Pitkän kantaman ohjusten luovutus avaisi Pandoran lippaan

USA:n kaavailema aikomus pitkän kantaman ohjusten luovuttamisesta Ukrainalle olisi hyvin kohtalokasta Pohjois-Euroopalle.
Jos Ukraina alueellansa käymänsä urhoollisen puolustustaistelun sijasta alkaa enemmän hyökätä Venäjän omalle alueelle Moskovaan jne., ei ole vaikea arvata miten operaation kaksi vuotta sitten aloittanut hyökkääjä siihen reagoisi.
Venäjä katsoisi tämän NATO:n taholta tulleeksi hyökkäykseksi itseään kohtaan, ja olisi pakotettu vastaamaan omalta osaltaan puolustaakseen aluettaan. Tämä edellyttäisi myös ydinaseisiin turvautumista.
Se ei tietenkään säteilysaasteen takia voi käyttää niitä suuntaamalla niitä lähialueelleen. Kohteeksi sopiva olisi tällöin kauempana sijaitseva Ruotsi, joka ei de juro ole edes NATO:n jäsen vaikka voidaankin sanoa että se on sitä de fakto. Tällöin länsi ei olisi pakotettu de juro asettumaan Ruotsin tueksi NATO:n viidennen artiklan pohjalta. Vaikka varmasti sitä harkitsisikin.
Ruotsi ei kuitenkaan katsoisi itseään vastaan kohdistunutta hyökkäystä toimettomana, vaan aloittaisi kostoiskut Venäjää vastaan.
Tällöin on helppo nähdä, mikä olisi Suomen asema siinä tilanteessa.
Hyökkäys Ruotsia kohtaan motivoi Venäjää siksikin, että Ruotsi näennäisen puolueettomana säästyi II maailmansodan aikana sotatantereeksi joutumiselta, vaikka se sallikin saksalaisjoukkojen läpikulun alueensa poikki. Venäjä haluaa Ruotsin kärsivän nyt. Ikäänkuin kostona siitä mitä tapahtui vuosikymmeniä sitten.
Suomen asema välimaastossa olisi tällöin mitä tukalin. On sen tähden hyvä jos USA vielä harkitsisi päätöstään antaa pitkän kantaman ohjuksia Ukrainalle.