VOIKUKAN SIEMENTEN LEVIÄMINEN LUULTUA MONIMUTKAISEMPAA

Uusi tutkimus on paljastanut mekanismin, joka ohjaa voikukan siementen höyhenmäisten ”laskuvarjojen” (lenninhaiventen eli pappusten) avautumista ja sulkeutumista. Aiemmin luultiin, että se tapahtui pappusten karvojen taipuessa.
Mekanismi on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Jokaisen pappuksen tyvellä on mutkikas kolmiulotteinen rakenne (apikaalilaatta). Se toimii kuin aktuaattori (toimilaite) eli muuttaa signaaleja liikkeeksi; se turpoaa tai supistuu mutkikkaalla tavalla ilmankosteudesta riippuen. Kuiva ilma edistää näiden tuulen mukana kulkeutuvien siementen lentoa, joten kosteissa olosuhteissa laskuvarjot sulkeutuvat eikä siemeniä irtoa.
Tutkijat käyttivät tietokonemallinnusta määrittääkseen tähän mekanismiin vaikuttavat tekijät. Sillä voisi olla merkitystä robottien suunnittelun ja uusien ”säädettävien” materiaalien kehittämisen kannalta.
Kaikki tämä älykäs tutkimus kuitenkin kalpenee voikukan biologisen jumalallisen suunnittelun rinnalla. Se on täytynyt ohjelmoida geneettisesti ja rakentaa monimutkaisella biologisella koneistolla.