötä👍👍👍

Mutqu Romanian rajalta on satoja kilometrejä sota-alueelle ja välissä on vielä Moldova.

Luuleeko tiltut että Suomen Horneteissa on venäläiset tutkat???


Buahaahaaaaa