Kaikki jumalilla perustellut käskyt ja ohjeet liittyvät ihmisten välisiin suhteisiin. Jumala on siis vallankäytön väline. Esimerkiksi juutalaiskristillisestä Raamatusta ei löydy yhtään ainoaa käskyä, joka olisi pelkästään ihmisen ja Jumalan välinen asia.
Julistankin kilpailun siitä, löytyykö Raamatusta yhtään ainoaa käskyä, joka olisi puhtaasti ihmisen ja Jumalan välinen asia. Jos löytyy niin lupaan syödä hatullisen paskaa.
Otetaan heti selvennyksenä pari esimerkkiä, jotka eivät kelpaa:
”Rakasta Jumalaa…” ei kelpaa, koska tässä käsketään rakastamaan todellisuudessa kyseisen Jumalan hallintoa ja ideologiaa.
”Älä pidä muita jumalia…” ei kelpaa, koska tässä käsketään tottelemaan käskyn sepittäjän Jumalaa eli siis käskyn sepittäjää itseään.
”Älä turhaan lausu Jumalan nimeä…” ei kelpaa. Tällä käskyllä Jumala etäännytetään kansasta, jotta pappien ja hallitsija asema vahvistuu ja valta keskittyy pääkaupunkiin Jerusalemiin. Ihan sama toistuu nykydiktatuureissa, valta on sillä, joka
määrittää narratiivin.
”Pyhitä lepopäivä.” ei kelpaa. Se on käytännöllinen käsky pitämään työvoima työkuntoisena. Lisäksi samaan aikaan pidettävä lepopäivä helpottaa laiskureiden valvontaa ja töihin patistamista.
Noin, eipä taida löytyä yhtään käskyä, jota tehdään vain mielikuvitusjumalan vuoksi. Jumalat ovat ahneiden ja nokkelien vuohipaimenten keksintöä, jolla oma valta lujitetaan.
Julistankin kilpailun siitä, löytyykö Raamatusta yhtään ainoaa käskyä, joka olisi puhtaasti ihmisen ja Jumalan välinen asia. Jos löytyy niin lupaan syödä hatullisen paskaa.
Otetaan heti selvennyksenä pari esimerkkiä, jotka eivät kelpaa:
”Rakasta Jumalaa…” ei kelpaa, koska tässä käsketään rakastamaan todellisuudessa kyseisen Jumalan hallintoa ja ideologiaa.
”Älä pidä muita jumalia…” ei kelpaa, koska tässä käsketään tottelemaan käskyn sepittäjän Jumalaa eli siis käskyn sepittäjää itseään.
”Älä turhaan lausu Jumalan nimeä…” ei kelpaa. Tällä käskyllä Jumala etäännytetään kansasta, jotta pappien ja hallitsija asema vahvistuu ja valta keskittyy pääkaupunkiin Jerusalemiin. Ihan sama toistuu nykydiktatuureissa, valta on sillä, joka
määrittää narratiivin.
”Pyhitä lepopäivä.” ei kelpaa. Se on käytännöllinen käsky pitämään työvoima työkuntoisena. Lisäksi samaan aikaan pidettävä lepopäivä helpottaa laiskureiden valvontaa ja töihin patistamista.
Noin, eipä taida löytyä yhtään käskyä, jota tehdään vain mielikuvitusjumalan vuoksi. Jumalat ovat ahneiden ja nokkelien vuohipaimenten keksintöä, jolla oma valta lujitetaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Reppana ei tiedä edes sitä, miksi sapatin käsky on annettu.
No miksi?
Erottamaan Israel muista kansoista ja niiden jumalista.
”Erottamaan Israel muista kansoista…”
Toisin sanoen määrittämään ihmisten välisiä suhteita ja Jumala on tässä vain välikappale.
Ateismi on vallankäytön välikappale. Ateismissa ollessa pyritään kaikki muut kuin omaan ryhmään kuuluvat leimaamaan mitä erilaisin nimikkein. Tällä pyritään siihen, että ketään toisinajattelijaa ei tarvitsisi huomioida.
Myös ryhmän sisäinen kuri, esim. palsta-ateismin suhteen on kova. Kukaan ei saisi tutustua aatteen historiaan, selvittää erilaisia henkilöitä jotka eri aikoina ovat olleet ateismin kanssa tekemisissä, eikä aatteen harjoittajien tämän päivän tilanteeseen eri maissa ja kulttuureissa saisi kiinnitetä mitään huomiota jne. Puhumattakaan varsinaisesta aatteellisesta työstä, missä tuodaan esille niitä seikkoja mistä ateismin on kulloinkin ajateltu koostuvan.
Monesti lähes ainoa asia on erilaiset teologiset väitelmät, jotka kuitenkaan eivät kanna.
Tyttärelläni oli tuo toistamisvaihe alle kouluikäisenä. Sinulla se ei ole vielä mennyt ohi.
Olematonta on paha hyödyntää yhtään mihinkään mutta jumaluskoisten herkkäuskoisuus on helpostikin hyödynnettävissä.
Onhan markkinateologian pyhin sääntö "On syntiä antaa tyhmien pitää rahansa"
"ei löydy yhtään ainoaa käskyä, joka olisi pelkästään ihmisen ja Jumalan välinen asia. "
Esimerkiksi :"10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa..." Tarinan mukaan Jumala itse hässi Joosefin kihlattua eli oli siinä kyse ihmisen ja Jumalan välisestä asiasta. Ihan varmaan Joosef ampui Jumalaa haulikolla palleihin kostoksi, vaikka Raamattu on sensuroinut sen kohdan. Kyseessä oli ihmisen ja Jumalan välinen asia. Ainakaan toista poikaa Jumalalle ei ole sen koommin syntynyt, mikä todistaa, että Joosef osui Jumalan arkaan paikkaan tehokkaasti.