Mairea huostaanoton lopetusjuhla

Kun on totellut ja kaikki on ohi, lapsi on kotona ja sosiaalityöntekijöiden sävy on hellä.
Turva on hiuksenhieno. Vanhempi ei hoida mitään paremmin eikä lapsi voi paremmin. Vain sosiaalityöntekijät voivat sanoa saaneensa kaiken juuri niin kuin itse haluavat.
Yksi tarina pakottamisen onnistumisesta ja autokraattisen sosiaalityöntekijän livahtamisesta karkuun. Vanhemman mainitsema turva on hiuksenhieno. Minulla on ehdotus. Entä jos vanhempi ei enää puhukaan "ystävilleen" sosiaalilautakunnassa? Voisiko mairea valmistujaisjuhla vielä kääntyä nurin päin?
"Joku kirjoitti "Voi hyvä ihme miten voi tilanne muuttua, kun on päässyt lastensuojelun hampaista. Ennen jokaiseen elämän normaliteettiin puututtiin, nyt on meininki niin armollista että eihän siihen osaa suhtautuakaan. Tyypit ovat kuin ystäviä. Ennen oli kaikki lääkärit niin ennakkoluuloisen oloisia. Kyllä niille varmaan joku punainen rasti jossain ruudussa kaikille sote-alan ammattilaisille lastensuojelun asiakkuudesta näkyy. Ennen ei saanut tehdä pienintäkään virhettä, puhumattakaan että olisi voinut mainita siitä ääneen. Nykyään voi puhua asioistaan ihan normaalisti ja elämän inhimillisyys ymmärretään. Olen pistänyt myös ulkokuorta kuntoon sitten kun ymmärsin, miten paljon nuo upeat ammattilaiset katsovat ihmisen pintaa. Sillä on kyllä ehdottomasti vaikutuksensa. Eli sitä suosittelen että jos haluatte päästä vähällä, niin hankkikaa hyvät kledjut, jos ei niitä vielä ole. Minulla ei sitten kai ennen ollut. Mieluummin uudenkarheaa kuin nyppyistä. Kyllä, lastensuojelun taso on valitettavasti tätä."