Lesken suru

Nykyisin someen ja lehtiin pitää näköjään tunkea ihan kaikki. Ymmärrän kyllä tuskan, minkä läheisen kuolema aiheuttaa, olen siitä saanut osani itsekin. Sitä en ymmärrä, että sitä pitää lehtien sivuilla tyrkyttää toisille.

Mikkelin seudulla ilmestyvässä Länsi-Savossa työikäisenä leskeksi jäänyt rouva poseeraa kivoissa kuvissa ja tilittää elämäänsä minun mielestäni kuvottavalla tavalla. Anteeksi vaan surevalle, mutta tästä tarinasta jäi jälkimauksi ruumiinryöstö. En tarkoita, että pitäisi pukeutua mustaan säkkiin ja kuunnella virsiä kotona, mutta ei tällainen itsensä tyrkyttäminenkään kyllä maistu.

Ihmisiä kuolee ja elämä jatkuu. Sitä ei tarvitse muille tulla avaamaan yhtään enempää kuin on tarve läheisten ja viranomaisten kanssa toimiakseen.

Toipumisia- ilman itsensä tyrkyttämistä.