Eikö tätä viha sanaa käytetä aivan liikaa ja semmoisessa asiassa missä sitä ei ole. Jos ollaan erimieltä, se on vihaa, jos ei tykätä jostain asiasta se on vihaa. Ymmärretäänkö enää ollenkaan, mitä se oikein tarkoittaa kun vihataan jotain?
"Viha on voimakas pahansuopuus, suuttumus, raivo, vastenmielisyys tai muu senkaltainen tunne jotain asiaa tai henkilöä kohtaan.[1] Ihminen tuntee vihaa, kun hänen rauhaansa, vapauttaan tai itsetunnolle tärkeitä arvoja loukataan tai uhataan. Viha ja suuttumus ovat kuitenkin eri asioita, koska suuttuessaan ihminen ei välttämättä tunne vihaa. Aggressiivinen käytöskään ei aina ole vihaa, mutta aggressiiviset tunteet voivat kehittyä vihaksi.[2]
Kristillisessä maailmankatsomuksessa vihamielisyys on perinteisesti nähty yhdeksi seitsemästä kuolemansynnistä."
"Viha on voimakas pahansuopuus, suuttumus, raivo, vastenmielisyys tai muu senkaltainen tunne jotain asiaa tai henkilöä kohtaan.[1] Ihminen tuntee vihaa, kun hänen rauhaansa, vapauttaan tai itsetunnolle tärkeitä arvoja loukataan tai uhataan. Viha ja suuttumus ovat kuitenkin eri asioita, koska suuttuessaan ihminen ei välttämättä tunne vihaa. Aggressiivinen käytöskään ei aina ole vihaa, mutta aggressiiviset tunteet voivat kehittyä vihaksi.[2]
Kristillisessä maailmankatsomuksessa vihamielisyys on perinteisesti nähty yhdeksi seitsemästä kuolemansynnistä."
Vastaukset 8
Vanhimmat
”Viha ja suuttumus ovat kuitenkin eri asioita, koska suuttuessaan ihminen ei välttämättä tunne vihaa. Aggressiivinen käytöskään ei aina ole vihaa, mutta aggressiiviset tunteet voivat kehittyä vihaksi.”
Näinhän se on. Viha on kamala tunne, sillä se syö ihmistä sisältäpäin. Se vie kaiken elämänilon ja katkeroittaa ihmisen läpikotaisin.
’
Ehkä tätä ilmaisua käytetään siksi, että nykyään on muotia suurennella asioita, jotta ne saisi kuulostamaan paremmilta?
Minusta kantaaottava ateismi on aivan selkeästi viha-aatetta. Mitä olen uskontoaiheisia nettikeskusteluja seurannut, niin eritoten siinä ajattelu pohjautuu ja/tai johtaa keskustellessa ja väitellessä aina väkisinkin toisinajattelijoiden / toisinuskovien dismissaamiseen, halveksintaan ja viimein solvaamiseen.
Uskovat ovat kantaaottavien ateistien mielestä aina joko yksinkertaisesti vain tyhmiä uskoessaan todistamattomiin ilmiöihin tai kokemuksiaan yliluonnollisesta kertoessaan joko typeryksiä, jotka eivät osaa erottaa todellisuutta kuvitelmista. Tai sitten yksinkertaisesti vain valehtelijoita - tai harhaisia ja häiriintyneitä, jopa mielenvikaisia.
Sanon tässä "kantaaottavien ateistien", koska normiateistejahan uskonnot ja niistä keskustelu eivät oikestaan juurikaan kiinnosta. Joten ateismia sinänsä, yleiskäsitteenä, en luonnolisestikaan pidä viha-aatteena.
Ateismi on neutraali, eli ei vain tunnusteta olevan mitään jumalia olemassa.
Eikä taustalla ole mitään vihaa, ehkä ärtymystä siitä, miten jotkut uskovat aggressiivisesti tuovat näkemyksiään esille.
Ei pidä liioitella eikä suurennella asioita.
Ylpeys, ahneus, viha ja kateus, ne meitä hallitsee. Ovat edelleen niitä, jotka estää meitä olemasta vapaita, onnellisia ja itsenäisiä.
Nykyisin viha sotketaan fobiaan vaikka fobia on ennemminkin pelkoa kuin vihaa.
Vihasta ja fobiasta syyttämistä käytetään asiattomana aseena asioista hyvin perustein eri mieltä olevia vastaan, vaikka mistään sellaisesta ei olisi kyse, vaan juurikin perustelluista eri näkemyksistä.
Fobioista syyttämiset ilman todisteita, asianomaiselle tehtyä diagnoosia fobiasta ovat vain asiatonta sairausleimojen lyömistä, jolla halutaan mustamaalata toista asian vierestä argumentointivirheisiin turvautuen.
Niin minäkin olen näihin aikoihin asti luullut, että vain Pohjois-Korean kaltaisissa maissa edellytetään samanmielisyyttä.