HARVA TAJUAA SATUTTAVANSA
Väkivaltainen mies voi muuttua, tietää perheväkivaltaa ja Jussi-työtä tutkinut sosiaalityön professori Leo Nyqvist Turun yliopistolta.
Muutosta ei silti synny, ellei mies itse tajua tekevänsä väärin. Moni kokee itsensä päinvastoin uhrina, kun ajattelee naisen olevan suhteessa niskan päällä. Harva tunnustaa väkivaltaisuutensa.
-Olen keskustellut miehen kanssa, joka kertoi näkevänsä työssään paljon pahoinpideltyjä naisia eikä voinut mitenkään ymmärtää vaimonhakkaajia. Samaan aikaan hän itse sai apua väkivaltaisuuteeensa, Nyqvist sanoo.
KAIKKI HYVIN JOS LYÖ VAIN VÄLILLÄ
Nyqvistin haastattelemat naiset ovat kertoneet miestensä lyövän yhtä lailla selvänä kuin humalassa. Miehen väkivaltaisuus ei yleensä ole impulsiivisen raivonpurkauksen tulos, vaan varsin hallittua käytöstä.
-Mies voi käydä ensin tarkastamassa, että lapset nukkuvat ja aloittaa vasta sitten vaimonsa pahoinpitelyn. Kuulostaa kammottavan kylmäveriseltä, mutta toisaalta miestä, joka pystyy kontrolloimaan itseään voidaan yleensä auttaa.
Naisen lyöminen on miehelle suuri häpeä, ja yleensä tekoa kadutaan aidosti. Muutos tapoihin tulee silti vain harvoin.
- Mies voi jopa uskoa, että suhteessa menee kaikki hyvin, vaikka välillä tulee tappelu. Nainen taas elää jatkuvassa pelossa. Suhteen loppuessa mies ei usko, että nainen lähti väkivallan takia.
Nyqvist uskoo, että syynä väkivaltaiseen käytökseen on kulttuuri, jossa miehen on oltava vahva ja suojeltava maskuliinisuuttaan vaikka nyrkein.
- Naiset itekevät ja surevat huoliaan. Mies taas raivoaa silmät kyynelissä, että perkele, ja räjäyttää talonsa.
Siinä tämänpäiväisestä lehdestä. Herätti tuokin kirjoitus monenlaisia ajatuksia.
Väkivaltainen mies voi muuttua, tietää perheväkivaltaa ja Jussi-työtä tutkinut sosiaalityön professori Leo Nyqvist Turun yliopistolta.
Muutosta ei silti synny, ellei mies itse tajua tekevänsä väärin. Moni kokee itsensä päinvastoin uhrina, kun ajattelee naisen olevan suhteessa niskan päällä. Harva tunnustaa väkivaltaisuutensa.
-Olen keskustellut miehen kanssa, joka kertoi näkevänsä työssään paljon pahoinpideltyjä naisia eikä voinut mitenkään ymmärtää vaimonhakkaajia. Samaan aikaan hän itse sai apua väkivaltaisuuteeensa, Nyqvist sanoo.
KAIKKI HYVIN JOS LYÖ VAIN VÄLILLÄ
Nyqvistin haastattelemat naiset ovat kertoneet miestensä lyövän yhtä lailla selvänä kuin humalassa. Miehen väkivaltaisuus ei yleensä ole impulsiivisen raivonpurkauksen tulos, vaan varsin hallittua käytöstä.
-Mies voi käydä ensin tarkastamassa, että lapset nukkuvat ja aloittaa vasta sitten vaimonsa pahoinpitelyn. Kuulostaa kammottavan kylmäveriseltä, mutta toisaalta miestä, joka pystyy kontrolloimaan itseään voidaan yleensä auttaa.
Naisen lyöminen on miehelle suuri häpeä, ja yleensä tekoa kadutaan aidosti. Muutos tapoihin tulee silti vain harvoin.
- Mies voi jopa uskoa, että suhteessa menee kaikki hyvin, vaikka välillä tulee tappelu. Nainen taas elää jatkuvassa pelossa. Suhteen loppuessa mies ei usko, että nainen lähti väkivallan takia.
Nyqvist uskoo, että syynä väkivaltaiseen käytökseen on kulttuuri, jossa miehen on oltava vahva ja suojeltava maskuliinisuuttaan vaikka nyrkein.
- Naiset itekevät ja surevat huoliaan. Mies taas raivoaa silmät kyynelissä, että perkele, ja räjäyttää talonsa.
Siinä tämänpäiväisestä lehdestä. Herätti tuokin kirjoitus monenlaisia ajatuksia.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kertoisit toki noita ajatuksiasi meillekin, sen lisäksi että kerroit meille tästä maailmoja mullistavasta tarinasta.
Väkivaltaisella ihmisellä on käsittelemätön, kätketty viha, mikä aikaansaa agressiivisen käyttäytymisen.
Syytä hakkaamiseen ei tarvita, vaan etsitään tekosyytä väkivallan uhrin käytöksestä.
Mies on vaikkapa joutunut turhauttavaan tilanteeseen ja kotiin päästyään pahoinpitelee vaimonsa.
Niin yhtäkaikki eihän ihminen, jos voi psyykkisesti huonosti kovin helpolla myönnä sairauttansa. Pahoinpitelyn kierre ei koskaan katkea niin kauan pahoinpitelijä kokee itsensä uhriksi ja siten hakee oikeutusta menettelylleen.
Oliko tämä missä lehdessä? Voisi käydä kirjastossa ottamassa kopion.. Todellakin herättää ajatuksia.
Leo Nyqvist on kirjoittanut myös kirjoja parisuhdeväkivallasta.
..sotakin on suunnitelmallista ja organisoitua väkivaltaa, jos siihen on ajauduttu, mahtaako kollektiivisen ja yksilömaailmaisen väkivallan välillä olla lopultakaan eroja..??
..pitäisiköhän parisuhteessakin laatia budjetti puolustusmenoille ja pitää yllä armeija..??
Nämä tarinat ovat todella surullisia. En voi olla miettimättä, mitä oikeasti voitaisiin tehdä, jotta väkivaltaa kotonaan kokevat naiset saataisiin lähtemään apua hakemaan. Apuahan on saatavissa, mutta aina sitä ei edes kotiin poliisin muodossa tuotaessa olla valmiita ottamaan vastaan..
Yksi keino mielestäni olisi, aivan toisin kuin Jöröjukka-kukka on aiemmin esittänyt, nimenomaan perheväkivallan selkeä kriminalisointi julkisessa keskustelussa. Rikoshan se on ja kun se tuotaisiin selkeästi ilmi mediankin toimesta, voisi ainakin osa naisista ymmärtää, ettei homma heillä ole normaalia; että mies toistaa rikostaan (rikoksenuusija) kotonaan;ja että homma tulee katkaista ja mies saattaa vastuuseen teoistaan.
Hyssyttelypolitiikalla ("perheväkivalta ei ole rikollisuutta") ei kyetä auttamaan naisia, jotka arkana epäilevät omaa näkemystään perhetilanteen normaaliudesta, ja kuuntelevat miehensä jatkuvia anteeksipyyntöjä ja lupauksia uudesta, väkivallattomasta elämästä. Rinnastamalla perheväkivalta selkeästi muuhunkin väkivaltaan, rikokseksi, voisi olla helpompi kotonaan pahoinpidellyn ymmärtää avun tarve ja lähteä sitä hakemaan/ottaa se vastaan..
Sen rummutus, ettei "perheväkivalta ole rikollisuutta" tukee nimenomaan mainitsemaasi "Muutosta ei silti synny, ellei mies itse tajua tekevänsä väärin." Mies ei ehkä itsekään älyä syyllistyvänsä RIKOKSEEN naistaan hakatessaan.. Näinhän tämä hyssyttelypolitiikka vain TUKEE perheväkivaltaa.
Rikoksia kun tapahtuu ihan omissa nurkkajuurissakin monilla, tai naapurustossa/omassa kaupungissa/lähettyvillä. Rikoksen tekemiseen ei tarvita suuria "rikollisliigoja", vaan yksittäisistä ihmisistä tulee rikollisia näiden rikkoessa lakia.
Kaikki kirjoittamani pätee myös muihin perheväkivallan muotoihin kuin "nainen miehensä uhrina".
Surullisiahan nämä tarinat ovat, vielä surullisempaa on naisten syyllistäminen.
" En voi olla miettimättä, mitä oikeasti voitaisiin tehdä, jotta väkivaltaa kotonaan kokevat naiset saataisiin lähtemään apua hakemaan" Tähän malliin.
Ikäänkuin pahoinpitelyt tapahtuisivat vain siksi, koska nainen niiden tapahtua antaa. Mielenkiintoista on nähdä, kuinka näissä keskusteluissa saadaan varsinainen tekijä häivytetyksi jonnekin. Sama trendi on väkivaltakeskusteluissa yleisemminkin nähtävissä. Huolimatta tutkimuksista, poliisien tilastoista jne.. miesten aiheuttaman väkivallan kärsimystä ei haluta nähdä. Ongelmat ovat toisaalla, kuin itse teon suorittajassa. Tekopyhän hurskastelun myötä tämä asenne on -jos mahdollista- vielä vastenmielisempää.
En ole huomannut Jörö-Jukka Kukan suinkaan vähättelevän ja hyssyttelevän perheväkivaltaa, päinvastoin. Mariamagda on myös ansiokkaasti pitänyt ongelmakenttää esillä. Hyssyttelijät ja ongelman kieltäjät löytyvät muualta.
Muutosta ei todellakaan synny ennenkuin miehet tajuavat tekevänsä väärin. Tähän tajunnantasoon pääsemisessä, eivät tämän tyyppisen kommentoinnit ole ainakaan eduksi. Väkivaltaa käyttävä on aina syyllinen, hakipa pahoinpidelty sitten apua tai ei.
Suomalainen lainsäädäntö ei ole omiaan helpottamaan avun hakemista.
Lisäksi itsetyytyväiset hurskastelijat, sen sijaan että he näkisivät ongelmien todelliset aiheuttaja, ovat leimakirveineen helposti syyllistämässä. Pahoinpidellyn heikko itsetunto ei tarviste enää lisätaakkoja.
Syyllistämistäkö siis kysymys: kuinka saataisiin apu perille hakatuille naisille???? En ymmärrä logiikkaasi, Tittelityy. En.
Kun nainen hakataan, mielestäni KAIKKEIN TÄRKEIN siinä hetkessä olisi saada ko nainen pois hakkaavan miehen ulottuvilta. Jos mies ei lähde yhteisestä kodista, itse kyllä lähtisin, jos kävelemään vielä kykenisin. Kehottaisin samaan, jos ystäväni minulle hakattuna soittaisi; hurauttaisin välittömästi hänet hakemaan lääkärin katsottavaksi, ellei sitten tilanne vaatisi poliisin soittamista rauhoittajaksi. Lääkäriltä hoito ja raportti poliisille; Poliisi kun ei voi toimia ellei heillä ole näyttöä. Tämäkö on syyllistämistä??
Jos kukaan ei edes tiedä hakkaamisesta, on naisen todellakin itse otettava aloite avun saannissa, mistä ihmeestä hän sen muuten saa? Jos sinne kotiaan jää miehen hakattavaksi, siellä saa olla, ei sieltä välttämättä kukaan osaa tulla etsimään. Eli en todellakaan syyllistä, vaan kannustan hakattuja lähtemään TURVAAN.
Jatkosta puhuttaessa tullaan kysymykseen omasta kodista esim. jolloin mielestäni hakkaajan olisi lähdettävä yhteisestä kodista, ei hakatun naisen. Mutta tämähän on vain oma mielipiteeni. Olet varmaan tästäkin eri mieltä.
Jatkuvat poliisivierailut yhteen ja samaan osoitteeseen "perheriitojen" vuoksi olisi saatettava asiaa hoitavan ensikodin tms. vastaavan tietoon, jotta he -auttajat- voisivat ottaa suoraan yhteyttä ko naiseen. Tässä voidaan kyllä törmätä henkilötietolain rajoitteisiin (?), en tiedä..
Jöröjukka-kukkanen otti eräässä keskustelussa hyvin voimakkaasti kantaa sen puolesta, ettei perheväkivallasta puhuttaisi RIKOLLISUUTENA. Mutta itse näen sen rikollisuutena, onhan toisen lyöminen pahoinpitelyä, joka laissa on määritelty rangaistuksenalaiseksi toiminnaksi. Itse näen, että juuri rikokseksi määrittely helpottaisi avun hakemista häpeästä huolimatta, koska se antaa selvän signaalin, ettei perheväkivalta ole missään tapauksessa hyväksyttyä, eikä sitä tarvitse sietää. Ilmoitetaanhan poliisille kadulla tapahtuneet väkivallanteot.. Miksi kotona tapahtuva väkivalta olisi jotenkin erilaista rikokseksi määrittelyn näkökulmasta?
Ongelmat ovat lyöjässä, tietenkin. Laita linkki, jos olet nähnyt minun puolustelevan lyöjää. Apua lyöjä lähtee hakemaan -valitettavasti- vain harvoissa tapauksissa, osaa lyöjistä sitoo häpeä niinkuin uhriakin, jotkut eivät ymmärrä tekevänsä jotain väärää. Mikä on siis sinun ratkaisusi avun perille saamiseksi, koska naisen ei pidä sitä mielestäsi hakea?
Kuuleppas nyt, minua alkaa pikkuhiljaa syljettämään tämä palstan feministien itseeni kohdistama yleistys ja mielikuvat. Olen ihan omin silmin nähnyt hyvin läheisen upean naisystäväni tulevan yllättäen hakatuksi silloisen poikaystävänsä toimesta. Hän kärsii tapauksesta yhä, vaikka aikaa on kulunut jo pari, kolme vuotta. Enkä ole hänellekään -ajattele!!- kertaakaan sanonut syyn olleen hänessä. EI TIETENKÄÄN OLE.
Mutta en ikipäivinä olisi sanonut hänelle, että odotteleppas nyt siellä kotosalla, että mies ymmärtää tarvitsevansa apua. Sehän olisi ihan hullua! Tottakai nainen on ensiksi saatava pois hakkaavan miehen kynsistä; aletaan sen jälkeen miettiä keinoja tavoittaa mies. Jos miestä ei "hoideta" eivät ongelmat mihinkään häviä, siirtyvät vain, toiseen suhteeseen erotapauksessa.
Olen ollut mukana turvakotitoiminassa varsin kauan. Tiedän, ihmisten olevan haluttomia hakemaan apua, eräs syy avun hakemattomuuteen on häpeä. Tälläisen kannanotot jossa nähdään väkivallan jatkumisen syynä, pääasiassa naisten haluttomuuden avun hakemiseen, lisäävät häpeää edelleen. Suomessa naisen ihanne on itsenäinen ja pärjäävä ihminen. Tuhoisaan parisuhdekoukkuun jäänyt ihminen on itsetunnoltaan heikko jo valmiiksi. Paljon rummuttamista osasyylisyydestä ei tarvita, kun naiset ovat valmiit kantamaan syyllisyyttä omasta kohtalostaan.
Tottakai, pahjoinpideltyjen naisten täytyisi päästä tuhoisasta suhteestaan irti. Kaikki ihmiset eivät vain ole täydellisiä. Ihmiset ovat heikkoja ja rakastaessaan hyvinkin anteeksi antavia. Anteeksi antaminen on eräs raamatullisia hyveitä, pahoinpidellyn toimintana tämä hyve on käännetty aseeksi häntä vastaan. Nykyisin kun tilanne on tämä, että perheväkivalta on syyttäjän alainen rikos. Syntyy tilanteita, että rikoksen kohteeksi joutunut kärsii myös tuomioistuimen antaman rangaistuksen. Sakkotuomion maksaminen vaatii perheen yhteisiä ponnisteluja.
Perheväkivallan torjunnassa on paras keino korostaa tekijän vastuuta. Sellainen julkinen keskustelu, jossa vähätellän tekijän osuutta asiaan on tuhoisaa. Vaarallista on myös väkivallan hyväksyminen vetoamalla nalkutukseen tms. toisarvoiseen toimintaan. Väkivallalla on tekijänsä aina.
Minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään sinun mielipiteitäsi vastaan. Harvoin koen keskustelupalstoilla kirjoittavat ihmisen niin henkilökohtaisesti. Edelliseen kirjoitukseesi puutuin siksi, koska aiheena oli: Miesten kyvyttömyys ymmärtää satuttavansa naista väkivaltatilanteessa. Vastauksessasi käsittelit ainoastaan naisten osuutta väkivallan jatkumiseen, toki huokailun säestyksellä.
Perheväkivalta on rikollista toimintaa, siitä feministit ovat yksimielisiä. Miten puuttua tähän rikkollisuuden muotoon ollaan taas eri kannoilla. Väkivaltaan tottuneet ihmiset eivät helposti käyttäytymismallejaan muuta. Perheväkivallan taustalla on usein lapsena koettua väkivaltaa. Hoitoahan nämä ihmiset ensisijaisesti tarvitsisivat. Nykyisillä terveydenhuollon resusseilla pystytään vain paikkailemaan vahinkoja, ennalta estävään toimintaan eivät resussit riitä. Miessakkien lyömätön linja tarjoaa vertaistukea väkivaltaan syyllistyneille. Toiminta on aika tuloksellista. Rangaitukset harvoin yksinomaan ihmisten käyttäytymistä muuttavat. Pelkkä koppihoito ei paljoakaan väkivaltaa vähennä. Yhteiskunta toki em. keinoilla kätensä voi pestä.
Vieläkin penäisin sinulta konkreettista ensi tarttumista perheväkivaltatilanteeseen, miten se tulisi hoitaa, jotta mielestäsi ei "syyllistetä" naista? Kuka sen ensiaskeleen ottaisi ellei nainen itse sitä tee?
Itse näen juuri väkivaltaisen elämäntilanteen katkaisun tärkeimmäksi, joka voi muodostua ensi askeleeksi muutokseen. Mutta kuinka saada mies ymmärtämään, ellei hän yksinkertaisesti tajua?
Kuulisin kovin mielelläni, mitkä sinun mielestäsi ovat tällaisia konkreettisia keinoja puuttua tilanteeseen, koska sinulla on alueelta kompetanssiakin.
Oma lähtökohtani kai yleensäkin elämään on se, että enemmin pyrin rohkaisemaan hätää kärsivää hakeutumaan turvaan, jonka jälkeen aletaan katsoa, haluaako vastapuoli -se pahoinpitelevä mies- muuttua, ymmärtääkö hän "mitään".. Olen kai toiminnan nainen, kammottavaahan se on vain odotella apua tai toisen ymmärryksen heräämistä, josta ei ole mitään takeita.. Mutta mielestäni naista ei pidä rohkaista sitä odottelemaankaan. Faktahan on -vedenpitävä- että lyojä on syyllinen lyömiseen, vastuu lyömisestä on lyöjän kannettava, ei muiden. Se on lähtökohta.
En itseasiassa usko lainkaan, että monetkaan miehet "hakeutuvat" apua hakemaan, jos tilanne kotona jatkuu entisenlaisena.. Mitä siis tehdä, koska omat näkemykseni ovat -taas- feministien mielestä naista syyllistäviä?
(Koitan muistaa, jos kohtaan parisuhdeväkivaltasta kärsivän naisen, painottaa, että tärkeintä on, että mies ymmärtää tarvitsevansa apua. Etten vain syyllistä naisparkaa vielä enemmän.. Kannustan häntä jatkamaan miehen tietoisuuden heräämisen odottamista ja koitan vaikka etsiä jotain lehtileikkeitä asiasta miehenkin luettavaksi.. )
Myönnän, karskia ironiaa, tältä kuitenkin nyt saamani (kipakan, kriittisen kuten exlotanukko saattaisi sanoa :) palautteen perusteella feministinen oikea malli parisuhdeväkivallan hoitamiseksi näyttää..
Oikaiset varmaankin saamaani kuvaa, mikäli tarvetta on. Oma "menetelmäni" tilanteen parantamiseksi kun oli mielestäsi totaalisen peestä..
Amnestinkamppanja: Joku raja, on esimerkki hyvin toimivasta ehkäisyprojektista. Kamppanja osoittaa selkeästi, että teoilla on tekijänsä ja tekee sen syyllistämättä uhreja. Perheväkivallasta annetut tietoiskut olivat talvella myös toimivia. Perheväkivallan vähättely ei ole strategiana kovinkaan hyvä. Samoin oman vahvuuden korostaminen ja mallikappaleeksi asettuminen ei ihmisiä auta . Tälläinen käytös on pikemminkin lannistavaa, toki siinä saa oman erinomaisuutensa esille tuotua.
Feministit ovat tehneet perheväkivallan vähentämiseksi töitä vuosikymmeniä. Turvakotitoiminta ja lainsäädäntöön vaikuttaminen eräinä tehokkaina toimintatapoina. Feministit ovat pyrkineet vaikuttamaan asioihin siten, ettei lyötyä enemmän lyötäisi. Turvakoti toiminassa pyritään ottamaan ihmisen kokonaistilanne huomioon. Kartottamaan tilanne ja avuntarve. Yksityiskohtaisia käyttäytymissääntöjä ei pyritä antamaan, ihmisillä on edelleenkin oikeus tehdä eläämäänsä koskevat ratkaisut itse. Käytännön työtä tekevät feministit eivät näe tarpeelliseksi korostaa omaa erinomaisuuttaan, kärsivien kustanuksella.
Baptisti seurakunnan väkivallan ehkäisytoiminnasta en tiedä mitään, en siis ryhdy arvelemaan toiminnan tuloksellisuutta.
Toisaalta olet oikeassa, kun sanot, että perheväkivalta on selkeästi kriminalisoitava. Samaa mieltä. Kuitenkin, jos yleisessä keskustelussa suoraan ja PELKÄSTÄÄN puhutaan RIKOKSEN TEKIJÖISTÄ perheväkivallan tekijöinä, niin se korottaa kynnystä hakea apua.
On paljon vaikeampaa hakea apua tilanteeseen, että PERHEESSÄNI ASUU RIKOLLINEN kuin että peheessäni asuu mieheni, joka lyö minua.
Sillä tekstisi oli niin hyvä. Perheväkivalta on yksi mieltäni kuohuttavimmista asioista, koska olen pitkän elämäni aikana seurannut iäkkäämpää pariskuntaa, jossa perheväkivallan koukerot ovat solmuutuneet aukeamattomaksi mytyksi ja se on kauhee katseltavaa.
Tarkoitat siis, että yleisessä keskusteluilmapiirissä esiin nostetut teesit
- miksi nainen ei lähde hakkaajan luota
- en minä vaan antaisi itseäni hakata
- kumpi aloitti tappelun, uhri vai hakkaaja
ovat omiaan enempi lannistamaan uhreja kuin auttamaan heitä.
Ja konkreettiset toimenpiteet ovat sitten eri asioita. Eli silloin uhri saatetaan välittömästi turvaan.
Hyvin tiivistetty.
Yhteiskunnalliset toimenpiteet tulsivat vielä tämän lisäksi. Kunnallisten turvakotien rakentaminen myös pohjoiseen on tarpeen. Osoitteeton, valtion rahoittama turvakoti täytyisi perustaa pikimiten. Turvakodithan ovat kunnan maksusitoumuksien varassa toimivia. Kuntien rahatilanne ei saisi määrätä, turvaan pääsyä. Valtion rahoittama turvakoti olisi tarpeen, maahanmuuttaja taustaisten naisten auttamiseksi. Kunnat eivät näe tarpeelliseksi rahoittaa ihmisten asumista turvakodeissa, elleivät ihmiset ole kunnan asukkaita. Viisumin varassa täällä asuvat ovat täysin heitteillä, etenkin lisääntyvä venäläistaustainen väestö on avun tarpeessa.
Uskon että sinä sinä päivänä perheväkivaltaan saadaan ote, kun sitä ei vähätellä kenenkään tekemänä eikä kenenkään kokemana.
Nyt näin ei ole.
Hassua muuten, että feministin esittämänä naisen ensimmäiseksi turvaan (ykkösprioriteettina) saattaminen on hyväksytty kannanotto puoleltasi. Kun minä kirjoitin vastaavasti oli kyse hakatun naisen syyttelystä...??
No, klupinjäsenethän on aina oikeessa ja kaikki muut väärässä feminisminkin tapauksessa.
Meillä taitaa olla lievää ymmärtämisvaikeutta. Tottakai, naiset täytyisi saada turvaan. Naisten motivoiminen, turvan hakemiseen on olennainen osa tätä pyrkimystä. Naisia syyllistävä ja vähättelevä keskustelu ei tätä pyrkimystä auta. Ketään ei voi auttaa vastoin tahtoaan. Naisten vastentatoisuuteen vaikuttaa varsin paljon yleinen ilmapiiri, kuinka väkivaltaan suhtaudutaan. Kuinka syyllistävä on ilmapiiri ja miten ihmisiä lannistetaan.
Feministien nurkkakuntaisuutta ei tässä ole, kyse on lähinnä ihmisten arvostamiseen liittyvästä asiasta.
Käytä omaa nimimerkkiäsi, älä naisen.