Steven Spielbergin paras elokuva

"Tärkeintä ettei tule häiritsemään meitä saatanan tissiposkia kun imemme kauramaitoa ja pelastamme ilmastoa. "

Mitä muuta muka pystyisi tekemään :O Mitä tulosta siitä syntyy, jos otan haulikkoni ja käyn ryzzien maahan? Mää vaan ihmettelen. Pitäisikö pyytää Yhdysvalloilta lainaksi yksi mannertenvälinen ja suunnata se Kremliin :O

Arnold Schwarzeneggerin elokuvissa on parhaimmillaan jonkinlaista camp-huumoria, mutta ei ne mitään elokuvataidetta ole. Steven Seagal on aivan kaameaa kuraa.

Jos action pläjäyksiin mennään, niin omaksikin yllätyksekseni huomasin pitäväni kovasti Mad Max Fyry Roadista. Se on juonen tasolla tylsyyteen asti pelkistetty: ensin postapokalyptisen maailman kummajaiset ajavat tuunatuilla autoillaan toisiaan takaa niin, että liike on kuvattu tapahtuvan vasemmalta oikealle sitten kun takaa-ajetut ovat päässeet karkuun he päättävätkin palata ja alkaa takaa-ajo kuvassa oikealta vasemmalle ja palataan mistä lähdettiin. Kuvaus ja leikkaus ansaitsevat erityismaininnan. Taitavaa työtä.

Fyry Roadin juonessa on kuitenkin useita tasoja. Vaikka kaikki vuorosanat mahtuisivat kirjioitettuna yhdelle A4:lle se on tarina myös individualismista, menneisyyden traumoista, yhteistyöstä, luottamuksesta ja sen synnystä, sukupuolirooleista, ihmisen vastuusta jne. Ja estetiikka oranssin värisine hiekka-aavikkoineen on loistava. Sen voi katsoa myös vauhdikkaana action-leffana, koska näyttäviä stuntteja, vauhtia, vaarallisia tilanteita ja räjähdyksiä riittää. Mutta jos näkee vain actionin, kannattaa katsoa toistamiseen.

Parhaita viime aikoina näkemiäni elokuvia on kuitenkin ehdottomasti nyt 79-vuotiaan Wim Wendersin Perfect Days. Pelkistetty kuvaus (ei niinkään tarina) tokiolaisesta kuusikymppisestä miehestä, joka siivoaa työkseen vessoja (jokainen Tokiossa käynyt tietää, että Tokion vessa-arkkitehtuurin kirjavuus on häkellyttävä). Viime vuodelta myös Poor Things oli hyvä: steampunk-henkinen Frankenstein -muunnelma ja fantasia, mutta toimi.

Anonyymi kirjoitti:

Arnold Schwarzeneggerin elokuvissa on parhaimmillaan jonkinlaista camp-huumoria, mutta ei ne mitään elokuvataidetta ole. Steven Seagal on aivan kaameaa kuraa.

Jos action pläjäyksiin mennään, niin omaksikin yllätyksekseni huomasin pitäväni kovasti Mad Max Fyry Roadista. Se on juonen tasolla tylsyyteen asti pelkistetty: ensin postapokalyptisen maailman kummajaiset ajavat tuunatuilla autoillaan toisiaan takaa niin, että liike on kuvattu tapahtuvan vasemmalta oikealle sitten kun takaa-ajetut ovat päässeet karkuun he päättävätkin palata ja alkaa takaa-ajo kuvassa oikealta vasemmalle ja palataan mistä lähdettiin. Kuvaus ja leikkaus ansaitsevat erityismaininnan. Taitavaa työtä.

Fyry Roadin juonessa on kuitenkin useita tasoja. Vaikka kaikki vuorosanat mahtuisivat kirjioitettuna yhdelle A4:lle se on tarina myös individualismista, menneisyyden traumoista, yhteistyöstä, luottamuksesta ja sen synnystä, sukupuolirooleista, ihmisen vastuusta jne. Ja estetiikka oranssin värisine hiekka-aavikkoineen on loistava. Sen voi katsoa myös vauhdikkaana action-leffana, koska näyttäviä stuntteja, vauhtia, vaarallisia tilanteita ja räjähdyksiä riittää. Mutta jos näkee vain actionin, kannattaa katsoa toistamiseen.

Parhaita viime aikoina näkemiäni elokuvia on kuitenkin ehdottomasti nyt 79-vuotiaan Wim Wendersin Perfect Days. Pelkistetty kuvaus (ei niinkään tarina) tokiolaisesta kuusikymppisestä miehestä, joka siivoaa työkseen vessoja (jokainen Tokiossa käynyt tietää, että Tokion vessa-arkkitehtuurin kirjavuus on häkellyttävä). Viime vuodelta myös Poor Things oli hyvä: steampunk-henkinen Frankenstein -muunnelma ja fantasia, mutta toimi.

Lue lisää

Arnold ja Steven ovat mestareita. Myös tämä on rautaa ja suurta elokuvajuhlaa: https://www.youtube.com/watch?v=90YLkHyhm1I