Iltalehdessä oli pikkugallup naispomoista. Mitä pidätte tuloksesta?
Onko todellakin kuvatunkaltaisia naisia pomoina? Jäin miettimään, millä perusteella heidät aikanaan lienee valittu? Kiintiöinä vai löytyykö joku muu yhtä selvä syy? :))
http://www.iltalehti.fi/osastot/helmi/200506033083420_he.shtml
Onko todellakin kuvatunkaltaisia naisia pomoina? Jäin miettimään, millä perusteella heidät aikanaan lienee valittu? Kiintiöinä vai löytyykö joku muu yhtä selvä syy? :))
http://www.iltalehti.fi/osastot/helmi/200506033083420_he.shtml
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Kokemukseni miespomoista ovat huonoja. Moni heistä on suorastaan melko sivistymätön, tyhmä, ylitunteellinen, johdateltavissa syvällä kaula-aukolla yms. imartelulla."
...kokisit olleen lähimpänä tätä kuvailuasi?
Ennen kun innostut enemmän esittelemään arvailujasi kiintiöistä sun muista, niin kannattaisi muistaa pari asiaa.
- naispomot ovat harvassa, joten heihin kiinnitetään enemmän huomiota. Esim. yrityksessä, jossa on yhdeksän miespomoa ja yksi naispomo, on selvää, että tämän poikkeusyksilön tekemisiin kiinnitetään enemmän huomiota.
- naispomo on myös suhteellisen uusi ilmiö, joten naiseen pomona suhtaudutaan tietynlaisin ennakkoasentein, mikä luonnollisesti vaikuttaa tulkintaan tämän henkilön tekemisistä.
- naisilta odotetaan erilaisia asioita kuin mieheltä. Naispomon odotetaan olevan empaattisempi ym. ja jos ko. nainen ei olekkaan tällainen tunneihminen, arvostellaan hänen tekemisiään rankemmin kuin mitä vastaavia päätöksiä miespomon tekeminä arvosteltaisiin
- naisiin myös kohdistetaan erilaisia ominaisuus-odotuksia kuin mitä miehiin. Samanlainen käytös naisen ja miehen suorittamana arvioidaan eri tavalla. Se mikä on miespomon tekemänä vahvaa johtamista on naisen tekemänä pomputtamista. Siinä missä mies on eteenpäin pyrkivä on nainen pyrkyri. Siinä kun miespomo luokitellaan harkitsevaksi, luokitellaan naispomo saamattomaksi, jne. jne.
Näin juuri. Eniten naispomoja löytyy naisvaltaisilta matalapalkka-aloilta ja muutoinkin yleensä hierarkian alemmilta esimiesportailta. Alemman tason pomot ovat usein puun ja kuoren välissä: he joutuvat välittämään ylhäältä käskytetyt muutokset, tavoitteet, kireän budjetin ym. raamit, ja saavat lähipiiriltään asianmukaiset reaktiot. Edellyttää hyviä sosiaalisen vuorovaikutuksen taitoja, että saa hankalat tilanteet hyväksyttäviksi ja itse jaksaa näissä paineissa.
Suomessa ei pikkupomojen kannata vetäytyä illusorisen etäisyyden tai etevämmyyden suojiin, se herättää lähinnä vain sarkasmia tai halveksuntaa. Pomot osallistuvat johdettaviensa työhön tiiviisti, vaikka toimenkuvissa tietysti on eroa. Suhde on arkinen, yleensä melko mutkaton, mutta asema sallii simputuksen mahdollisuuksia, jos yksilöillä on taipumuksia sellaiseen. Linjaorganisaatio tukee yllättävän pitkälle tehtäväänsä sopimattomia esimiehiä, ikäänkuin olisi kyse paavillisesta erehtymättömyydestä. Ikävä kyllä. Mielestäni tällaisiin jäykkyyksiin pitäisi reagoida joustavammin ottamalla huomioon työyhteisön ilmapiiri. Tämä ei ole sp.asia, vaan liittyy organisaation henkilöstöarvoihin.
Sen sijaan ylemmillä portailla kenottavat ovat kaukaisempia, niiden huomiosta ilahdutaan, niitä arvostetaan kritiikistä tai vastentahtoisuudesta huolimatta, jopa hieman pelätään, töppäykset eivät heti näy "paljaalla silmällä" eikä niistä levitellä tietoa, joten luulot ns. johtajaominaisuuksien olemassaolosta säilyvät pitempään. Silti, luulo ei ole tiedon väärti. Ylemmät esimiehet ovat vielä nykyään enimmäkseen sananmukaisesti esiMIEHIÄ, näin miesten arvostus kyvykkäinä johtajina on tavallaan etsautunut alaisten mieliin. Mielestäni samaa arvostusta kuitenkin kohdistetaan ylempää naispuolista johtoa kohtaan, en ole huomannut eroa. Ts. väitän arvostuksen korreloivan aseman korkeuteen ja etäisyyteen enemmän kuin sukupuoleen. Tosin naiset lähiesimiehinä joutuvat monasti miehiä ankarampaan syyniin (varsinkin miesten taholta). Kokemukseni mukaan pystyvät naisjohtajat ovat olleet jotenkin "lähempänä kansaa" ja sikäli reilunoloisia.
Yllättävää, miten palstan vakiokirjoittajienkin yleistietous on niin vajaata, että jatkuvasti joutuu lukemaan virheellistä tietoa "kiintiönaisista". Suomen yritysmaailmassa, ei julkisessa eikä yksityisessä, ole käytössä sukupuolikiintiöitä.
Viittaukseni kiintiöihin oli lähinnä vitsi...Mutta eihän täällä kukaan ymmärrä huumoria.
Naispomot ovat harvassa, tiedän, siihenkin lienee jokin syy - jokin johon eivät kiintiötkään yllä? :D
Mielenkiintoinen seikkä sen sijaan tekstissäsi oli se, että naisilta odotetaan erilaisia asioita kuin mieheltä. Mistähän lienee saanut alkunsa ns. naisnäkökulma, jota aina sopivassa välissä kesken neuvotteluja tai muita kinkkisiä tilanteita väläytetään miesten toimesta? Etteivät vaan naiset itse "markkinoisi" itseään naisnäkökulmalla? Vrt. naispoliitikot.
Olen itse tästä enemmän kuin ärsytetty. En ymmärrä, mitä naisellista pitää löytyä jopa johtamisesta. Sellaista, että se toteutuu ainoastaan johtajan sukupuolen perusteella. Kuten huomaat siitä on ollut (ja on!!) haittaa niille naisille, jotka todella ovat kykeneviä omilla avuillaan etenemään.
Jokaisen työn voi tehdä huonosti ja hyvin, niin myös johtamisen. Johtajuus on mielestäni enemmän kuin vain ammatti, se on elämäntyyli/kasvuprosessi. Samoin kuin yrittäjyys. Kun puhutaan nimenomaan POSITIIVISESTA johtamisesta/yrittämisestä.
Miksi yhä erotetaan NAISjohtaja ja johtaja? Mitä eroa niillä pitää olla?
Tuleeko naisesta parempi johtaja, kun hänen ammattinimikkeeseensä liitetääm nais-määre?
.. ettei tuollaista erottelua olisi tarvis tehdä, ettei olisi NAISjohtajia, NAIStaiteilijoita, NAIStiedemiehiä, NAISpresidenttiä jne. Silloin kun etumääreestä on luontevasti luovuttu, vallitsee todennäköisesti kohtuullinen sukupuolten tasa-arvo.
Sinänsä en usko naisten olevan parempia johtajia kuin miehetkään tpv. pelkästään jonkin sukupuoliominaisuuden perusteella. Sp.rooleissa ja normeissa on eroja, ja ne heijastuvat jossain määrin käyttäytymisen tasolla, aika paljon vaikuttaa se, mitä lähiympäristö (osakulttuuri) sallii, edellyttää tai mihin se on totuttanut. Jos se on totuttanut vastuun ottamiseen, niin se näkyy. Jpv. Luin tuolta alempaa näkemyksesi, että johtajuus on ammatti ja siihen voi kasvaa. Samaa mieltä.
Oletko muuten ave.maria eli ko. kirjoittaja olisi vaihtanut nikkiä? En ole ehtinyt aikoihin palstalle ja olen lukenut vain kursorisesti juttuja.
Pidän kiinni kyllä enemmän siitä näkemyksestä, että johtajuus on kasvuprosessi. Pitkä ja vaativa, oli sitten henkilö mies tai nainen. En niinkään usko siihen, että hyvän johtajuuden voi oppia kirjasta, jos sisäistä paloa asiaan ei ole.
Vanhaa termiä käyttäen vois sanoa, että sekin on kutsumusammatti. Mutta sehän ei tarkoita sitä, etteikö hommaan pääsisi myös epäkelpoa johtaja-ainesta...
Vaikuttaako ent. nimimerkkini jotenkin mielipiteeseesi tästä asiasta?
.. vain pysyäkseni tilanteen tasalla, en ole ehtinyt seurata keskusteluita. Nimimerkki ei vaikuta vastauksen sisältöön, vaan siihen, vastaanko ollenkaan. Ave.maria esitti aikoinaan toivomuksen, että Sohvi pysyy erossa hänen keskusteluistaan, olen koettanut pitää pyyntöä kunniassa. Tapanani lienee vastailla napakasti, mutten ole tullut tänne riitelemään, kaikille on tilaa.
Johtajuutta voi opiskella kirjoista, kirjatieto on aika teoreettista, mutta en halveksisi. Lukuisat johtamiskurssit rummuttavat milloin mitäkin muodissa olevaa, kaikki ei välttämättä ole ollenkaan huonoa. Riippuu tavattoman paljon asenteesta, onko opitulla tiedolla vaikutusta. Olen hieman skeptisesti vuosien varrella seuraillut vanhan kaartin miespomojen johtamisseminaareja, niihin osallistuttiin viran puolesta ja iltatuuletusten motivoimina, muutenhan tyrkytetty tietous oli tietenkin "abstraktia, todellisuudelle vierasta", homma osattiin jo, ei syytä muutoksiin. Ja se näkyi, ettei mikään muuttunut.
Meillä ihmisillä on yksilöllisiä luontaisia eroja johtamisvalmiuksissa, mutta aidolla halulla oppia saavutetaan paljon.
Toivon edelleen että pysyt erossa keskusteluistani, mikäli sinulla ei ole mitään asiaan liittyvää sanottavaa.
Jos halusi ja asiasi kohdentuu enemmän nimimerkkiini kuin asiaani, on parasta kaikkien kannalta todellakin pitäytyä kommentista.
Tuosta johtajuuden opiskelusta. Pidän sitä kulttuurillisena kysymyksenä.
Ruotsalaiset johtavassa asemassa olevat naiset, eivät vanno johtajaopintojen nimeen. Ruotsissa ei sinällään ole suurta hehkutusta asiasta pidettykään. (Ulf Hall ja Johan Olsson: Ledstjärnor: 57 kvinnor om ledarskap)
Molemmissa maissa sen sijaan johtavat naiset kertovat, etteivät ole suoranaisesti pyrkineet huipulle (Taloussanomat 41/2004). Sitä en kylläkään omalta kohdaltani voi allekirjoittaa.
Ilman luottamusta ja ilman kunnioitusta ei ole johtajaakaan. Molemmat asioita, joita ei voi saada kirjasta. On kyse sosiaalisesta tapahtumasta, jossa hankitaan luottamusta ja sitä kautta kunnioitusta. Tietyt faktat pätevät, mutta tämän tyyppinen sosiaalisuus on veressä/henkilössä, tai sitten ei.
Uskon sinun kuitenkin olevan tästä suht. samaa mieltä.
Naiset pitävät naista pomona jämäkämpänä, älykkäämpänä, organisointikykyisempänä kuin miespomoa.
Miehet pitävät naista pomona empaattisempana kuin miespomoa.
Ihan selkeä tulos ja myös tuon ymmärrän, että miehet pitävät naista empaattisempana! Kunpa vielä joskus nainenkin oppisi olemaan empaattinen myös naisille yleensä.
"Kunpa vielä joskus nainenkin oppisi olemaan empaattinen myös naisille yleensä."
Feministi on usein tällainen nainen. Onneksi.
Mielenkiintoisin tulos mielestäni Iltalehden kyselyssä on se, että noin kolmasosa naisista ja 44 prosenttia miehistä oli sitä mieltä, että johtajan sukupuoli ei vaikuta. Sekä miehillä että naisilla tämä oli yleisin vastaus.
Muut tulokset kertovat mielestäni enemmän vastaajan odotuksista ja ennakkoluuloista kuin todellisista eroista mies- ja naisjohtajien välillä, poislukien empaattisuus joka sai suuren kannatuksen sekä mies- että naisvastaajilta.
Mielenkiinnosta voidaan muuten katsella kyselyn "käänteistulosta".
92% miehistä ja 89,7% naisista oli sitä mieltä, että naisjohtaja ei ole jämäkämpi kuin miesjohtaja.
96,4% miehistä ja 92,7% naisista oli sitä mieltä, että naisjohtaja ei ole älykkäämpi kuin miesjohtaja.
66,2% miehistä ja 79,6% naisista oli sitä mieltä, että naisjohtaja ei ole empaattisempi kuin miesjohtaja.
89,3% miehistä ja 71,7% naisista oli sitä mieltä, että naisjohtaja ei ole organisointikykyisempi kuin miesjohtaja.
56,1% miehistä ja 66,4% naisista oli sitä mieltä, että johtajan sukupuoli vaikuttaa.
Loppujen lopuksi nuo tulokset kuitenkin vaikuttavat minusta varsin lohdullisilta tasa-arvon suhteen. Toki olisi valaisevaa nähdä vastaavan kyselyn tulokset miesjohtajista, sitten vasta voisi tehdä kunnollista analyysiä suhtautumisen eroista, mutta joka tapauksessa minua ilahdutti erityisesti se, että lähes puolet miehistä ei kokenut sukupuolella olevan väliä. Edistystä on siis tapahtunut, asennekasvatus tuottaa tulosta.
...miehet olisivat tasa-arvoisempia sikäli, että heille vaikuttaa johtajan sukupuoli vähemmän kuin naisille.
Itselläni on kokemuksia hyvistä ja huonoista naispomoista - kuten huonoista ja hyvistä miespomoistakin. Tänä vuonna olen ollut tekemisissä yhden naispomon ja yhden miespomon kanssa.
Tällä kertaa kävi niin, että naispomo oli huono. Mutta oikeastaan se ei johtunut mistään muusta kuin kokemuksen puutteesta. Kaikessa hänen tekemisessä ja sanomisessa oli kyllä paljon järkeä takana. Tiedosta ja älykkyydestä ei ole pulaa. Mutta valitettavasti kokemuksen puute sekä valitettavat hänestä riippumattomat olosuhteet ja vaikeudet veivät pohjan koko hommalta. Koko homma meni perssiilleen niin että tärähti.
Miesjohtajakokemus tältä vuodelta oli taas varsin päinvastainen. Joten siitä ei sen enempää. Erittäin pätevä kaveri, joten ei ihme että lähti kohti vaativampia haasteita.
Eniten kunnioitusta on koko työhistoriani aikana kuitenkin ollut erästä naista kohtaan. Älykkyys, pätevyys, kokemus, maalaisjärki, teorian ja käytännön hallitseminen sekä todella jämäkkä mutta kaikkia kunnioittava meininki oli kaikessa mukana - aina. Vajaan vuoden aikana hän ei tehnyt yhtä ainutta virhettä tai virhe arviointia.
Tuo iltalehden tekemä "tutkimus" tai galluppi (mikä sitten lienee) vaikuttaisi aivan tyhjän päiväiseltä löpinältä. Eräässä johtajuustutkimuksessa jossa olin itse mukana niin tuloksilla ei ollut mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Ja ääriarvioinnit omaa johtajaa arvosteltaessa pohjaavat varmasti muihin asioihin kuin ks. johtajan ammattitaidon arviointiin.
...tähän asti ovat olleet miehiä.
Naisista johtajana on samaten hyviä ja huonoja kokemuksia.
Luulisinpa, että sukupuoli ei vaikuta minun vaa'assani, vaan kyse on ihmisen karaktääristä. Sukupuolesta riippumatta ihminen on persoona, joka voi olla johtajanakin hyvä tai huono, riippuen yleensä kyvyistään.
Se, että naisia pyrkii vähemmän johtajiksi kuin miehiä on ehkä arvostuskysymys - naiset arvostavat enemmän tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä, kun taas ehkäpä miehissä on enemmän ns. työnarkomaaneja.
..mielestäni tuo kysely kuvastaa vallalla olevia stereotypioita paremmin kuin todellisuutta..