Metafyysisen idealismin mukaan fysikaalista ei ole olemassakaan, on vain tietoisuutta. Ei siis ole avaruuttakaan vaan on sen tajuntakuvaa. Ei ole aisteja, vaan on tajuntaa ainoastaan. Mutta on tuntemukset, jotka on liitetty tietoisuuden tapahtumiin. Maailmankaikkeus on siis monimutkainen ja valtaisa tietojenkäsittelyjärjestelmä. Ja sitä voidaan kutsua Jumalaksi ja sen luomiksi sieluiksi jotka yhtyvät siihen takaisin siitä kerran erottuaan. Sielut tajunnassa "siirtyvät" maailmaan joka on enemmän tai vähemmän lavastetusti materialistinen, siksi että saisivat määrätyt elämykset oppiakseen pyyteetöntä rakkautta ja iloa kärsimyksen kautta.
Eivät filosofit eivätkä tiedemiehet ole kyenneet kumoamaan Metafyysistä idealismia, eivätkä he ole kyenneet todistamaan oikeaksi Materialistista dialektiikkaa, joka olettaa fysikaalisen tosiolevaiseksi. Kuitenkin jopa kouluissa opetetaan, että materiaa on olemassa ja vain fysikaalinen on totta. Ja kuitenkin fyysikot, biologit ja muut tiedemiehet olettavat että Idealismi ei ole totta ja että tieteen tutkiessa uutta ei saa olettaa muuta kuin fysikaalinen todeksi. Tämä on erittäin huolestuttavaa, sillä aivan hyvin voisimme tutkia luontoa tietoisuutenamme ja ainoastaan sinä sekä tutkia kaikkeutta luotuna. Eikö tiede olekkaan vapaata tai filosofia ? Todettakoon, että entisessä Neuvostoliitossa oli Materialistinen dialektiikka ainoa sallittu filosofia, muuhun uskova joutui mielisairaalaan. Nyt on vuosi 2005, olisiko aika vapauttaa tiede ? Todettakoon, että en ole kristitty, vaan todellinen vapaa-ajattelija ja ehdotankin, että luomisteoria otetaan Metafyysisenä idealismina tieteenteon osaksi. Idealismi tietysti järkyttää esim. tähtitietelijää, joka joskus tajuaa tutkineensa omaa mieltään, sillä avaruus on vain tietoisuudesamme.
Me olemme kaikkialla ja emme missään, tämä järkytää ihmisiä, koska valtavirta uskoo fysikaalisen sekä avaruuden ( so. tilan ) olemassaoloon.
Idealismin valossa elämän synty saa uuden selityksen. Koska kaikki on tietoisuutta ainoastaan voidaan päätyä ajatteluun, että lineaarinen aika on harha ja ikuisuus onkin yhdessä hetkessä. Elämää on siis aina ollut ja tulee aina olemaan, mutta se on yhdessä hetkessä.
Haluan korostaa sitä, että mitään todisteita fysikaalisen olemassaololle ei ole tiede eikä filosofia kyennyt löytämään, sen sijaan Materialistiselle dialektiikalle ovat monet kirjoittajat löytäneet purevaa kritiikkiä. Toisaalta voidaan myös epäillä hengen ja aineen dualismia ( Descartes ).
Totta on myös se, että Idealismia ei ole todistettu oikeaksi filosofiaksi, mutta mielestäni kriittinen suhtautumistapa Materialistiseen dialektiikaan tuo esiin sen, että nyt on aika siirtyä VAPAASEEN tieteeseen. Ja näitä vapauden puolustajia onkin jo esiintynyt.
Eivät filosofit eivätkä tiedemiehet ole kyenneet kumoamaan Metafyysistä idealismia, eivätkä he ole kyenneet todistamaan oikeaksi Materialistista dialektiikkaa, joka olettaa fysikaalisen tosiolevaiseksi. Kuitenkin jopa kouluissa opetetaan, että materiaa on olemassa ja vain fysikaalinen on totta. Ja kuitenkin fyysikot, biologit ja muut tiedemiehet olettavat että Idealismi ei ole totta ja että tieteen tutkiessa uutta ei saa olettaa muuta kuin fysikaalinen todeksi. Tämä on erittäin huolestuttavaa, sillä aivan hyvin voisimme tutkia luontoa tietoisuutenamme ja ainoastaan sinä sekä tutkia kaikkeutta luotuna. Eikö tiede olekkaan vapaata tai filosofia ? Todettakoon, että entisessä Neuvostoliitossa oli Materialistinen dialektiikka ainoa sallittu filosofia, muuhun uskova joutui mielisairaalaan. Nyt on vuosi 2005, olisiko aika vapauttaa tiede ? Todettakoon, että en ole kristitty, vaan todellinen vapaa-ajattelija ja ehdotankin, että luomisteoria otetaan Metafyysisenä idealismina tieteenteon osaksi. Idealismi tietysti järkyttää esim. tähtitietelijää, joka joskus tajuaa tutkineensa omaa mieltään, sillä avaruus on vain tietoisuudesamme.
Me olemme kaikkialla ja emme missään, tämä järkytää ihmisiä, koska valtavirta uskoo fysikaalisen sekä avaruuden ( so. tilan ) olemassaoloon.
Idealismin valossa elämän synty saa uuden selityksen. Koska kaikki on tietoisuutta ainoastaan voidaan päätyä ajatteluun, että lineaarinen aika on harha ja ikuisuus onkin yhdessä hetkessä. Elämää on siis aina ollut ja tulee aina olemaan, mutta se on yhdessä hetkessä.
Haluan korostaa sitä, että mitään todisteita fysikaalisen olemassaololle ei ole tiede eikä filosofia kyennyt löytämään, sen sijaan Materialistiselle dialektiikalle ovat monet kirjoittajat löytäneet purevaa kritiikkiä. Toisaalta voidaan myös epäillä hengen ja aineen dualismia ( Descartes ).
Totta on myös se, että Idealismia ei ole todistettu oikeaksi filosofiaksi, mutta mielestäni kriittinen suhtautumistapa Materialistiseen dialektiikaan tuo esiin sen, että nyt on aika siirtyä VAPAASEEN tieteeseen. Ja näitä vapauden puolustajia onkin jo esiintynyt.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tämä metafysiikka "filosofia" (en oikein tiedä miksi sitä pitäisi edes kutsua) ei todellakaan ole alaani, mutta vastaanpa nyt kuitenkin:
" Eivät filosofit eivätkä tiedemiehet ole kyenneet kumoamaan Metafyysistä idealismia, eivätkä he ole kyenneet todistamaan oikeaksi Materialistista dialektiikkaa, joka olettaa fysikaalisen tosiolevaiseksi."
Jaa-a. Ihan samaan hengenvetoon voidaan aivan samoillaargumenteilla väittää, ettei Metafyysinen idealismi myöskään pysty millään todistamaan itseään oikeaksi. Koska jos tälle linjalle menemme voidaan kaikki oikeastaan kiistää ihan suoralta kädeltä ja todeta, ettemme ole varmoja minkään olemassaolosta. Mistä tiedät edes itse olevasi olemassa?
Minä sanoinkin, että materiaa ja muuta fysikaalista ei ole olemassa mutta on tajuntaa. Se tajunta viittaa siihen, että on tiedostava yksikkö. Ja se voi olla nimeltään minä. Tosin buddhalaisuudessa pidetään minää harhana, mutta tiedostamista on kuitenkin.
Jos kerran materiaa ei ole, niin ei ole ruumistakaan eikä siis aivoja. Aivot ovat tajuntakuvaa siinä missä tähdetkin ovat. Aivot eivät ajattele, vaikka mittauksissa voidaan havaita eräitä ilmiöitä niissä sillä ne ilmiöt ovat tajunnan sääntöjä vailla fysikaalista todellisuutta. Esim. sähköä ei ole vaan kaikki toiminta mitä sen sanotaan aiheuttavan on tajunnan sääntöjen tietojenkäsittelyä.
Todettakoon, että po. Idealismi on likipitäen sama kuin ns. Idän oppi eli oppi fysikaalisen olemisesta harhaa eli maajaa. Tämä oppi on yhtä vanhaa kuin ihmiskunnan kirjalliset varhaisimmat tuotteet ( Veda laulut ). Ja luultavaa on, että niin kauan kuin ihminen on ollut olemassa on uskottu Idealismiin.
Jos luet tarkkaan kirjoitukseni niin huomaat että sanoinkin myös sen että Idealismia ei ole todistettu oikeaksi. Mutta tämä ei oikeuta tieteentekijää uskomaan ehdottomasti Materialistisen dialektiikan olemiseen totta. Kuitenkin Suomessakin tosinajattelijatiedemiehet joutuvat diskriminoinnin kohteeksi esittäessään kritiikkiä materialismia kohtaan.
Miksi muuten laitoit filosofia sanan sitaatteihin? Kyllä se on aivan hyväksytty filosofia filosofien piirissä. Esim. piispa Berkeleyn Idealismi ( Irlanti ) tai saksalaisesta Idealismista Hegel. Idealismilla on hyvin vanha historia.
Itse pitäisin jonkin olemassaolosta todisteena sitä että on tajuntaa.
...olen siis olemassa.
henkilö speglalta aivot pois, niin me muut ns. tajunnat havaitsemme varsin pian että speglalla ei ole enää minkään sortin tajuntaa tässä maailmassa.
(Enhän tosin tiedä vaikka kirjoittelet tänne Siriuksen seitsemännen planeetan meren pohjasta telepaattisesti myhäillen ilman aivoja)
Toisin sanoen ajatuksesi menevät siihen suuntaan että olisimme ja myös kaikki ns. olevainen, jokin unenkaltainen jonkun minkä liekään prosessorin tuottamana harhamana mukamas haahuilemassa ei missään, ei koskaan, eikä niin yhtään mitäänkö?!
Eli olisi muka olemassa jokin tosiolevainen maailma, ko ? Menee överiksi luulisin.
Eli kyllä toki kvantti-/jousi-/ yms. teoriat toki antavat hieman ymmärtää että havaitsemamme hahmot syntyvät jonkin pienemmän olevaisen sävelinä, mutta että tajuntakin, ko. Iski tajun..., siis puhtaasti tiedon puute.
No ei mitään uutta auringon alla, ovat nämäkin pohtineet nuotiolla maripöllyissään jo aikaa sitten. Eli olemme perillä, olleet ihan aina. Mikäs tässä, kotona tajunnassa, heh heh. Mutta kenen ?
Tietoisuussäännöstöön kuuluu, että aivot poistettuaan ihminen ns. kuolee eli siirtyy toiseen tietoisuuden tilaan. Ja kuten muistat aivoja ei ole lainkaan vaan kirurgin "toimenpide" on vain tietojenkäsittelyä tietoisuudessa. Joten: Ei mitään uutta auringon alla.
aivoja ei olisi lainkaan. Ollenet jollain matkalla, se on toki mielenkiintoista mutta satama voinee olla kompassin puutteessa valjun puoleinen, todennäköisesti. Hyvää matkaa änywäy !
Täytyy tunnustaa, etten ollut tätä kuullutkaan. Sikäli erittäin mielenkiintoinen filosofia, että todistappas tämä vääräksi. Tykkään loogisuudesta, ja en nyt heti keksi, miten voisin loogisesti perustella tuota vääräksi. Mutta kuten sanoit ei sitä voi todistaa oikeaksikaan. Mutta tuo tuntuu antavan vastauksen moneen kysymykseen ja selityksen monelle asialle. Mikäs on elämän=tietoisuuden tarkoitus idealismin mukaan?