Kesäteräteologisia mietteitä 19. Synnitön
6.6.2020 kirjoittaja Yki Räikkälä
https://www.blogimetsa.fi/wp/kesaterateologisia-mietintoja-19-synniton/
Päälause: En ole syntinen. Vielä vähemmän perisyntinen. Olen tyyten vapaa synnistä. Ehdottomasti.
Mitä synti on? Uskonnottomana ymmärrän synnistä yhtä paljon kuin yleisestä suhteellisuusteoriasta. Eli en juuri mitään. En ymmärrä sitä käsitteenä enkä sen sisältöä. Sitä on syntinen jo syntyjäänkin ja koko ajan tekee syntiä, joka hengenvedolla, mutta kumminkin on vapaa synnistä, koska se armo. Ja Jeesus. Ja veri. Ja niin edelleen. Sekavaa kuin Pyhä Kolminaisuus.
Olen saanut uskovien puheista käsityksen, että uskossa eläminen on onnellista ja vapaata, kun tunnustaa olevansa syntinen. Kankaanpään ex-kirkkoherra Keijo Rainerma ilmoitti kerran, ettei ymmärrä, miten ateisti voisi elää rennosti ja onnellisesti. Syntejään tunnustamaton ei siis voi olla onnellinen. Mutta syntinen, joka luottaa Jeesuksen pesseen verellään synnit pois, voi.
Uskoon tulleilla on tapana kertoa, mikä vapautus onkaan, kun kääntyy maailmallisuudesta uskoon. Mutta se on illuusio vapaudesta. Suloinen varmaan. On kuitenkin tehtävä töitä, on huolehdittava perheestä, vastuistaan jne. Maailmalla on ote kristityistäkin. Arkirutiinien mukaan on pakko toimia niin syntisen kuin synnittömän. Me olemme ajan orjia kaikki. Vapaus on hetkittäin realisoituva bonus, josta voi ja saa nauttia. On lupa tuolloin tällöin työntää tietoisuus todellisuudesta tuonnemmas. Näin jaksaa paremmin sitä todellisuutta.
Jos itse koen olevani jostain vapaa, niin siitä etten millään muotoa kuvittelekaan olevani synnin perinyt. Tiedän kyllä perineeni geeneissäni erilaisia ominaisuuksia. Eräät ominaisuudet aiheuttavat harmeja itselleni ja toisille, mutta toisaalta elämänkokemuksella olen voinut joitain huonoja ominaisuuksiani kompensoidakin. Näin varmasti useimmilla meistä.
Voidakseen toimia lähimmäistensä kanssa, on noudatettava tiettyjä sääntöjä. Kirjoitettuja ja kirjoittamattomia. Valtion lakia ja eettisiä sääntöjä. Etiikan yksi peruskivistä on se kaikkien tuntema, mutta harvan toteuttama kultainen sääntö. Se on Raamattuunkin kirjoitettu, mutta on määritelty jo kauan ennen kristinuskoa.
Teenkö syntiä, kun ajan autolla ja lämmitän taloani öljyllä ja tuhoan uusiutumattomia luonnonvaroja ja suollan kasvihuonekaasuja ilmaan? Teenkö syntiä, kun ostan jalkineita ja vaatteita, joita orjatyöläiset ovat valmistaneet tai riistotyövoimalla tuotettuja hedelmiä? Onko syntiä tehdä asioita, joita kaikkien on tehtävä voidakseen elää normaalisti, mutta joista monet rikkovat Herran käskyjä? Suuri osa nyky-yhteiskunnan normaaleiksi muodostuneista käytännöistä ja globalisaation mukanaan tuomista ilmiöistä rikkoo kymmentä käskyä. Vai onko kulutukseen ja luonnon tuhoamiseen perustuva länsimainen elämäntapa perisynnin tulosta?
Perisynti. Käsite itsessään on erittäin häiriintynyt ajatus. Uskontoon tieten tahtoen (pahantahtoisesti) sisään kirjoitettu. Jotkut ovat pohtineet perisynnin olemusta oikein biologian ja evoluutionkin (!) näkökulmasta. Eikös se olekin evoluutiota, kun perisynnin vuoksi perimämme on kuulemma pahasti rappeutumassa? Evoluutiohan ei ole edistystä, kuten jotkut virheellisesti luulevat, vaan muutosta olosuhteiden mukaan. Jos Jumala asetti meihin perisynnin, niin fysiikkamme on muuttumassa sen vuoksi. Evoluutio Jumalan palveluksessa!
Seitsemän kuolemansyntiä; ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo, eivät nykypäivinä enää synneiltä juuri tunnu, vaan lähinnä paheilta. Vatikaanin v. 2008 tekemä uusi listaus on jo astetta rankempaa kamaa, mm. ihmisen perusoikeuksien rikkominen. Mutta kumma kyllä esim. pedofilia ei mahtunut listalle. Miksiköhän? Geenimanipulaation nostaminen kuolemansynniksi on sekin mielenkiintoinen valinta. Miksi synniksi nostetaan sellainen tekniikka, joka on auttanut ja tulee auttamaan maailman ruokahuoltoa? Lueteltu huumeidenkäyttö on myös virhe. Huumeidenkäyttäjät ovat uhreja. Järjestäytynyt rikollisuus sen paikalle kuuluisi. Ei liene sattumaa, että mafia, la cosa nostra ja muut vastaavat rikosjärjestöt ovat lähtöisin katolisesta Italiasta. Vatikaani on kautta aikain ollut suurimpia rikollisjärjestöjä.
Joku kristitty väitti kerran, että ”vihalleen, himolleen ja ahneudelleen ei voi mitään”. Ei pidä paikkaansa. Jokainen normaali ihminen kykenee kontrolloimaan näitä tavallisia inhimillisiä ominaisuuksia. Muussa tapauksessa ihmiskunta ei olisi pitkälle pötkinyt.
pikkaisen omaa....
linkissä kokonaisuus-- kantsii katsoa, otan hieman linkistä vielä Augustinusta- hänellähän on jalkavaimo- äitinsä nuhteli, mutta- kun se liha halusi kyntää vierasta vakoa, tekihän se kutaa, keksi hän perisynnin ja avot, se maistuu monelle hyvältä... Onkohan nämä niitä perinnevaon kyntäjien oppi. tämä oma lisäys. ---- aihe jatkuu----
6.6.2020 kirjoittaja Yki Räikkälä
https://www.blogimetsa.fi/wp/kesaterateologisia-mietintoja-19-synniton/
Päälause: En ole syntinen. Vielä vähemmän perisyntinen. Olen tyyten vapaa synnistä. Ehdottomasti.
Mitä synti on? Uskonnottomana ymmärrän synnistä yhtä paljon kuin yleisestä suhteellisuusteoriasta. Eli en juuri mitään. En ymmärrä sitä käsitteenä enkä sen sisältöä. Sitä on syntinen jo syntyjäänkin ja koko ajan tekee syntiä, joka hengenvedolla, mutta kumminkin on vapaa synnistä, koska se armo. Ja Jeesus. Ja veri. Ja niin edelleen. Sekavaa kuin Pyhä Kolminaisuus.
Olen saanut uskovien puheista käsityksen, että uskossa eläminen on onnellista ja vapaata, kun tunnustaa olevansa syntinen. Kankaanpään ex-kirkkoherra Keijo Rainerma ilmoitti kerran, ettei ymmärrä, miten ateisti voisi elää rennosti ja onnellisesti. Syntejään tunnustamaton ei siis voi olla onnellinen. Mutta syntinen, joka luottaa Jeesuksen pesseen verellään synnit pois, voi.
Uskoon tulleilla on tapana kertoa, mikä vapautus onkaan, kun kääntyy maailmallisuudesta uskoon. Mutta se on illuusio vapaudesta. Suloinen varmaan. On kuitenkin tehtävä töitä, on huolehdittava perheestä, vastuistaan jne. Maailmalla on ote kristityistäkin. Arkirutiinien mukaan on pakko toimia niin syntisen kuin synnittömän. Me olemme ajan orjia kaikki. Vapaus on hetkittäin realisoituva bonus, josta voi ja saa nauttia. On lupa tuolloin tällöin työntää tietoisuus todellisuudesta tuonnemmas. Näin jaksaa paremmin sitä todellisuutta.
Jos itse koen olevani jostain vapaa, niin siitä etten millään muotoa kuvittelekaan olevani synnin perinyt. Tiedän kyllä perineeni geeneissäni erilaisia ominaisuuksia. Eräät ominaisuudet aiheuttavat harmeja itselleni ja toisille, mutta toisaalta elämänkokemuksella olen voinut joitain huonoja ominaisuuksiani kompensoidakin. Näin varmasti useimmilla meistä.
Voidakseen toimia lähimmäistensä kanssa, on noudatettava tiettyjä sääntöjä. Kirjoitettuja ja kirjoittamattomia. Valtion lakia ja eettisiä sääntöjä. Etiikan yksi peruskivistä on se kaikkien tuntema, mutta harvan toteuttama kultainen sääntö. Se on Raamattuunkin kirjoitettu, mutta on määritelty jo kauan ennen kristinuskoa.
Teenkö syntiä, kun ajan autolla ja lämmitän taloani öljyllä ja tuhoan uusiutumattomia luonnonvaroja ja suollan kasvihuonekaasuja ilmaan? Teenkö syntiä, kun ostan jalkineita ja vaatteita, joita orjatyöläiset ovat valmistaneet tai riistotyövoimalla tuotettuja hedelmiä? Onko syntiä tehdä asioita, joita kaikkien on tehtävä voidakseen elää normaalisti, mutta joista monet rikkovat Herran käskyjä? Suuri osa nyky-yhteiskunnan normaaleiksi muodostuneista käytännöistä ja globalisaation mukanaan tuomista ilmiöistä rikkoo kymmentä käskyä. Vai onko kulutukseen ja luonnon tuhoamiseen perustuva länsimainen elämäntapa perisynnin tulosta?
Perisynti. Käsite itsessään on erittäin häiriintynyt ajatus. Uskontoon tieten tahtoen (pahantahtoisesti) sisään kirjoitettu. Jotkut ovat pohtineet perisynnin olemusta oikein biologian ja evoluutionkin (!) näkökulmasta. Eikös se olekin evoluutiota, kun perisynnin vuoksi perimämme on kuulemma pahasti rappeutumassa? Evoluutiohan ei ole edistystä, kuten jotkut virheellisesti luulevat, vaan muutosta olosuhteiden mukaan. Jos Jumala asetti meihin perisynnin, niin fysiikkamme on muuttumassa sen vuoksi. Evoluutio Jumalan palveluksessa!
Seitsemän kuolemansyntiä; ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo, eivät nykypäivinä enää synneiltä juuri tunnu, vaan lähinnä paheilta. Vatikaanin v. 2008 tekemä uusi listaus on jo astetta rankempaa kamaa, mm. ihmisen perusoikeuksien rikkominen. Mutta kumma kyllä esim. pedofilia ei mahtunut listalle. Miksiköhän? Geenimanipulaation nostaminen kuolemansynniksi on sekin mielenkiintoinen valinta. Miksi synniksi nostetaan sellainen tekniikka, joka on auttanut ja tulee auttamaan maailman ruokahuoltoa? Lueteltu huumeidenkäyttö on myös virhe. Huumeidenkäyttäjät ovat uhreja. Järjestäytynyt rikollisuus sen paikalle kuuluisi. Ei liene sattumaa, että mafia, la cosa nostra ja muut vastaavat rikosjärjestöt ovat lähtöisin katolisesta Italiasta. Vatikaani on kautta aikain ollut suurimpia rikollisjärjestöjä.
Joku kristitty väitti kerran, että ”vihalleen, himolleen ja ahneudelleen ei voi mitään”. Ei pidä paikkaansa. Jokainen normaali ihminen kykenee kontrolloimaan näitä tavallisia inhimillisiä ominaisuuksia. Muussa tapauksessa ihmiskunta ei olisi pitkälle pötkinyt.
pikkaisen omaa....
linkissä kokonaisuus-- kantsii katsoa, otan hieman linkistä vielä Augustinusta- hänellähän on jalkavaimo- äitinsä nuhteli, mutta- kun se liha halusi kyntää vierasta vakoa, tekihän se kutaa, keksi hän perisynnin ja avot, se maistuu monelle hyvältä... Onkohan nämä niitä perinnevaon kyntäjien oppi. tämä oma lisäys. ---- aihe jatkuu----
Vastaukset 2
Vanhimmat
On Augustinuksen syytä, että seksuaalisuuteen liitetään himo ja siis synti. Hän opetti, että Adamilla oli ennen syntiinlankeemusta vapaa tahto ja että hän olisi voinut pidättäytyä synnistä eli jakamasta omenaa Eevan kanssa. Mahtoiko Augustinus tarkoittaa omenapuun alla vietettyä mukavaa pikku hetkeä? Ja Eevahan sitä ehdotti. Mutta kun nämä tekivät mitä tekivät, tuli heistä syntisiä ja synti siirtyi heistä kaikkiin heidän jälkeläisiinsä. Pahantahtoinen kirjaus Raamatussa on sekin, että Jumala kostaa pahat teot aina neljänteen polveen asti. Siis ellei usko, se neljäskään polvi.
Augustinuksen lanseeraama perisyntioppi on yksi pahimpia häröilyjä, mitä kristinuskoon on kehitetty. On käsittämätöntä arroganssia, että tätä opetetaan jo lapsille.
Eräs uskova eräällä palstalla kertoi tarvitsevansa syntiensä kanssa vähän väliä sielunhoitajaa, vaikka käy jatkuvasti ehtoollisella. Omituista että uskovainen nähtävästi tekee jatkuvasti synnillisiä tekoja, vaikka tietää hyvin mitä tekee. Ja eikun papin juttusille ja taas on sieluparka harjattu. Miksi muuten Suomen kristityt alituiseen sunnuntaisin kirkossa pyytävät Jumalaa antamaan synnit anteeksi, vaikka niiden piti olla jo lunastettu ja anteeksi annettu? Joku kristitty väitti kerran, että ”vihalleen, himolleen ja ahneudelleen ei voi mitään”. Ei pidä paikkaansa. Jokainen normaali ihminen kykenee kontrolloimaan näitä tavallisia inhimillisiä ominaisuuksia. Muussa tapauksessa ihmiskunta ei olisi pitkälle pötkinyt.
Synti / väärä teko: Jos teen ns. huorin, en tee syntiä vaan teen väärin vaimoani kohtaan pettämällä hänen luottamuksensa. Jos varastan, en tee syntiä, vaan vääryyden varkauden kohdetta kohtaan. Teen myös haittaa yhteisön toimivuudelle. Jos tapan, en tee syntiä vaan peruuttamattoman rikoksen tätä ja yhteisöäni kohtaan. Vien lähimmäiseltäni tulevaisuuden ja aiheutan hänen läheisilleen suurta tuskaa. Jos olen järjissäni, pilaan myös oman loppuelämäni. Jos harjoitan pedofiliaa, en tee syntiä vaan vien lapselta tulevaisuuden. Jos myyn huumeita, en tee syntiä vaan tuhoan lähimmäiseni elämän ja teen vakavan rikoksen yhteisöäni kohtaan. Jos pidän orjia, en tee syntiä vaan vakavan ihmisoikeuden loukkauksen. Oikeudesta pitää orjia muuten kristitytkin ovat aikoinaan kiistelleet ja Raamatussakin se hyväksytään.
Sovitus. Atonement: Jos petän vaimoani, on sovitus mahdollinen riippuen hänestä ja keskinäisen luottamuksen mahdollisesta palautumisesta. Jos varastan, on sovitus mahdollista korvaamalla teko taloudellisesti ja / tai istumalla vankilassa. Jos tapan, on sovituksen kysymys jo niin vaikea, ettei minulla ole kompetenssia sitä käsitellä. Ihmiselämäähän ei takaisin saa, joten sovitus yhteisöllisesti on sopimuksenvarainen asia. Henkilökohtaisesti se lienee mahdotonta, ellei ole luonnevikainen. Mutta tappaa saa, jos tekee sen maansa ja uskontonsa puolesta. Se ei ole synti.
Ei ole olemassa syntiä. On vain paheita ja pahoja tekoja. Minä olen paheellinen ja luonteessani on huonoja piirteitä. Huonot piirteeni tietty harmittavat, mutta tulen niiden kanssa toimeen. Paheeni taas ilahduttavat minua. Ne tuovat elämääni sisältöä, tarkoitusta ja ne tekevät olemassaolostani todellista.
En ole hurskas. En syntinen. En predestinoitu, ellen sitten perimäni ja kulttuuriini syntymisen myötä. Huonot ominaisuuteni ovat tulleet biologisesti sekä empiirisesti. Ei ole vapautta ilman vankeutta. Ei iloa ilman surua, eikä onnea ilman alakuloa. Jos ei olisi paheita (tai syntiä), ei olisi hyveitä. Ei inhimillistä elämää. Elän paheistani. Ne ilahduttavat ja elähdyttävät minua. Ne antavat voimaa, sisältöä ja tarkoitusta elämääni. Elän elämääni jokseenkin normaalisti ahdistuksineni ja autuuksineni. En tarvitse siihen loitsuja enkä rukouksia. Käyn saunassa pari kertaa viikossa. Syntiset vihtokoot syntien saunassa alituiseen.
Siinäpä se ----- raavitaan päätä.
Et nyt onnistunut pesemään syntiä pois itsestäsi - en ostanut, liekö synnin määritelmässä pulma.
Minusta synti on lyhyesti: jumalan tahdon vastaisuutta ihmisessä, joka on luotu (synnittömäksi) jumalan kuvaksi.
Syntiä meissä ei varsinaisesti määrittele eikä tuomitse siis ihminen vaan yksin jumala. Ja jumalan näkökulma on asiaan raamatussa: kaikki on syntiä tehneet.
Se sitten kiinnostaako ihmistä jumala tai jumalan tahto on oma lukunsa, mutta mielestäni synnistä ei ole juuri puhuttavaa ilman jumalaa.