elämä romahtaa? Mitä olette silloin tehneet, että olette selviytyneet?
Aluksi meni ihan älyttömän hyvin, nyt päiväpäivältä elämä menee itseni kannalta ihan perseelleen.. En saa tartuttua oikein mihinkään mikä muistuttaa menneistä. Se suru mikä sieltä jostain syvältä kumpuaa.. on siis helpompi siirtää niitä epämiellyttäviä asioita koko ajan eteenpäin… tänään katselin lapsiani pulkkamäessä.. miten ne voivat olla niin vahvoja ja iloisia., ihan kuin mitään ei puuttuisi.. Tällä hetkellä olen itse henkinen raunio.. kaikki lähinnä vatuttaa.. Eli jos täällä äksyilen, niin anteeksi niistä.
Onko teillä muilla joskus tuntunut että koko ..
163
1671
Vastaukset
- Anonyymi
Lapsilla ei ole aivot vielä niin kehittyneet että he jaksaisivat murehtia menneitä tai tulevia. He jos ketkä osaavat elää hetkessä.
Selviytymisessä on ehkä hyvä elää vain hetki kerrallaan, pilkkoa tavallaan kokonaisuus pieniksi osiksi ja elää sitä niin pois. En tämän enempää osaa auttaa. Voimia.- Anonyymi
😋😍😋😍😋😍😋😍😋
😋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18275347
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
- Anonyymi
Turhaan tuota anteeksi pyytelet parempi että on joku kanava jonne äksyilet jottet lapsillesi äksyile olivat he äksyilysi syy tai ei
Aikoinaan lapset olivat se mitä piti kaidalla tiellä ja pääsyy myöskin siihen että tässä vielä polkuja tallailen. Kyllä nuo sun tuntemukset siitä vielä ohi menevät, aaltoliikettä missä olet nyt siellä alimmassa osiossa. Äksyile pois vaan 👍
Siis jotenkin ihan sama tässäkin asiassa. Ehkä olisin alkoholisoitunut.. Mutta nyt ihan jo lapsienkin takia pitää jaksaa. Yritän äksyillä vähemmän…
Haaveilija39 kirjoitti:
Siis jotenkin ihan sama tässäkin asiassa. Ehkä olisin alkoholisoitunut.. Mutta nyt ihan jo lapsienkin takia pitää jaksaa. Yritän äksyillä vähemmän…
Hyvä, lapset on loppujen lopuksi voimavara vaikka energiaa vievätkin. Kyllä se siitä vaikka kipeää tekeekin. Päivä kerrallaan
E-Lukka kirjoitti:
Hyvä, lapset on loppujen lopuksi voimavara vaikka energiaa vievätkin. Kyllä se siitä vaikka kipeää tekeekin. Päivä kerrallaan
❤️❤️❤️
- Anonyymi
Haaveilija39 kirjoitti:
Siis jotenkin ihan sama tässäkin asiassa. Ehkä olisin alkoholisoitunut.. Mutta nyt ihan jo lapsienkin takia pitää jaksaa. Yritän äksyillä vähemmän…
Tuli mieleeni, että voisiko syy olla jokin ihan fyysinen. Eli kannattaisiko mennä terveyskeskukseen ja pyytää koko veren kuva. Jospa sieltä löytyisi jokin puutos/jotain liikaa, joka aiheuttaisi alavireisyyden….
Jos pystyt nukkumaan hyvin öisin, on hyvä. Vielä ehkä kannattaisi tarkistaa elämäntapojaan ja tarvittaessa tehdä muutos eli syödä riittävästi ja monipuolisesti terveellistä, ravitsevaa ruokaa sekä liikkua ja ulkoilla säännöllisesti.
Olisi hyvä myös aloittaa jokin uusi harrastus, jonka parissa voisi tavata ihmisiä. Eikä sen edes tarvitse olla sen kummempaa kuin vaikkapa vain ehdottaa jollekulle yhteisiä kävelylenkkejä ja rupattelua. Ja jos luottamusta syntyy, voi vaikka puhua ystävälle mieltä painavista asioista.
Niin, ymmärsin, että sinulla on (lähi)menneisyydessäsi jokin henkinen asia, joka painaa. Anteeksi, että menin heti antamaan fyysisiä neuvoja. Mutta ajattelen näin, että henkisetkin murheet kevenevät, jos elämäntavat ja ruumiinterveys on kunnossa.
Toki ymmärrän, että joskus voi olla jokin niin ahdistava asia, ettei pysty edes pitämään huolta itsestään. Mutta senkin voi jollekulle tunnustaa. Ehkä se toinen ymmärtää ottaa onkeensa ja tulla joskus tykö vaikka mukanaan kattilallinen maukasta, höyryävää keittoa tai auttamaan vaikka kevätsiivouksessa. Ikkunoiden pesu yhdessä voisi olla yllättävän hauska kokemus. - Eikä ne pullakahvitkaan ystävän kanssa mikä paha asia ole😉.
Kaiken kaikkiaan, älä jää yksin. Yritä pitää seuraelämää yllä, vaikket ehkä oikein jaksaisikaan. Laita joskus jokin mieleinen musiikki soimaan ja tanssi! Anna musiikin viedä ja parantaa oloa. Aikaa myöten se menneisyyden peikko kyllä alkaa väistyä.
Tärkeänä lähtökohtana eheytymiseen on se, että HYVÄKSYY sen, mitä on tapahtunut. Jos jatkuvasti vain sielussaan inttää, että se ja se olisi pitänyt mennä toisin ja että olisin ansainnut sitä ja tätä, ei koskaan pääse eteenpäin. Täytyy vain todeta, että o’kay, minun elämäni meni näin, mutta vielä olen elossa, KATSOTAAN MITEN VOIN JATKAA TÄLTÄ POHJALTA. Uudet haaveet vain kehiin, kyllä elämä voi olla ihan hyvää, vaikka se ei menisi ollenkaan niin kuin olisi toivonut ja miten oli suunnitellut. Iän karttuessa tuska hellittää ja voi tosiaan rehellisesti todeta itselleen, että hyvinhän kaikki näinkin meni. Mukava olisi ollut saada se, mistä haaveili, mutta hyvä oli näinkin. Siis päivä kerrallaan eteenpäin! - Ja ihan on mahdollista, että tulevaisuus vielä tuo parempaakin, mistä edes osasi haaveilla.
Siunausta ja voimia sinulle!
- Hentunen - - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuli mieleeni, että voisiko syy olla jokin ihan fyysinen. Eli kannattaisiko mennä terveyskeskukseen ja pyytää koko veren kuva. Jospa sieltä löytyisi jokin puutos/jotain liikaa, joka aiheuttaisi alavireisyyden….
Jos pystyt nukkumaan hyvin öisin, on hyvä. Vielä ehkä kannattaisi tarkistaa elämäntapojaan ja tarvittaessa tehdä muutos eli syödä riittävästi ja monipuolisesti terveellistä, ravitsevaa ruokaa sekä liikkua ja ulkoilla säännöllisesti.
Olisi hyvä myös aloittaa jokin uusi harrastus, jonka parissa voisi tavata ihmisiä. Eikä sen edes tarvitse olla sen kummempaa kuin vaikkapa vain ehdottaa jollekulle yhteisiä kävelylenkkejä ja rupattelua. Ja jos luottamusta syntyy, voi vaikka puhua ystävälle mieltä painavista asioista.
Niin, ymmärsin, että sinulla on (lähi)menneisyydessäsi jokin henkinen asia, joka painaa. Anteeksi, että menin heti antamaan fyysisiä neuvoja. Mutta ajattelen näin, että henkisetkin murheet kevenevät, jos elämäntavat ja ruumiinterveys on kunnossa.
Toki ymmärrän, että joskus voi olla jokin niin ahdistava asia, ettei pysty edes pitämään huolta itsestään. Mutta senkin voi jollekulle tunnustaa. Ehkä se toinen ymmärtää ottaa onkeensa ja tulla joskus tykö vaikka mukanaan kattilallinen maukasta, höyryävää keittoa tai auttamaan vaikka kevätsiivouksessa. Ikkunoiden pesu yhdessä voisi olla yllättävän hauska kokemus. - Eikä ne pullakahvitkaan ystävän kanssa mikä paha asia ole😉.
Kaiken kaikkiaan, älä jää yksin. Yritä pitää seuraelämää yllä, vaikket ehkä oikein jaksaisikaan. Laita joskus jokin mieleinen musiikki soimaan ja tanssi! Anna musiikin viedä ja parantaa oloa. Aikaa myöten se menneisyyden peikko kyllä alkaa väistyä.
Tärkeänä lähtökohtana eheytymiseen on se, että HYVÄKSYY sen, mitä on tapahtunut. Jos jatkuvasti vain sielussaan inttää, että se ja se olisi pitänyt mennä toisin ja että olisin ansainnut sitä ja tätä, ei koskaan pääse eteenpäin. Täytyy vain todeta, että o’kay, minun elämäni meni näin, mutta vielä olen elossa, KATSOTAAN MITEN VOIN JATKAA TÄLTÄ POHJALTA. Uudet haaveet vain kehiin, kyllä elämä voi olla ihan hyvää, vaikka se ei menisi ollenkaan niin kuin olisi toivonut ja miten oli suunnitellut. Iän karttuessa tuska hellittää ja voi tosiaan rehellisesti todeta itselleen, että hyvinhän kaikki näinkin meni. Mukava olisi ollut saada se, mistä haaveili, mutta hyvä oli näinkin. Siis päivä kerrallaan eteenpäin! - Ja ihan on mahdollista, että tulevaisuus vielä tuo parempaakin, mistä edes osasi haaveilla.
Siunausta ja voimia sinulle!
- Hentunen -Älytön novelli.
P.ska.
Mitäpä tuohon sanoisi..
Henkinen raunio.. kyllä olen ollut .. hajonneena miljoonaksi säpäleeksi. Mutta en tiedä miten selvisin.
Mulla selviytymismoodi on sellainen, että sulkeudun itseeni ja koteloidun.
Annan itseni turtua ja olen kuin tyhjä kuori.
Aina olen jotenkin selvinnyt eteenpäin.
Sinulla on liikaa taakkaa ja se ei poistu ellet ota ja toimi. Tee kirjallinen lista niistä asioista joita pitää hoitaa ja sit hoidat yksi kerrallaan. Joudut pakottamaan itsesi.
Vain yksi asia kerrallaan. Taakkasi kevenee ja voisit ottaa sen listan kuin haasteena tai harrasteena. Kumpi vain tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Ja sovi itsesi kanssa palkitsemisesta. Kun saat vedettyä listalta yhden asian yli, annat itsellesi jotakin mieluista.
Olet fiksu ja tiedät etteivät asiat katoa itsekseen. Olet limbossa jolle ei näy päätettä.- Anonyymi
Tuo lista on hyvä keino.
Laittaa siihen 6 asiaa mitä pitää seuraavana päivänä tehdä. Sitten on helpompi aloittaa ja tulee onnistumisen tunne kun saa jotain tehtyä. Anonyymi kirjoitti:
Tuo lista on hyvä keino.
Laittaa siihen 6 asiaa mitä pitää seuraavana päivänä tehdä. Sitten on helpompi aloittaa ja tulee onnistumisen tunne kun saa jotain tehtyä.Listalla saa konkretisoitua asiaa ja näkee kun asioita tulee suoritettua. Se on helppo ja halpa tapa.
Tunnistan tuota samaa itsessäni.
Tuo vinkki, että palkitsisin itseni. Ei yhtään hullumpi idea. 👍🏼 Motivoisi ihan eri tavalla. Tiedän että jos saan jonkun asian tehtyä, niin tunnen sen että hitto mä jaksoin.. siitä saan siis hyvää mieltä itselleni.
Kiitos pirpana🤗- Anonyymi
Haaveilija39 kirjoitti:
Tunnistan tuota samaa itsessäni.
Tuo vinkki, että palkitsisin itseni. Ei yhtään hullumpi idea. 👍🏼 Motivoisi ihan eri tavalla. Tiedän että jos saan jonkun asian tehtyä, niin tunnen sen että hitto mä jaksoin.. siitä saan siis hyvää mieltä itselleni.
Kiitos pirpana🤗Miltä tuntuu multinikkimies kirjoitella yksiksesi- tuntuuko siltä että ympärillä on häslinkiä tms? Siksikö esität pienten lasten äitejä?
- Anonyymi
Joo. Yritttänyt silloin selvitä vain siitä kyseisestä hetkestä tunti kerrallaan. Koska huonotkaan fiilikset ei jumitu päähän ikuisesti, ihminen on tosi fiksusti suunniteltu kokonaisuus ja aivot mukautuu vaikka kuinka haastaviin tilanteisiin. Ei olis ihmiskunta näin pitkälle selvinnyt jos olisi helposti nujerrettavissa. Tsemppiä!
- Anonyymi
Haaveilija39 kirjoitti:
Tuo on kyllä totta, selviydytään mistä vaan. Kiitos😊
Tyhmyydestä pitäis sakottaa esim jos alkaa kuvitella mies näitä hönöjä hahmojasi tosielämän henkilöiksi. t Tarvitessa Tyly
- Anonyymi
Olen surrut ja antanut surun tulla, se kun ei helpota ennen kun sen kohtaa ja käsittelee. Tiiän että sattuu ihan helvetisti aikansa henkisesti ja on ihan paska olo, voimaton ja hukassa. Mutta oikotietä onneen ei ole. Voimia. 🤗
Keskustelu joko terveydenhuollon asiakkaana tai jonkun tukea osaavan tuttavan kanssa voi tehdä prosessia kevyemmäksi.
JasuOon ihan selvästi työntänyt koko asiaa tuonnemmaksi.. nyt ei vaan enää pysty olemaan. Surun ja jopa vihan tunteet käy vuoronperään mielessä..
Kiitos🤗- Anonyymi
Haaveilija39 kirjoitti:
Oon ihan selvästi työntänyt koko asiaa tuonnemmaksi.. nyt ei vaan enää pysty olemaan. Surun ja jopa vihan tunteet käy vuoronperään mielessä..
Kiitos🤗Aikansa sitä lykkäilee joo, mutta joku päivä se löytyykin yhä sieltä peränurkkaan tiuhaan työnnettynä, jo heti ulko-ovella vastassa, jos näin mieltä voisi kuvailla. Ei niitä vaikeita asioita pääse karkuun loputtomasti, ne on vaan pakko käydä läpi ja mennä pohjamutia myöden hetken, kunnes alkaa ylös kampeaminen. Sitten se onkin lähes euforinen olo, kun huomaa selvinneensä. Pienetkin ilonaiheet tuntuu isojen surujen jälkeen valtavilta ja voimaa antavilta.
Sen verran on murheita ollut pitkin elämää, että prosessit on tuttuja ja tunneskaalat ja se, että selviää niistä kun malttaa vaan kestää sitä onnetontakin oloa toisinaan. Eikä yritä paeta tai hakea syytä vääristä suunnista.
😃
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aikansa sitä lykkäilee joo, mutta joku päivä se löytyykin yhä sieltä peränurkkaan tiuhaan työnnettynä, jo heti ulko-ovella vastassa, jos näin mieltä voisi kuvailla. Ei niitä vaikeita asioita pääse karkuun loputtomasti, ne on vaan pakko käydä läpi ja mennä pohjamutia myöden hetken, kunnes alkaa ylös kampeaminen. Sitten se onkin lähes euforinen olo, kun huomaa selvinneensä. Pienetkin ilonaiheet tuntuu isojen surujen jälkeen valtavilta ja voimaa antavilta.
Sen verran on murheita ollut pitkin elämää, että prosessit on tuttuja ja tunneskaalat ja se, että selviää niistä kun malttaa vaan kestää sitä onnetontakin oloa toisinaan. Eikä yritä paeta tai hakea syytä vääristä suunnista.
😃
JasuIhminen on herkästi hyvä selittelemään itselleen diipadaapaa, kun ei viitti kohdata vikeita asioita. Mutta mun neuvo, jos sellainen kelpaa on, että ole itsellesi raatorehellinen kaikessa. Tunnusta, että näin on ja näin koen, tunnusta kun sattuu ja anna itsesi kokea ne kaikki tunteet. Sen jälkeen huomaat tulevasi ihmisenä vahvemmaksi. Joka kerta aina vaan vahvemmaksi, mikä ei tarkoita ettei enää ikinä satu, vaan että sulla kehittyy työkalut millä käsitellä ja selvitä kohtaamistasi vaikeuksista tippuen jaloillesi. 🤗💗
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihminen on herkästi hyvä selittelemään itselleen diipadaapaa, kun ei viitti kohdata vikeita asioita. Mutta mun neuvo, jos sellainen kelpaa on, että ole itsellesi raatorehellinen kaikessa. Tunnusta, että näin on ja näin koen, tunnusta kun sattuu ja anna itsesi kokea ne kaikki tunteet. Sen jälkeen huomaat tulevasi ihmisenä vahvemmaksi. Joka kerta aina vaan vahvemmaksi, mikä ei tarkoita ettei enää ikinä satu, vaan että sulla kehittyy työkalut millä käsitellä ja selvitä kohtaamistasi vaikeuksista tippuen jaloillesi. 🤗💗
JasuJa mä olen sanonut perheenjäsenillenikin aina rehellisesti, että mulla on nyt mielenpäällä joku taakkaa, prosesdi päässäni mitä käsittelen. Ja se vaikuttaa muhun niin, että voin olla väsyneempi, itkuinen, äksy, käyttäytyä epäjohdonmukaisesti ja olla möllimpi, mitä normisti. Mutta toivon, että ymmärrätte ja koitatte ainakin ymmärtää ettei tämä johdu teistä, mulla vaan on nyt asioita mitkä on käytävä läpi.
Ja sanokaan reilusti jis oon kohtuuton ja tiedoksi, rakastan teitä vaikka varmasti nyt oon välillä omituinen ja en ehkä niin kivakaan kun itsellä on kelju olo.
Ja meillä kyllä on toiminut avoin kertominen, siitä että nyt mulla on vaikeampaa, käyn päässäni jotain läpi.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja mä olen sanonut perheenjäsenillenikin aina rehellisesti, että mulla on nyt mielenpäällä joku taakkaa, prosesdi päässäni mitä käsittelen. Ja se vaikuttaa muhun niin, että voin olla väsyneempi, itkuinen, äksy, käyttäytyä epäjohdonmukaisesti ja olla möllimpi, mitä normisti. Mutta toivon, että ymmärrätte ja koitatte ainakin ymmärtää ettei tämä johdu teistä, mulla vaan on nyt asioita mitkä on käytävä läpi.
Ja sanokaan reilusti jis oon kohtuuton ja tiedoksi, rakastan teitä vaikka varmasti nyt oon välillä omituinen ja en ehkä niin kivakaan kun itsellä on kelju olo.
Ja meillä kyllä on toiminut avoin kertominen, siitä että nyt mulla on vaikeampaa, käyn päässäni jotain läpi.
JasuSiis lapsetkin ymmärtää, kun kertoo rehellisesti, että tekee parhaansa muttei ehkä yllä nyt huippu äidin rooliin ja jaksa suoriutua kaikesta kuin yleensä. Lapset on viisaita ja armollisia ja he oppii samalla mitä inhimillisyys on. Eikä tarvi hävetä jos aina ei ole super mami tai isi tai kaveri.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis lapsetkin ymmärtää, kun kertoo rehellisesti, että tekee parhaansa muttei ehkä yllä nyt huippu äidin rooliin ja jaksa suoriutua kaikesta kuin yleensä. Lapset on viisaita ja armollisia ja he oppii samalla mitä inhimillisyys on. Eikä tarvi hävetä jos aina ei ole super mami tai isi tai kaveri.
JasuKoulussakin on välillä muksuja joilla on vaikeuksia jaksaa ja heillekin oon sanonu, että vinkkaa mulle jos on sellanen voimaton fiilis ja joku murhe, yritetään yhdessä mennä tehtävät läpi ja tsempata koulupäivä läpi. Se toimii useinmiten. Rehellisyys. Ja ymmärrys.
Jasu Anonyymi kirjoitti:
Ihminen on herkästi hyvä selittelemään itselleen diipadaapaa, kun ei viitti kohdata vikeita asioita. Mutta mun neuvo, jos sellainen kelpaa on, että ole itsellesi raatorehellinen kaikessa. Tunnusta, että näin on ja näin koen, tunnusta kun sattuu ja anna itsesi kokea ne kaikki tunteet. Sen jälkeen huomaat tulevasi ihmisenä vahvemmaksi. Joka kerta aina vaan vahvemmaksi, mikä ei tarkoita ettei enää ikinä satu, vaan että sulla kehittyy työkalut millä käsitellä ja selvitä kohtaamistasi vaikeuksista tippuen jaloillesi. 🤗💗
JasuNäin on, paitsi että polvilleenkin menee välillä ellei jopa rähmälleen mutta kyllä siitäkin ylös pääsee. Voi olla tietysti vain mun ongelmani 🤔, kroppa kun ei ole kovin notkea 🙂, tasapaino on kyllä ok
- Anonyymi
E-Lukka kirjoitti:
Näin on, paitsi että polvilleenkin menee välillä ellei jopa rähmälleen mutta kyllä siitäkin ylös pääsee. Voi olla tietysti vain mun ongelmani 🤔, kroppa kun ei ole kovin notkea 🙂, tasapaino on kyllä ok
Heh, näkisitpä mun arvet rypömisistä. On ollu liikaa vauhtia, eikä ole pysynyt pystyssä. 😄
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Heh, näkisitpä mun arvet rypömisistä. On ollu liikaa vauhtia, eikä ole pysynyt pystyssä. 😄
Ja taas jäi kuittaus pois. 😅
Jasu
- Anonyymi
En oikein saanut kiinni mitä ne menneisyyden asiat ovat joita pitäisi hoitaa.
Täytyykö niitä hoitaa nyt? Vai voiko niitä hoidella myöhemmin? Jos voit siirtää niiden hoitamista niin anna itsellesi armo ja tuuppaa ne asiat hamaan tulevaisuuteen.
Jotkut asiat säilyvät pahvilaatikoissaan kymmeniä vuosia odottamassa aikoja parempia.
Pyydä apua tekemättömiin töihin, joista seuraa sanktioita. Muut hommat sas jäädä odottelemaan.
xLinerEi ehkä ollut tarkoituskaan saada. Ne asiat on sellaisia, että ne on pakko hoitaa pikimmiten. Jos pitkitän niin oma talous on vaakalaudalla..
Kiitos🤗- Anonyymi
Juttelekko taasen hahmojes kaa?
- Anonyymi
Haaveilija39 kirjoitti:
Ei ehkä ollut tarkoituskaan saada. Ne asiat on sellaisia, että ne on pakko hoitaa pikimmiten. Jos pitkitän niin oma talous on vaakalaudalla..
Kiitos🤗Okei, ne täytynee sitten hoitaa kuntoon.
Tästä ei pisteitä jaella, mutta joskus "leikittelen" ajatuksella mitkä kaikki voi (vielä) mennä pieleen. Eli siis romahtaa... Olen tullut siihen tulokseen, ettei se nyt niin kamalaa olisi, sitten menisin niillä eväillä ja sillä siisti. Ja onhan tässä jo kaikkea osunut kohdalle! Tässä sitä ollaan, kuitenkin. Jälkikäteen ajatellen, niitä romahduksiahan on ollut.
Aikansa märehditään ja sitten jo putkahtaa seuraava kriisi päälle ja aikaisempi unohtuu... Jotakuinkin tuollaista taitaa elämä olla. Kriisiä kriisin perään. Asioilla on taipumus järjestyä.
Täytyy kuitenkin todeta, että olen luultavasti poikkeuksellisen vähään tyytyväinen. Ihan tällaista en odota muilta, jokainen omalla tavallaan ja omilla odotuksillaan.
Suurimpia inspiraation lähteitä mulle on ollut sisällissodan ajalla eläneet ja niiltä ajoilta eteenpäin muistaneet mummot. Me murehditaan nykyään niin paljon kaikkea turhaa. Meillä on asiat vähän liian hyvin. Perusasioiden äärelle, niin löytyy rauha ja onni.
Mun ohjeeni oikein pahassa paikassa olisi, että läpimeno ja alisuoriutuminen riittää, ei tarvitse edes yrittää tehdä hyvää, saati parastaan.
Enkä tosiaan tarkoita vähätellä sun tilannettasi! Jos masentaa ja ahdistaa, niin siihen kannattaa hakea apua, vaikka sitten lääkkeillä.
xLiner - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Okei, ne täytynee sitten hoitaa kuntoon.
Tästä ei pisteitä jaella, mutta joskus "leikittelen" ajatuksella mitkä kaikki voi (vielä) mennä pieleen. Eli siis romahtaa... Olen tullut siihen tulokseen, ettei se nyt niin kamalaa olisi, sitten menisin niillä eväillä ja sillä siisti. Ja onhan tässä jo kaikkea osunut kohdalle! Tässä sitä ollaan, kuitenkin. Jälkikäteen ajatellen, niitä romahduksiahan on ollut.
Aikansa märehditään ja sitten jo putkahtaa seuraava kriisi päälle ja aikaisempi unohtuu... Jotakuinkin tuollaista taitaa elämä olla. Kriisiä kriisin perään. Asioilla on taipumus järjestyä.
Täytyy kuitenkin todeta, että olen luultavasti poikkeuksellisen vähään tyytyväinen. Ihan tällaista en odota muilta, jokainen omalla tavallaan ja omilla odotuksillaan.
Suurimpia inspiraation lähteitä mulle on ollut sisällissodan ajalla eläneet ja niiltä ajoilta eteenpäin muistaneet mummot. Me murehditaan nykyään niin paljon kaikkea turhaa. Meillä on asiat vähän liian hyvin. Perusasioiden äärelle, niin löytyy rauha ja onni.
Mun ohjeeni oikein pahassa paikassa olisi, että läpimeno ja alisuoriutuminen riittää, ei tarvitse edes yrittää tehdä hyvää, saati parastaan.
Enkä tosiaan tarkoita vähätellä sun tilannettasi! Jos masentaa ja ahdistaa, niin siihen kannattaa hakea apua, vaikka sitten lääkkeillä.
xLiner"Suurimpia inspiraation lähteitä mulle on ollut sisällissodan ajalla eläneet ja niiltä ajoilta eteenpäin muistaneet mummot. "
Niin totta. Siihen aikaan ei ollut koskaan aikaa ajatella itseä ja sitä miltä nyt tuntuu, eteenpäin vain piti mennä, töitä tehdä ja nopeasti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Suurimpia inspiraation lähteitä mulle on ollut sisällissodan ajalla eläneet ja niiltä ajoilta eteenpäin muistaneet mummot. "
Niin totta. Siihen aikaan ei ollut koskaan aikaa ajatella itseä ja sitä miltä nyt tuntuu, eteenpäin vain piti mennä, töitä tehdä ja nopeasti.Kyllä he itseäänkin ajattelivat. Mutta ne kaikki tunteet mitä tänään pidetään lääkittävinä, olivat normaaleja arkeen kuuluvia kaikilla.
Nykyään tukkapöllyn antamisesta joutuu käräjille, uhri käy vuosikausia terapiassa, jotta varmasti ymmärtää tulleensa kohdelluksi kaltoin. Silloin ennen kaikki lapset saivat kunnolla selkäänsä typeröityään, eivätkä kuitenkaan traumatisoituneet työkyvyttömiksi loppuelämäkseen. Paha mieli opetti.
Yksi masennukseen taipuvainen tuttuni sanoi, että on helppo olla masentunut kun kaikki on valmista. Ei tehdä puita tuvan lämmittämiseksi eikä viljellä ruuan saamiseksi. Ei ole enää merkityksellistä tekemistä.
Tämä ei sitten koske Haaveilijan tilannetta mitenkään!
Kunhan lähti taas ajatus laukalle.
xLiner
On tuntunut. Yhdessä elämänvaiheessa elämäni mureni pala palalta, kuin koko elämältä olisi pudonnut pohja. Ja aina, kun luulin, ettei tästä pahemmaksi voisi mennä, tapahtui jotain, mikä vei vielä syvemmälle.
Tuollaisena hetkenä kannattaa keskittyä juuri siihen hetkeen, mennä pienin askelin eteenpäin. Älä myöskään vaadi itseltäsi liikaa, teet parhaasi ja se riittää. Keskity olennaiseen eli itseesi ja lapsiisi, poista tai siirrä kaikki toisarvoiset asiat. Pyydä rohkeasti apua, lastenhoitoapua tms mikä ikinä auttaakaan sinua eteenpäin. Kerro ja keskustele tuntemuksistasi, ystävien kanssa, perheneuvolassa, seurakunnan työntekijän kanssa.. Kenen kanssa tahansa, jonka kanssa koet pystyväsi puhumaan vapaasti.
Ja muista, tunnetilasi on väliaikaista. Se ei jatku ikuisuuksiin, vaan joku päivä helpottaa. Ei ehkä huomenna tai vielä ensi viikollakaan, mutta ihmismielellä on mieletön kyky toipua ja selvitä. Anna itsellesi siihen mahdollisuus ja ole lempeä itsellesi ❤️Mä luulen että ongelmana olen minä itse ja ajattelen että muut lähimmäiset ajattelee että pitäisi selviytyä kaikista asioista yksin. Ja jotenkin reippaasti. Tai siis siltä musta tuntuu että eivät hahmota ihan koko tilannetta.. yritän silti olla armollinen itselleni.🙏kiitos❤️
Haaveilija39 kirjoitti:
Mä luulen että ongelmana olen minä itse ja ajattelen että muut lähimmäiset ajattelee että pitäisi selviytyä kaikista asioista yksin. Ja jotenkin reippaasti. Tai siis siltä musta tuntuu että eivät hahmota ihan koko tilannetta.. yritän silti olla armollinen itselleni.🙏kiitos❤️
Ei sinun tarvitse selviytyä yksin. Me ihmiset olemme vain usein todella huonoja pyytämään apua ajatellen, että olemme vaivaksi tms. Läheisesi tulevat takuulla avuksesi ja kannattaa myös hyödyntää esim neuvolan kautta saatavia palveluita. Aina läheiset eivät osaa auttaa kaikessa, vaikka haluaisivatkin niin ulkopuolinen apu on joskus todella hyödyllinen.
Usko pois, tämäkin menee vielä ohi, vaikka nyt on vaikeaa ❤️
Kyllä on tuntunut. Äitini hautajaiset olivat 16.10.2020 ja mieheni hautajaiset olivat 16.10.2021. - Sanotaan, ettei ihmiselle anneta kannettavaksi sen suurempaa taakkaa kuin mitä hän jaksaa kantaa ja silloin tosiaan tuntui kyllä siltä, että nyt en jaksa enempää. Olin ihan polvillani..
Ensin tuossa tietenkin tulee sellainen shokkivaihe, että sitä vain tekee ja suorittaa arkea. Vähitellen, kun tulee vastaan vaikka yksin vietettäviä vuosipäiviä, sitä menee tosi syviin vesiin. - Välillä eteen tulee jotakin virkistävää ja hyviä hetkiä ja sitten vaivutaan taas alas.
En tiedä kuinka pitkä aika sinulla on menetyksestäsi, mutta vakuutan sinulle, että parempia aikoja tulee vielä. Kyllä sinä selviät. - Juuri nyt et tiedä koska ja kuinka, eikä sinun kannata sitä edes miettiä. Annat vain itsellesi aikaa ja ota vastaan kaikki apu, mitä sinulle tarjotaan. Kukaan toinen ihminen ei voi sinulle sanoa kuinka sinun pitäisi surra tai missä tahdissa. Sinä voit tehdä sen vain omalla tavallasi. Vaikea aika voi kestää vaikka kaksi vuotta tai viisi vuotta. - Lasten asioiden hoitaminen vie tietenkin ajatuksiasi välillä pois surusta, mutta et voi siirtää sitä sivuun vaan suru on surtava, kuitenkin.
Jossakin vaiheessa ne alavireiset vaiheet toistuvat pidemmin välein ja kestävät lyhyemmän aikaa. Huomaat se jossakin kohdassa kyllä. Samalla tavalla kuin keväällä huomaat päivän pidentyneen. Välillä minullakin tulee vieläkin haikeita hetkiä, mutta suurimman osan ajasta menee jo ihan hyvin.
Voimia päivään sinulle muru. ❤️Sulla on kyllä ollut myös raskaat vuodet.❤️
Huomasin saman että ensimmäinen Joulu ei ollut vielä oikein mitään.. Toinen joulu tekikin kipeämpää.. onneksi olimme laivalla, niin siinä ei niin tullut mietittyä asiaa.. Toki vähän haikein mielin katselin pariskuntia lapsineen.. Lapset kyllä onneksi hyvin ovat sopeutuneet tilanteeseen.. viime aikoina keskimmäinen on useampana päivänä kysellyt isästään. Sen takia sitten omakin suru aktivoitui.. toki ihan hyvä niin. Aluksi kyllä mietin että olenko kylmä ettei oikein tunnu missään.. siis siinä shokkivaiheessa ja siitä suorittamiseen. Huomaan että välillä on niitä hyviä hetkiä. Tosiaan hyvinkin Aaltoilevaa liikettä..
Kiitos ihanasti sanottu❤️Niin.. Mitä olen tehnyt selvitäkseni tähän päivään?
No, mieheni kuoleman jälkeen tein seuraavan puolen vuoden ajan paljon töitä. Noin 10-12 tuntia päivässä. - Se ei sovi kaikille. - Minusta oli hyvä, kun minulla oli työkone aina lähellä, niin pääsin sen viereen muihin ajatuksiin.
Toki puhuin lähimpien ystävieni kanssa paljon. Ja lasteni kanssa. - Kunnes en enää halunnut puhua tapahtuneesta tai siitä, kuinka minä jaksan.
Ensimmäisen joulun skippasin. Lähdin tyttäreni kanssa Kanarialle. - Jouduin sen asian eteen seuraavana jouluna, jolloin "putosin" uudelleen.
Puhuminen oli vähän myöhemmin hyvä juttu silloin, kun juttelin ystävien kanssa ihan tavallisista asioista. Silloin minulle alkoi tulla konkreettiseksi se, että maailma ei pysähtynytkään. Että elämä jatkuu.Haaveilija39 kirjoitti:
Sulla on kyllä ollut myös raskaat vuodet.❤️
Huomasin saman että ensimmäinen Joulu ei ollut vielä oikein mitään.. Toinen joulu tekikin kipeämpää.. onneksi olimme laivalla, niin siinä ei niin tullut mietittyä asiaa.. Toki vähän haikein mielin katselin pariskuntia lapsineen.. Lapset kyllä onneksi hyvin ovat sopeutuneet tilanteeseen.. viime aikoina keskimmäinen on useampana päivänä kysellyt isästään. Sen takia sitten omakin suru aktivoitui.. toki ihan hyvä niin. Aluksi kyllä mietin että olenko kylmä ettei oikein tunnu missään.. siis siinä shokkivaiheessa ja siitä suorittamiseen. Huomaan että välillä on niitä hyviä hetkiä. Tosiaan hyvinkin Aaltoilevaa liikettä..
Kiitos ihanasti sanottu❤️Kirjoititkin vastauksesi samaan aikaan, kun jatkoin omaa ajatuskulkuani.🙂
Mutta kuten olet jo todennutkin, toipuminen on aaltoilevaa. Jossakin kohtaa voi olla pitkänkin aikaa hyvää, vaikka useampi kuukausi, ja sitten taas jokin asia pudottaa alas ihan äkkiarvaamatta. - Voi tulla vähän epäuskokin, että eikö tästä koskaan selviä, mutta usko vaan. 🤗 Joku päivä se suru on helpompi kantaa, vaikka menetys ei koskaan unohdukaan.❤️
- Anonyymi
Unen puute ja väsymys moninkertaistavat rasitusta ja luovat arkipäivästä raskaamman oloisen mitä se olisikaan.
Lapset ovat energianlähteitä, antavat voimaa, jos joskus ottavatkin.
Pitkä talvi takana, muutama kuukausi talviaikaa vielä edessä. Kevättä kohden olotila kohentuu.- Anonyymi
Jos työnkuva on muuttunut
Vatvot vain huonosti menneitä juttuja
Et muista niitä niitä hyviä, joita oli paljon enemmän
Js ne huonot on jo käsitelty, ei niitä enää märehditä
Masennukseen on hoitoa saatavilla - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos työnkuva on muuttunut
Vatvot vain huonosti menneitä juttuja
Et muista niitä niitä hyviä, joita oli paljon enemmän
Js ne huonot on jo käsitelty, ei niitä enää märehditä
Masennukseen on hoitoa saatavillaElämä on aaltoliikettä
Hyviä ja huonoja aikoja - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Elämä on aaltoliikettä
Hyviä ja huonoja aikojaMites tämä tähtikirurgi
Oli mielestäni epävakaa haastattelussa, jonka kuuntelin
Oli purskahtamaisillaan itkuun parikin kertaa
Ei oikein istu pirtaan
Menehtyi kohta
Olikohan masennusta
Ja syystäkin
Mut heidän on niiiin vaikea pyytää apua itselleen
Se tavallinen arki ei tyydyttänyt loistavan uran jatkoksi - Anonyymi
No joojoo!
Sepä se suurin ongelma. Tarvisin unta enemmän olokin kohdentuisi siitä.. onneksi menemme valoa kohti.☀️☀️☀️
- Anonyymi
Elämässä on välillä tuskaa, ikävää, takapakkia ja muuta, se on vakio. Ihmisen tehtävä on kammeta kurjuuden suosta itsensä ylös. Usein siihen auttaa mukava, kiinnostava tekeminen ja uppoutuminen sekä toiset ihmiset. Jos oikein käy ahdistamaan, niin kenties keskustelu terveydenhoitajan kanssa?
Kannattaisi myös myös perehtyä tuo "romahtamiseen" - onko oikeasti jotain mikä on mennyt perseelleen, vai tuntuuko vain siltä? Itselläni on taipumusta kerätä sisimpään kaikenlaista, muistan herkästi kaiken mikä on mennyt mielestäni pieleen. Kun niitä kertyy riittävästi, "hermoromahdus" on valmis jostain ihan älyttömän pienestä syystä. Sitten taas muistan miten tärkeää on säännöllisesti tehdä yksin jotain kivaa ja mieluisaa. Tai vain olla tekemättä mitään.
Menneiden muisteluista ja tarttumisesta. Koska olet onnistunut siirtämään epämiellyttäviä asioita eteenpäin, onko jotain miksei niitä voisi siirtää vielä? Vai ajatteletko vain "minun täytyy sitä ja tätä.."? Ja toisaalta; jos tartut epämiellyttäviin asioihin, niin mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? Ehkei kuitenkaan ole mitään ihan kamalaa? Itse tartun epämiellyttäviin asioihin kovin nopeasti. Hoidan yhden asian, toisen asian, kolmannen asian...jne Sitten tulee tuo mainitsemani hermoromahdus, kun en ole tehnyt kivoja asioita, hoitanut vain niitä epämieluisia.
- SheenaKeskustelu apua hainkin jo mutta se ei mielestäni ollut sitä mitä tarvitsin.. jäi jotenkin niin pinnalliseksi…
Tosiaan uuvuin sain pilattua sillä välin yhden erään ison asian.. sen jälkeen alkoikin syöksykierrettä kohti maata.. välillä toki on hetkellisesti ylämäkeä.
vähän molempia fiiliksiä.. mutta siis nämä asiat on pakko hoitaa mitä pikimmiten niin sen parempi.. keskittymis kykyni on lähellä nollaa.. siksi siis tuntuu vaikealta tarttua mihinkään.- Anonyymi
Haaveilija39 kirjoitti:
Keskustelu apua hainkin jo mutta se ei mielestäni ollut sitä mitä tarvitsin.. jäi jotenkin niin pinnalliseksi…
Tosiaan uuvuin sain pilattua sillä välin yhden erään ison asian.. sen jälkeen alkoikin syöksykierrettä kohti maata.. välillä toki on hetkellisesti ylämäkeä.
vähän molempia fiiliksiä.. mutta siis nämä asiat on pakko hoitaa mitä pikimmiten niin sen parempi.. keskittymis kykyni on lähellä nollaa.. siksi siis tuntuu vaikealta tarttua mihinkään.Miten muistaakseni naisena esiintyvä mies olet ollut sitä mieltä aiemmin, että kaikki ”keskustelu_apu” johtaa ongelmiin ja jopa täysin pöyristyttäviin diagnooseihin?
Voi kyllä… on tuntunut. Välillä tuntuu siltä enemmän, välillä vähemmän. En ole oikein nauttinut elämästä pitkään aikaan, kaikki painaa ja vaivaa. Jotenkin mä vaan olen yrittänyt selvitä ja selvinnyt. Elämä on pitkän aikaa jo ollut yhtä selviämistä. Välillä ihmettelen, miten olen vielä tässä.
🙏❤️
Voi mä niin tunnistan itseni tästä. Koko ikäni on ollut yhtä tarpomista vastoinkäymistä. Ennen lapsia koin etten kuulu tänne. Pidän siis itseäni hyvinkin erilaisena versus valtaväestö. Olen nyt semmosen pari vuotta kokenut tuota etten oikein nauti elämästäni. Vaikka lapset antaa hetkittäin iloa elämään.. välillä tuntuu siis pahalta, koska mä oikeasti tarvitsisin lomaa elämästäni. Rakastan silti lapsiani❤️
Tsemppiä sun omalle polullesi❤️Haaveilija39 kirjoitti:
🙏❤️
Voi mä niin tunnistan itseni tästä. Koko ikäni on ollut yhtä tarpomista vastoinkäymistä. Ennen lapsia koin etten kuulu tänne. Pidän siis itseäni hyvinkin erilaisena versus valtaväestö. Olen nyt semmosen pari vuotta kokenut tuota etten oikein nauti elämästäni. Vaikka lapset antaa hetkittäin iloa elämään.. välillä tuntuu siis pahalta, koska mä oikeasti tarvitsisin lomaa elämästäni. Rakastan silti lapsiani❤️
Tsemppiä sun omalle polullesi❤️Voimaa ja jaksamista sulle myös, ihan kaikkeen ❤️
Oletko ajatellut, että pyytäisit apua? mä olen omalla kohdallani vakavasti sitä harkinnut viimeaikoina. Tuntuu että tilanne menee jatkuvasti vaikeammaksi ja olen pelännyt, että mitä jos romahdan pian totaalisesti.- Anonyymi
Prinsessasi kirjoitti:
Voimaa ja jaksamista sulle myös, ihan kaikkeen ❤️
Oletko ajatellut, että pyytäisit apua? mä olen omalla kohdallani vakavasti sitä harkinnut viimeaikoina. Tuntuu että tilanne menee jatkuvasti vaikeammaksi ja olen pelännyt, että mitä jos romahdan pian totaalisesti.Miten tarvitset mies näi monta eri profiilia tähän makaaberiin yksinkeskusteluun?
Ensimmäinen ja tärkein asia mitä sinun pitää tehdä, on pyytää apua ja vahvempaa tukea! Mitä aikaisemmassa vaiheessa sitä saa, sitä nopeammin pääset jaloillesi. Olen ollut pitkässä parisuhteessa, jossa ex menetti entisensä syövälle. Pelkkä sururyhmään osallistuminen olisi häntä auttanut. Vaikka ajatus voi tuntuu tyhmälle, on silloin tapaaminen, jossa tapaa muita saman kokeneita ja asiaa tulee vähitellen avattua. Toinen mistä lisäapua voisi saada on perheaisian neuvottelukeskukset. Heillä myös on käsittääkseni mahdollisuus ottaa lapset mukaan, niin että sinulle on oma aika ja lapsille samaan aikaan oma.
Surun ja pettymyksen käsittely on kovaa hommaa. En ole kokenut yhtä vaikeita kuin tilannetta kuin sinä. Oma kokemukseni oli jäädä totaaliyksin kahden alle 3v kanssa ja ex-puoliso oli siinä kohtaa hypomaaninen. Selvisin itse sillä, että vain aloin elämään aika pientä elämää, Keskityin lapsiin ja lasten iloon. Lapsien nukkumaan mentyä chattailin muutaman kaverin kanssa. Se oli oma henkireikä. Työ oli toinen, aikuiset ja myötätuntoiset työkaverit ja väitöskirjan aihe, jonka tekemiseen koin intohimoa. Kun lasten isä näki lapsia 2*2h (jos oli kunnossa), juoksin matolla aivot pihalle. Siis purin tunteita liikuntaan.
Unohdin miehet. Jos joku olisi tullut edes juttelemaan, olisin varmaan motannut saman tien (vaikken ole yhtään völivaltainen). Suoritin arkea kuin robotti ja laitoin lasten takia asioita maton alle. Kun tiesin, että lapset on mummilla viikonlopun, sulkeuduin kotiin ja soitin Laura Närhen Mä annan sut pois ja vastaavia erobiisejö ja itkin. Annoin kaiken säilötyn tulla ulos ja tarvitsin musiikin tuomaan padotut tunteet ulos. Luin erokirjoja, Erityisesti Fisher’n Jälleenrakennus oli käänteentekevä opus. Valitettavasti sitä ei saa äänikirjana tietääkseni. Nuo kirjatkin on vain sitä varten, että saa padottuja asioita pintaan ja siksi että näkisi objektiivisesti surun käsittelyn prosessin ja ymmärtää miten itseään voi vahvistaa.
Yksi ystäväni mies hakeutui kipujen takia lääkäriin ja ensimmäinen ennuste oli maks. puoli vuotta aikaa. Kotona oli kolme alakoululaista. Hoidot tehosi ja mies sai odotusten vastaisesti lisää aikaa (jopa 20v). Kuitenkin kun seurasin ystävää vaikeassa elämäntilanteessa opin jotain viisasta. Kun menimme syömään 4 naisen porukalla, ensin puhuimme asiasta ja kaikki itkimme ja halailimme. Sitten ystävä vaan sanoi, että sopiiko, että tämä oli nyt tässä ja saisiko hän unohtaa kaiken lopuksi iltaa. Hän tarvitsee iloa ja kaiken unohtamista vähän aikaa. Ja niin sitten tehtiin! Samaa toivon sinulle. Vaikka elämä on vaikeaa ja kohtuuttoman kuormittavaa, silti kun tulee tilaisuus ottaa hetki vapaata kaikesta tee se hyvillä mielin.Tuo liikunta tekee ihmeitä..
Olen nyt pariin kertaan lukenut päivän aikana kirjoituksesi. Hitto kyyneleet tulee aina silmiin kun luen tuon erobiisi kohdan. (Mietin mielessäni kuinka toinen oli se jämäkämpi vanhempi minä taas se lempeämpi) Huolehtiva isä silloin kun sitä tosiaankin oli. Vielä huolehtivampi edellisen liittonsa lapsesta. Kuopus on aina kuopus. Vaikka ei tietenkään saa ketään suosia. Mutta erityinen paikka hänen sydämessään kuin myös minun.❤️ Tein tänään pihatöitä hakkasin lapiolla jäätä rikki.. samalla tunsin surua ja vihaa, itkin. teki muuten hyvää purkaa siihen sitä omaa oloa.. Toivon että pääsen nyt elämässäni eteenpäin varsinkin kun sain tuon padonkin tuossa rikki😭 noh mutta päivä kerrallaan.. vielä kun saisin itseäni otettua niskasta kiinni..
Kiitti citris❤️
Toki on ollut usein niin.
Mitä mä teen? No muistan mistä kaikesta elämän aikana onkaan runnonut läpi ja silti on yhä elossa. Surullekin pitää antaa oma aikansa, eikä sitä saa laiminlyödä, tai se koppasee aikaa myöten takaisin.
Sitten pieni ripaus itselle armollisuutta. To do-lista hommista ja aloittaa helpoimmista. Viivaa yli ja jokaisen yliviivauksen kohdalla taas muistuttaa itseään, miten oletkaan reipas ja urhea. Siitä se paluu jaloilleen alkaa... ainakin mun kohdalla.
Niin ja ystäville puhuminen on myös tärkeää. ☺️Huomasin kyllä tuon, ettei sitä surua voi loputtomiin padota. Mutta hei nyt se pato on rikki. Keskimmäinen lapsista kun on ihan selvästi tunne ihmisiä, huomaa heti ettei kaikki ole hyvin. kysyi miksi itket? Äiti on nyt tosi väsynyt välillä me aikuisetkin itketään. - kysymys miksi et nukkunut pidempään- lapseni on hyvin fiksu😊 mummo siis sanoi heille aiemmin että antakaa äidin nukkua.
Haaveilija39 kirjoitti:
Huomasin kyllä tuon, ettei sitä surua voi loputtomiin padota. Mutta hei nyt se pato on rikki. Keskimmäinen lapsista kun on ihan selvästi tunne ihmisiä, huomaa heti ettei kaikki ole hyvin. kysyi miksi itket? Äiti on nyt tosi väsynyt välillä me aikuisetkin itketään. - kysymys miksi et nukkunut pidempään- lapseni on hyvin fiksu😊 mummo siis sanoi heille aiemmin että antakaa äidin nukkua.
Lapsilla on oma naailmansa. 🙂
Mutta step by step hommat alkaa hoitua...yksi asia kerrallaan. 😊- Anonyymi
Haaveilija39 kirjoitti:
Huomasin kyllä tuon, ettei sitä surua voi loputtomiin padota. Mutta hei nyt se pato on rikki. Keskimmäinen lapsista kun on ihan selvästi tunne ihmisiä, huomaa heti ettei kaikki ole hyvin. kysyi miksi itket? Äiti on nyt tosi väsynyt välillä me aikuisetkin itketään. - kysymys miksi et nukkunut pidempään- lapseni on hyvin fiksu😊 mummo siis sanoi heille aiemmin että antakaa äidin nukkua.
Onneksi on ihan oikeiden ammattilaisten jos jonkun jobi selvittää mikdi aikuinen mies esiintyy perheenäiteinä netissä, mutta vahvoja uskomuksia omaavat trollausten lukijat voi onneksi prosessoida päätään omaehtoisesti vaikka
Anonyymi kirjoitti:
Onneksi on ihan oikeiden ammattilaisten jos jonkun jobi selvittää mikdi aikuinen mies esiintyy perheenäiteinä netissä, mutta vahvoja uskomuksia omaavat trollausten lukijat voi onneksi prosessoida päätään omaehtoisesti vaikka
Miksi sinä pidät kumista ja miehistä?
- Anonyymi
Olen sanonut tämän ennenkin ja tiedät sen itsekkin hanki iki oma mies eli oma mies lääke kaikkeen
- Anonyymi
Haaveilija ei kertonut haluavansa lisää ongelmia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Haaveilija ei kertonut haluavansa lisää ongelmia.
Ei nyt pistetä lekkeriksi eli ei nyt ole vitsailujen aika
- Anonyymi
Harvinaisen typerä kommentti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei nyt pistetä lekkeriksi eli ei nyt ole vitsailujen aika
Ei sitä vitsillä sanottukaan.
- Anonyymi
Surun käsittelylle pitää antaa aikaa, sitä ei voi kiirehtiä. Tekemättömien asioiden osalta voi alkaa yksinkertaisimmasta ja helpoimmasta päästä. Siitä voi lähteä syntymään vaikka millainen ketsuppipulloreaktio kun saa edes vähän onnistumisen iloa. Jos ahdistunut olo jatkuu pitkään, voi olla tarpeellista käydä puhumassa asiasta lääkärille. Kuvaus saattaisi viitata myös lievään masennukseen, joka tarvitsee hoitoa. Saattaisi.. ei ole tarkoitus olla mikään palstapuoskari.
jm- Anonyymi
Haaveilija39 kirjoitti:
No ainakin traumaperäinen stressireaktio mulla on..
Laiskuus ja liianko iisii pitkään. Karaistua pitäis. Elämäs pahempaa vain tulossa ajan kans vanhetessa.
- Anonyymi
Haaveilija39 kirjoitti:
No ainakin traumaperäinen stressireaktio mulla on..
Onko sulla mies fiksaatio naisten traumoihin vai traumoihin ylipäätään?
Rakas haavelija kyllä minä olen jätättänyt töitä kasaantumaan ja yhtä-äkkiä kun koen voimaannun teen enemmän se keho hakee omansa ajan rentoutua lasten kesken vaikka enemmän katsovat suoratoistona pikkukakkosta/ tai muutama helinäkeiju elokuva, kuin ottaisi lomapäivän helppoa ruokaa pinaattilättyjäkin hillon kera lämmitin vain lapsille mikrossa /sitten ranskalaisia lihapullia lihapuikkoja.
Kotipalvelua voi pyytää väliin käymään itse käytin sen aikaa kun alkoi olemaan epämielyttävää vuosiksi katko, nyt sitten niillä oli se ettei tarvitse käyttää FFP2 niin en ole sitten pyytänyt heitä.Lihapiirakkaakin on ihan annettu kuin valmis pilttipurkkeja tärkeämpi minulle on että ruoka monipuolista, saanhan sellaiset valituksetkin palstalla kun lapset oli itse hakenut nakkeja jääkaapista ja vedelty paketillisen. Isänsä oli ostannut nakkisoppaa ja joutu hakee toisenkin, oppi ostaa kaksi pakettia kerralla, se toinen viedään siltikin kuitenkin.
Harvemmin meillä nakkisoppaa on. ☺️täytyy mainita haukut oli liika suola käytöstä.valtakunta kirjoitti:
Lihapiirakkaakin on ihan annettu kuin valmis pilttipurkkeja tärkeämpi minulle on että ruoka monipuolista, saanhan sellaiset valituksetkin palstalla kun lapset oli itse hakenut nakkeja jääkaapista ja vedelty paketillisen. Isänsä oli ostannut nakkisoppaa ja joutu hakee toisenkin, oppi ostaa kaksi pakettia kerralla, se toinen viedään siltikin kuitenkin.
Harvemmin meillä nakkisoppaa on. ☺️täytyy mainita haukut oli liika suola käytöstä.Itse köytin kotipalvelua vain asioimiseen ettei tarvinnut äitiä pyytää meillä oli silloinkin katkolla yhteys enkä viitti sanoa miksi kun täällä lähetään siitäkin sitten sanomaan miksi koska minusta tehtiin tosi paha ihminen juorujen keskellä mies oppi olemaan pitämättä yhteyttä siinä kohtaa sisaruksiini kun kävi siellä erikseen valittamassa minusta, myös oppi olemaan pitämättä yhteyttä omiin sisarukseen käytännössä katkasi kokonaan suhteet sinne suuntaa ja alettiin hoitamaan parisuhdetta ja äitinsäkin kuoli eikä hän edes mennyt katsomaan häntä sinne eikä hautajaisiin ja myös antoi valtakirjan ettei tarvinut olla tekemisessä.
Isänsä kuoli ja haudattiin yli 10 vuottta myöhemmin viime vuona asiaa hoidettiin vain tarvittava hän kävi ja joutu kohtaan sisarensa, eikä ollut muuttunut yhtään sisarensa haukkuin isänsä perunkirjoissa ja haastoi riitaa omaisuuden jaosta. Isänsä avopuoliso oli oikeudettu puolet omaisuuteen tehty testamentti mutta eivät luovuttaneet melkein kaksi vuotta ja siirtyi henkilölle joka siis kaikki velotti 10 min oli sähköpostikin oli joku noin 40€ kun kirjoitti vain ok.
Silloin sisarensa vasta luovutti kun näki loppulaskun kirjauksia mitä laskusta vielä puuttui noi suuria summia sille lakimiehelle upposi.
Olen vain ainut hänelle meillä on suuri perhe ja lapsemme on suuri tukiverkko hänelle, minun kanssani. Olemme perhe olen hänen turvansa hänen ilonsa ja ymmärrän etten koskaan edes nähnyt hänen isäänsä juuri näiden ihmisten takia oppi ettei kaikkien kanssa tule toimeen onhan se surullista. Kavereihinsa pitään silloin tällöin yhteyttä lasten myötä nekin kerrat harvenneet.Voi kiitos❤️ Näin yritän tehdä.. Teen kaiken tarpeellisen ja jätän ei niin tärkeät kotityöt pois listalta..
Koti apu täällä pyörähtää kerran viikossa 2h. Lähimmäiset auttaa kyllä tarvittaessa…
Olen kyllä huomannut saman jos olo on energinen saan jotain aikaan, niin mieleni heti vähän piristyy siitä mitä on jaksanut tehdä. Kyllä tämä aikamoista tarpomista on tällä hetkellä..😔valtakunta kirjoitti:
Itse köytin kotipalvelua vain asioimiseen ettei tarvinnut äitiä pyytää meillä oli silloinkin katkolla yhteys enkä viitti sanoa miksi kun täällä lähetään siitäkin sitten sanomaan miksi koska minusta tehtiin tosi paha ihminen juorujen keskellä mies oppi olemaan pitämättä yhteyttä siinä kohtaa sisaruksiini kun kävi siellä erikseen valittamassa minusta, myös oppi olemaan pitämättä yhteyttä omiin sisarukseen käytännössä katkasi kokonaan suhteet sinne suuntaa ja alettiin hoitamaan parisuhdetta ja äitinsäkin kuoli eikä hän edes mennyt katsomaan häntä sinne eikä hautajaisiin ja myös antoi valtakirjan ettei tarvinut olla tekemisessä.
Isänsä kuoli ja haudattiin yli 10 vuottta myöhemmin viime vuona asiaa hoidettiin vain tarvittava hän kävi ja joutu kohtaan sisarensa, eikä ollut muuttunut yhtään sisarensa haukkuin isänsä perunkirjoissa ja haastoi riitaa omaisuuden jaosta. Isänsä avopuoliso oli oikeudettu puolet omaisuuteen tehty testamentti mutta eivät luovuttaneet melkein kaksi vuotta ja siirtyi henkilölle joka siis kaikki velotti 10 min oli sähköpostikin oli joku noin 40€ kun kirjoitti vain ok.
Silloin sisarensa vasta luovutti kun näki loppulaskun kirjauksia mitä laskusta vielä puuttui noi suuria summia sille lakimiehelle upposi.
Olen vain ainut hänelle meillä on suuri perhe ja lapsemme on suuri tukiverkko hänelle, minun kanssani. Olemme perhe olen hänen turvansa hänen ilonsa ja ymmärrän etten koskaan edes nähnyt hänen isäänsä juuri näiden ihmisten takia oppi ettei kaikkien kanssa tule toimeen onhan se surullista. Kavereihinsa pitään silloin tällöin yhteyttä lasten myötä nekin kerrat harvenneet.Ikäviä olet kokenut. Jokainen valitsee oman puolisonsa ja sukulaiset voivat tai siis niiden pitäisi olla täysin hiljaa.. Ei siis mukavaa myöskään miehellesi tuollainen sinun kohtelu. Hyvä kyllä että osasi valita sen paremman puolen.💛
Perintöriidat on hanurista.. mutta myös se jos olet kovia kokenut ja olet kuolinpesän ainut täysi-ikäinen.. sen henkilön niskaan se kaikki kaatuu.. tämä on siis itselleni se eniten kuormittava tekijä.. Mieleni siis rullaa, ympäri, ympäri.. Koen etten ansaitse toiselta mitään. Tiedostan kumminkin että tämä helpottaa meidän kaikkien elämää.. tavallaan olen pakotettuna ja tavallaan en.. eli itselläni on niin ristiriitaiset tunteet..Haaveilija39 kirjoitti:
Ikäviä olet kokenut. Jokainen valitsee oman puolisonsa ja sukulaiset voivat tai siis niiden pitäisi olla täysin hiljaa.. Ei siis mukavaa myöskään miehellesi tuollainen sinun kohtelu. Hyvä kyllä että osasi valita sen paremman puolen.💛
Perintöriidat on hanurista.. mutta myös se jos olet kovia kokenut ja olet kuolinpesän ainut täysi-ikäinen.. sen henkilön niskaan se kaikki kaatuu.. tämä on siis itselleni se eniten kuormittava tekijä.. Mieleni siis rullaa, ympäri, ympäri.. Koen etten ansaitse toiselta mitään. Tiedostan kumminkin että tämä helpottaa meidän kaikkien elämää.. tavallaan olen pakotettuna ja tavallaan en.. eli itselläni on niin ristiriitaiset tunteet..”Koen etten ansaitse toiselta mitään. Tiedostan kumminkin että tämä helpottaa meidän kaikkien elämää.. tavallaan olen pakotettuna ja tavallaan en.. eli itselläni on niin ristiriitaiset tunteet.”
Se on vain uusi tilaisuus ponnistuslauta teille uuden alkuun minulla oli ihan samat tuntemukset kun me ei oltu edes missään tekemisessä en edes tuntenut joten lopulta uuden elämän ponnistuslautana.
Meillä kaikki osamaksu pyrittiin kaikki sillä hetkellä maksettiin ja siihen ne melkein riittikin
Se näytti suurelta rahalta mutta pienihän se oli. Mehän oltais luovuttu osallisuudesta mutta olisi siirtynyt lapsillemme eikä se olisi mitään auttanut pois siitä olisi halunnut mennä oltais luovuttu ihan isänsä avopuolisolle ne ettei tarvitsisi olla tekemisessä sille siskolle ei kun sääliksikin kävi olivat olleet 18vuotta yhdessä ja puhu niin kivasti miehen isästä ja ei ikinä nähty.
Miehen vanhemmat erosi vähän ennen meitä(minun ja miehen seurustelua) ja silloin alettiin myös olemaan. sen miehen isän avopuolisolla oli ollut lapsi mutta , joka oli kuollut aikuisena.
Elä koe ristiriitaa, teillä on rankkaa ollut. Jokainen pieni elannon helppous se raha tuo kuin elannon
”Jokainen valitsee oman puolisonsa ”
minulla siihen nettin henkinen väkivalta en tajua, miten minä olen pysynyt näinkin järjissäni miehen itsetuhoisuus on ollut 20 vuotta jo. itsekin koin itsetuhoisuutta suhteen alussa koska minut pakotettiin olemaan suhteessa missä en halunnut miesuhkasia henkeään jos eroaisin myös yrtti toteuttaa ja rakensin silti perheen epävarmalle pohjalle tai se alkoi vahingossa koska päätäni turrutettiin niin paljon lääkkeillä, että aloin unohtaa ehkäsylääkkeitä vasta sitten elämän liekki syttyi. Kun aloin odottamaan mieskin huomasi tämän kun iloitsin lapsesta ja halusi myös meille lapsen mutta kärsin vieläkin silloin itsetunnon alemmuudesta koska mies ei pitänyt sopimuksista kiinni vasta kun sairaalahoitoyksikön psykologi tajusi kun oltiin molemmat kertomassa meidän ongelmia että meillä on parisuhderiitoja ja meillä alkoi uusi alku pariterapia josta hoksasin nopeasti ongelmia meidän suhteelle
Ja koska elämämme on hyvin rankka tausta en koskaa eläissäni tajunnut miksi minua pitänyt netissä kiusata tähän päälle pyrkinyt toisen pitää hengissä vuosien ajan. En vaan tiedä miksi minä saan ne vihat ja miksi minä en saa olla onnellinen perheeni kanssa, ne on turva toisille ja tuki ja pidän kaikki turvassa pyrin siihen.
Olen väsynyt koska yhteiskunta painostaa mutta johtuen lapset eivöt halua kouluun. en tajua miksi kriisistä toiseen lasten leikkaukset, lasten koulutuen puutos, lapsen koulussa lapsen tuen henkilön (itsemurha) , korona, miehen isän kuolema ja sitten nämä lasten koulu meno ongelmat ja samalla selkä( kyky kävellä minulla hetkeksi meni) ja miehen koulun keskeytys lasten takia.
Kun 70tunnin(poissaoloja) välein opettajat tekee lastensuojelu ilmoituksen olen ihan poikki jatkuvalla syötöllä, enkä jaksa sanoa vastaan, en vastata puhelimeen en jaksa poissa oloja ilmoittaa, se on vaan raskasta henkisesti . Tämä jatkuva kodin arvioiminen koska koetaan vanhemmat hyödyttömäksi koska ei haluta tukea asioita joita ei jaksa. Ei ole helppoa eikä näin ollen aina jaksa. Kyllä elämäni rohmaminen vuosien ajan ollut aina hyvin raskasta ja kritisoin neuvolaa kuinka paljon yritetään juoksuttaa usein eikä edes huomioida kun ei päässyt kävelemään. Noh jaah.
Toivotaan kun rakas kun nämä ylitetään esteet meille tulee lohduttava aikakausi kun olemme onnellisia. Pahoin pelkään ettei koettelemusten aika ohi mutta ollen täällä kun tarvitset.
En ikinä tiedä miksi ihmiset jaksaa riidellä, minä se vaan aina halusin asiat sopimuksia josta en tykännyt, mutta toinen lupasi ja loi aatteen turvallisuudesta ja taas rikkoin sen aina kun rikkoi se luottamus meni ja se puristi myös itseänikin. Olen heikko puolustamaan mutta en kumminkaan henkilö joka haluaa riidellä vaan sopia toisen hiljaisuus sai minut opettemaan antaa käydä tunteensa läpi vuosien ajan yritin saada puhumaan myös minua häiritsi kun toinen ei vastaa, ei puhu, ei mitään.
Sellainen sai kiuhumaan nytkin kun lapsi kiukuttelee/satuttaa nappaan syliin vaan haliin huudan” halusit minun haleja ja pusuttelen kovin”. Hassuttelen kutittelen. Noh jaah sitten kaikkeni olen tehnyt. En tiedä lapsi kokee senkin ikävänä.
Minusta on hassua tämä miehen vuorosta kiukku päällä kun lapset ei tottele, olin kiinni toisen lapsen päässä kun haavan saanut kun kiipeili vaatekasan päällä ja tipahti löi ritilää päänsä oli saanut mutta sen verta repsotti pidin 4tuntia kiinni ja lisäsin tueksi laastari. Mietittiin onko niin syvä ja tarviiko liimauksen pitämisen tuloksena oli jo kuivahtanut kiinni .
Viikonloppu oli hyvä vaikka lapset ei malta siivota ja iloita, vaan tahtoisi herkutella ja halitella. Noh jaah olen tässä. Vaikka kuinka paha ulkoilma ulkopuolisilla, minulle on aina olllut tärkeä kotona on turvallista. . Eivät ihmiset näe, eivät koe, eivät tiedä. Eikä kuulemma voi kertoa..valtakunta kirjoitti:
”Koen etten ansaitse toiselta mitään. Tiedostan kumminkin että tämä helpottaa meidän kaikkien elämää.. tavallaan olen pakotettuna ja tavallaan en.. eli itselläni on niin ristiriitaiset tunteet.”
Se on vain uusi tilaisuus ponnistuslauta teille uuden alkuun minulla oli ihan samat tuntemukset kun me ei oltu edes missään tekemisessä en edes tuntenut joten lopulta uuden elämän ponnistuslautana.
Meillä kaikki osamaksu pyrittiin kaikki sillä hetkellä maksettiin ja siihen ne melkein riittikin
Se näytti suurelta rahalta mutta pienihän se oli. Mehän oltais luovuttu osallisuudesta mutta olisi siirtynyt lapsillemme eikä se olisi mitään auttanut pois siitä olisi halunnut mennä oltais luovuttu ihan isänsä avopuolisolle ne ettei tarvitsisi olla tekemisessä sille siskolle ei kun sääliksikin kävi olivat olleet 18vuotta yhdessä ja puhu niin kivasti miehen isästä ja ei ikinä nähty.
Miehen vanhemmat erosi vähän ennen meitä(minun ja miehen seurustelua) ja silloin alettiin myös olemaan. sen miehen isän avopuolisolla oli ollut lapsi mutta , joka oli kuollut aikuisena.
Elä koe ristiriitaa, teillä on rankkaa ollut. Jokainen pieni elannon helppous se raha tuo kuin elannon
”Jokainen valitsee oman puolisonsa ”
minulla siihen nettin henkinen väkivalta en tajua, miten minä olen pysynyt näinkin järjissäni miehen itsetuhoisuus on ollut 20 vuotta jo. itsekin koin itsetuhoisuutta suhteen alussa koska minut pakotettiin olemaan suhteessa missä en halunnut miesuhkasia henkeään jos eroaisin myös yrtti toteuttaa ja rakensin silti perheen epävarmalle pohjalle tai se alkoi vahingossa koska päätäni turrutettiin niin paljon lääkkeillä, että aloin unohtaa ehkäsylääkkeitä vasta sitten elämän liekki syttyi. Kun aloin odottamaan mieskin huomasi tämän kun iloitsin lapsesta ja halusi myös meille lapsen mutta kärsin vieläkin silloin itsetunnon alemmuudesta koska mies ei pitänyt sopimuksista kiinni vasta kun sairaalahoitoyksikön psykologi tajusi kun oltiin molemmat kertomassa meidän ongelmia että meillä on parisuhderiitoja ja meillä alkoi uusi alku pariterapia josta hoksasin nopeasti ongelmia meidän suhteelle
Ja koska elämämme on hyvin rankka tausta en koskaa eläissäni tajunnut miksi minua pitänyt netissä kiusata tähän päälle pyrkinyt toisen pitää hengissä vuosien ajan. En vaan tiedä miksi minä saan ne vihat ja miksi minä en saa olla onnellinen perheeni kanssa, ne on turva toisille ja tuki ja pidän kaikki turvassa pyrin siihen.
Olen väsynyt koska yhteiskunta painostaa mutta johtuen lapset eivöt halua kouluun. en tajua miksi kriisistä toiseen lasten leikkaukset, lasten koulutuen puutos, lapsen koulussa lapsen tuen henkilön (itsemurha) , korona, miehen isän kuolema ja sitten nämä lasten koulu meno ongelmat ja samalla selkä( kyky kävellä minulla hetkeksi meni) ja miehen koulun keskeytys lasten takia.
Kun 70tunnin(poissaoloja) välein opettajat tekee lastensuojelu ilmoituksen olen ihan poikki jatkuvalla syötöllä, enkä jaksa sanoa vastaan, en vastata puhelimeen en jaksa poissa oloja ilmoittaa, se on vaan raskasta henkisesti . Tämä jatkuva kodin arvioiminen koska koetaan vanhemmat hyödyttömäksi koska ei haluta tukea asioita joita ei jaksa. Ei ole helppoa eikä näin ollen aina jaksa. Kyllä elämäni rohmaminen vuosien ajan ollut aina hyvin raskasta ja kritisoin neuvolaa kuinka paljon yritetään juoksuttaa usein eikä edes huomioida kun ei päässyt kävelemään. Noh jaah.
Toivotaan kun rakas kun nämä ylitetään esteet meille tulee lohduttava aikakausi kun olemme onnellisia. Pahoin pelkään ettei koettelemusten aika ohi mutta ollen täällä kun tarvitset.
En ikinä tiedä miksi ihmiset jaksaa riidellä, minä se vaan aina halusin asiat sopimuksia josta en tykännyt, mutta toinen lupasi ja loi aatteen turvallisuudesta ja taas rikkoin sen aina kun rikkoi se luottamus meni ja se puristi myös itseänikin. Olen heikko puolustamaan mutta en kumminkaan henkilö joka haluaa riidellä vaan sopia toisen hiljaisuus sai minut opettemaan antaa käydä tunteensa läpi vuosien ajan yritin saada puhumaan myös minua häiritsi kun toinen ei vastaa, ei puhu, ei mitään.
Sellainen sai kiuhumaan nytkin kun lapsi kiukuttelee/satuttaa nappaan syliin vaan haliin huudan” halusit minun haleja ja pusuttelen kovin”. Hassuttelen kutittelen. Noh jaah sitten kaikkeni olen tehnyt. En tiedä lapsi kokee senkin ikävänä.
Minusta on hassua tämä miehen vuorosta kiukku päällä kun lapset ei tottele, olin kiinni toisen lapsen päässä kun haavan saanut kun kiipeili vaatekasan päällä ja tipahti löi ritilää päänsä oli saanut mutta sen verta repsotti pidin 4tuntia kiinni ja lisäsin tueksi laastari. Mietittiin onko niin syvä ja tarviiko liimauksen pitämisen tuloksena oli jo kuivahtanut kiinni .
Viikonloppu oli hyvä vaikka lapset ei malta siivota ja iloita, vaan tahtoisi herkutella ja halitella. Noh jaah olen tässä. Vaikka kuinka paha ulkoilma ulkopuolisilla, minulle on aina olllut tärkeä kotona on turvallista. . Eivät ihmiset näe, eivät koe, eivät tiedä. Eikä kuulemma voi kertoa..Siis iloitsi kyllä mutta ei malta siivota hölmösti sanoin.😅
Noh joo joidenkin mielestä ei saisi puhua vaikeuksiata vaikka se on vain kokemuksien jakamista tukea toivoa.
Olet tuki ja turva lapsillesi ja miksi puhun näin avoimesti tein sitä koko ajan kun kirjoittanut joillekin on saatava purkaa omia tuntemuksia ja olen halunnut olla piilossa korona nosti minut esiin voimakkaiden näkemyksien myötä.
https://www.yths.fi/terveystieto/mielenterveys/sosiaaliset-suhteet/
”Toisaalta vaikeiden hetkien jakaminen voi toimia vertaistukena muille samassa tilanteessa kamppaileville ja mahdollistaa tuen saamisen someyhteisöstä.”- Anonyymi
valtakunta kirjoitti:
”Koen etten ansaitse toiselta mitään. Tiedostan kumminkin että tämä helpottaa meidän kaikkien elämää.. tavallaan olen pakotettuna ja tavallaan en.. eli itselläni on niin ristiriitaiset tunteet.”
Se on vain uusi tilaisuus ponnistuslauta teille uuden alkuun minulla oli ihan samat tuntemukset kun me ei oltu edes missään tekemisessä en edes tuntenut joten lopulta uuden elämän ponnistuslautana.
Meillä kaikki osamaksu pyrittiin kaikki sillä hetkellä maksettiin ja siihen ne melkein riittikin
Se näytti suurelta rahalta mutta pienihän se oli. Mehän oltais luovuttu osallisuudesta mutta olisi siirtynyt lapsillemme eikä se olisi mitään auttanut pois siitä olisi halunnut mennä oltais luovuttu ihan isänsä avopuolisolle ne ettei tarvitsisi olla tekemisessä sille siskolle ei kun sääliksikin kävi olivat olleet 18vuotta yhdessä ja puhu niin kivasti miehen isästä ja ei ikinä nähty.
Miehen vanhemmat erosi vähän ennen meitä(minun ja miehen seurustelua) ja silloin alettiin myös olemaan. sen miehen isän avopuolisolla oli ollut lapsi mutta , joka oli kuollut aikuisena.
Elä koe ristiriitaa, teillä on rankkaa ollut. Jokainen pieni elannon helppous se raha tuo kuin elannon
”Jokainen valitsee oman puolisonsa ”
minulla siihen nettin henkinen väkivalta en tajua, miten minä olen pysynyt näinkin järjissäni miehen itsetuhoisuus on ollut 20 vuotta jo. itsekin koin itsetuhoisuutta suhteen alussa koska minut pakotettiin olemaan suhteessa missä en halunnut miesuhkasia henkeään jos eroaisin myös yrtti toteuttaa ja rakensin silti perheen epävarmalle pohjalle tai se alkoi vahingossa koska päätäni turrutettiin niin paljon lääkkeillä, että aloin unohtaa ehkäsylääkkeitä vasta sitten elämän liekki syttyi. Kun aloin odottamaan mieskin huomasi tämän kun iloitsin lapsesta ja halusi myös meille lapsen mutta kärsin vieläkin silloin itsetunnon alemmuudesta koska mies ei pitänyt sopimuksista kiinni vasta kun sairaalahoitoyksikön psykologi tajusi kun oltiin molemmat kertomassa meidän ongelmia että meillä on parisuhderiitoja ja meillä alkoi uusi alku pariterapia josta hoksasin nopeasti ongelmia meidän suhteelle
Ja koska elämämme on hyvin rankka tausta en koskaa eläissäni tajunnut miksi minua pitänyt netissä kiusata tähän päälle pyrkinyt toisen pitää hengissä vuosien ajan. En vaan tiedä miksi minä saan ne vihat ja miksi minä en saa olla onnellinen perheeni kanssa, ne on turva toisille ja tuki ja pidän kaikki turvassa pyrin siihen.
Olen väsynyt koska yhteiskunta painostaa mutta johtuen lapset eivöt halua kouluun. en tajua miksi kriisistä toiseen lasten leikkaukset, lasten koulutuen puutos, lapsen koulussa lapsen tuen henkilön (itsemurha) , korona, miehen isän kuolema ja sitten nämä lasten koulu meno ongelmat ja samalla selkä( kyky kävellä minulla hetkeksi meni) ja miehen koulun keskeytys lasten takia.
Kun 70tunnin(poissaoloja) välein opettajat tekee lastensuojelu ilmoituksen olen ihan poikki jatkuvalla syötöllä, enkä jaksa sanoa vastaan, en vastata puhelimeen en jaksa poissa oloja ilmoittaa, se on vaan raskasta henkisesti . Tämä jatkuva kodin arvioiminen koska koetaan vanhemmat hyödyttömäksi koska ei haluta tukea asioita joita ei jaksa. Ei ole helppoa eikä näin ollen aina jaksa. Kyllä elämäni rohmaminen vuosien ajan ollut aina hyvin raskasta ja kritisoin neuvolaa kuinka paljon yritetään juoksuttaa usein eikä edes huomioida kun ei päässyt kävelemään. Noh jaah.
Toivotaan kun rakas kun nämä ylitetään esteet meille tulee lohduttava aikakausi kun olemme onnellisia. Pahoin pelkään ettei koettelemusten aika ohi mutta ollen täällä kun tarvitset.
En ikinä tiedä miksi ihmiset jaksaa riidellä, minä se vaan aina halusin asiat sopimuksia josta en tykännyt, mutta toinen lupasi ja loi aatteen turvallisuudesta ja taas rikkoin sen aina kun rikkoi se luottamus meni ja se puristi myös itseänikin. Olen heikko puolustamaan mutta en kumminkaan henkilö joka haluaa riidellä vaan sopia toisen hiljaisuus sai minut opettemaan antaa käydä tunteensa läpi vuosien ajan yritin saada puhumaan myös minua häiritsi kun toinen ei vastaa, ei puhu, ei mitään.
Sellainen sai kiuhumaan nytkin kun lapsi kiukuttelee/satuttaa nappaan syliin vaan haliin huudan” halusit minun haleja ja pusuttelen kovin”. Hassuttelen kutittelen. Noh jaah sitten kaikkeni olen tehnyt. En tiedä lapsi kokee senkin ikävänä.
Minusta on hassua tämä miehen vuorosta kiukku päällä kun lapset ei tottele, olin kiinni toisen lapsen päässä kun haavan saanut kun kiipeili vaatekasan päällä ja tipahti löi ritilää päänsä oli saanut mutta sen verta repsotti pidin 4tuntia kiinni ja lisäsin tueksi laastari. Mietittiin onko niin syvä ja tarviiko liimauksen pitämisen tuloksena oli jo kuivahtanut kiinni .
Viikonloppu oli hyvä vaikka lapset ei malta siivota ja iloita, vaan tahtoisi herkutella ja halitella. Noh jaah olen tässä. Vaikka kuinka paha ulkoilma ulkopuolisilla, minulle on aina olllut tärkeä kotona on turvallista. . Eivät ihmiset näe, eivät koe, eivät tiedä. Eikä kuulemma voi kertoa..Olet sairaalaa tai laitosta vailla.
Et pysty normielämään. Lapsiparat. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet sairaalaa tai laitosta vailla.
Et pysty normielämään. Lapsiparat.Aika vahvasti ilmaistu miehen fiktiohahmoille, mikset tee ihan jo lasua kuvitteellisista skideistä? Tai sit voit hakea apua
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aika vahvasti ilmaistu miehen fiktiohahmoille, mikset tee ihan jo lasua kuvitteellisista skideistä? Tai sit voit hakea apua
Tähän tuo erään orientaatio aikaan ja paikkaan taitaa kulminoitua, että
Anonyymi kirjoitti:
Olet sairaalaa tai laitosta vailla.
Et pysty normielämään. Lapsiparat.Hömm en tiedä mikä teitä vaivaa ei mitään perusteluita mutta erityisen huolissani teistä kun ette hyväksy erilaisuutta.
- Anonyymi
valtakunta kirjoitti:
”Koen etten ansaitse toiselta mitään. Tiedostan kumminkin että tämä helpottaa meidän kaikkien elämää.. tavallaan olen pakotettuna ja tavallaan en.. eli itselläni on niin ristiriitaiset tunteet.”
Se on vain uusi tilaisuus ponnistuslauta teille uuden alkuun minulla oli ihan samat tuntemukset kun me ei oltu edes missään tekemisessä en edes tuntenut joten lopulta uuden elämän ponnistuslautana.
Meillä kaikki osamaksu pyrittiin kaikki sillä hetkellä maksettiin ja siihen ne melkein riittikin
Se näytti suurelta rahalta mutta pienihän se oli. Mehän oltais luovuttu osallisuudesta mutta olisi siirtynyt lapsillemme eikä se olisi mitään auttanut pois siitä olisi halunnut mennä oltais luovuttu ihan isänsä avopuolisolle ne ettei tarvitsisi olla tekemisessä sille siskolle ei kun sääliksikin kävi olivat olleet 18vuotta yhdessä ja puhu niin kivasti miehen isästä ja ei ikinä nähty.
Miehen vanhemmat erosi vähän ennen meitä(minun ja miehen seurustelua) ja silloin alettiin myös olemaan. sen miehen isän avopuolisolla oli ollut lapsi mutta , joka oli kuollut aikuisena.
Elä koe ristiriitaa, teillä on rankkaa ollut. Jokainen pieni elannon helppous se raha tuo kuin elannon
”Jokainen valitsee oman puolisonsa ”
minulla siihen nettin henkinen väkivalta en tajua, miten minä olen pysynyt näinkin järjissäni miehen itsetuhoisuus on ollut 20 vuotta jo. itsekin koin itsetuhoisuutta suhteen alussa koska minut pakotettiin olemaan suhteessa missä en halunnut miesuhkasia henkeään jos eroaisin myös yrtti toteuttaa ja rakensin silti perheen epävarmalle pohjalle tai se alkoi vahingossa koska päätäni turrutettiin niin paljon lääkkeillä, että aloin unohtaa ehkäsylääkkeitä vasta sitten elämän liekki syttyi. Kun aloin odottamaan mieskin huomasi tämän kun iloitsin lapsesta ja halusi myös meille lapsen mutta kärsin vieläkin silloin itsetunnon alemmuudesta koska mies ei pitänyt sopimuksista kiinni vasta kun sairaalahoitoyksikön psykologi tajusi kun oltiin molemmat kertomassa meidän ongelmia että meillä on parisuhderiitoja ja meillä alkoi uusi alku pariterapia josta hoksasin nopeasti ongelmia meidän suhteelle
Ja koska elämämme on hyvin rankka tausta en koskaa eläissäni tajunnut miksi minua pitänyt netissä kiusata tähän päälle pyrkinyt toisen pitää hengissä vuosien ajan. En vaan tiedä miksi minä saan ne vihat ja miksi minä en saa olla onnellinen perheeni kanssa, ne on turva toisille ja tuki ja pidän kaikki turvassa pyrin siihen.
Olen väsynyt koska yhteiskunta painostaa mutta johtuen lapset eivöt halua kouluun. en tajua miksi kriisistä toiseen lasten leikkaukset, lasten koulutuen puutos, lapsen koulussa lapsen tuen henkilön (itsemurha) , korona, miehen isän kuolema ja sitten nämä lasten koulu meno ongelmat ja samalla selkä( kyky kävellä minulla hetkeksi meni) ja miehen koulun keskeytys lasten takia.
Kun 70tunnin(poissaoloja) välein opettajat tekee lastensuojelu ilmoituksen olen ihan poikki jatkuvalla syötöllä, enkä jaksa sanoa vastaan, en vastata puhelimeen en jaksa poissa oloja ilmoittaa, se on vaan raskasta henkisesti . Tämä jatkuva kodin arvioiminen koska koetaan vanhemmat hyödyttömäksi koska ei haluta tukea asioita joita ei jaksa. Ei ole helppoa eikä näin ollen aina jaksa. Kyllä elämäni rohmaminen vuosien ajan ollut aina hyvin raskasta ja kritisoin neuvolaa kuinka paljon yritetään juoksuttaa usein eikä edes huomioida kun ei päässyt kävelemään. Noh jaah.
Toivotaan kun rakas kun nämä ylitetään esteet meille tulee lohduttava aikakausi kun olemme onnellisia. Pahoin pelkään ettei koettelemusten aika ohi mutta ollen täällä kun tarvitset.
En ikinä tiedä miksi ihmiset jaksaa riidellä, minä se vaan aina halusin asiat sopimuksia josta en tykännyt, mutta toinen lupasi ja loi aatteen turvallisuudesta ja taas rikkoin sen aina kun rikkoi se luottamus meni ja se puristi myös itseänikin. Olen heikko puolustamaan mutta en kumminkaan henkilö joka haluaa riidellä vaan sopia toisen hiljaisuus sai minut opettemaan antaa käydä tunteensa läpi vuosien ajan yritin saada puhumaan myös minua häiritsi kun toinen ei vastaa, ei puhu, ei mitään.
Sellainen sai kiuhumaan nytkin kun lapsi kiukuttelee/satuttaa nappaan syliin vaan haliin huudan” halusit minun haleja ja pusuttelen kovin”. Hassuttelen kutittelen. Noh jaah sitten kaikkeni olen tehnyt. En tiedä lapsi kokee senkin ikävänä.
Minusta on hassua tämä miehen vuorosta kiukku päällä kun lapset ei tottele, olin kiinni toisen lapsen päässä kun haavan saanut kun kiipeili vaatekasan päällä ja tipahti löi ritilää päänsä oli saanut mutta sen verta repsotti pidin 4tuntia kiinni ja lisäsin tueksi laastari. Mietittiin onko niin syvä ja tarviiko liimauksen pitämisen tuloksena oli jo kuivahtanut kiinni .
Viikonloppu oli hyvä vaikka lapset ei malta siivota ja iloita, vaan tahtoisi herkutella ja halitella. Noh jaah olen tässä. Vaikka kuinka paha ulkoilma ulkopuolisilla, minulle on aina olllut tärkeä kotona on turvallista. . Eivät ihmiset näe, eivät koe, eivät tiedä. Eikä kuulemma voi kertoa..Sulla on mies pää ihan soseena
Anonyymi kirjoitti:
Sulla on mies pää ihan soseena
Taidat vaan haluta minun pusuja, halejani💁🏻♀️
- Anonyymi
Sitä se on, elämä tuntuu joskus suorittamiselta. Suorittaminen tuntuu elämältä, teoilta joiden kautta elää.
Lapset muuttavat tärkeysjärjestystä, tuntuu ettei ole oikeutta löysätä, "romahtaa hetkeksikään".
Itsekin elän töissä nopeiden taloudellisten tavoitteiden ja onnistumisten kautta. Töiden jälkeen kiiruhdan tekemään lapseni elämästä tietoja ja taitoja antavaa.
Päivien pituus on melkoinen, usein 12 tuntia ja se joskus väsyttää.
Parisuhteisiin ei ole paljon aikaa, voi vain laulaa elämänsä kokonaisuudesta seuraavaa. Tunteita, ettei olisi riittävä kaikesta huolimatta, niitä tulee.
https://www.youtube.com/watch?v=6ACl8s_tBzE Minusta kun on tuntunut, että elämä on tavalla tai toisella vaikeaa, olen hakenut siihen ammattiapua. Ja näin olen toiminut useamman kerran elämässäni.
- Anonyymi
Osta kamu mönkijä. Aja sillä täysiä päin kiveä ja halvaannu. Sen jälkeen ei enää pikkuasiat pahemmin stressaa.
Siis jos satut jäämään henkiin.
>simiti< Anonyymi kirjoitti:
Osta kamu mönkijä. Aja sillä täysiä päin kiveä ja halvaannu. Sen jälkeen ei enää pikkuasiat pahemmin stressaa.
Siis jos satut jäämään henkiin.
>simiti<Ei varmaan pikkuasiat stressaa, kun leipäsi on leveämpi kuin monella työssä käyvällä. Toki omilla ansioilla olet tulosi hankkinut, mutta kunhan sanon.
- Anonyymi
No niin. Ei, en halua "kokeilla" psykoosia tai sen oireita. Vaikka itselläni tuli paha aivovamma niin oireet ovat fyysisia. Niiden kanssa pärjää, vaikka ei enää olekkaan työkykyinen. Noh tietty muisti tuhoutui osittain, mutta en minä ehjänäkään mitään muistanut koskaan.
>simiti< - Anonyymi
Ei ne avut auta eikä paranna.
Anonyymi kirjoitti:
Ei ne avut auta eikä paranna.
Kyllä auttaa ja parantaa. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ja Haaveilija voisi hyötyä jostain ihan käytännön avusta.
Ja jos Haaveilija ei jaksa itse alkaa järjestämään itselleen apua, kannattaa olla yhteydessä terveydenhoitajaan, joka pystyy alkamaan järjestelemään asioita.
Yksin ei kannata jäädä.
- Anonyymi
Kyllä. Olen mm. saanut puhelun joka vei aikuisen miehen voimattomaksi ja polvilleen.
Annoin silloin itselleni aikaa, armoa ja unta. Kirjoitin elämäänsä väsyneelle ihmiselle kirjeen postyymisti. Nuo auttoi minua.
En lähde ohjetta antamaan, kun me kaikki ollaan kuitenkin niin erilaisia. Olet saanut ketjussa jo hyviä vinkkejä. Voimia. Iloitse lapsistasi ja ota iisisti. Asioilla on tapana järjestyä. Sulle erikoishymiö 😊
-keinovaginamies-- Anonyymi
Postuumisti
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Postuumisti
Hyvin mahdollista. En tarkistanut oikeinkirjoitusta. Korvakuulolta vedin.
-keinovaginamies-
- Anonyymi
Jup, nytkin yökolmelta tejen stable diffusionilla itselleni naisenkuvia kun väsyttää yksinäisyys ja neitsyys ja tunteja sitten jo haukottelin vaan kun huominen tulee niin inhan joutuin jos menee jo nyt nukkumaan, t neitsyt ykä 40v
- Anonyymi
Tuttu tunne. Viimeiset kaksi vuotta täyttä sontaa. Nyt en jaksa oikein elää. Toivon vain iltaisin etten aamulla enää heräisi. En uskalla tehdä muuta kuin vain toivoa.
Kiitos kaikille tärkeistä sanoista.🙏
- Anonyymi
Haaveilija on selkeästi aika lahjakas taiteilija, kun jodkud katson hänen laittamiaan mini-kuvia...
- Anonyymi
No ei
- Anonyymi
Esitätkö mies näille hassahtaneille taiteellista naista?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Esitätkö mies näille hassahtaneille taiteellista naista?
Törkeys on Tavaramerkki
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Törkeys on Tavaramerkki
And thats why some love
- Anonyymi
...siis mini-kuvia: mitä tulee jos painaa jonkin kirjautuneen kuvaa hiiren nappaimellakin, niin, niitä minikubiis.
- Anonyymi
tuli mieleen kun kuvista voi tehdä musiikin, kuten me teimme, olimme kahdestaan kitaristin kanssa eräällä mökillä, kitaristi keksi logolle kitara musiikin.
toisaalta musiikistakin voisi tehdä kuvan.. toisinpäin...
Tee haaveilijan minikuvasta musiikki! - Anonyymi
Juu voi löysin Mikko Alatalon uudelleen vuosikymmenien jälkeen ja äijähän sen kun vaan paranee vanhetessaan. Kävin jopa aikuisen tyttären kanssa hänen konsertissaan jonka jälkeen kysyi levyään singnaterressaan onko hänen musiikkinsa tuttua? Vastasi rttä eihän meillä muuta kuunneltukaan kuin häntä ja Juicea ollessaan pieni tytön tyllerö. Heh tosi taitaa olla ja CCR:ä myös ja vieläkin toisinaan.
- Anonyymi
Kuraa.
- Anonyymi
Haluatko tarkentaa, että mikä sinua tässä miehen luomassa hömppähahmossa ahristaa?
- Anonyymi
Monesti sunnuntaiaamuna pukkaa kylmää hikee ottalle. Pelko siitä, että jopa "korjaussarja" tuli käytettyä "remontoinnin" ohessa.
- Anonyymi
Maanantaina voi olla vatta taas löysällä
Onko olo jo parempi?
Suosittelen liikuntaa ja kalaöljyjä.- Anonyymi
Ja joku päivä huomaan
Ettei teekkään mieli
Mieli muuttuu Haaveilija39 kirjoitti:
Heippodei, olo on jo hieman parempi... Liikunta auttaa kyllä joka vaivaan.
Suklaa auttaa myös niihin vaivoihin, joita ei ole vielä edes huomannut.
Oikeastaan ainut mihin se ei auta, on ylipaino.
(sinulla ei ole sitä ongelmaa, joten ota suklaakin käyttöön)buddy-love kirjoitti:
Suklaa auttaa myös niihin vaivoihin, joita ei ole vielä edes huomannut.
Oikeastaan ainut mihin se ei auta, on ylipaino.
(sinulla ei ole sitä ongelmaa, joten ota suklaakin käyttöön)Ihanan huomaavaista🤗 se on kyllä totta ettei minulla kyllä paino ole ongelmana.. muutenkin lähinnä syön tosi huonosti jos en voi hyvin. Ei vaan maistu.
Haaveilija39 kirjoitti:
Ihanan huomaavaista🤗 se on kyllä totta ettei minulla kyllä paino ole ongelmana.. muutenkin lähinnä syön tosi huonosti jos en voi hyvin. Ei vaan maistu.
Itse syön huonosti lähes aina ja vain silloin ravitsemus on kunnoss kun joku laittaa ruokaa (tai syön asiakasfirman ruokalassa).
((toisaalta voisin kyllä mennä yliopistolle ja syödä opiekelijaruokalassa ilman sitä alennusta))buddy-love kirjoitti:
Itse syön huonosti lähes aina ja vain silloin ravitsemus on kunnoss kun joku laittaa ruokaa (tai syön asiakasfirman ruokalassa).
((toisaalta voisin kyllä mennä yliopistolle ja syödä opiekelijaruokalassa ilman sitä alennusta))Oma syöminen on ollut huonompaa kun ei tule ruokailtua enää töissä. Olen kyllä pyrkinyt ottamaan enemmän evästä.. Enää en jaksa edes tehdä arkena ruokaa.🙈 ei vaan puhti riitä. Onneksi on kaupat mistä saa haettua valmisruokia. Varmasti tämä raskas vaihe menee joskus ohi.
Kyllä se on taivaallista jos saa mennä valmiiseen pöytään. Silloin tulee syötyä paremmin.🙂- Anonyymi
buddy-love kirjoitti:
Itse syön huonosti lähes aina ja vain silloin ravitsemus on kunnoss kun joku laittaa ruokaa (tai syön asiakasfirman ruokalassa).
((toisaalta voisin kyllä mennä yliopistolle ja syödä opiekelijaruokalassa ilman sitä alennusta))Käytä rohkeasti Viagraa. Et nolaa itseäsi.
Pystyt kyllä itsenäisestikin silloin tällöin tyydyttämään naisen.
Vältä 3 minuutin munaa keinoin millä hyvänsä.
Suhde loppuu siihen. Se on fakta. Anonyymi kirjoitti:
Käytä rohkeasti Viagraa. Et nolaa itseäsi.
Pystyt kyllä itsenäisestikin silloin tällöin tyydyttämään naisen.
Vältä 3 minuutin munaa keinoin millä hyvänsä.
Suhde loppuu siihen. Se on fakta.Kuule parempi se 3min muna kun 15minuutin.
Anonyymi kirjoitti:
Käytä rohkeasti Viagraa. Et nolaa itseäsi.
Pystyt kyllä itsenäisestikin silloin tällöin tyydyttämään naisen.
Vältä 3 minuutin munaa keinoin millä hyvänsä.
Suhde loppuu siihen. Se on fakta.Tuo ongelma ei varsinaisesti kosketa minua.
- Anonyymi
Kuuluu ihan normielämään meillä jotka ei olla synnytty kultamunan päälle. Välillä kaikki menee hyvin, välillä kaikki kaatuu päälle.
Aina siitä on jotenkin selvitty kun pakko selviytyä. Päivä kerrallaan.
Mikä sut sai romahtamaan? Voiko sille tehdä jotain? Tukiverkosto?- Anonyymi
Kylläpä mies kulkee niin sujuvasti tämä yksinpuhelusi välillä aloittajaa esittäen
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kylläpä mies kulkee niin sujuvasti tämä yksinpuhelusi välillä aloittajaa esittäen
Kannattaisiko sun yksinpuhelusi sijaan jutella psykologille luuloistasi jos ne toistuu?
Anyway, ihan sama mulle keneksi mua luulet.
Mul kyt teki aika tiukkaa, kummä olin 65 miljoonaa vuotta niiku vossiloituneena, mut sit ku ne herätti mut henkiin ja vielä adopteerattiin hyvään kotiin, niin ny on oikein lokosaa.
Onhan noita huonoja hetkiä ollut ja keinot on jo oikeastaan täällä nostettu esille. Asioiden laittaminen paperille ja sen mukaan aikatauluttaa sekä hoitaa asia kerrallaan.
Jos olet työelämässä niin yhteys työterveyshuoltoon josko sieltä saisi apua tai ainakin ohjaavat eteenpäin.
Itsellä aikanaan kun oli huonoja aikoja niin taistelusuunnitelma oli sellainen että huolehdin lasten perustarpeet ja sen jälkeen toimin kuten lentokoneessa kun happinaamarit putoaa. Ensin naamari omille kasvoille ja sitten auttamaan muita.Vertaistukea voisi ehkä löytää paremmin palstalta https://keskustelu.suomi24.fi/terveys/naisten-terveys/vaihdevuodet kun tältä Sinkut-palstalta.
😂 johan tuossa mieheksiluulija on tarjoillut vertaistukea taas koko palstan mitalta täysin omaan ennalta-arvaamattomaan tyyliinsä, siinä parinkymmenen kommentin verran. Taitaa olla paikallinen valvonta pettänyt ja hihnat päässeet löystymään 🤣 ja tuskin vaihdevuosivaivatkaan ovat nyt ihan päällimmäisiä ongelmia tässäkään haaveilijan tapauksessa, luulisin 🙂
E-Lukka kirjoitti:
😂 johan tuossa mieheksiluulija on tarjoillut vertaistukea taas koko palstan mitalta täysin omaan ennalta-arvaamattomaan tyyliinsä, siinä parinkymmenen kommentin verran. Taitaa olla paikallinen valvonta pettänyt ja hihnat päässeet löystymään 🤣 ja tuskin vaihdevuosivaivatkaan ovat nyt ihan päällimmäisiä ongelmia tässäkään haaveilijan tapauksessa, luulisin 🙂
Joo vaihdevuodet vaivaa😬🙈
- Anonyymi
Haaveilija39 kirjoitti:
Joo vaihdevuodet vaivaa😬🙈
Pahempi on miehenä todeta, että 45- vuotiaana alkavat erektiohäiriöt ja miehisyyden lasku. Se on liukua se.
Kyllä sellaisessa tilanteessa keskusteluapu on ollut avainasemassa selviytymisessä. Kun on päässyt purkamaan ajatuksiaan psykologille ja vaikka ihan vaan kavereille, jotka osaa kuunnella (kaikki eivät osaa). Asioilla on yleensä tapana järjestyä.
Haaveilija39 kirjoitti:
On mulla onneks ollut kuuntelijoita.. mutta aina sekään ei riitä..
Niin ei tietty yksistään aina riitä. Käytännön apuakin voi tarvita...
- Anonyymi
Haaveilija39 kirjoitti:
On mulla onneks ollut kuuntelijoita.. mutta aina sekään ei riitä..
Tosi kiperässä paikassa ei riitä vaikka olisi useampiakin kuuntelijoita. Voi tarvita mielenterveyden ammattiapua, jopa terapiaa, konkreettista apua. Ennenkaikkea tarvitset toisenlaista näkökulmaa romahtaviin asioihin. Usein auttaa myös, kun ajattelee mitkä asiat ovat vallan mainiosti ja tietoisesti keskittyä niihin. Näin minun tehdä, koska romahtaminen ja murehtiminen johtaa asioiden märehtimiseen, päivästä, viikosta kuukaudesta toiseen. Elämä menee hukkaan ajatellessa pitkään vain ongelmien kehää.
Anonyymi kirjoitti:
Tosi kiperässä paikassa ei riitä vaikka olisi useampiakin kuuntelijoita. Voi tarvita mielenterveyden ammattiapua, jopa terapiaa, konkreettista apua. Ennenkaikkea tarvitset toisenlaista näkökulmaa romahtaviin asioihin. Usein auttaa myös, kun ajattelee mitkä asiat ovat vallan mainiosti ja tietoisesti keskittyä niihin. Näin minun tehdä, koska romahtaminen ja murehtiminen johtaa asioiden märehtimiseen, päivästä, viikosta kuukaudesta toiseen. Elämä menee hukkaan ajatellessa pitkään vain ongelmien kehää.
On onneksi jo pienenpieni valonpilkahdusta jo näkyvissä.. vaikka en kuivilla vesillä tietenkään ole.. Niin ne asiat vaan alku viikosta vaivasi että heräilin jo aamuyöllä.. se se vasta pirullista on kun jää yöunet vajaaksi.. menin kyllä ajoissa nukkumaan.
- Anonyymi
mielestäni niin haaveilijassa on jotain pelottavaa, mutta mikä its3eäni pelottaqisi, jo5qin mysteerillisy' juttua haave4ilijan taustll
Aina toisinaan. Selviytynyt purkamalla tilanteen järjellä palasiksi ja tarttumalla puretuista palasista niihin, jotka ovat varmasti totta ja tarpeellisia, niihin jotka kelluvat kelissä kuin kelissä. Alkaen niinkin pienistä asioista kuin vaikkapa nukkuminen ja syöminen.
Lapset luottaa. Luottavat siihen, että elämä kantaa, siis aidosti. Osin tietysti siksi, ettei elämä ole vielä ehtinyt kolhia, mutta isoilta osin siksi, että elämä nyt vaan on niin mahtavaa. Ja samalla lapset tietysti luottavat siihen, että vanhemmat/vanhempi hoitaa ne tarvittavat asiat. Ei kaikkea, ei mitä vaan, mutta ne tarvittavat asiat. Ja se jos mikä on turvallisuutta tuottavaa.Se on haastavaa kun on pää sellainen sekametelisoppa..
Tällä viikolla parina yönä herännyt jo ennen kelloa. Stressaa niin hitokseen. Lapset herättelee pitkin yötä.. Noh ehkä tämä tästä pikkuhiljaa…Haaveilija39 kirjoitti:
Se on haastavaa kun on pää sellainen sekametelisoppa..
Tällä viikolla parina yönä herännyt jo ennen kelloa. Stressaa niin hitokseen. Lapset herättelee pitkin yötä.. Noh ehkä tämä tästä pikkuhiljaa…Onhan se, se on totta. Itselle välillä jo vain kaupassa käyminen on tilanne,johon voi maadoittua, tämä on arkea ja todellista, tavallista, tarpeellista.
Olen herännyt jo muutaman kuukauden pari tuntia ennen kelloa. En tiedä syytä, mitään sellaista ei järjellä löydy, ei ole siinä mielessä stressiä jonka voisi havaita. Mutta jokin järjellinen syy sille on, kunhan sen vain löydän. Jos löydän.randombypasser kirjoitti:
Onhan se, se on totta. Itselle välillä jo vain kaupassa käyminen on tilanne,johon voi maadoittua, tämä on arkea ja todellista, tavallista, tarpeellista.
Olen herännyt jo muutaman kuukauden pari tuntia ennen kelloa. En tiedä syytä, mitään sellaista ei järjellä löydy, ei ole siinä mielessä stressiä jonka voisi havaita. Mutta jokin järjellinen syy sille on, kunhan sen vain löydän. Jos löydän.Hienoa ettet ainakaan tietoisesti stressaa. Sun fyysinen työsi vaatisi kyllä että lepäisit enemmän…. Tuo voi olla ihan hyvin ikääntymiseen liittyvää.. Toiset tarvitsee vähemmän unta.🙂
Haaveilija39 kirjoitti:
Hienoa ettet ainakaan tietoisesti stressaa. Sun fyysinen työsi vaatisi kyllä että lepäisit enemmän…. Tuo voi olla ihan hyvin ikääntymiseen liittyvää.. Toiset tarvitsee vähemmän unta.🙂
En usko, että olisi ikääntymiseen liittyvää, kyllä siellä piilossa on jotain joka aiheuttaa stressiä tms. ja herättää liian aikaisin. Mutta se varmasti selviää joskus.
randombypasser kirjoitti:
En usko, että olisi ikääntymiseen liittyvää, kyllä siellä piilossa on jotain joka aiheuttaa stressiä tms. ja herättää liian aikaisin. Mutta se varmasti selviää joskus.
Toivottavasti selviää… työstät vaan vielä vähän enemmän. Tai jos ei, niin käy vaan vähän aikaisemmin nukkumaan.. jos vaikka se vähän helpottaisi elämää.
Haaveilija39 kirjoitti:
Toivottavasti selviää… työstät vaan vielä vähän enemmän. Tai jos ei, niin käy vaan vähän aikaisemmin nukkumaan.. jos vaikka se vähän helpottaisi elämää.
Ei tartte aikaisemmin mennä nukkumaan, se herääminen on suoraan sidottua herätyskellon sointiin. Alitajunta tietää, että jaahans, kello on kuus ja seiskalta herätys soi, joten potkitaanpa ukkeli ajoissa ylös. Ja samaten nukun aika tarkalleen seitsemän tuntia yössä, niin mitä aiemmin sänkyyn menee, sitä aiemmin sieltä pääsee ylöskin 😂
randombypasser kirjoitti:
Ei tartte aikaisemmin mennä nukkumaan, se herääminen on suoraan sidottua herätyskellon sointiin. Alitajunta tietää, että jaahans, kello on kuus ja seiskalta herätys soi, joten potkitaanpa ukkeli ajoissa ylös. Ja samaten nukun aika tarkalleen seitsemän tuntia yössä, niin mitä aiemmin sänkyyn menee, sitä aiemmin sieltä pääsee ylöskin 😂
No mites viikonloppuna? Silloin kun et tarvitse herätystä niin silloinko pystyt nukkumaan vaikka 12h. Putkeen? Mä kyllä nukkuisin vaikka miten paljon jos siis vaan voisin😅
Haaveilija39 kirjoitti:
No mites viikonloppuna? Silloin kun et tarvitse herätystä niin silloinko pystyt nukkumaan vaikka 12h. Putkeen? Mä kyllä nukkuisin vaikka miten paljon jos siis vaan voisin😅
Se on suunnilleen se sama, 7 tai 8 tuntia ja sitten PLIM! Tosin yleensä kieltäydyn nousemasta ja monesti saan torkkuiltua tunnin tai jotain. Mutta se on enempi väkisin laiskottelua kuin kunnollista nukkumista 😂
randombypasser kirjoitti:
Se on suunnilleen se sama, 7 tai 8 tuntia ja sitten PLIM! Tosin yleensä kieltäydyn nousemasta ja monesti saan torkkuiltua tunnin tai jotain. Mutta se on enempi väkisin laiskottelua kuin kunnollista nukkumista 😂
Siis eli susta on oikeasti tulossa vanhus🤭😉 pitäähän sitä nyt edes vähän laiskotella. Äitini lupautui juuri kotini kodin hengettäreksi 🙏 ei ole ollut itsellä kuin laiskottelu fiilistä viime aikoina. Hyvä siis saada apuja.❤️
Haaveilija39 kirjoitti:
Siis eli susta on oikeasti tulossa vanhus🤭😉 pitäähän sitä nyt edes vähän laiskotella. Äitini lupautui juuri kotini kodin hengettäreksi 🙏 ei ole ollut itsellä kuin laiskottelu fiilistä viime aikoina. Hyvä siis saada apuja.❤️
Kaikki mun tuntemat vanhukset nukkuu sen jonkun 5-6 tuntia ja alkaa sitten toheltamaan. Ottavat päiväunet ja jatkavat taas. Niin ei musta ehkä ihan vielä ole vanhusta tulossa, mutta ei se kaukanakaan ole 😂
Kappas, sehän on hyvä. Ainahan sitä osaava kotipiika on tervetullut, ei tarttee sitten itte kaikkea pystyä hoitamaan, saa vähän huokaistakin 🤗randombypasser kirjoitti:
Kaikki mun tuntemat vanhukset nukkuu sen jonkun 5-6 tuntia ja alkaa sitten toheltamaan. Ottavat päiväunet ja jatkavat taas. Niin ei musta ehkä ihan vielä ole vanhusta tulossa, mutta ei se kaukanakaan ole 😂
Kappas, sehän on hyvä. Ainahan sitä osaava kotipiika on tervetullut, ei tarttee sitten itte kaikkea pystyä hoitamaan, saa vähän huokaistakin 🤗No kyllä susta on ihan selvästi tulossa. Eihän tosta ole matkaa siihen 5-6h😂 paljonkaan.. mites joko ne päivätorkut kolkuttelee heti työpäivän jälkeen? No joo kunhan kiusaan.🤭
On se hyvä Että on apuja lähellä🙏 muuten olisikin varmasti ihan eri meininki.Haaveilija39 kirjoitti:
No kyllä susta on ihan selvästi tulossa. Eihän tosta ole matkaa siihen 5-6h😂 paljonkaan.. mites joko ne päivätorkut kolkuttelee heti työpäivän jälkeen? No joo kunhan kiusaan.🤭
On se hyvä Että on apuja lähellä🙏 muuten olisikin varmasti ihan eri meininki.No totta toinen puoli, pilailusta 😁 Nimittäin on meillä suvussa ollut edeltävillä sukupolvilla hyvinkin taipumus vanhemmiten nukkua vähemmän yöllä ja pidempiä päikkäreitä sitten 😂
Kyllä, se on kullanarvoista, että on apuja saatavilla, muuten menee turhan rankaksi touhu 🤗randombypasser kirjoitti:
No totta toinen puoli, pilailusta 😁 Nimittäin on meillä suvussa ollut edeltävillä sukupolvilla hyvinkin taipumus vanhemmiten nukkua vähemmän yöllä ja pidempiä päikkäreitä sitten 😂
Kyllä, se on kullanarvoista, että on apuja saatavilla, muuten menee turhan rankaksi touhu 🤗Kyllä sen hyvin huomaa tuosta naapurin vaarista, että sielä se päivisin pötköttää. Tullaan tietysti aina huonoon aikaan kylään😅 toinen on ihan töttöröö, koira pitää oman herkkukerjuu rituaalin ja lapset vaatii tietokonetta päälle.😂
Äidit on❤️Haaveilija39 kirjoitti:
Kyllä sen hyvin huomaa tuosta naapurin vaarista, että sielä se päivisin pötköttää. Tullaan tietysti aina huonoon aikaan kylään😅 toinen on ihan töttöröö, koira pitää oman herkkukerjuu rituaalin ja lapset vaatii tietokonetta päälle.😂
Äidit on❤️Nukkuupahan naapuri paremmin öisin, kun on enemmän elämää päivällä 😂 Ja eihän tuo tunnu pahaksi ainakaan laittavan, päin vastoin 🤗
randombypasser kirjoitti:
Nukkuupahan naapuri paremmin öisin, kun on enemmän elämää päivällä 😂 Ja eihän tuo tunnu pahaksi ainakaan laittavan, päin vastoin 🤗
No varmasti nukkuu, kun tämä rymyjengi käy vähän kylässä. 😂 se kyllä niin huolehtii meistä kaikista. Tuossa juuri eilen, olis paistellut mulle kananmunia. Olen siis juuri potenut oksennustaudin.. manailin siis ääneen että on vähän veto veks olo kun en oo syönyt kunnolla..
Haaveilija39 kirjoitti:
No varmasti nukkuu, kun tämä rymyjengi käy vähän kylässä. 😂 se kyllä niin huolehtii meistä kaikista. Tuossa juuri eilen, olis paistellut mulle kananmunia. Olen siis juuri potenut oksennustaudin.. manailin siis ääneen että on vähän veto veks olo kun en oo syönyt kunnolla..
Jaiks, ykätauti ei ole kiva, ei kun pitää hoitaa, eikä kun sen saa itse. No onneksi se on nyt takanapäin 🤗
- Anonyymi
haaveilija yul jokohyta uniinkin reikksilrmssn iydxrfllr, muyysw siks hsuxks hybä ohjrlmskoofi joks yrkrrr hsccdujs nimiä
- Anonyymi
haaceilija heippa taskin nukuuin niin yeytytä joku hassu juyyu mirlrxxä dxiyyrn hrtäxin miliystidyidryi +6++ iiyodos lsyudp,ssxm
- Anonyymi
hassu juttu vähän kun kokeilin tuollainen liimattava teline-juttu lämpömittarille jotta zse menisi samaan kuvaan tavallaan niin noh no wei toimi hyvin ei rikkouta sellainen juytytu sitä lasia mutta noniin joku uusi fusi full hd kamera pitää sille laittaa 20.6 sisä ulko 0.4 lämp
- Anonyymi
Naisystäväni kuoli yllättäen. Kyllä se vähän harmitti.
>simiti< - Anonyymi
Kesäkuussa tulee kymmenen vuotta täyteen siitä kun todella romahdin. Menetin sellaisen unelman mikä ei voi enää koskaan toteutua. Myös sen jälkeiset vuodet ovat olleet todella rankkoja monesta syystä johtuen.
- Anonyymi
Elämää häiriköitiin niin että se vaikutti psyykkiseen, fyysiseen ja taloudelliseen tilanteeseen !
Nykypituisesta elämästä suurin osa on luopumista. Harvalla elämä menee parempaan päin enää 40 ikävuoden jälkeen. Yleensä alamäki alkaa jo heti aikuistuessa. Pääosalle ihmisiä pitkä vanhuus on tuskaa ja vaivaa, odotusta että lopulta pääsee lepoon.
Antiikin aikana keskimääräinen elinikä oli parinkymmenen kieppeillä, Suomen itsenäistyessä nelisenkymmentä, nyt noin kahdeksankymmentä vuotta.Kyllä se aikuistuminen tuo omat haasteensa elämään.. mutta elämä myös opettaa. Keksii parempia keinoja selviytyä vaikka mistä jutusta.
- Anonyymi
Itse kun erosin ja muutin pois, tuntui et romahdan ja ihmettelin miten muut voi elää normaalisti. Usein purin ahdistusta näillä palstoilla, nyt erosta aikaa ja ei unohdu mutta sen kans oppii elämää. Tsemppiä ja kyllä selviät varmasti, se ottaa vaan aikaa mutta lopulta huomaa et elämässä on kaikkea hyvää ja osaa arvostaa.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä1003499Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda3081894Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2471717- 961577
IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel4111526Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että4311428Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik21420Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa
Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat431180Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun3571024MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar271018