Platonin Atlantis-kertomus on yksi iso sotku

Platon ei lainaa dialogissaan Solonia suoraan kertoessaan Atlantiksesta, vaan epäsuorasti Sokrateen (Platonin opettaja) ystävää Kritiasta (Platonin eno), joka puolestaan kuuli sen isoisältään, joka oli oppinut sen isältään nuorten poikien runolaulukilpailussa. Ja Sokrates ja Platon perustivat Atlantiksen "rokonstraationsa" tähän. Näissä runolaulukilpailuissa runon kertojien oli tapana värittää ja rikastuttaa opittuja runoja lisäämällä niihin uutta materiaalia kuuntelijan iloksi.

Tämän lisäksi Platon vielä kertoo, että Solon myös hellenisoi voimakkaasti tarinaa, jonka hän oli kuullut egyptiläiseltä papilta Neithin temppelissä Saisissa, mikä tarkoittaa, että esimerkiksi egyptiläisten jumalien nimet on korvattu kreikkalaisilla vastineilla (kuten Neith on samaistettu Atheneen).

Toisin sanoen emme ole menettäneet Atlantista, vaan alkuperäistä myyttiä, jonka Solon kuuli ja välitti rikkinäisenä puhelinpelinä. Toisin sanoen emme ole menettäneet Atlantista, vaan alkuperäisen myytin, jonka Solon kuuli ja välitti eteenpäin rikkinäinen puhelinpeli, mutta Platinin dialogi "Kritias" on edelleen mielenkiintoista luettavaa varsinkin jos kiinnostaa mitä Platon oikeasti kertoo ja sanoo Atlantiksesta.

Miksi tämä on tärkeä asia? Koska hihhulien evankeliumit on tuotettu samanlaisella tavalla, kokoamalla satunnaisia kuulopuheita, legendoja, myyttejä ja huhuja yhteen tarkastamatta lähteitä.