Joskus muistan kuulleeni sen "painavimman" eron luterilaisuuden ja ortodoksisuuden välillä. Liittyi jotenkin usko-oppiin, toinen uskoi Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, toinen että ne ovat jokseenkin sama asia.... vai miten se nyt menikään... Voisiko joku auttaa? MIkä se merkittävin ero uskontojemme välillä on?
se pieni ero...
jaana
181858
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tarkoitat ilmeisesti lännen kirkon 1000-luvulla uskontunnustuksen latinannokseen tekemää filioque-lisäystä, joka aiheutti ns suuren skisman eli kirkon jakaantumisen ortodoksiseen ja roomalaiskatoliseen kirkkoon vuonna 1054.
Ortodoksisen kirkon käyttämän alkuperäisen uskontunnustuksen mukaan Pyhä Henki lähtee Isästä, mutta länsimaiset ovat siihen lisänneet ja Pojasta, mitä latinankielen sana filioque tarkoittaa. (que sanan lopussa on ja-sana)
Tämä uskontunnustuksen virheellinen muoto on sittemmin periytynyt roomalaiskatoliselta kirkolta luterilaiselle, anglikaaniselle ym. kaikille niille länsimaisille kirkoille, jotka käyttävät Nikean uskontunnustusta.
Kuitenkin ilman ristiriitoja; uusitestamentti Jh.20:22 kirjoittaa Jeesuksesta että; "..ja tämän sanottuaan Hän (Poika) puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille "ottakaa Pyhä Henki".
Siis Raamatun sanan mukaan Jeesuksesta (Pojasta).
Huomaa kuitenkin, että on eroa sillä, "lähteekö" Henki vai "lähetetäänkö" se. Ortodoksisen opin mukaan Pyhä Henki "lähtee" vain Isästä, mutta Poika voi kuitenkin "lähettää" sen, eli toimia tavallaan välittäjänä, kuten mm. lainaamassasi Joh. 20:22. Käsittääkseni ortodoksinen kirkko voisikin periaatteessa hyväksyä sellaisen uskontunnustuksen muotoilun, jossa sanottaisiin "lähtee Isästä Pojan kautta".
..näinkin ajatella..
Hengen lähettämisestä apostolien päälle, ei Hengen iankaikkisuudessa tapahtuneesta lähtemisestä Isästä, mihin uskontunnustus viittaa. Ei kai Henki helluntaina syntynyt?
Nikean tunnustus puhuu Hengen iankaikkisuudessa lähtemisestä Isästä. Samoin kuin Jumalan Poika on Isästä iankaikkisuudessa syntynyt, niin Pyhä Henki lähtee iankaikkisuudessa Isästä. Kysymys ei siis ole Pyhän Hengen lähettämisestä maan päälle.
Filioque on vanha väärinkäsitys. Uskon, että oppiriidat selviävät, kun teologista keskustelua käydään tarpeeksi pitkään.
Vaikka filioque-kiista usein esitetäänkin
idän ja lännen kirkkojen eron muodollisena,
formaalisena syynä, epäilen että edes historiallisen
tutkimuksen keinoin kyettäisiin palauttamaan kaikkia
niitä syitä, jotka johtivat molempien kirkkojen eroon
(esim. poliittiset, kulttuuriset, hermeneuttiset etc. syyt).
Toisin sanoen filioque-kiista on enemmänkin
riidan muodollinen seuraus kuin ehkä sen varsinainen syy.
Muodollisesti filioque-kiista taisi ennemminkin oikeuttaa "eron"
kuin olla eron varsinainen tai ainoa kiistakapula.
Tätä kirkon jakautumista voitaisiin verrata vaikka maalliseen avioeroon.
Analogisesti avioerossa osapuolet voivat todeta ulkopuolisille,
että "kasvoimme erilleen" tai "Matti/Maija löysi uuden rakkaan".
- Kuitenkin taitaa jäädä salaisuudeksi, mitkä tekijät johtivat todellisuudessa avioeroon.
toiset sitä mieltä, että Pyhä Henki 'lähtee Isästä'
http://www.ort.fi/sivut_kehykset/tietoa_ortodoksisuudesta/kehys_ortodoksisuus.htm (uskontunnustus)
ja toisten mielestä 'lähtee Isästä ja Pojasta'
www.evl.fi/tunnustuskirjat/ekumeeni.html#NT
(Nikean uskontunnustus).
1500-luvulla Lutherin mielestä katolisessa kirkossa oli kaikenlaista pielessä, mutta Pyhän Hengen alkuperä ei kuulunut ongelmakohtiin.
Kuitenkin uskontunnustuksemme ovat siltä kohden erilaiset. Luterilaisessa kirkossa on käytössä myös apostolinen uskontunnustus, joka on lyhyempi ja Pyhä Henki-ongelma ohittuu.
www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/uskontunnustus.html
Onkos tämä näkymätön Henki sitten niin painava juttu? Tätäkö eroa tarkoitit?
Hämmästyttää kummastuttaa tätäkin pientä kulkijaa
hyvä vielä muistuttaa, ettei tämä yksi kohta uskontunnustuksessa ole ainoa ero ortodoksisen kirkon ja luterilaisuuden välillä. Samalla kun Luther ns. puhdisti room.katolisen kirkon uskon, hän tuli myös hylänneeksi koko kristillisen perinteen ja korvasi sen omilla mielipiteillään. Luterilaisuus on siten kuin typistetty ja vajavaiseksi karsittu muunnos kristillisyydestä.
"1500-luvulla Lutherin mielestä katolisessa kirkossa oli kaikenlaista pielessä, mutta Pyhän Hengen alkuperä ei kuulunut ongelmakohtiin."
Tämähän paljastaa oivallisesti Lutherin ns. sivistyksen syvällisyyden. Hänellä ei ilmeisesti ollut aavistustakaan, että roomalaiskatoliset olivat runnelleet alkuperäisen uskontunnustuksen filioque-lisäyksellä.
"Onkos tämä näkymätön Henki sitten niin painava juttu? Tätäkö eroa tarkoitit?"
Tämä "näkymätön Henki" sattuu olemaan yksi kolmiyhteisen Jumalan persoonista. Jos Pyhä Henki ei ole "painava juttu", mikä sitten on?
Eikös "henki" aineettomana asiana ole aika kevyt juttu? ;)
Olen tietenkin samaa mieltä, että teol. tri. M. Luther olisi voinut kiinnittää huomiota tuohonkin kohtaan. Käsittääkseni uskonpuhdistus lähti liikkeelle käytännön tarpeesta: Luther näki katolisen kirkon epäkohdat - aneet ja maksulliset sielunmessut yms. - ja alkoi näitä epäkohtia korjata. Filioque-kysymyksen kaltaiset teoreettisen teologian kysymykset olivat kaukana ainakin uskonpuhdistuksen alussa. Lähinnä teologian perusteissa viitataan synodeihin ja yhteiseen perustaan katolilaisten kanssa eli siinä erimielisyyttä ei ole.
Sanopas sinä kun tiedät, että mitä teologista merkitystä filioque-lisäyksellä on? Mitä harhaoppeja siitä on seurannut ja miten se vaikuttaa pelastukseen?
Luepas Augustanaa. Kristillinen perinne ja kirkkoisät ovat sen perusta.
Siitä on seurannut harhaoppi nimeltä roomalaiskatolisuus kaikkine seurausvaikutuksineen, joihin luterilaisuuskin lukeutuu.
Tietysti ekumeenisten kirkolliskokousten päätösten vääristely oman halun mukaisiksi johtaa hengellisiin katastrofeihin. Senhän olemme nähneet.
Kysymyshän on siitä, että tällaisella mielivaltaisella muutoksella siihen uskovien käsitys Jumalasta muuttuu jumalallisesta ilmoituksesta poikkeavaksi.
Missä muuten teol. tri M. Lutherin väitöskirjan tieteelliseen substanssiin olisi mahdollista tutustua?
Vaikka filoque onkin helposti yksilöitävissä oleva teologinen ero tunnustuksien välillä, ei se minusta suinkaan ole tärkein. Minusta tärkeämpää on uskollisuus opetukselle elämästä yleensä. Luterilainen kirkko ei esim. katso tarvitsevansa esim. paastoa tai katumuksen sakramenttia mihinkään ja tuosta vain jättänyt ne pois. Opetus pappeudesta ja avioliitosta on aivan eri planeetalta jne.
Näin on. Ero on ajattelutavassa.
Olen täysin samaa mieltä. Perisyntioppi ja uskosta vanhurskauttaminen oppeina ovat johtaneet siihen, että käytännössä kilvoittelua ei tarvita. Kun pelastus tapahtuu yksin uskosta vain Kristuksen tähden ilman tekoja, ei tarvita pyhiä, ei paastoa tekona, ei pyhiinvaelluksia, ei luostareita. Kun tähän lisätään vielä sola fide -periaate, niin ei tarvitse traditiotakaan hehkutella. Näin siis käytännössä, ei välttämättä opin kannalta. Tästä on ikävä kyllä seurannut luterilaisuuden kuivahtaminen ja arkipäiväistyminen. Kun ei ole paastoa sen täydessä merkityksessä, niin ei kirkkovuosikaan elä. Kun vielä herätysliikkeetkin ovat menettäneet merkitystä, niin eläminen luterilaisena on vähän hämärä asia. Teillä ortodokseilla tätä "uskonto osana elämää" -kriisiä ei kai niin ole. Olenko oikeassa?
Olisiko tässä yksi ajattelutapaero?
No samaa uskontoa sentään ovat niin ortodoksit, luterilaiset kuin katolisetkin!
Uskon tulkinnoista ne erot sitten löytyvät - pienet ja painavammatkin!
Itse olen kyllä sitä mieltä, että se perimmäinen ero em. kirkkojen välillä löytyy käsityksestä Rooman piispan asemasta. Siinä suhteessa sekä ortodoksit että luterilaiset ovat samoilla linjoilla...
Luin järkyttyneenä edellä käydyn keskustelun, sillä mainitsemasi seikka hyppäsi ensimmäisenä minunkin silmiini! Samaa uskontoa todellakin ovat kaikki kristityt, muodot ovat erilaisia ja tulkinnat. Kukin löytäköön oman seurakuntansa ja tapansa uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan. Kaikissa edellämainituissa kirkoissa on varmasti omat hyvät puolensa.
Mutta tosiaan, samaa uskontoa ovat kaikki, kiisteltiin opillisista paremmuuksista kuinka kauan hyvänsä..!