Uudesti syntyminen

Erittäin mielenkiintoista tekstiä. Monissa esim. SLEY:n kokouksissa on miehet jotka kertovat uskoontulostaan. Minä edustan toista sukupuolta ja ajattelen joskus että olisi mahtavaa kertoa omasta kokemuksesta. Usein mainitaan puheissa vanha Aatami mutta ei ikinä vanhaa Eevaa. Voisikohan se naisten kohdalla olla vanha Eeva joka joskus pyrkii tulemaan esiin?
Joskus on hankalaa elää uskovana kun joka päivä on elettävä maallista elämää, työt, koulut yms. Vaikka uskoon tulo kokemus on suurinta mitä minulle on tapahtunut, meinaa se väkisinkin jäädä taka alalle pakollisessa maallisessa menossa. Mutta onneksi on kirkot jotka vieläkin kertovat kaikelle kansalle Jumalasta, Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä. Se kaikki on niin suurta että minäkin alan vasta nyt 20:n vuoden jälkeen hieman tajuta kolmiyhteydestä.

Ruotsinsuomalainen kirjoitti:

Erittäin mielenkiintoista tekstiä. Monissa esim. SLEY:n kokouksissa on miehet jotka kertovat uskoontulostaan. Minä edustan toista sukupuolta ja ajattelen joskus että olisi mahtavaa kertoa omasta kokemuksesta. Usein mainitaan puheissa vanha Aatami mutta ei ikinä vanhaa Eevaa. Voisikohan se naisten kohdalla olla vanha Eeva joka joskus pyrkii tulemaan esiin?
Joskus on hankalaa elää uskovana kun joka päivä on elettävä maallista elämää, työt, koulut yms. Vaikka uskoon tulo kokemus on suurinta mitä minulle on tapahtunut, meinaa se väkisinkin jäädä taka alalle pakollisessa maallisessa menossa. Mutta onneksi on kirkot jotka vieläkin kertovat kaikelle kansalle Jumalasta, Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä. Se kaikki on niin suurta että minäkin alan vasta nyt 20:n vuoden jälkeen hieman tajuta kolmiyhteydestä.

Hienoa kuulla, että olet saanut Jumalalta uskon
lahjan, ja sen myötä elämä on avautunut uusin
silmin. Niin vain Herramme toimii tänäkin
päivänä, ja tekee meistä, itsessämme 'kuolleista
pökkelöistä', hänen eläviä lapsiaan! Siinä sitä
riittää ihmettelemistä - Hänen rakkaudestaan.
Se sama ihme jatkuu uskovan elämässä joka päivä.
Kyllä se on nöyrästi tunnustettava, että en olisi
päivääkään uskossa, ellei Pyhä Henki minusta
jatkuvasti pidä kiinni. Kiitos hänelle siitä!

Itse olen saanut olla pitempään, noin 15 vuotta
tällä tiellä, mutta niin se vaan lämmin tunne
ja rauha on sydämessä aina vaan, kun saa uskoa
olevansa Kaikkivaltiaalle Jumalalle rakas,
Jeesuksen verellä sovitettu ja Pyhän Hengen
puolustama. Sitä on sellainen kallio jalkojen
alla, jolla on turvallista elää.

Mene vaan ihmeessä kertomaan kokemuksistasi
jossain kokouksessa - varmasti otetaan lämpimästi
vastaan, kun joku nainenkin uskaltautuu
todistamaan Herran ihmeellisistä teoista.
Kertomukset uskoontulosta antavat ajateltavaa
toisaalta niille, jotka ovat vielä ulkopuolella,
ja toisaalta rohkaisevat niitä, jotka ovat jo
uskossa.

Sanopa muuta: niin vain elämässä on niin
paljon kaikenlaista maallista pakollista työtä
ja touhua, että on vaara, että usko jää jalkoihin.
Sinällään nuo työt ja puuhat ovat ok, Jumalan
lahjaa ja tehtäviä meille, mutta kuitenkin...
Itselläni kolahtaa aina omaantuntoon Jeesuksen
kylväjävertaus (Luukas 8:5-15):

"Mies lähti kylvämään siementä. Kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien laitaan. Siinä jyvät tallautuivat, ja taivaan linnut söivät ne.
Osa putosi kalliolle ja lähti kasvuun, mutta oraat kuivettuivat, koska eivät saaneet maasta kosteutta. Osa putosi keskelle ohdakkeita, ja kun oras kasvoi, kasvoivat ohdakkeetkin ja tukahduttivat sen. Mutta osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja tuotti satakertaisen sadon."
...
"Vertaus tarkoittaa tätä: Siemen on Jumalan sana.
Tien laitaan pudonnut siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joiden sydämestä Paholainen heti tulee ottamaan sen pois, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi. Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan mutta uskovat vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he koetukseen joutuessaan luopuvat. Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota kypsää satoa. Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa."

Lähinnä kolahtaa siis toi "tukahtuvat elämän
huoliin, rikkauteen ja nautintoihin"...
Kumpa kaikki huolet saisivat minut kääntymään
Jumalan puoleen ja toisaalta kiittäisin häntä
kaikista hyvistä lahjoista, joita hän antaa.
Silloin ne eivät tukahduta uskoa, vaan
toimivat sen hyväksi.

Tulipa tuosta todistamisesta vielä mieleen,
että kyllä tämän netinkin kautta voi kertoa
uskoontulostaan, mm. seuraaville sivuille
kerätään näitä kertomuksia:
http://kotisatama.net/fi/usko/todistajat/
http://uskis.kellari.org/todistus/

Siunausta!

Mikäli ymmärsin oikein tarkoitat että kokemuksilla ennen uudesti syntymistä tai jälkeen, ei ole merkitystä.OK.

Uudesti syntymistä edelleen ajattelen, tapahtuuko se jo kasteessa ja sen jälkeen on uskoontulo, kääntyminen, myöhäisemmässä vaiheessa, ns uskoontulo.

Ruotsinsuomalainen kirjoitti:

Mikäli ymmärsin oikein tarkoitat että kokemuksilla ennen uudesti syntymistä tai jälkeen, ei ole merkitystä.OK.

Uudesti syntymistä edelleen ajattelen, tapahtuuko se jo kasteessa ja sen jälkeen on uskoontulo, kääntyminen, myöhäisemmässä vaiheessa, ns uskoontulo.

Uudestisyntymisen, kasteen ja uskoontulon
ajoituksesta, ja myös kaikkien näiden sanojen
merkityksistä, on eri poppoilla erilaisia
käsityksiä, enemmän tai vähemmän raamatullisia.

Näitä sanoja kun miettii, järki pyrkii
voimakkaasti neuvomaan yhteen suuntaan -
yleensä siihen suuntaan, että: ihminen toimii,
tahtoo, ratkaisee, kastautuu, pyytää,
antautuu...ja tietyssä järjestyksessä suorittaa
näitä - ehkä Jumalan avustaessa jne.
Raamattu ohjaa sitten yleensä siihen
järjenvastaiseen, ihmeelliseen suuntaan,
jossa kaikki kunnia kaikesta hengellisestä
elämästämme tulee yksin Jumalalle. Hän toimii
pelastavasti kuullussa tai luetussa Raamatun
sanassa, vedessä, viinissä ja leivässä. Näiden
halpojen välineiden kautta hän tekee sen ihmeen,
että tekee "kuolleista eläviä, kuuroista kuulevia
ja sokeista näkeviä".

Näissä kannattaa pitää siis silmät tarkkana,
ja katsoa mitä Raamattu mistäkin näistä
tapahtumasta sanoo, uskoa se yksinkertaisesti,
ja nostaa hattua niille Sanan ihmeellisyyksille,
mitä vastaan tulee.

Raamattu kytkee kaikki nämä: uudestisyntyminen,
kaste, usko ja Pyhän Hengen saaminen yhdeksi
kokonaisuudeksi, jonka kautta Jumala pelastaa.

Mutta se kertoo myös, että uskon voi menettää,
jos se ei saa ravintoa, eli jos ei kuule Sanaa,
jonka kautta Jumala voi ravita ja ylläpitää uskoa.
Niin sitä voi ajautua kauaskin pois, sinnekin,
mihin Luojamme ääni ei enää kuulu.

Sana kertoo tuhlaajapojan isästä, joka odottaa
lastaan kotiin. Kun poika viimein palasi,
kertomuksen isä riemuiten toteaa: "Minun
poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän
oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt."
Kun kastetun usko nääntyy ravinnonpuutteeseen,
tai kulkee muuten kauas Jumalasta, mutta sitten
kääntyy takaisin Isänsä luo, siinä hengellisesti
kuollut virkoaa eloon.

Melkoiset bileet järjestettiin kertomuksen
palanneelle tuhlaajalle. Hänen elämänsä meni
kerralla remonttiin. Mutta isänsä lapsi hän oli
siellä vieraallakin maalla, mutta ei halunnut
olla isänsä kanssa missään tekemisissä.
Lapsen asemassa hän sai kuitenkin tulla
takaisin. Näin myös kasteessa Jumalan lapseksi
otetulle, mutta muita teitä kulkeneelle, on ovi
auki, ja odotetaan. Taivaallinen Isämme kyllä
kutsuu ja odottaa, etsii, puhuttelee, kaipaa,
eikä päästä helpolla ketään omakseen ottamaansa
hukkaan. Hän nostaa, kantaa, pelastaa.

Mutta hei, vaikka uudestisyntyminen ei riipu
kokemuksen syvyydestä (vaan Jeesuksen rististä
ja siitä, miten Jumala nostaa kuolleen eläväksi)
voihan ne kokemukset silti olla tosi mahtavia.
Sehän on aivan ihanaa, jos Jumala antaa voiman
vapautua joistain synneistä, joissa eli ennen.
Antaa oikein täyskäännöksen. Tai jos Pyhä Henki
"täyttää riemulla"- kuten Hän joskus tekee.
Tai antaa muita moninaisia armolahjoja. Kyllähän
Hänen pelastavan armonsa ja rakkautensa kokeminen
voi saada aikaan sellaiset kokemukset että oksat
pois...

Kokemuksien vertailu ei vie mihinkään - tai
voi se viedä kateuteen, ylpeyteen tai
alemmuuden tunteeseen. :(

Mutta Jumalan lahjojen ihmettely rakentaa :)

Vinkkaaja kirjoitti:

Uudestisyntymisen, kasteen ja uskoontulon
ajoituksesta, ja myös kaikkien näiden sanojen
merkityksistä, on eri poppoilla erilaisia
käsityksiä, enemmän tai vähemmän raamatullisia.

Näitä sanoja kun miettii, järki pyrkii
voimakkaasti neuvomaan yhteen suuntaan -
yleensä siihen suuntaan, että: ihminen toimii,
tahtoo, ratkaisee, kastautuu, pyytää,
antautuu...ja tietyssä järjestyksessä suorittaa
näitä - ehkä Jumalan avustaessa jne.
Raamattu ohjaa sitten yleensä siihen
järjenvastaiseen, ihmeelliseen suuntaan,
jossa kaikki kunnia kaikesta hengellisestä
elämästämme tulee yksin Jumalalle. Hän toimii
pelastavasti kuullussa tai luetussa Raamatun
sanassa, vedessä, viinissä ja leivässä. Näiden
halpojen välineiden kautta hän tekee sen ihmeen,
että tekee "kuolleista eläviä, kuuroista kuulevia
ja sokeista näkeviä".

Näissä kannattaa pitää siis silmät tarkkana,
ja katsoa mitä Raamattu mistäkin näistä
tapahtumasta sanoo, uskoa se yksinkertaisesti,
ja nostaa hattua niille Sanan ihmeellisyyksille,
mitä vastaan tulee.

Raamattu kytkee kaikki nämä: uudestisyntyminen,
kaste, usko ja Pyhän Hengen saaminen yhdeksi
kokonaisuudeksi, jonka kautta Jumala pelastaa.

Mutta se kertoo myös, että uskon voi menettää,
jos se ei saa ravintoa, eli jos ei kuule Sanaa,
jonka kautta Jumala voi ravita ja ylläpitää uskoa.
Niin sitä voi ajautua kauaskin pois, sinnekin,
mihin Luojamme ääni ei enää kuulu.

Sana kertoo tuhlaajapojan isästä, joka odottaa
lastaan kotiin. Kun poika viimein palasi,
kertomuksen isä riemuiten toteaa: "Minun
poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän
oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt."
Kun kastetun usko nääntyy ravinnonpuutteeseen,
tai kulkee muuten kauas Jumalasta, mutta sitten
kääntyy takaisin Isänsä luo, siinä hengellisesti
kuollut virkoaa eloon.

Melkoiset bileet järjestettiin kertomuksen
palanneelle tuhlaajalle. Hänen elämänsä meni
kerralla remonttiin. Mutta isänsä lapsi hän oli
siellä vieraallakin maalla, mutta ei halunnut
olla isänsä kanssa missään tekemisissä.
Lapsen asemassa hän sai kuitenkin tulla
takaisin. Näin myös kasteessa Jumalan lapseksi
otetulle, mutta muita teitä kulkeneelle, on ovi
auki, ja odotetaan. Taivaallinen Isämme kyllä
kutsuu ja odottaa, etsii, puhuttelee, kaipaa,
eikä päästä helpolla ketään omakseen ottamaansa
hukkaan. Hän nostaa, kantaa, pelastaa.

Mutta hei, vaikka uudestisyntyminen ei riipu
kokemuksen syvyydestä (vaan Jeesuksen rististä
ja siitä, miten Jumala nostaa kuolleen eläväksi)
voihan ne kokemukset silti olla tosi mahtavia.
Sehän on aivan ihanaa, jos Jumala antaa voiman
vapautua joistain synneistä, joissa eli ennen.
Antaa oikein täyskäännöksen. Tai jos Pyhä Henki
"täyttää riemulla"- kuten Hän joskus tekee.
Tai antaa muita moninaisia armolahjoja. Kyllähän
Hänen pelastavan armonsa ja rakkautensa kokeminen
voi saada aikaan sellaiset kokemukset että oksat
pois...

Kokemuksien vertailu ei vie mihinkään - tai
voi se viedä kateuteen, ylpeyteen tai
alemmuuden tunteeseen. :(

Mutta Jumalan lahjojen ihmettely rakentaa :)

On todella kiinnostavaa lukea tekstiäsi, Vinkkaaja. Minulla ei oikeastaan ole siihen muuta sanomista. Kiitos kirjoituksistasi ja viitteistäsi. Kaikki on niin suurta ja Pyhää kun alkaa ajatella.