Miltä kuulostaisi omalla kohdalla kuuluminen kahteen uskontokuntaan: esim. harjoittaa shamanismia ja käydä joulukirkossa? Japanissahan useakin ihminen on sekä shintolainen, että buddhalainen ja latinalaisessa amerikassa kuulutaan joukolla katoliseen kirkkoon ja harrastetaan voodoota. Sulassa sovussa. Muitakin esimerkkejä löytynee.
Olisi mielenkiintoista kuulla, ajatuksianne tästä, ehkäpä ajatusleikkinä voisitten olla panevinanne hetkeksi omalle kohdallenne. Miten se voisi olla mahdollista ja jollei niin, miksei.
Olisi mielenkiintoista kuulla, ajatuksianne tästä, ehkäpä ajatusleikkinä voisitten olla panevinanne hetkeksi omalle kohdallenne. Miten se voisi olla mahdollista ja jollei niin, miksei.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin, maallinen mailmallinen maailma on täynnä
erilaista toimintaa ja rientoja sulassa sovussa ja joskus sulamattomassa, mutta eihän aikuinen älykäs uskovainen olkiukoilla leiki. :)
>>mutta eihän aikuinen älykäs uskovainen olkiukoilla leiki. :)
.. missä sitten olet? Jos siis olet. :)
Aikuiset eivät yleensä enää leiki kiiltokuvilla, eivät edes enkeleiden kuvilla, olin paikastaan riippumatta. Joten sellaisia tuskin tapaat! ;)
Afrikassa on varmaan paljonkin tuota samaa. Esimerkiksi Burkina Fasossa kansan keskuudessa esitetään, että puolet kansasta on islaminuskoisia, puolet kristittyjä ja sata prosenttia kansasta on animisteja. Hyvä puoli on varmaan se, että ihmiset ovat suvaitsevaisia, samassa perheessäkin voi olla eri uskontoihin kuuluvia jäseniä.
Itse voisin uteliaisuuttani käydä erilaisissa tilaisuuksissa, mutta tuskin niiden menoihin osallistuisin.
katsoo, missä nämä kristityt ja islamistit tekevät parhaansa tappaakseen toisensa, valitettavasti.
Olet oikeassa, kyllä Afrikassa on ihan tarpeeksi heimoja, kuten hutut ja tutsit, jotka tappavat toisiaan. Mihin ihminen siitä aggressiivisuudestaan eroon pääsisi Afrikassakaan, tai nimenomaan Afrikassa, ihmisten alkukodissa.
Mutta siksi minusta olikin uutta lukea Burkina Fason ja Malin tilanteesta. Malista sanotaan, että siellä suhtautuminen uskontoon on varsin rento ja muita uskontoja kunnioitetaan ja suvaitaan hyvin. Siellä samoin kuin Burkina Fasossa uskonnot ovat sekoittuneet ja näennäisesti kristinuskoa tunnustavat uskovat rinnalla myös animistiperinteisiin.
Minulle asia on hyvin yksinkertainen: harjoitan sitä mihin sydämestäni uskon. Muuallakin voin käydä, mutta vain kohteliaisuussyistä esim. häissä ja hautajaisissa.
En silti väheksy muiden uskoa, vaikka omani olisi eri.
Erikoisiapa mietit. Tulisi varmaan alunalkaenkin olla jollakin lailla joustavasti polyteistinen uskonnolliselta vakaumukseltaan tai sitten ei ehkä tarvittaisi minkäänlaista uskonollista vakaumusta.
Voihan olla, että esim. Japanissa, joka on ikivanha sivistyskulttuuri yleisesti suhtaudutaan uskonnollisuuteen leikillisemmin kuin täällä ja ainakin latinalainen kulttuuri, ehkä siis uskontokulttuurikin, vaikuttaa rennommalta kuin omamme. Toisaalta on vaikea kuvitella suomalaista kiihkouskovaa kohauttamassa olkiaan iloisesti edes sille, että jonkun toisen raamatuntulkinta vähän poikkeaa omasta, vieraista uskonnoista puhumattakaan.
Melko suurta suvaitsevaisuutta peräät. Omalta kohdaltani osaan vain sanoa sen, että kaikenlaien opinkappaleiden tyrkyttäminen ainoina totuuksina saa niskakarvani nousemaan pystyyn.
jos kuulut useampaan uskontoon et varsinaisesti kuulu mihinkään niistä. olisit kuin huora.
esimerkistäsi vaikka, joulukirkossa käyt jos olet kristitty joka kieltää noituuden ja muut jumalat ankarasti. harjoittaessasi shamanismia toisena uskontona toinen uskonto tuomitsisi sinut kadotukseen. olisi aika tympeä tilanne.
japanissa kaksoisuskonto on yleistä, hää- ja hautajaisrituaalit esimerkiksi ovat eri uskonnoista, mutta japanin uskonnollinen tilanne on surullista. japanissa ei ole samaa käsitystä yksilöstä kuin länsimaissa, siellä ihminen ei pohdi niin tarkkaan uskonnollista suuntaumustaan vaan tekee kuten perhe ja vanhat tavat. jumalalta rukoiltua käännytään seuraavan puoleen, joka asialle on omat jumalansa jne. japani on huono uskonnollinen esimerkki.
Nimim. Hattumaakari kirjoitti:
"japani on huono uskonnollinen esimerkki."
Miten niin? Siis esimerkkejä penään.
on tuttua minulle. Minulla on protestanttinen tausta, mutta nykyinen uskonkäsitykseni on lähimpänä kveekareita ja ortodokseja. Kunnioitan myös hindujen ja buddhalaisten väkivallattomuuden periaatetta, ja yritän itsekin noudattaa sitä parhaani mukaan. Vaikka kristinusko on lähtöisin juutalaisuudesta, oma kuvani Jumalasta muistuttaa enemmän hindujen Krishnaa tai Vishnua (hindujen Korkein Jumala, maailman Luoja ja kaiken olevaisen alku) kuin Vanhan testamentin ankaraa tuomaria. Luulen tosin, että juutalaisten hengelliset ja maalliset johtajat laittoivat Jumalan tiliin kaikenlaisia omia juttujaan (ja niin tekevät nykykristitytkin). Esim. 10 käskyä on oivallinen elämänohje ja pyrkii pääasiassa siihen, etteivät ihmiset satuttaisi toisiaan, mutta monet muut Mooseksen lain pykälät ovat suorastaan käsittämättömiä.
Samoin Jeesuksen kehoitukset: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" ja "Mitä tahdotte toisten tekevän itsellenne, tehkää te samoin heille" ovat sopusoinnussa ihmisten yleisen moraalikäsityksen kanssa, mutta katolisten keksimä ja useimpien kristittyjen omaksuma oppi ikuisesta helvetistä on aivan sananmukaisesti päin helvettiä. En voi ollenkaan ymmärtää sellaista uskovaista, joka ensin kirkkain silmin väittää, että "Jumala on rakkaus" ja sen jälkeen sanoo: "jollet usko, joudut ikuiseen helvettiin".
Minä uskon mieluummin apostoli Johannesta, joka sanoo: "Jumala on rakkaus", kuin nykykristittyjä, jotka ovat tehneet Jumalasta maailman julmimman ja pahimman tyrannin. Kun Jeesus puhui Gehennasta (suom. helvetti) hän viittasi sillä tapaan polttaa teloitettujen rikollisten ruumiit Hinnomin laaksossa (Gee-Hinnom). Jeesuksen opetuksessa ikuisen elämän vastakohta oli aina kuolema, ja Paavali on samoilla linjoilla. Paavali ei edes Lutheria innoittaneessa roomalaiskirjeessä väheksynyt tekojen merkitystä, ja Paavalin mukaan pakanatkin tuomitaan omantuntonsa todistuksen perusteella:
6. hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan":
7. niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,
8. mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.
9. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen;
10. mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!
11. Sillä Jumala ei katso henkilöön.
12. Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
13. sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.
14. Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
15. ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä -
16. sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan. (Room 2)
Minusta näyttää siltä, että Lutherin 'yksin uskosta' -oppi on tuhonnut kristinuskon moraalin. Jos ainoastaan se, joka 'uskoo ja kastetaan' pelastuu, eikä teoilla ole mitään merkitystä, niin Jumala on äärettömän epäoikeudenmukainen. Tällaista käsitystä on minusta mahdotonta perustella Uuden testamentin kirjoituksilla. UT:ssa on kaksi pääkohtaa tuomiosta: Matt. 25 ja Ilm. 20. Kummassakin tuomion perusteena on teot. Ristin ryöväri tosin pelastui pyytämällä armoa, ja oikeudenmukaisen tuomion lisäksi Raamatussa luvataan armahdus jokaiselle, joka sitä pyytää: "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".