Mietin monesti meitä,
missä epäonnistuttiin.
Sanoit; olemme erilaisia.
Olemmehan, mutta toisaalta
niin samanlaisia.
En enää halua sua,
mutta haluaisin sua vain kerran.
Nähdä olisiko se edes kannattanut.
missä epäonnistuttiin.
Sanoit; olemme erilaisia.
Olemmehan, mutta toisaalta
niin samanlaisia.
En enää halua sua,
mutta haluaisin sua vain kerran.
Nähdä olisiko se edes kannattanut.
Vastaukset 55
Vanhimmat
ei olisi kannattanut
Jos olisi kokeillut tietäisi että ei olisi kannattanut eikä enää pohtisi koko juttua ja voisi jatkaa eteenpäin.
Oletko varma, että hän ei ajattele samoin? Jos kysyisit suoraan, niin saattaisit saada vastauksen.
En mene esittämään hänelle tämmöisiä ehdotuksia. Ei hän varmasti uskoisi mun ehdotuksta edes, kun on saanut musta ihan väärän kuvan muutenkin.
Toiseksi, uskon että vanhan tunteet voisi nousta pintaan ja sit se syrän vasta kärsiikin. Halut on eri asia. Haluja häntä kohtaan on vieläkin järki käskee toimia toisin. Tällä hetkellä uskon järkeä.
No teillähän on sit oikee pattitilanne... Jos joskus juttelisitte asianne selviksi, niin ei tarviis kummankaan ihmetellä, että mikä tää juttu oikeen on. Olen itse tosi huono neuvoja, oma pää ihan sekas ja ollut jo monta vuotta! Kun yrittää elää ihmisiksi, niin siinä sitä on sitten tekemistä. Onhan se hyvä että edes jollakulla on järki tallella!
Jos hän on sen sulle velkaa, niin sitten... Mutta et tiedä koskaan jos et kysy!
Meillä on pattitilanne. Olisin halunnut jutella sen auki, mutta toisella ei riitä mielenkiintoa, joten siksi mietin...
Onneksi on järki vielä tallella vaikka välillä onkin heikoilla.
...totta. Jos olet se ihminen, joksi sinua nyt kuvittelen , niin on ainakin kolme hyvää syytä, miksi, me ei tehdä sitä:
1. Koska me olemme ystäviä, ja ystävät eivät tee niin (edes yhtä kertaa)
2. Me ei koskaan oltu rakastuneita, ja vain rakastuneiden pitää tehdä niin
3. Se ei vaan sovi, koskameillä on jo kumppanit sitä varten ja olisi ihan typerää edes kuvitella sellaista, kyllä sinä tiedät sen itsekkin
Muita lukuisia syitä löytyy vaikka kuinka paljon, ei niitä tarvitse edes miettiä sen kummemmin.
Yksi syy on olla uskollinen, onhan me flirttailtu mutta se on ollut vaan leikkiä! Olet varmasti samaa mieltä.
Ihan oikeesti, sä et ole koskaan halunnut minua, enkä minä sinua! Ja minulla on sinusta tasan oikea käsitys.
En usko että olen se henkilö joksi minua kuvittelet. Koskapa me emme ole ystäviä. Toiseksi olimme rakastuneita ja meillä ei molemmilla ole kumppaneita. Kolme kohtaa kaikki olivat ristiriidassa oman henkilöni kanssa.
Miksimiksimiksi voisi olla miljoonan eri ihmisen tarina... Sama tarina menee itselläni niin että suhde oli rakkautta, sitä itseään. Suhteesta ei ole enää jäljellä mitään, paitsi tunne, että kaikki jäi kesken. Ja rakkaus. Mutta sitä ei sanota ääneen.
Myös minulle jäi tunne, että kaikki jäi kesken. Mutta eteenpäin on jatkettava, välillä sitä kuitenkin palaa miettimään.
Rakkautta voi olla monenlaista, ei kaiken rakkauden tarkoitus ole jatkaa sukua! Oletko kuullut koskaan platonilaisesta rakkaudesta, ehkä välillänne on jotain sellaista... Ihminen on enemmän kuin pelkkä ruumis, ihminen on henki. Ja joskus asiat jäävät kesken, jos niin on tarkoitettu. Maailmassa on kuitenkin tärkeämpää, kuin pelkkä tunne, on velvollisuus, ja lupaus ja se työ, mitä kutsutaan rakkaudeksi. Ja sitten on omituisia kohtalon käänteitä joille ei näytä olevan mitään selitystä,kai se ihmistä opettaa ja jalostaa. Mutta kaikille parasta on se mikä on oikein, rakkaus ei ole koskaan itsekästä. Sen tiedän että kysyit tai et, vastaus on aina sama ei.
Sanasi olivat hyvin valikoitu. Tiedän, että emme koskaan tule palaamaan yhteen. Mutta joskus kuitenkin sitä haluaisi. Niin en ole aikonutkaan häneltä kysyä. Kai joskus haluan vaan kirjoittaa ajatukset päiväkirjalle. En tiedä mitä hän vastaisi, koska hänestä voisin hyvin kuvitella että yksi yö sopisi, mutta itselleni en sitä voi hyväksyä. En ole semmoinen.....
Maailmassa musta on juuri tärkeintä rakkaus. Sitten tulee vasta työ ja velvollisuus. Kaikilla on erilainen arvoasteikko.
Siinä mielessä olen kuitenkin samaa mieltä ettei suhteen tarkoitus ole millään muotoa suvun jatkaminen! Aluksi pitää olla toimiva suhde ennenkuin siihen mitään lapsia tuo mukaan.
Ei käy yksi yö, ei edes suudelma, koska ei ole himoa eikä haluja, Ihmisestä voi kuule vaan pitää ihan ilman että hauaisi vietellä. Flirtti on hauskaa, mutta usko pois, meistä ei koskaan voisi tulla paria! Ei ennen eikä nyt, eikä edes tulevaisuudessa, ei yhtään yötä eikä päivää, ei edes himokasta hetkeä!Koko ajatuskin on loukkaava, ja en halua siitä enää edes keskustella, ethän sinäkään.
Toiseksi en ole myöskään siltä ihmiseltä jolle tämän osoitin kysynyt mitään. Kuten jo aikaisemmin totesin, en tule kysymäänkään tätä häneltä. Toiseksi einä et luultavimminkaan ole ko henkilö, koska hänelle se ilmeisimmin sopisi. Siis minun ehdotus.
Tämän tarkoituksena ei ole etsiä oikeaa ihmistä ja ehdottaa täällä mitä haluan. Jos haluan mitä ilmoitan haluavani ja haluni kasvavat yli järkeäni niin otan ko henkilöön kyllä suoraa yhteyttä.
Joskus vaan haluan kirjoittaa ajatuksiani. Sillon paremmin ne tiedostaakin. Varmasti muillakin on joskus ollut samanlaisia ajatuksia ja ajatusten vaihto tässä minulla oli tarkoituksena. Onneksi järki vielä toimii, sillä tiedän että tälle toiselle ihmiselle ei tarvisi kuin vihjaista asiasta ja se olisi menoa se.
Ajatusta olen saanut monilta ja erityisesti tuo platoninen suhde pisti miettimään. Toden totta elämässä on monia ihmisiä joihin jää kaipuu. Jokin asia heissä pistää ikävöimään, vaikka tietääkin ettei suhde heidän kanssaan tulisi toimimaan. Omia ajatuksia asian tiimoilta otan vieläkin mielihyvin vastaan.
toiset jäävät ikuisesti mieleen :) välillä kaipaa ja tulee mieleen, että jos tapaisimme tänään ekaa kertaa ehkä lopputulos olisi aivan toinen kuin silloin vuosia sitten?
Elämän tilanne vaikuttaa monesti suhteen laatuun. Sepä se kun törmäisikin oikealla hetkellä juuri siihen ihmiseen joka sykähdyttää....
Entä jos ajattelisi niin että aika on oikea, itse tekee siitä vaan väärän? Jänistää viime hetkellä ja päättää mennä sieltä mistä aita on matalin, tai puuttuu koko aita!?!! Niin, kuka täällä taas vaan miettii päiväkirjalle, eikä kerro sille jolle pitäs??
Tuttu tunne, tuo jänistäminen...suhde voi kaatua myös toisen osapuolen omaan epävarmuuteen, elämän tasapainottomuus vie pohjan pois kestävältä suhteelta sillä toisesta ihmisestä ei saa etsiä itsensä täydentäjää jos ei tunne olevansa kokonainen..Sillä tavalla 'sain' oman rakkaani lähtemään, eihän sellaista kukaan kestä.
Erilaisuuskin on rikkaus, täytyisi vain osata muuttua itse, eikä vaatia täydellisyyttä toiselta... ja jos toinen ei olekaan sataprosenttisesti täydellinen, ei se tarkoita että suhde ei voisi toimia... kuinka lapsellinen sitä ihminen voikaan olla!? Täytyy osata mennä itseensä... Rakkaudessa on se hassu puoli, että sen voimakkuuden huomaa parhaiten silloin kun on jo liian myöhäistä...eikä se tottele käskyä: MENE POIS! ;)
Elämässä tulee välillä semmoisia aikakausia, että toisella ei ole aikaa hoitaa ihmissuhteita ja se suhde kaatuu omaan mahdottomuuteensa, ei siksi että toinen jänistäisi. Monesti esim. missien suhteet kaatuu missivuotena, kun niillä ei ole enää aikaa omalle kullalle.
Ei tosiaankaan mee pois, kokemusta on! Sinulle vaan onnea ja toivottavasti saat sen mitä halajat?!
Jos toiselle kertoo selkeästi, ettei halua enää seurustella, niin täytyy se toinen sen ymmärtää. Se on asia erikseen, jos toiselta ei löydy rohkeutta sanoa asiaa....
Täällä ei asiat selviä...
Ei ne asiat keskustelupalstoilla selviäkään. Eikä minulla ainakaan ole mitään selvitettävääkään. Mutta on vaan kiva kuulla muiden kokemuksia ja näkökantoja, mietä kun on moneen.
olen tässä seuraillut sun "juttuas".. seurustelitko pitkään tämän kyseisen kaverin kanssa? tuntuu että tiedän ketä olet... kertoisitko nimesi?
En aio sitä sinulle kertoa, sillä tällä kirjoituksellani ei ole takoitusta johtaa mihinkään. Tyhmänäkö minua pidät? Miksi sinulle nimeni kertoisin? Edelleen tarkoituksena oli kuulla muiden ihmisten kokemuksia asiasta. Oletpa utelias!
Jos olet mun oma ex-kultani... mulla on vieläkin sua kohtaan tunteita. Mitäs jos koitettaisiin vielä. Ei pelkästään yhtä yötä vaan kaksi :).
Ilmoitin jo aikaisemmin että ilmoitan ko. henkilölle henkilökohtaisesti, jos näin päätän. Mikäli olet se, jota tarkoitan voin kertoa ettei ole aikomukseni ottaa yhteyttä sinuun. Toisaalta sinun ehdotuksesi loukkaa, haluathan vain minua siihen takoitukseen.
'Miksi' sun tilanne kuulostaa hyvin paljon
samanlaiselta kuin mulla oli, vaikka siitä on jo
aikaa. Ei olla ystäviä, ja puhuminenkin jäi, koska
eron jälkeen sattui monta ikävää ja loukkaavaa
asiaa..jotka tekivät puhumisesta melko mahdotonta.
tämä nyt ei niinkään liity edelliseen 'pojan'
ehdotukseen. Mä ajattelin samoin kuin sinäkin,
että järkeä käyttämällä asiat menee niinkuin
pitääkin. Ja ajan mittaan menneet unohtuisivat.
Oletko ajatellut, että jos sua häiritsee
se ihminen/ihmissuhde, niin eikö teidän
kannattaisi yrittää puhua? Jos luulet, että
tämä henkilö suostuisi sun ehdotukseen, niin
kai hän suostuisi myös puhumaan asioista?
Ehkä jotkut tunteet vaan on sellasia, että ne
täytyy käydä läpi tietyn, oikean ihmisen kanssa.
Ja niin pitkään tunteet ja ajatukset ovat lukossa,
ennenkuin niin tehdään..
Mä olen alkanut ajatella niin, vaikka mulla
onkin samantyylinen pattitilanne. Järjellä voi
tehdä viisaita päätöksiä, mutta sydän taitaa
lopulta päättää, tekeekö ne päätökset onnellisiksi
tai tyytyväisiksi vaiko eivät..ja vaikka kaikkiin
asioihin eim tietysti itse voikaan vaikuttaa, niin
ainakin jotkut valinnat ovat omia..
Noniin, tulipas pitkää tekstiä ;) mutta
toivottavasti tässä oli jotain ajattelemisen aihetta!
Toden totta jutella kannattaisi ja selvittää pattitilanne. Mutta ei se toinen halua kuin on/off-suhteen. Eli aina kun ollaan yhdessä ollaan yhdessä ja sitten kun erotaan ei sitten edes keskustella. Toiseksi en usko että tämä minun ehdotukseni auttaisi tilannetta yhtään. "Kuvittelen yön sun vierelläsi..... miten voin näin hauraan tunteen paljastaa."
Niinkuin joku aikaisemmin totesi, elämäntilanne vaikuttaa todella paljon siihen kuinka suhde toimii. Omalta osaltani elämän tilanne olisi suotuisa, muttei hänen. Pitää vaan jatkaa eteenpäin. Ratkaisun avain löytyisi, jos edes joskus törmäisi johonkin toiseen mieheen, joka saa sydämen sykkimään samalla vauhdilla.
Joo...
Mulla on kokemusta juuri tuosta. Ei kandee, se mies pitää sit sua vaan panokoneena. Sei oo sit kivaa ku se vaan soittaa että miten ois pantasko taas? Ja tulee niin h***a olo. Onhas se hyvä panemaan ja tosi kauan kestää, mutta ku se on parempaa kun on tunteitakin....
Sinulla on tuosta kokemusta, joten voi olla noinkin. Toisaalta eri ihmisten kanssa on erilainen suhde. Tosin en itsekään nähnyt tuota ratkaisuna, vaan kamppailen halujani vastaan.
Mietin itse samaa. Suhde ja ihminen oli aivan mahtavia, mutta just elämäntilanne katkasi suhteen. Hän oli ihminen joka tedella ymmärsi mua. Tekis mieli joskus soittaa ja ehdottaa, mutta en ole vielä uskaltanut.
Niin heikkoina hetkinä sitä jo melkein tarttuu puhelimeen. Sitten onneksi vahvistuu. Toisaalta joskus miettii, että jos kerran kokeilis, mutta sitten voisi vajota alemmas ja alemmas suohon. Ei kai auta muuta kun taistella!
Voimia sinulle!
Mietin meitä ja ihmettelen,
miksi meille kävi niin?
Sovimme täydellisesti toisillemme,
ymmärsimme toisiamme.
Olimme pari.
Mitä tapahtui?
En vieläkään ymmärrä,
kertoisitko sen minulle?
Ehkä aika ei ollut sopiva,
Ehkä teidän oli tarkoittettukin viettää toistenne surassa vain hetken.
Mutta olisitko ollut ilman tuota hetkeä?
Ihanaa että saitte nauttia yhdessä hetken,
jollon opitte jotain toisistanne ja annoitte toisillenne matkaeväitä.
Pieni hetki, mutta arvokas hetki...
Oli varsin mielenkiintoisia mielipiteitä, kiitos kaikille omista näkökulmista. Kiva huomata, ettei ole ainoa, jolla on tämöisiä ajatuksia mielessä. Ehkä tämän keskustelun aikana ajatukseni lopulta osittain selkiintyivät näkemään, ettei se kannata. Loppujen lopuksi tilanne pahimmassa tapauksessa veisi minut noidankehään.
Jotkut ihmiset viipyvät elämässä pienen hetken, toiset koko loppuelämämme. Kaikista suhteista saa jotain ja oppii. Sen mitä oppii tajuaa vasta myöhemmin.
Elämä on polku
Joka joskus risteää
toisen polun kanssa
Jos kuljette samaa tahtia
voi olla
että seisahdut joskus
ja näet suoraan
sielusi silmillä
toisiin samanlaisiin
sielusilmiin
Kulje rauhassa
sillä elämän poluilla
on enemmän johdatusta
kuin arvaatkaan
lainaus:
"Kulje rauhassa
sillä elämän poluilla
on enemmän johdatusta
kuin arvaatkaan"
Tuon olen huomannut ja sehän tässä hämmästyttääkin :).
Kai sitä vaan pitäisi aina jaksaa luottaa siihen,
että jokaisen elämässä on voima, joka joko
erottaa tai yhdistää ihmiset...
Tietysti ei saa itse olla hölmö; ja hukata niitä
mahdollisuuksia joita annetaan??? Mutta niinkin
voi joskus käydä!
Kuka meistä näkee eteenpäin? En minä ainakaan vaikka joskus jotain saattaa arvata...
Ei saa päästää hyvää ihmistä karkuun. Sellaista, joka saa sut sykkimään ja täydennätte toisianne. Tiedän opin ensimmäisestä suhteestani, ettei saa hukata mahdollisuutta, joka on annettu. Se oli 100%:n hukkaus, mutta olinhan silloin nuori (18v).
Siitä oppineena olen seuraavassa suhteessa suhtautunut liiankin toisin. Jos suhde ei toimi, ei siitä auta muuta kuin poistua. No ehkä balanssi näistä kahdesta tuottaa parhaimman tuloksen.
Mutta kohtaloon jos haluaa uskoa, ehkä niin oli tarkoitettukin. Eteenpäin ei osaa nähdä varmasti kukaan. Huomaan monesti mieli muuttuu matkassa.
...ei saa olla sokea, ei...
Mutta ei myöskään liian sinisilmäinen; vaikka
ihmiset kuinka tuntuisivat täydentävän toisiaan,
niin mistä sen tietää, onko joku se oikea
todella?
Tai kyllä sen tietää, mutta elämä voi jo olla
kummallakin sillä mallilla, että tuottaisi liikaa
kärsimystä ajatella vaan itseään...
Toisaalta jokaisen kai täälläkin pitää olla vastuussa
vain omasta onnestaan...luovi siinä sitten;
silloin kai kohtalon pitää ottaa se rooli joka
sillä on?! Mutta mistä sen tietää, jos kohtalo
puuttuu peliin?
Pitkään olen täällä pyörinyt mutta siitä huoli-
matta olen aika sokea...
Taisin olla liian sinisilmäinen ihmisen kanssa, jolle alkuperäisen viestin olin suunnanut.
Olen tullut siihen tulokseen, ettei kukaan ole välttämättä juuri se oikea. On monta ihmistä joiden kanssa pystyisi loppuelämän elää. Aina se josta todella välittää ei näytä sopivan (ikävä kyllä) tai sitten kohtalo puuttuu julmasti. Jolle tämän kirjoitin hänestä todella välitin. Mutta kohtalo puutui peliin. Enkä tiedä olisinko hänen kanssaan edes sopinut yhteen. Jännä juttu.
Mutta kyllä sen tietää kuka tuntuu sopivalta. Monesti vaan just elämän tilanne ratkaisee paljon, tuleeko jutusta mitään.
Rakastuminen on omituista, sillä sitä ei voi mitenkään ohjailla, mutta onneksi ihmisellä on järki, joka sitten toimintaa (pitäisi!!!) ohjaa...
Mutta mikä ristiriita: pää sanoo:MIKÄ TYYPPI ja järki huutaa;HULLU
Ja pitäisi sitten siinä yrittää luovia!
Ja kai ihminen ei oikeastaan rakastu elämässään kuin kerran, eikä sitä tiedä etukäteen. Sitten kun
huomaa liian myöhään että OHO mitä pääsi käymään, niin on jo myöhäistä!:(
Mutta onneksi elämässä voi tehdä paljon muuta hyvää, ja rakkautta voi antaa toisille vaikka jossain syvällä sisimmässä olisikin ristiriitaa...
Se kuuluu elämään voittaa vaikeudet ja kärsiä
jos jotakin on annettu kärsittäväksi...
Rakastuminen kun iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Eihän siltä pysty puolustautumaan, kun se tapahtuu niin harvoin ettei ole valmistautnut taisteluun.
Ei kai elämän tarkoitus ole kärsimys?
...usko että kärsimys, vaan rakkaus :)
Ja rakkautta ei voi koskaan
kai olla liikaa?
Ennemminkin täällä kai podetaan rakkauden
puutetta kuin sitä, että sitä olisi liikaa...
Niin se oli hyvin sanottu, kuin salama
kirkkaalta taivaalta :) Hyvin kuvaavaa!:)
Mutta kesiä!:) sinulle miksi:)
Rakkauden puutetta minäkin täällä murehdin.
Odottaen uutta salaman iskua!
Kesiä!
...pitää kertoa totuus joskus...:)
Totuuden puhuinkin, vaan nyt lopetin haikailun....
Mitä mieltä tänne satuja olisi kirjoittaa?
Kiitos kaikille kanssani ajatuksia vaihtaneelle. En enää vastaile näihin viesteihin, koska tilanteeni asian tiimoilta on muuttunut =).
Mielenkiintoista oli saada kokemuksia vastaavasta tilanteesta. Ehkä ne osittain auttoivat näkemään asioita oikealla tavalla.
Hyvää kesää kaikille!
:)kesiä:)
:)"totuuksia", tuskin!!!???:))))