Kristinuskon sekava oppi on kuin sokkeloinen labyrintti, jossa uskovat kompastelevat keskenään siitä, montako jumalaa heidän uskontonsa oikein sisältää. Onko se yksi, kolme vai sittenkin jotain siltä väliltä? Tämä käsittämätön sotku kertoo kristinuskon perusoppien ristiriitaisuudesta ja kyvyttömyydestä vastata edes omiin peruskysymyksiinsä.
Yksijumalaisuutta julistavat uskovat sanovat: "On vain yksi Jumala!" Mutta odottakaas, sitten tulee kolmiyhteinen oppi, jossa tämä yksi jumala jakautuu kolmeen persoonaan. Eikö yksi ja kolme ole matemaattisesti hieman ongelmallista?
Uskovat riitelevät innoissaan siitä, onko Jeesus Jumala vai ei. Jotkut sanovat kyllä, toiset ei. Kuinka moni jumala tässä tilanteessa onkaan mukana? Vai onko Jeesus joku ylimääräinen hahmo, joka vähän kuin seikkailee tarinassa?
Entä Pyhä Henki? Tässäpä vasta kummajainen. Se on kuin näkymätön ystävä, josta ei oikein tiedetä mitään varmaa. Onko se jumala vai ei? Uskovat kärhämöivät tästäkin.
Kun kristinusko ei osaa selittää edes perusasioitaan, kuten montako jumalaa heillä nyt oikein on, kuinka voimme odottaa sen tarjoavan johdonmukaista ja loogista opetusta elämän suurista kysymyksistä? Vai onko tämä tarkoituskin, että uskovien on seikkailtava uskonsa sokkeloisessa maailmassa, pohtien ja riidellen, ilman selkeää vastausta?
Niinpä kristinuskon uskovat jatkavat sekavaa kamppailuaan siitä, kenen kanssa heidän uskontonsa oikein kokoontuu sunnuntaisin palvomaan. Ehkäpä tämä on heille jonkinlainen testi: selviytyäkö labyrintista vai eksyäkö lopullisesti uskon sokkeloihin.
Yksijumalaisuutta julistavat uskovat sanovat: "On vain yksi Jumala!" Mutta odottakaas, sitten tulee kolmiyhteinen oppi, jossa tämä yksi jumala jakautuu kolmeen persoonaan. Eikö yksi ja kolme ole matemaattisesti hieman ongelmallista?
Uskovat riitelevät innoissaan siitä, onko Jeesus Jumala vai ei. Jotkut sanovat kyllä, toiset ei. Kuinka moni jumala tässä tilanteessa onkaan mukana? Vai onko Jeesus joku ylimääräinen hahmo, joka vähän kuin seikkailee tarinassa?
Entä Pyhä Henki? Tässäpä vasta kummajainen. Se on kuin näkymätön ystävä, josta ei oikein tiedetä mitään varmaa. Onko se jumala vai ei? Uskovat kärhämöivät tästäkin.
Kun kristinusko ei osaa selittää edes perusasioitaan, kuten montako jumalaa heillä nyt oikein on, kuinka voimme odottaa sen tarjoavan johdonmukaista ja loogista opetusta elämän suurista kysymyksistä? Vai onko tämä tarkoituskin, että uskovien on seikkailtava uskonsa sokkeloisessa maailmassa, pohtien ja riidellen, ilman selkeää vastausta?
Niinpä kristinuskon uskovat jatkavat sekavaa kamppailuaan siitä, kenen kanssa heidän uskontonsa oikein kokoontuu sunnuntaisin palvomaan. Ehkäpä tämä on heille jonkinlainen testi: selviytyäkö labyrintista vai eksyäkö lopullisesti uskon sokkeloihin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ainoa varma asia on,että PH:n vahvan läsnäolon/armolahjan kautta,myös Kirkonmenot sujuu,oli sitten Pöntössä Jeesus taikka Jumala!!!Hallelujaa!
Siis Kirkonpenkissä,aivan ensimmäisessäkin,luontevasti sipaisen Pallihien Pikkirilliin,sitä mielevästi nuuhkien!!!
Kiitos Jeesus kiits Jeesus surpur tilioink frutbut sönköt vbutioniks!!!!