Mielestäni kuollut ihmisruumis on siis ruma. Olipa ihminen ollut kuinka nätti tai komea tahansa tai olipa kuollut minkäikäisenä tahansa, niin kuollut ruumis on ruma. Varsinkin, jos silmät ovat auki tai vähän raollaan. Se kohteeton katse on hirveä.
Tämän takia minulla on ajatus, etten haluaisi että minua käsitellään kuolleena eli että edes ammatti-ihmiset näkevät kuollutta ruumistani. Mutta eipä sitä oikein voi estää. Paitsi jos katoaa ja ruumiin pehmytkudokset ehtivät lahota ennen löytämistä.
Tämän takia minulla on ajatus, etten haluaisi että minua käsitellään kuolleena eli että edes ammatti-ihmiset näkevät kuollutta ruumistani. Mutta eipä sitä oikein voi estää. Paitsi jos katoaa ja ruumiin pehmytkudokset ehtivät lahota ennen löytämistä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, muistan oman äitini, kun hän oli tk:ssa nukkunut pois; iho oli parin tunnin kuluttua vielä lähes normaalin lämpöinen, mutta...se vaikutelma kasvoista oli ihan toisenlainen kuin eilisiltainen - sen vain havaitsee, että elämä on kaikonnut. Hengityksen puuttuminen ei sitä selitä...muutoksen vain näkee.
Vaikka aloitus on hieman provosoiva, niin on tuossa osa totuuttakin. Sanoisin että ennemmin pelottava kuin ruma. Olen käynyt katsomassa muutamaa läheistäni heidän kuolemansa jälkeen ja siitä on jääneet kauheat muistot. Osa tullut painajaisiinkin.
Harvoin kuollut on esim nukkuvan näköinen, vaan suu auki tai silmät osin auki ja sellainen kauhun peloikkaan oloinen.
Noista on jäänyt itselleni sellaiset traumat, että olen muutamalle läheisimmille sanonut, että jos joku heistä sattuu kuolemaan ja en heidän ruumistaan tule katsomaan se ei ole epäkunnioitusta, vaan haluan heistä ainastaan elävän muiston. Hautajaiset on sitten se paikka missä muistellaan ja kunnioitetaan.