Useimmat uskonnot kaatuvat siihen, että ihmisellä ei ole sielua. Henki - ruumis/materia -dikotomia perustuu pelkkään taikauskoon ja/tai vanhentuneisiin käsityksiin.
Biologian, lääketieteen ja neurologian edistyessä on yhä selvempää, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus eikä ole mitään kehollisuudesta irrallista ominaisuutta tai piirrettä, joka olisi ihmisen "ydin" tai edes osa sitä. Ihminen on kehonsa ja siinä tapahtuvat prosessit, kuten neurologiset prosessit. Kun keho pettää ja prosessit lakkaa, niin ihmistä ei enää ole. Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole.
Sieluttomuus tarkoittaa, ettei voi olla mitään "ikuista elämää", ei sielunvaellusta, ei sielun yhtymästä "maailmansieluun", ei kummittelua tai muita uskontoihin liittyviä käsityksiä, jotka perustuvat kehosta irralliseen "kuolemattomaan sieluun".
Sielun olemassaolo olo aikanaan taikauskoa tai johtui puutteellisesta tietämyksestä. Nyt sen väittäminen on pelkkää valehtelua, mutta sehän on uskoville bisness-kielellä sanottuna "ydinosaamista".
Biologian, lääketieteen ja neurologian edistyessä on yhä selvempää, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus eikä ole mitään kehollisuudesta irrallista ominaisuutta tai piirrettä, joka olisi ihmisen "ydin" tai edes osa sitä. Ihminen on kehonsa ja siinä tapahtuvat prosessit, kuten neurologiset prosessit. Kun keho pettää ja prosessit lakkaa, niin ihmistä ei enää ole. Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole.
Sieluttomuus tarkoittaa, ettei voi olla mitään "ikuista elämää", ei sielunvaellusta, ei sielun yhtymästä "maailmansieluun", ei kummittelua tai muita uskontoihin liittyviä käsityksiä, jotka perustuvat kehosta irralliseen "kuolemattomaan sieluun".
Sielun olemassaolo olo aikanaan taikauskoa tai johtui puutteellisesta tietämyksestä. Nyt sen väittäminen on pelkkää valehtelua, mutta sehän on uskoville bisness-kielellä sanottuna "ydinosaamista".
Vastaukset 53
Vanhimmat
Totta.
Jos ajatellaan, että ihminen on sähkömagneettinen valo-olento, henki-sielu, niin oletko sitä mieltä, että kun ihminen pannaan kuoppaan, niin valo menee sinne myös?
Jos maailmankaikkeudessa on nähtävillä valoa, niin ihminen valon näkijänä ja kokijana ei sisällä tuota sähkömagneettista säteilyä, joka jäisi kiertämään jonnekin, vaan se päätyy montun pohjalle?
Kerro miten se temppu tehdään.
Mitä jos ei ajaltaisi ihmistä jonainen mitä hän ei ole, vaan ajateltaisiin ihminen sellaisena kuin hän on? Oliko liian villi ajatus?
On ihan liian villi, ja huono ajatus.
Siksi koska se ei voi olla itsessään elävää vaan elämän seuraus ja siten alku ja loppu
minkähän takia länsmaissa on diapetes yleistynyt.
Sielukas aloitus. Tosin jollakin tavalla traumatisoituneen sielun. Sielun joka ei osaa hyväksyä itseään sellaisena kuin on. Samaa voisi sanoa uskovaisista.
Päin vastoin. Sielu-uskoiset eivät tahdo myöntää todellista olemustaan. Ihmisessä ei ole ENSIMMÄISTÄKÄÄN fyysiestä kehosta irrallista "sielullista" toimintoa. Kaikki on kiinni fyysisestä kehosta ja aivoista: luonne, muisti, aistit, ajatukset, älykkyys jne Mitä jäisi "sielulle"?
Tuo kommentti on hyvä esimerkki uskovaisuudesta ja siitä mihin se prustuu: itsekeskeisyyteen ja ylimielisyyteen. Siksi uskovaisen on helppo uskoa myös satu sielusta. "Sinä olet ikuisuusolento, sinulla on sielu jota eläimillä (tai joidenkin mukaan naisilla) ei ole. Vaikka syöt, ulostat, hengität ja lisäännyt kuin eläin, niin et ole eläin vaan Jumalan kuva."
Imartelu on ollut aina paras myyntitaktiikka ja uskonnot ovat osaavat tämän. Toiseksi paras on uhkailu, miten käy, jos et osta. Uskonnon kauppamiehet osaavat senkin.
Minä en tiedä olenko oikeasti kotoisin auringosta (valosta) vai maasta (tomusta).
Aurinko eikä sen valo ole kiinni maassa, mutta maassa ei olisi elämää ilman aurinkoa. Samalla tavalla ihminen voi olla valo-olento, joka on ikään kuin kiinni aivoissa ja ruumiissa.
Minun henki voi olla kotoisin auringosta, valosta. Ruumis on maasta ja sieluna minulla on kokemus itsestäni sekä valo-olentona että liha- luukasana.
Sielu kehittyy, kasvaa, kokee ympäristöään ruumiissa samalla tavalla kuin rikkaruoho pellossa, mutta kun pelto kynnetään, niin ruohonkorren muoto ja olemus säilyy ikuisesti valokentässä.
Vain otettu lääke auttaa.
Juuri se mitä ajattelet ja tunnet, on sielusi. Tai mielesi, miten halutaankaan sanoa. Kun on itsensä kanssa minut ja toisten kanssa sinut ja mikään ei ahdista, sielusi voi hyvin. Ei ole oikeastaan syytä jakaa ihmisiä mihinkään karsinoihin. Samalla tavalla me joudumme maailmaamme sopeutumaan, eri aikoina eri tavoin.
Ihmisiä lääkitään, jotta ne pysyisi tiukasti ruodussa ja omassa ruumiissaan, maadotettuina.
Minulla ei ole mitään lääkitystä. Ymmärrän vaan asioita paremmin kuin palsta-ateistit, jotka luulee olevansa viisaita omassa ymmärtämättömyydessään.
"Minulla ei ole mitään lääkitystä."
Nyt olet asian ytimessä. Mieti pitäisikö ehkä olla.
Ai kun ymmärtää asioita laajemmin kuin vajakki palsta-atte, niin tarvitsee lääkityksen. Suksi suolle.
Ei "valo-olento"-haahuiluissa ole mitään laajaa. Se on suppeasta suppeinta, koska et pääse oman pääsi kuvitelmista edemmäksi.
No uskontoja on pilvinpimein ei ne siihen ole kaatuneet, koska uskonto ei tarvitse mitään reaalimaailman reaaliteettejä toimiakseen riittää kun uskoo johonkin.
Siis uskonnot ovat pelkkää mielikuvitusta, satuja ja tarinoita.
Niinpä. Niillä ei ole mitään pohjaa. Ei ole jumalia, ihmisellä ei ole sielua, elämällä ei ole tarkoitusta emme ole taivaallisen kyttääjän silmälläpidon alaisia.
kyllä täällä on satelliittivalvonta ja kova onkin. näitä toimia käytetään sitten tässä uskovaisten tukemisessa yms.
aivan paskaa ja isolla rahalla.
Kun ihminen on kuollut, hänellä ei ole enää tietoisuutta, ihminen ei siis enää ole
olemassa. Silloin on yhdentekevää, mitä mitä kuvittelemme olevan siellä jossakin, kukaan ei tiedä siitä mitään.
Älkää valitko ateisrisuutta, se tekee tosi urpoksi!
Ihmisen "sielullisia ominaisuuksia" käsittelee myös viimeisin Finlandia-voittaja Sirpa Kähkösen kirja "36 uurnaa".
Kirja ei ole romaani vaan Kähkösen koskettava ja traaginenkin kertomus äidistään (ja vähän muustakin suvustaan) ja lapsuudestaan. Kirja perustuu Kähkösen Riitta-äidin päiväkirjoihin, muuhun jäljelle jääneeseen dokumentaatioon ja tietenkin Sirpa Kähkösen omiin kokemuksiin.
Kirjan ja kirjailijan äidin Riitta Kähkösen elämän käännekohta on onnettomuus, jossa Kähkösen äiti saa myöhäisteini-iässä "aivovamman. Hän on matkustaja bussissa, joka ajaa rata-alueelle veturin eteen. Ja mitä onnettomuus aiheuttaa? Sulkeutuneesta ja "kiltistä" tytöstä tulee äkkipikainen, irtoseksiä harrastava, alkoholia ja tupakkaa käyttävä täysin toisenluoteinen ihminen. Päiväkirjojen käsialakin muuttuu.
Kähkösen tuleva äiti on osapuilleen yhtä älykäs kuin ennenkin, vie opiskelunsa loppuun, käy töissä, tanssii hyvin, pukeutuu tyylitietoisesti ja on taidoiltaan ennallaan - mutta "sielu" muuttuu, kun otsalohko vaurioituu ja impulssikontrolli heikkenee. Yhden seksisuhteen seurauksena saa sitten alkunsa Sirpa Kähkönen, mutta hänen lapsuutensa äkkipikaisen ja impulssiivisen - väkivaltaisenkin - äidin lapsena ei ole helppo. Oikeastaan se on kamala.
Tämä "sairaskertomus" on yksi esimerkki siitä, miten "sielulliset" ominaisuudet kuten rauhallisuus/impulssiivisuus, "moraali", "luonne" jne ovat kiinni fyysisistä aivoista.
Sielu muokkautuu, kun kokee trauman, henkisen tai fyysisen. Henki, tietoisuus, kuitenkin säilyy. Sitten kun henki lähtee valoon, niin myös sielu vapautuu ruumiista.
Tietoisuus säilyy toki niin kauan kun ihminen on elossa.
Mitään henkeä ei ole.
Kun ihminen särkyy fyysiesti, niin "sielullinen" muuttuu, koska se on fyysistä. Tässä - ja vain tässä - kehossa toimivaa.
se on taas uskon asia. nyt on huomattavissa poliitikoissa ja hieman muissakin sellainen uskonasia että hieman maaperää on kouhaistu.
Ihminen on kokonaisuus: henki, sielu, ruumis. .Sielun pitää pelastua, jos mielii taivaaseen
Kysymys , missä on taivas ? missä on sielu ? päässäsi koska olet imbesilli 🤣🤣🤣
Dementia sielu 🤣🤣🤣
Vanhassa raamatun käännöksessä kerrottiin että veri on ihmisen sielu, uudessa versiossa veri on elämänvoima. Sielunhoito olisikin ollut veren hoitoa ja "pelastus" veren pääsyä taivaisiin.
Raamatun käsitys on ajalleen tyypillistä taikauskoa: veri on ihmisen "sielu" ja ajattelu taoahtuu sydämessä.
ihmisen sielu on sen veressä , ja ja se ON ,vaikka olisit hengityskoneessa , etkä itse tekisi YHTÄÄN MITÄÄN.
"KAIKEN lihan sielu on sen VERI" 3 Moos: 17
Mielenkiintoista.
Olen ollut vuosikymmeniä verenluovuttaja ja laskeskelin joskus että olen luovuttanut muutamaan kertaan oman veritilavuuteni (5+ litraa). Olenko luopunut sielustani? Vieläpä useaan kertaan?
et kai sä ilman verta ole verenluovutuksen jälkeen.
tosiin . "liha ja veri ei peri Jumalan valtakuntaa eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta"
Tuonhan voi tulkita oikein: veri on ihmisen sielu ja veri eli sielu on katoavainen.
Jos sinuun on jäänyt pisara omaa verta, niin sen sisältämän raudan avulla sielusi on kiinnittynyt kehoosi. Eli koet olosi omaksi itseksesi.
Jos kaikki veri viedään tai on paha anemia, niin henki-sielu voi huonosti, heikottaa ja pyörryttää, koska henki liittyy hapen kuljetukseen. Henki haihtuu ihmisestä kun happi loppuu, samalla nykäistään sielu ulos.
Särjellä on sielu kun sen veressä on rautaa? Mutta mustekalalla ei ole?
Olet ymmärtänyt väärin.
Mustekalojen suonissa virtaa sininen veri. Ihmisen veren punainen väri johtuu rautapitoisesta hemoglobiinista. Hemoglobiini kuljettaa happea. Mustekalojen veressä vastaava tehtävä on kuparilla.
Sinä et ymmärtänyt mitä kirjoitettiin. Yritä ymmärtää äläkä päteä!
Aiemmin tuossa kirjoitettiin: "sen (veren) sisältämän raudan avulla sielusi on kiinnittynyt kehoosi."
Pointti oli juuri se, että mustekaloilla (tai äyriäisillä jne) ei ole rautaa veressään eikä sen kehoon voisi siis tuon kirjoittajan mukaan kiinnittyä sielua. Sen sijaan aivottomilla suikulaisilla sielu voi uskovaisten mukaan olla, koska ovat selkäjänteisiä ja niiden veressä on rautaa (hemoglobiinia).
Kai minä itse tiedän ja ymmärrän, mitä olen kirjoittanut.
Sielu on minäkokemus. Jos poistetaan henkeä eli happea kuljettava veren osa, niin kukaan hengittävä eli hengissä oleva ei koe oloaan omaksi itseksi, vaan on jossain sumeassa tilassa.
uskon asiaa.
uskon asiaa. uskon maksaa lopulta joku toinen ja siksi se orjuuttaa joko itseään tai toisia.
Uskovainen: "sen (veren) sisältämän raudan avulla sielusi on kiinnittynyt kehoosi."
Minä: "Särjellä on sielu kun sen veressä on rautaa? Mutta mustekalalla ei ole?"
Uskovainen: "Olet ymmärtänyt väärin.... (rautapitoinen) Hemoglobiini kuljettaa happea. Mustekalojen veressä vastaava tehtävä on kuparilla."
Minä: "Pointti oli juuri se, että mustekaloilla (tai äyriäisillä jne) ei ole rautaa veressään eikä sen kehoon voisi siis tuon kirjoittajan mukaan kiinnittyä sielua."
Sinä voit auttavasti ymmärtää mitä olet kirjoittanut, mutta luetun ymmärtämisesi on luokatonta.
Mikä uskovainen? Olet niin sekaisin, että saatat kärsiä raudanpuuteanemiasta.
Ihmisellä on sielu
Metsässä on näkymättömiä yksisarvisia.
Niinpä. Metsissä loikkivista näkymättömistä yksisarvisista ja sielusta on yhtä paljon pitäviä todisteita ja varmoja havaintoja.
dementikotkit näkevät näkyjä tietyt lääkeaineet tekevät tätä tukekakseen oletettua sairautta niitä myös määrätään.
uskon asiaa jonka muut maksavat.
Täyttä soopaa kuten koko ateismi.
Turha perustellakaan juuri siksi.
kyllä se voi olla noin mutta joku onko se sitten antimateria tmv selittää tiettyjä poikkeamia. lopulta tiede selittää tämänkin.
peli on selvä kun kuolema korjaa ja teatteri loppuu.
ei soopaa ateismi.
Skarppaa vähän. Jeesus päässäsi estää jo ymmärrettävien lauseiden tuottamisen.
Sielu painaa 21 grammaa. Se on mitattu ja todistettu tieteellisesti.