Erittäin harvoin, kuitenkin joskus, on mennyt elämässä niin hyvin ja lujaa, että olen epäillyt taitojani epätodellisiksi.
Yleensä, mitä vanhemmaksi tulen, tilanne on todennäköisesti päinvastainen.
Kun kerron jostain vaikeasta asiasta, kuulija haluaa ymmärtää asian niin, että ei huomioi lainkaan tärkeitä tilanteessa vaikuttavia seikkoja. Kiinnittää huomion vain joihinkin epäoleellisiin seikkoihin ja vääntää nekin nurin kurin. Eikä muka millään pysty kuulemaan olennaisia seikkoja tilanteesta. Sillä seurauksella että asiasta kertoessa alan näyttämään vain tyhmältä ja kertomani vaikuttaa joutavalta.
No, tämähän lienee tapa nollata toinen ihminen ja jättää yksin ongelman kanssa??? Miksi muuten tällaiset ihmiset ovat niin suosittuja??? Pidetäänkö heitä erityisen viisaina vaikkei muuta näyttöä viisaudesta voida löytää heidän elämästään?
Yleensä, mitä vanhemmaksi tulen, tilanne on todennäköisesti päinvastainen.
Kun kerron jostain vaikeasta asiasta, kuulija haluaa ymmärtää asian niin, että ei huomioi lainkaan tärkeitä tilanteessa vaikuttavia seikkoja. Kiinnittää huomion vain joihinkin epäoleellisiin seikkoihin ja vääntää nekin nurin kurin. Eikä muka millään pysty kuulemaan olennaisia seikkoja tilanteesta. Sillä seurauksella että asiasta kertoessa alan näyttämään vain tyhmältä ja kertomani vaikuttaa joutavalta.
No, tämähän lienee tapa nollata toinen ihminen ja jättää yksin ongelman kanssa??? Miksi muuten tällaiset ihmiset ovat niin suosittuja??? Pidetäänkö heitä erityisen viisaina vaikkei muuta näyttöä viisaudesta voida löytää heidän elämästään?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.