Kysyn neuvoa teiltä lasten vanhemmilta ja myös opettajilta. Olen valinnaisaineen opettaja (minulla ei ole opettajan koulutusta), ja pidän kullekin ryhmälle tunteja pari kertaa viikossa 1.5 tuntia kerrallaan. Ala-asteen viimeisillä luokilla olevan tytön äiti kuoli äskettäin. Tiesin hänen sairastumisestaan vasta kun tyttö jo jäi pois koulusta. Hän tullee taas ensi viikolla kouluun. Onko minun hyvä avata keskustelu aiheesta, vai olla puhumatta siitä jos tyttö itse tai hänen ryhmätoverinsa eivät aloita?
Minulla ei ole lapsia, olen ensimmäistä vuotta nuorten kanssa tekemisissä, ja itse niin nuori etten ole menettänyt vielä yhtään lähisukulaista (vanhempia, isovanhempia tai sisaruksia). Ihan yksinkertaisesti myönnän, että EN TIEDÄ mitä suru on. Mitä lapsi tai nuori odottaa aikuiselta, esim. opettajalta? Miten tuen tätä nuorta oppilastani, kun en edes koe tuntevani häntä kovin hyvin. Koulu ei ole minusta antanut minulle vastausta.
Oppilaan perheessä kuolemantapaus
18
4919
Vastaukset
- riina
Tämähän on yleensä se ongelma meille ihmisille kun lähimmäisiämme kohtaa suuri suru, emme tiedä mitä sanoa.
Voin puhua vain siitä mitä olen kokenut. Perheemme menetti isän yllättäen ja se oli luonnollisesti suuri shokki meille kaikille.
Omasta puolestani voin sanoa, että täydellinen vaikeneminen kuin mitään ei olisi tapahtunut on pahempaa kuin ehkä kömpelötkin lohduttavat sanat.
En kuitenkaan ottaisi asiaa esiin yleisesti vaan antaisin lapsen itse kertoa tapahtuneesta ja siinä voisit sanoa jotain ystävällistä hänelle. Hän ei ehkä heti kerro mitään, mutta joku asia saattaa tuoda mieleen äidin ja sitten hän saattaa todeta yksinkertaisesti, että hänen äitinsä kuoli.
Vanhemman menetys on erittäin suuri stressi lapselle ja parhaiten autat häntä olemalla lähellä tarvittaessa. Jos hänellä on vaikeuksia keskittyä, auta häntä.
Omissa lapsissani olen nähnyt sen mikä valtava voima heissä on kestää näinkin vaikeita asioita.
Kaikkea hyvää sinulle vaativassa ammatissasi!- nuori ope
Todella, lapset näyttävät välillä hallitsevan tunteensa vaikeiden asioiden keskellä paremmin kuin me aikuiset. Heillä on varmaan keino päästä yli, kullakin omansa.
Kaikkein tyhmintä on minusta se, että kun en uutena tulokkaana ole tutustunut kaikkien oppilaiden perheisiin vielä (kyseinen oppilas asuukin syrjempänä), niin minusta luokanopen olisi pitänyt informoida minua heti. Huomasin oppilaan olevan välillä vähän poissaoleva, mutta se näytti johtuvan ryhmän sisäisistä suhteista. Puutuin kyllä siihen, mutta oli todella typerää etten tiennyt todellista syytä... Olisin saattanut sanoa montakin väärää sanaa väärässä paikassa.
Uskon että hänen luokaltaan löytyy tukea muutamasta hyvästä ystävästä ja kokeneesta, lämpimästä opettajasta. Onneksi. - noname
Kuolema on myös vapauttava. me synnymme tänne
vahinkoina tai toisten ( usein äidin ) itsekkäiden
tarpeiden tyydyttämistä varten. Ennemminkin syn-
tymän pitäisi olla ahdistava. Yhteiskunta tarvit-
see sotilaita ja veronmaksajia, joten on luonnol-
lista, että synnyttämistä kannustetaan.
Yhteiskunta koettaa painostaa samaan muottiin,
pakottaa kouluun, armeijaan, töihin. Todellista
vapautta ei ole. Organisaatiot rakentavat erilai-
sia palkitsemisjärjestelmiä, joista osa perustuu
"kunnian ja sosiaalisen statuksen" jakamiseen ja
toisinpäin siis huonoksi leimaamisen uhkaan.
Oma isäni sanoi hänen isänsä kuollessa, että hyvä
niin ja samaa voin sanoa omista vanhemmistani.
En taatusti jää kaipaamaan.
Lapsen kannalta varmaan iso merkitys on sillä,
millainen se vanhempi oli. Oliko se turvallinen,
välittävä vaiko vain pelkkä niskaan hengittävä
paskiainen ja pahoinpitelijä, hyväksikäyttäjä.
Usein lasta pidetään pahana, jos lapsi pitää jonkun
kuolemaa tai loukkaantumista hyvänä asiana.
Kyllä lapsellakin on oikeus vihata. "Läheisen"
kuolemasta halutaan vain hyväksyä yleisesti hyväk-
sytty "normaalin" tavan mukainen asennoituminen,
vaikka muutkin voivat olla täysin oikeutettuja.
Varoitan vain, koska kaikki muut kirjoittajat
edustavat tuota "virallista ja yleisesti hyväk-
syttyä" kantaa. - äiti
noname kirjoitti:
Kuolema on myös vapauttava. me synnymme tänne
vahinkoina tai toisten ( usein äidin ) itsekkäiden
tarpeiden tyydyttämistä varten. Ennemminkin syn-
tymän pitäisi olla ahdistava. Yhteiskunta tarvit-
see sotilaita ja veronmaksajia, joten on luonnol-
lista, että synnyttämistä kannustetaan.
Yhteiskunta koettaa painostaa samaan muottiin,
pakottaa kouluun, armeijaan, töihin. Todellista
vapautta ei ole. Organisaatiot rakentavat erilai-
sia palkitsemisjärjestelmiä, joista osa perustuu
"kunnian ja sosiaalisen statuksen" jakamiseen ja
toisinpäin siis huonoksi leimaamisen uhkaan.
Oma isäni sanoi hänen isänsä kuollessa, että hyvä
niin ja samaa voin sanoa omista vanhemmistani.
En taatusti jää kaipaamaan.
Lapsen kannalta varmaan iso merkitys on sillä,
millainen se vanhempi oli. Oliko se turvallinen,
välittävä vaiko vain pelkkä niskaan hengittävä
paskiainen ja pahoinpitelijä, hyväksikäyttäjä.
Usein lasta pidetään pahana, jos lapsi pitää jonkun
kuolemaa tai loukkaantumista hyvänä asiana.
Kyllä lapsellakin on oikeus vihata. "Läheisen"
kuolemasta halutaan vain hyväksyä yleisesti hyväk-
sytty "normaalin" tavan mukainen asennoituminen,
vaikka muutkin voivat olla täysin oikeutettuja.
Varoitan vain, koska kaikki muut kirjoittajat
edustavat tuota "virallista ja yleisesti hyväk-
syttyä" kantaa.oli...eli olen siis tehnyt lapseni itsekkäästi omiin tarpeisiini..
kumma maailmankuva sulla - noname
äiti kirjoitti:
oli...eli olen siis tehnyt lapseni itsekkäästi omiin tarpeisiini..
kumma maailmankuva sullaVoihan se olla vahinkokin, jonka tosin olisit
voinut korjata vielä vahingon tapahduttuakin.
Lapsi ei ole voinut itse haluta syntyä, kun sitä
ei vielä ollut. Minkä sitten selität motivaatioksi
lapsen tekemiselle ?
Älä yritä piiloutua kliseiden taakse. Ihan turha
puhua elämän antamisesta. Kiinnostaisi myös kuulla,
miten olet ajatellut varmistaa lapsellesi elämi-
sen arvoisen elämän.
Maailman tiheimmin asutuilla seuduilla, jossa viel
väestönkasvu on nopeaa, loppuu vesi ja ruoka. Miten
estät tästä syntyvät kansainvaellukset ja sodat ?
Miten poistat pääomien keskittymisestä aiheutuvan
kurjuuden globalisoitumisen ? Koskaan historiassa
ei pääomia ole jaettu uudelleen muutoin kun soti-
malla. Teitkö lapsesi sotilaaksi, että saat itse
kyyristellä kellarissa ?
Jos lapsesi ei halua alistua yhteiskunnan tahtoon,
miten pakotat yhteiskunnan jättämään lapsesi
rauhaan ? - 55 vuotias.
noname kirjoitti:
Voihan se olla vahinkokin, jonka tosin olisit
voinut korjata vielä vahingon tapahduttuakin.
Lapsi ei ole voinut itse haluta syntyä, kun sitä
ei vielä ollut. Minkä sitten selität motivaatioksi
lapsen tekemiselle ?
Älä yritä piiloutua kliseiden taakse. Ihan turha
puhua elämän antamisesta. Kiinnostaisi myös kuulla,
miten olet ajatellut varmistaa lapsellesi elämi-
sen arvoisen elämän.
Maailman tiheimmin asutuilla seuduilla, jossa viel
väestönkasvu on nopeaa, loppuu vesi ja ruoka. Miten
estät tästä syntyvät kansainvaellukset ja sodat ?
Miten poistat pääomien keskittymisestä aiheutuvan
kurjuuden globalisoitumisen ? Koskaan historiassa
ei pääomia ole jaettu uudelleen muutoin kun soti-
malla. Teitkö lapsesi sotilaaksi, että saat itse
kyyristellä kellarissa ?
Jos lapsesi ei halua alistua yhteiskunnan tahtoon,
miten pakotat yhteiskunnan jättämään lapsesi
rauhaan ?Ei ole ihme jos on Homoparit ja Lespoparit lisääntyneet kun he eivät pysty keskenään lapsen tekoon.
- Yh-äiti
Niin, pahin asia mitä lapsen elämässä voi tapahtua, on äidin tai isän kuolema.
Puhun kokemuksesta, sillä lasteni isä (olimme eronneet pari vuotta aikaisemmin) kuoli kun lapsemme olivat 5- ja 8-vuotiaat. Jotenkin tuntui, että miten lapselle voi selittää tuollaisen asian...miten he pärjäävät. Alun jälkeen todella hyvin ovat pärjänneet ja sopeutuneet siihen tosiasiaan, että ovat isättömiä. Ensimmäinen isänpäivä oli varmasti pahin, koulussa ja tarhassa kun toiset askartelivat innolla lahjaa isälleen. ...Nyt äitienpäivän kynnyksellä on tosi ikävää, kun opettamallasi tytöllä on niin tuore kokemus se äidin menetys.
Luokassa kaikkien kuullen tuon asian kertominen on varmasti tytölle todella piinallinen hetki. Parasta olisi , jos tytön koulusta poissa ollessa joku opettajista kertoisi asian koko luokalle. Mutta jos joukossa on "kiusaajatyyppisiä" oppilaita, se saattaa aiheuttaa ikäviä tilanteita. Siinä on aihe, josta joku kiusaaja keksii todella satuttavia letkautuksia...valitettavasti kun niitä ongelmalapsia joukossa on.
Niin, se miten puheeksi tytölle otat asian, ei olekaan helppoa. Koulun terv.hoitajalta tai esim. perheneuvolasta voisit saada vinkkiä. Ettekö ole opettajien kesken puhuneet asiasta, jotkut opettajista ovat varmasti kokeneet sen tilanteen aiemminkin?
Hyvää kevättä! Muista vain, että se tyttö tarvitsee nyt "erityiskäsittelyä. Koulunkäynti ei maistu ja voi tulla lintsipäiviä kun ei kertakaikkiaan kestä nähdä muita. Niitä, joilla ON ÄIDIT...- nuori ope
Kiitos vielä teille vastanneille. Tyttö tuli nyt kouluun heti hautajaisten jälkeen, eikä päivä ollut niin ikävä kuin luulin. Luulen hänen olevan muutenkin hyvin kypsä lapsi kaikin puolin, ja ainakin nyt luin selvästi hänen olemuksestaan: parempi näin. Ryhmä oli rauhallisempi ja jotenkin yhtenäisempi - kuin heillä olisi ollut joku yhteinen, jaettava asia, mikä aiemmin oli puuttunut. Luokan omat opettajat ovat toki ottaneet asian luokan kanssa esille jo ennen hautajaisia.
Takuulla äitienpäivävalmistelut pahentavat surua - nämä oppilaat ovat kuitenkin norjalaisia ja heidän äitienpäivänsä on aiemmin keväällä. Uskon tytön olevan sisäisesti hyvin vahva, hän ei ole koskaan mennyt minkään virran mukana kuten useimmat kaverit. Toivon että hän uskaltaa myös näyttää surunsa ja tulla puhumaan siitä kun sen aika on - nyt on ilmeisesti vielä liian aikaista. Toivottavasti ystävät tukevat häntä vielä sittenkin yhtä hyvin kuin huomaan heidän tekevän nyt!
- tarja
Olet varmaan kovin nuori opettaja, eivätkö kolleegasi auta näin isossa asiassa.
Ensisijaisesti kannattaa olla heihin yhteydessä ja sitten kysyä oikeaa sosiaalialan kanavaa, josta koulut hakevat apua.
Ilman muuta pitää reagoida - mutta jos olet noin epävarma lapsen kohdalla, niin suosittelen pyytämään myös apua.
Asiahan on niin, että AIKUINEN auttaa aina, tilanteessa kuin tilanteessa.- riina
Itse olen kokenut kaksi suurta surua elämässäni ja viimeksi mieheni menetyksen ja viisi lastani menettivät isän.
Sanoisin kuitenkin, että olisin tykännyt todella huonoa jos koulussa olisi tilanteesta tehty iso numero. Sellainen huomaavainen, levollinen, tilanteen mukainen apu on paras.
Tämä nuori opettaja kyllä selviää tilanteesta koska hänellä on selvästi sydän paikallaan ja se on tärkeintä. Kuten aiemmin sanoin, on lapsilla hämmästyttävät voimavarat selvitä tilanteesta, jopa paremmat kuin aikuisilla. Oma poikani 6 v. oli mieheni vieressä kun sairauskohtaus tuli ja edelleen hän suhtautuu siihen ilman dramatiikkaa. Vaikka pelkäsin minkä jäljen se häneen jättää.
Lapsella on se etu, että hän ei ihan täysin tajua, mitä kuolema merkitsee.
Ja elämä vie eteenpäin niinkuin äitini sanoo.
- Malla
Sinuna en ottaisi asiaa puheeksi, ellei lapsi itse asiaa halua käsitellä kanssasi. Vastuu kuuluu mielestäni luokan omalle opettajalle ja lapsen lähiomaisille sekä ystäville. Olemalla oma itsesi ja jatkamalla opetusta entiseen malliin saatat tukea lapsen pääsyä surun yli, koska silloin hänellä on muuta ajateltavaa, kuin menetetty äiti. Suosittelen tutustumista kuolemaa käsittelevään kirjallisuuteen ja mietiskelemään omaa suhdetta kuolemaan ja suruun. Silloin omat työstämistavat avautuvat sinullekin ja pystyt myös tukemaan muita sen kohdatessa.
- oppilas
älä todellakaan ala puhua tästä julkisesti koska olen aivan varma että nolaat tytön......kohtele häntä niinkuin ennenkin niin hän ei tunne itseään erilaiseksi kuin muut vaikka hänen äitinsä on kuollut....
- äiditön
Olen menettänyt äitini tosi pienenä ja mieleeni ovat jääneet kauheina aina juuri äitienpäivät ja sitä edeltävät koulupäivät. Toivoisin, että kouluissa otettaisiin äitien ja isienpäivät yleisesti aikuisuuden päivinä. Lapset voisivat muistaa kyseisinä aikoina sitä aikuista, joka heille kullekin on läheisin ja rakkain sillä hetkellä. Voitais säästää pienten lasten tuskaa... Mutta neuvona sinulle, opettaja, pieni kosketus äitinsä menettäneelle pikkuiselle, katse, pieni ele, jolla huomioit hänen surunsa ja ilmaiset, että olet läsnä turvaamassa pienokaisen arkea.
- Monika
Hei nuori ope!
Olen aikanaan lasten surua tutkinut ja on olemassa paljon kirjoja, joista löydät hyviä vinkkejä aiheeseen. Etsi käsiisi esim. Atle Dyregrovin kirjoittamia kirjoja. Niillä pääset hyvään alkuun. - Entinenopettajatar
Kun lukee näin vanhaa juttua - vaikka aihe on vakava - niin jotenkin näyttää siltä, että 10 vuoden kuluessa ihmiset ovat muuttuneet entistä ilkeämmiksi ja pahemmiksi eikä mitään alkeellisintakaan arvokkuutta enää ole kirjoittelussa. Suomi24 on todellakin muuttunut Suoli24:ksi.
- suuri suru
Luulisin, että noin kamalan elämän mullistuksen keskellä olisi itse asiassa hyvä, jos koulunkäynti olisi lapsen elämässä se (ehkä ainoa) asia joka ei muutu. Se pitää kiinni elämässä ja luo turvallisuuden tunnetta ja tunnetta jatkuvuudesta? Toki pitää koulunkin viestiä, että apua ja tukea on tarjolla jos sitä tarvii
- m.c,b
Ainahan voi kysyä mitä sinulle kuuluu/kuinka voit/teitkö joululomalla jotain erikoista yms.? Ole hyvä kuuntelija, siten osoitat välittäväsi. Pojan luokkakaverin äiti kuoli yläasteen ekalla luokalla ollessaan ja mun poika kävi joka koulupäivän jälkeen pojan kotona polttelemassa kynttilää ja katselemassa valokuvia. Voi olla ettei tyttö halua puhua asiasta koko luokan kanssa, siksi olisin erittäin varovainen ja olla kuulolla jos tyttö tekee aloitteen. Huomaat kyllä tytöstä jos alkaa mennä huonosti ja silloin voit sinäkin tehdä aloitteen.
- opex
Tällaisessa tilanteessa kannattaa miettiä, miten itse haluaisi tulla kohdelluksi. Kuka aikuinen haluaisi, että läheisen kuolemasta alettaisiin keskustella ja kysellä koko työpaikan aamupalaverissa tms? Saattaa kestää kauan, ennen kuin ihminen voi puhua tapahtuneesta jotakuinkin rauhallisesti ja itkemättä. Kukaan ei halua menettää kontrolliaan kymmenien ihmisten edessä, vaikka se olisi kuinka luonnollista.
Pitäisi muistaa sekin, että kaikki luokkakaverit tai työkaverit eivät ole keskenään henkiystäviä, joukossa voi olla jopa vihollisiakin.
Monilta vanhempansa menettäneiltä tulee kotoa viesti, että oppilas ei halua yleistä keskustelua aiheesta. Koulu on se paikka, jossa voi saada hetkeksi muuta ajateltavaa ja keskittyä arkeen ja kokea elämän jatkuvan.
Opettajan tulee esittää osanottonsa kahdenkesken ja sen jälkeen seurata oppilaan jaksamista ja tarjota apua, jos siltä näyttää. Missään nimessä ei pidä kuitenkaan mennä mestaroimaan asiassa itse keskusteluttamalla lasta luokan kuullen tai muutenkaan, mikäli lapsi ei itse tunnu olevan siihen halukas. Osa voi ollakin, varsinkin kun aikaa hieman kuluu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Finlayson Tom of Finland tuotteineen ajautumassa konkurssiin
Takavuosina kotimainen lakana- ja pyyhevalmistaja Finlayson teki jättimäisiä voittoja, myymällä alastomien gay-miesten k1392875Ajattelit siis löytäneesi onnen minusta
Etkä sitä silloin sanonut. Miksi oi miksi. Olisit avannut suusi. Olisin kääntänyt vaikka minkä kiven, että oltaisiin voi262417- 1352008
Suhde varattuun, kuinka saa tunteet katoamaan
Kuinka unohtaa ihminen johon olet tulen palavasti ihastunut/rakastunut, varsinkin jos olet varattu tai kohteesi on vara1341583Mies millä tasolla sun kiinnostus oli?
Mitä musta halusit/hait? Nyt kun kaikki on ohi, ei ole mitään menetettävää enää...831377- 331213
- 1001161
Lubondaksentiellä taitaa huomenna tyssätä!
Nyt TAX-1 hakee kolmatta kertaa poikkeuslupaa venevajan muuttamiseksi kesäasuntoon! Sari Paljakka ehdottaa lautakunnalle21049Nainen, jos kiinnostaa niin miksi ihmeessä
et kirjoita tänne jotain tunnistettavaa? On niin paljon eri mahdollisuuksia ottaa esille yksityiskohtia menneestä ajasta601032Minua särkee puolestasi
Kirjoitan kahdelle naiselle tämän, koska molemmat jouduitte saman kokemaan. Minun itsehillintäni petti ja sinä jouduit50990