Olin 50 v sitten ammattikoululainen. Koneistajaoppilaita oli noin kolmekymmentä luokalla. Jälkeenpäin ajattelin että niistä erottautua neljä jotka olivat heti edellä muita. Ja ovat myös edenneet jopa insinööriksi asti. Loput sitten siitä tasaisesti vaatimattomaan pärjäämiseen. Silloinkin se oli monelle vain ..et johonkin piti mennä. Ujoja poikia, keskittymiskyvyn puutetta, kiinnostuksen puutetta. Mitä tahansa. Ja oltiin 15 vuotiaita. Toiset lapsia, toiset nuorukaisia. Aina on töihin pyrittäessä koettava olla itsevarma, reipas ja aloitekykyinen. Ei ole mikään ihme jos nykyisinkin on näin, vielä työhön Otto vuokrafirmasta ja korvausvastuu jos ei osaa hommia. Ei oo helppoo alle kakskymppiselle. Helpompi on lähtee vaan notkumaan. Mitä vois tehdä. Tukea. Tukea ja taas tukea. Tänne olis tulossa vaikka bulgarialaisis metalli miehiä. Jos ne osaa niin ne otetaan.
Ammattikoulut(nykyisin"opistot")
Anonyymi-ap
2143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ennen oli sopivan lyhyet koulutus-ajat.
Nykyään se paras työikä tuhlataan liian pitkissä koulutuksissa.
Nuoret vähitellen nahistuu ja vanhenee pilalle koulutusputkissa.
Perheet jää perustamaatta, lapset tekemättä, jne...
Tämä on tuhlausta, kun ehkä vain 1/3 osa tarvitsee sen pitemmän koulutusputken,
ja on yleensä mielenkiintoa ja älyä jatkaa....
Ei monikaan vielä tiennyt mitä tekisi isona varmaan. Tietysti moni sijoittui muihin ammatteihin ja ehkä nytkin. Ammattikoulutuksesta jää sitten vain jotain muuta pääomaa. Voi olla et nykyisinkään monet vielä peruskoulun jälkeen tiedä mikä olisi oma ala. Omalla tavallaan nykynuoriso on paremmin kartalla elämästä.