Miten jotkut voivat uskoa satukirjan kertomuksen kuvitteelliset hahmot eläviksi ja oikeiksi? Sittenhän kuka tahansa vois uskoa jonkun tilaisuudessa saarnaavan Pirkon ihmeparantavan kenet vain kuin taikaiskusta. Tai jotkut voisivat luulla jonkun Markun pystyvän herättämään purupäisen vainajan eloon maagisesti. Kummallista on, on kummallista.
Kummallista on, on kummallista!
Anonyymi-ap
5183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ateismissa on esillä ainakin muistaakseni peikko, tonttu ja keiju. Miten merkityksellinen asia ateismille on se satujen maailma, josta ammentaan tämä hahmokategoria?
Osa ateisteistahan pitää mm. mielikuvituksen käyttöä vakavana merkkinä mielisairaudesta. Vaikka em. analyysissä saattaa olla enemmänkin kysymys jälleen kerran PAPD (palsta ateistinen pseudo diagnoosi) oireesta, kuin arjen todellisuuteen liittyvistä asioista. Miksi ateismi on niin synkkää?
Luen paljon fantasia- ja scifi kirjallisuutta, joissa mielikuvitus lentää melkoisen vapaasti. Olen myös lukenut lapsilleni satuja, kuten Nalle Puhia, missä eläimet puhuvat.
Erona tiukan linjan uskoviin on se, että osaan erottaa mielikuvituksellisen kirjallisen kerronnan reaalimaailmasta.
Minun ateismini ei ole lainkaan synkkää. Synkkiä "ainavihaisia" uskovia tiedän enemmän kuin yhden. Tunnen tosin myön ihan mukavia uskovia.
Tarkoititko "kummelista"?
Harva satukirjoihin uskoo mutta Raamattuun uskoo vitun paljon yli puolet ihmisistä ehkä maapurisikin.
Olen yrittänyt kysellä tuota uskovilta itseltään…
Uskovien kyky uskoa Raamatun älyttömyyksiin vaihtelee. Osa jopa pitää hyveenä sitä, että kykenee uskomaan kaikkea roskaa ”kuin pikkulapsi”.
Mutta jos mennään sinne hölmöimpään päähän, niin eräs onnistui ottamaan jopa Raamatun luomiskertomuksen kirjaimellisena totena. Kun sitten ihmettelin, miten käärme kykenee tuottamaan puhetta, kun sillä ei ole edes äänihuulia, niin hän piti minua hieman typeränä ja totesi: Eihän se käärme puhunut, vaan saatana, joka oli käärmeen vatsassa ja ääni tuli näin ikäänkuin käärmeen suusta.
Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi lopettaa kyselemisen. Tuollaisen ymmärtämiseen tarvitaan psykologian tutkintoa. Ikävä kyllä tätä ilmiötä on tutkittu varsin vähän, koska sitä pidetään sen verran yleisenä. Toisaalta kyllähän tuollainen uskonnollinen reaalimaailmasta irrottautuminen on harvinaisempaa kuin vaikkapa ientulehdus, joten mielestäni sitä pitäisi tutkia ja etsiä sille hoitoa.