Kertokaapa rehellinen mielipiteenne.
Itse olen 3-kymppinen akateeminen mies. Teen suuremman osan kotitöistä (omasta tahdostani, koska pidän ruoanlaitosta) ja kannatan vilpittömästi tasa-arvoa. Tunnen myös akateemisia feministejä, jotka ovat osoittautuneet täyspäisiksi ihmisiksi, mutta en voisi kuvitella asuvani feministin kanssa. Ylipäätään minkään ismin kanssa asuminen ei houkuttele, feminismin kaikkein vähiten.
Itse olen 3-kymppinen akateeminen mies. Teen suuremman osan kotitöistä (omasta tahdostani, koska pidän ruoanlaitosta) ja kannatan vilpittömästi tasa-arvoa. Tunnen myös akateemisia feministejä, jotka ovat osoittautuneet täyspäisiksi ihmisiksi, mutta en voisi kuvitella asuvani feministin kanssa. Ylipäätään minkään ismin kanssa asuminen ei houkuttele, feminismin kaikkein vähiten.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Riippuu ihan siitä, millainen ihminen on kyseessä, eiväthän kaikki saman aatteen kannattajat todellakaan ole samanlaisia. :)
Oikeastaan asun tälläkin hetkellä, sillä kyllä tytärtäni voi sanoa feministiksi. Perheen miehiä feminismimyönteisiksi. Ja meillä on oikein mukavaa olla yhdessä. :)
"Riippuu ihan siitä, millainen ihminen on kyseessä"
Mielestäni feministi ei voi kannattaa tasa-arvoa, koska tasa-arvoon kuuluu arvojen, asenteiden ja mielipiteiden suhteellisuuden myöntäminen, mikä ismin näkökulmasta on mahdotonta. Feminismi ei tavoittele yleistä hyvää vaan ajaa ainoastaan yhtä suppeaa näkemystä siitä, mikä on valtaa ja vallan oikeudenmukaista jakamista. Itselleni taas on tärkeää pyrkiä ymmärtämään erilaisia arvoja ja lähtökohtia, vaikka se vaikeaa onkin ja vaikka en siihen aina pysty.
"Mielestäni feministi ei voi kannattaa tasa-arvoa, koska tasa-arvoon kuuluu arvojen, asenteiden ja mielipiteiden suhteellisuuden myöntäminen, mikä ismin näkökulmasta on mahdotonta."
En halua vaikuttaa kursailijalta, mutta vaikutat itse relativistilta, eli tietyn ismin kannattaja olet sinäkin. :)
"En halua vaikuttaa kursailijalta, mutta vaikutat itse relativistilta, eli tietyn ismin kannattaja olet sinäkin. :)"
Ehkä tuo mainitsemasi ismi lähimpänä itseäni on, mutta toisaalta en kiellä absoluuttisen arvotodellisuuden mahdollisuutta, joten en pidä itseäni relativistinakaan, arvoagnostikkona ehkä - ismi sekin, mutta sitoutuneisuuden aste on heikko... ;)
Joka tapauksessani mielestäni tasa-arvon toteutumisen kannalta olennaista on ymmärtää, että asioita ei voi tietää toisten puolesta. Tämä on mielestäni tieteellisestikin perusteltavissa. Parisuhteessani olen joskus tehnyt sen virheen, että olen kuvitellut tietäväni, miltä toisesta tuntuu sen sijaan, että olisin kuunnellut, miltä toisesta tuntuu.
Olisi mukava kuulla feministien mielipiteitä siitä, kenen etua he mielestään ajavat. Eivät ainakaan naisten etua, koska monet länsimaisetkin naiset sanoutuvat irti feminismistä. Monissa muissa kulttuureissa feminismi saattaa olla suoranainen kauhistus.
Olisiko syytä myöntää, että feminismi on yhden RYHMÄN politiikkaa?
Olet oikeassa, ei osunut. :) Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että pitäisi aina olla valmis kuuntelemaan, miltä toisesta tuntuu ja mitä hän haluaa. Esitit mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin toivottavasti tulee palstalle kirjoittavilta feministeiltä paljon keskustelua herättäviä vastauksia. :)
jotka eivät puolla feminismiä, eivät ole tällä palstalla minkään arvoisia - vastakkaisten mielipiteiden olemassaoloa ei voi pitää hyväksyttävänä - koska feminismi on nimenomaan ismi perusteista.
Sananvapaushan se täälläkin pätee, ei ole ketään yritetty ajaa asiallisten kysymysten ja vastausten takia pois. Kyseessä on ismi, mutta kyllä ismeistä voi käydä keskustelua, sitä vartenhan tällaisia keskustelupalstoja on olemassa. :)
"Olisi mukava kuulla feministien mielipiteitä siitä, kenen etua he mielestään ajavat. Eivät ainakaan naisten etua, koska monet länsimaisetkin naiset sanoutuvat irti feminismistä. Monissa muissa kulttuureissa feminismi saattaa olla suoranainen kauhistus. "
- Tästähän täällä onkin keskusteltu melko paljon. Monet ovat kyseenalaistaneet sen, voiko naisten aseman parantamista ajava aate todella olla tasa-arvoaate - tietenkin voi, ei naisten tasa-arvoistuminen ole miehiltä pois. Se, että naisetkin usein vastustavat feminismiä, ei tarkoita etteivätkö feministit silti ajaisi naisten etua. Onhan selvää, ettei kaikkien kuva yhteisestä hyvästä ole sama. Niin väitettäessä oltaisiin aika lähellä fasismia (eikä tässä keskustelussa kukaan ole niin väittänyt, en syytä ketään fasistiksi).
Eli kyllä feministit pyrkivät ajamaan naisten etua, vaikka toisin oletatkin. Miehenä ja feministinä näen että naisten aseman parantaminen parantaa optimitapauksessa myös miesten asemaa - tasa-arvolla tuskin on mitään maksimipottia joka pitää jakaa osallistujien kesken.
Nimenomaan feminismi ajaa VAIN naisten etua. Eikä se todellakaan ole miehiltä pois, ellei sitten päädytä johonkin totalitaariseen solana-yhteiskuntaan.. :)
Tasa-arvo sanana kuitenkin itselleni merkitsee kaikkien ihmisten samanarvoisuutta, samoja mahdollisuuksia rakentaa elämänsä mielekkääksi. Tähän ei pelkkä feminismi riitä, vaan muutkin ihmisryhmät on silloin otettava huomioon. Tämän vuoksi olen feministikriitikko.
Samoin feministiteoreetikoiden näkemykset maailmasta, miehestä ja naisesta ovat hyvin kaukana omastani, jossa näen kaikki ihmisinä, en ensisijaisesti miehinä ja naisina. Esim. eräs feministiteorian näkemys, että parisuhde miehen ja naisen välillä on jo sinällään naista alistava, ei sovi omaan ajattelumaailmaani. Parisuhde on naista/miestä alistava mikäli parisuhde se ei ole oikeasti tasa-arvoinen. Näin yhtenä esimerkkinä.
Tiedän feminismin saavutukset, mutta aate on niin laaja, se sisältää niin paljon näkemyksiä, toimintamalleja ja yleistävää syyllistämistä, joita en hyväksy; ja jotka näen vain taas eräänä naiseuden ja mieheyden mallintamisena, mistä en tykkää yhtään..
Jotkut mielipiteeni olivat nuorempana feministisempiä kuin nykyisin, vaikka feminismin vain miestä syyllistävää otetta kritisoin jo silloin feministisille kavereilleni. Aikuistuessa ja maailmaa enemmän nähneenä en enää kykene näkemään asioissa aina vain yhtä puolta - tekijöitä kun tapaa tosielämässä olemaan aina lukuisia..
Juu, niin kuin sanottua, feminismi ajaa naisten asiaa. Itse miehenä koen naisten asian ajamisen useimmissa yhteyksissä tasa-arvoa lisäävänä asiana, joka parantaa myös minun asemaani. Eli pohjimmiltaan olen itsekäs.
Se, että minä tai joku muu on feministi, ei tietenkään tarkoita etteikö ajaisi tasa-arvoa muissakin asioissa. En vaan feminismikeskusteluun viitsi sekoittaa (itsetehostusta välttääkseni) kritiikkiäni esim. rasismia tai asevelvollisuutta kohtaan. Monissa yhteyksissä se olisi inttämistä.
"Monet ovat kyseenalaistaneet sen, voiko naisten aseman parantamista ajava aate todella olla tasa-arvoaate - tietenkin voi, ei naisten tasa-arvoistuminen ole miehiltä pois."
Pointtini oli se, että naiset eivät koskaan tasa-arvoistu kokonaisuutena, koska käytännössä ei ole olemassa abstraktio naista vaan ainoastaan erilaisia naisia, jotka ajattelevat asioista ja tarpeistaan eri tavoin. Jos feminismi todellisuudessa ajaisi naisten asiaa, se edellyttäisi sitä, että kaikki naiset olisivat samanlaisia. Nyt kuitenkin jotkut länsimaisetkin naiset haluavat sanoutua feminismistä irti, koska kokevat sen kielteiseksi. Muihin kulttuureihin tämä pätee vielä voimakkaammin.
Eikö siis olisi syytä myöntää, että feminismi on poliittinen liike kuten vaikka taistolaisuus, eikä se suinkaan aja naisten asiaa vaan ainoastaan yhden naisryhmän asiaa. Se ei esimerkiksi edistä monien helluntailaisten naisten ajatusmaailmaa, koska heille feminismi on kirosana.
Siis poliittinen liike vai sukupuolen liike?
Mistä olet saanut pähäsi että feminismi liikkeenä voisi olla muuta kuin poliittinen? Entä miten perustelet sen, etteä voidakseen ajaa jonkun ryhmän asiaa täytyy tasapäistää ryhmä? Eihän tuossa ollut mitään logiikkaa. Sehän nyt on selvää, ettei feminismi ole naisten liike tarkoittaen kaikkia naisia. Sen sijaan feministi voi ajaa kaikkien naisten asiaa, kunhan ei kuvittele omien mielipiteittensä olevan muidenkin mielipiteitä.
Sillä että feminismi on liikkeenä poliittinen, en tarkoita etteikö voisi olla feministi puhtaasti henkilökohtaisessa elämässä. Tässä taisi kuitenkin olla liike kyseessä.
Kyllähän muidenkin ryhmien etuja ajetaan kollektiivisesti, vaikka "ei ole olemassa abstraktio saamelaista vaan ainoastaan erilaisia saamelaisia, jotka ajattelevat asioista ja tarpeistaan eri tavoin." Täytyy vain välttää toisten puolesta puhumisen esittämistä, ja puhua omasta näkökulmastaan vaikka puhuisi monien etujen puolesta.
"Sen sijaan feministi voi ajaa kaikkien naisten asiaa, kunhan ei kuvittele omien mielipiteittensä olevan muidenkin mielipiteitä."
Jos feminismin ja muun naisryhmän arvot menevät ristiin, niin miten feminismi voi ajaa näiden naisten asiaa?
Kun uskovaisuudessa feminismiin suhtaudutaan usein hyvin kielteisesti, niin miten feministit edistävät uskovaisten naisten asemaa? Hehän vain heikentävät sitä.
Otetaanpa lause:
"Kaikilla miehillä ja naisilla tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet"
ja lause:
"Nainen vaietkoon seurakunnassa"
Feministin lause mahdollistaa helluntailaisuuden, jälkimmäistä käytetään kristittyjä feministejä vastaan (kyllä, niitäkin on!).
Sanoin luullakseni jo, että niin pitkään kun tiedostaa oman näkökulmansa voi ajaa sitä, mikä on oman käsityksen mukaan laajemminkin hyödyllistä kuin oman itsen kannalta. Tähän perustuu mm. sellainen asia kuin yhteiskunta.
Feminismi voi ajaa niidenkin naisten oikeuksia, jotka eivät niitä halua. Likaiseksi touhu menee silloin kun feministit hyökkävät tämän vuoksi näiden naisten kimppuun, tai toisinpäin.
"Kun uskovaisuudessa feminismiin suhtaudutaan usein hyvin kielteisesti, niin miten feministit edistävät uskovaisten naisten asemaa? Hehän vain heikentävät sitä."
- Tätä en oikeasti ymmärtänyt, selitätkö miten heikentävät?
"Kun uskovaisuudessa feminismiin suhtaudutaan usein hyvin kielteisesti, niin miten feministit edistävät uskovaisten naisten asemaa? Hehän vain heikentävät sitä."
- Tätä en oikeasti ymmärtänyt, selitätkö miten heikentävät?"
Jokainen ihminen pyrkii kohti niitä päämääriä, jotka hyödyttävät häntä itseään. Uskovalle naiselle tämä päämäärä voi olla miehen alamaiseksi asettuminen. Kun feminismi pyrkii kumoamaan tällaisen asetelman, niin feminismi ikään kuin taistelee uskovan naisen omia tavoitteita vastaan.
Feminismi kuitenkin pääosin tappelee laajempia asioita vastaan/puolesta. Uskova nainen saa tasa-arvoisessakin yhteiskunnassa tehdä mitä huvittaa itselleen. Mutta kun hän pääsee eroon alistusfetissistään, on hyvä, jos häntä varten on yhteiskunta, joka arvostaa häntä naisena ja antaa mahdollisuuden.
Kuvaamasi uskonnollisuus ei vastaa kylläkään käsitystäni suurimmasta osasta esim. suomalaista kristillisyyttä, jossa nainen ei nykyän automaattisesti ole miehen alapuolella.
"Feminismi kuitenkin pääosin tappelee laajempia asioita vastaan/puolesta."
Tuskin on mikään marginaalitapaus, koska olen kuullut myös akateemisten naisten sanoutuvan irti feminismistä. Miksi ihmeessä oletat, että feminismi olisi jotain yleishyvää tai yleisinhimillistä, jonka kaikki kokevat oikeaksi tai hyväksi? Kun tällaisia arvoja ei yleensäkään ole, niin miksi feminismi tekisi poikkeuksen?
...asian tekee se, että feminismistä ei oikein tiedä mitä se on... sen alla kun on solanaksesta schymanin kautta dworkineita, joita ihan ns. maltillisetkin pitävät "mielenkiintoisina".
Ehkäpä feminismin kritiikissäkin järkevä lähestymistapa olisi yleensä olla korostamatta "feminismin hyvyyttä / huonoutta" ja keskittyä sitten puhumaan eri teemoista ja vaikkapa feminististen järjestöjen konkreettisista politiikoista.
Sitä tosin ihmettelen, kun feministi (joka ei oikein tiedä, mitä yhteisiä arvoja kaikilla feministeillä sitten olisi) pitää feminismikriittisyyttä pahana asiana... Se ei kuulosta oikein loogiselta sinänsä, koska itse feminismikään ei ole koherentti ajattelumalli.
...että feminismi ajaa (tai on ajanut) sinun etujasi naisena?
Onko siitä ollut sinulle koskaan suoranaista haittaa?
Olen hyvin pitkälti samaa mieltä nimimerkin ... kanssa. En ole feministi, mutta mielestäni on oikein ajaa yleistä asiaa, kun muistaa, että ei puhu muiden suulla. Et kannata ismejä, mutta miten yhteiskunta voi toimia ilman niitä? Miten mitään asiaa voidaan ajaa ja kehittää, kun aina kuitenkin löytyy joku, joka ei halua samaa kuin muut?
"Ehkäpä feminismin kritiikissäkin järkevä lähestymistapa olisi yleensä olla korostamatta "feminismin hyvyyttä / huonoutta""
Yritinkin ottaa kantaa lähinnä siihen, miksi feminismi yritetään luonnollistaa ja kategorisoida yleisesti hyväksi sen sijaan, että se nähtäisiin yhtenä poliittisena liikkeenä, jonka jotkut voivat valita samaan tapaan kuin demarit tai vihreät.
Feministit ajavat arvojaan aivan kuin kaikki haluaisivat niihin sitoutua tai aivan kuin ne olisivat muita arvoja parempia. Näinhän ei kuitenkaan ole, vaan tasa-arvoisessa yhteiskunnassa pitäisi antaa ääni myös erilaisille näkemyksille. Minulla on sellainen tunne, että feminismi ei ainoastaan pyri esittämään omaa ääntään, vaan sen lisäksi vaientamaan muut äänet. Näin ollen sitä ei ainakaan tasa-arvoisena liikkeenä voi pitää.
Heikoimpaan asemaan jäävät ne, jotka eivät saa ääntään kuuluville lainkaan.
"Miten mitään asiaa voidaan ajaa ja kehittää, kun aina kuitenkin löytyy joku, joka ei halua samaa kuin muut?"
Ei mitenkään, mutta minä kritisoinkin sitä, että feminismi väittää olevansa yleistä hyvää, vaikka se on ainoastaan yksi mahdollinen valinta. Tämä feminismin hyvyys olisi jo syytä kyseenalaistaa ja asettaa se samalle viivalle esimerkiksi luontoliiton kanssa.
minä tästä. Tästähän on esim. USAsta ja Kanadasta varsinkin myös esimerkkejä, joissa on yritetty jopa vaientaa feministien ei-feministisiksi katsomia esitelmiä jne. Puhumattakaan kampanjoista ,joissa demonisoidaan feminismikriittisiä näkökulmia.
Hyvin usein feministit puhuvat myös ikään kuin kaikki naiset olisivat jonkin asian takana, jota he ajavat. Rouvaani sellainen tahtoo syljettää erityiseesti - mutta hän tuokoon joskus esille esimerkkejä jos viitsii.
Esimerkkinähän on mm. tuo aborttivastaisten ei-feministinaisten lällättely. Tälläkin palstalla feministin suusta tuli kansanedustaja päivi Räsästä mollaava kommentti ... samoin Ritva Santavuorta persoonana alettiin arvioida välittömästi, kun hänen mielipiteistään keskusteltiin.
Eräs feministinen keskustelustrategia (johon onneksi kaikki eivät sorru) on alkaa keskustella ja mollata toisenlaisia asioita esiin tuovaaa keskustelijaa. Tästä on useita esimerkkejä tälläkin palstalla.
Eli havaintoni tukevat kyllä näitä sinun.
Oletan, että melkein-relativistina myönnät, että vaatimuksesi feminismin hyvyyden kyseenalaistamisesta on vain yksi mahdollinen valinta. :)
Olen täysin samaa mieltä siitä, että naisten asiaa ajavien henkilöiden täytyy voida myöntää, että eri naisilla on erilaisia tarpeita ja se mikä on hyvää, vaihtelee yksilöittäin. Uskon, että moni feministi myöntääkin tämän, vaikka on todennäköisesti feministejä, jotka eivät ajattele noin. Kuten jo ensimmäisessä vastauksessani sanoin, kaikki saman aatteen kannattajat eivät ole samanlaisia. Feministien ja kaikkien muiden pitää huomioida, että on monenlaisia naisia ja feministien ja kaikkien muiden pitää huomioida, että on monenlaisia feministejä. Tai en sano, että pitää, vaan sanon, että nuo valinnat olisivat mielestäni oikein hyviä. :)
"... miten feministit edistävät uskovaisten naisten asemaa? Hehän vain heikentävät sitä."
Ehkä uskovainenkin työssä käyvä nainen haluaisi työstään saman palkan kuin miestyötoveri, ehkä uskovainen hoivatyöhön "kutsuttu" toivoisi alalle hieman parempaa palkkausta, että asumisesta ja perhekustannuksista selviäisi ilman sossua, ehkä uskovainenkin joskus, edes joskus, haluaisi pikkuisen edetä työssään, jos hän on siinä pystyvä. Mitä? Ehkä uskovainenkin kärsii pätkätöistä, ehkä uskovainenkaan ei nauti hakkaamiseen yltyvästä perheenpäästä.
Näin. Vaikka tosikristitty ei feminismismistä pitäisikään, hän kyllä nauttisi tuloksista. Poikkeuksia tietysti on, sadomasot.
Mistä puhut kun puhut feminismistä? Aiemmin sanoin että kyseessä on mielestäni poliittinen liike, joka pyrkii ajamaan laajemmin naisten etua kuin vain omaansa, mutta ei voi puhua toisten naisten tai miesten puolesta. En oikein ymmärrä mikä tässä on niin vaikeaa - harvaa aatetta kaikki ne allekirjoittavat, joita sen käsittelemät teemat koskettavat. En minäkään kannata sellaista feminismiä, joka vähättelee niitä (naisia tai muita) jotka eivät feminismiin sitoudu. Miksi feminismin mielestäsi pitäisi olla totaalisempi kuin muiden aatteiden/liikkeiden?
Siis naiset jotka eivät miellä itseään feministeiksi eivät aja samoja asioita ovat joko sairaita mieleltään tai ainakin perverssejä?
Kirjoitin, että niin antifeministit kuin feminismistä täysin piittaamattomatkin ihmiset nauttivat kaikista niistä hyvistä asioista, joita feministit ovat vuosikymmenten kuluessa saaneet aikaan, saavat aikaan nyt, tulevat saamaan aikaan tulevaisuudessa. Saldo on erinomaisen hieno, verratkaapa tilannetta siihen, miten asiat ovat 2/3:ssa maapalloa, haluatteko ne olot meille?
Masokisteina pidän niitä, jotka ehdoin tahdoin vastustavat parempaa palkkaustaan, lastenhoitovapaitaan, haluavat tulla miestensä alistamiksi, kysyä luvat ulosmenoon ja ostoksiin, luopua omistuksistaan ja luovuttaa kaikki perheen pään valtaan, nöyrtyä miehensä kurituksiin valittamatta. Pidätkö luotsi kyseisiä ilmentymiä täysin terveinä? Mm. näitähän femistit ovat kritisoineet ja paljon hyvää on saatu myös aikaan.
Enpä taitaisi.
Tuntuvatten olevan huumorintajutonta ja nipottavaa väkeä.
Olet mitä ilmeisimmin koirasfemakko, joten asut jo feministin kanssa. Hanki miehisempää tekemistä.
En minäkään välitä mistään ismeistä. Ne on vaan kaiken pahan alku ja juuri. Mitään kostruktiivista hyötyä ismeistä ei ole.
...on ihanteeni, ja onneksi asun semmoisessa. Siihen kuuluu asioiden ajatteleminen monelta kantiltakin - ja mielenkiinto löytyy siitä, kun aina huomaa uusia puolia asioista ja persoonastakin johon aina saa tutustua, kun hänen kanssaan elää.
Feministit tuntuvat noin tämän palstan perusteella sen verran aggressiivisilta ja yksioikoisilta, että voisi käydä äkkiseltään noin henkisesti tylsäksi asua semmoisen tyypin kanssa.
Pienta pohdintaa. Koska muistan sinut uskovaisena, en malta olla hieman heittamassa vertauskuvaa femakkojen ja mekanistista maailmankuvaa puolustavien retoriikassa ja varsinkin tyylissa.
Molemmat ovat vitun tympeaa porukkaa kun hieman kyseenalaistaa vallitsevaa konsensusta - ei tartte edes raapaista.
...pointtisi, paremmin kuin ehkä arvaatkaan.
Itselläni oli samanlainen kuva uskovista - ja uskon tuloni jälkeen on edelleen samanlainen kuva joistakin uskovista.
Toisaalta esim. ateistille ateismi on totta - kuten minulle se, että Jumala on.
Toisaalta sitten taas ihmisellä tuntuu useimmiten olevan kollektiivinen omatunto, joka kertoo, mitkä asiat ovat "väärin" - ateistillakin. (Esim. sinun määritelmäsi siitä, että joku on "tympeää porukkaa" sisältää arvolatauksen siitä, että jollain lailla parempaa porukkaa ovat näkökulmastasi ne "ei-tympeät").
Loogisella tasolla itse ajattelen tympeänä semmoista, että jos toinen osoittaa maailmankuvani epäkoherenttiuden - ts. että olen itse kaksinaismoralistinen (siihen ei riitä se, että sanoo toista sellaiseksi, vaan se pitää osoittaa sanoista ja teoista), enkä sitten korjaa kurssiani koherentimpaan suuntaan... silloin olisin omastakin mielestäni tympeä. Tämmöisiä ihmisiä taas on yhtä lailla ateisteissa kuin uskovissakin... Se on vähän semmoista fanatismia.
Minulle Jumala on totta - ja maailmankuvani "toimii". Voin myös kertoa siitä aivan estottomasti toisille. Tuossa maailmankuvassa on myös synnin käsite - joka toisen ihmisen maailmankuvan suhteen tuntuu sitten loukkaavalta monestikin... Sitä olen joskus ihmetellynnä, että miksikähän... ellei joku ihminen usko "syntiin", niin miksi hän loukkaantuu siitä, mihin toinen uskoo?
Päivän politiikasta voimme sitten kiistellä - ja demokratiassa enemmistö useimmiten päättää - tosin toivottavasti antaen tietyissä puitteissa myös vähemmistöjen elää elämäänsä, kunhan eivät häiritse toisia ihmisiä. (Tämä käytännön rinnakkaiselon periaate on myös Raamatussa muuten).
Suvaitsevaisuus on yleensä hankala taiteenlaji - kenelle tahansa.
En tosin ole varma miten "suvaitsevaisuus" liittyy tahan. Ehka se liittyy siihen etta kutsun "porukkaa tympeaksi". Voisin yhta hyvin vaihtaa sen "typeraksi", jos, asiasta riippuen, on kyseessa puhdas vallitsevien "totuuksien" kyseenalaistaminen.
Vallasta kai siina on loppujen lopuksi kysymys. Joskus ihmiset voivat olla kuin elaimia, tai joukko apinoita. Ei ne mitaan suvaitsevaisuutta tarvitse, vaan ruoskaa.
...nostit sinänsä esille, että jäin pohtimaan, miksi useimmat (eivät tosin kaikki) feministit ovat mielestäni epäintellektuelleja...
Huomasin homman lähtevän siitä, että heille ikään kuin vastakkaisia perusteltujakin argumentteja esittävät ihmiset ovat niin uhkaavia (tai sitten he asettavat itsensä sellaisten "yläpuolelle"), että keskustelu ei tahdo pysyä asiassa, vaan aika monesti feministit alkavat leimaamaan eri tavalla ajattelevia "pahoiksi patriarkaaleiksi" jne.
Eritoten tämä tulee ruotsalaisessa äärifeminismissä esille - toki myös tämän palstan kärtyisissä henkilöön käyvissä keskustelijoissa.
Semmoisia feministisiä ja muitakin keskustelijoita sitten kunnioitan, jotka osaavat erottaa asiat siitä, että eri mieltä oleminen ei todella ole välttämättä hyökkäys toisen persoonaa kohtaan.
Uskovissa on usein samanlaista fanatismia - eri tavalla ihan jostain asiasta haastavasti jutteleva tyyppi nähdään "saatanallisena" heti, kun hän osaa esittää kysymyksen, johon tuo uskova ihminen ei osaa vastata... Ts. kun hän joutuu tiedollisesti heikoille jäille. Ja kuitenkin kaikki ihmiset ovat monella alueella todellakin tietämättömiä - riippumatta uskonnostaan.
Ehkäpä juuri se ilmiö toisen ihmisen ja hänen edustamansa katsantokannan demonisoinnista, kun tuo toinen esittääkin hyvän argumentin, on se, mitä pidät tympeänä?
Jos näin on, niin olemme itse asiassa samaa mieltä.
...joka usein keskittyy jonkun ihmisjohtajan kyseenalaistamattomaan seuraamiseen, on hirveetä katsoa.
Itse asiassa Paavali kertoo itse erehtyvänsä monessa asiassa, ja kehottaa "tutkimaan kaikki, pitämään se, mikä on hyvää". Eli ihmiselle ei ole annettu aivoja sen takia, että hän kääntäisi ne pois päältä ja esittäisi natsitervehdyksiä toisille ihmisille.
Joskus sitten valtavirtaa vastaan oleminen voi monessakin yhteisössä olla semmoista, että kritiikkiin saa tottua. Ja mikäs siinä.
...sanaksi vituttaa.
Minua vituttaa alyllinen eparehellisyys, alyllinen epaeettisyys ja vallan kayttaminen vaarin.
Jos nuo kolme laitetaan mikseriin ja sekoitetaan, niin siitakin loytyy ihmistyyppi.
Mita tarkoitan siis.
Kaikki se, joka nostattaa myrskyn vesilasissa, jota on, ainakin subjektiivisesti taysin oikeutettua kyseenalaistaa, on syyta kyseenalaistaa.
...ja potentiaalin, jopa eräänlaisen halun, sellaiseen olen tunnistanut itsessäni juuri uskoon tuloni yhteydessä.
Sitä ennen luulin olevani älyllisesti rehellinen. (tosin en eettinen, koska ateistiseen maailmankuvaani ei kuulunut määritelmällisesti universaalia etiikkaa -> josta johtuen ajattelin sitten, että käytän valtaa omaksi hyväkseni, jos saan sitä).
Yleensähän näen, että lienee vielä useita alueita elämässäni, jossa voin olla epärehellinen, epäeettinen... puhumattakaan siitä, että jos saisin valtaa, että varmasti tulisi eteen kiusauksia käyttää sitä väärin.
Itse asiassa Raamattu sanoo, että "joka on vähässä väärä on paljossa väärä" - ts. jo pienistä ihmisen huijauksista (lähtien vaikka siitä, mitä pistät matkalaskuun, mitä kerrot verottajalle) voidaan päätellä hänen karaktäärinsä isojen valintojen edessä.
Toisaalta Raamattu sanoo, että "joka on vähässä uskollinen, pannaan paljon vartijaksi". Semmoisia ihmisiä on vain paljon harvemmassa, kuin pikku huijareita - jollaiseksi itse sain tunnistaa itseni ... reilu toistakymmentä vuotta takaperin.
Minua eivät ehkä nuo kuvaamasi ominaisuudet "vituta" - pidän niitä enemmän tai vähemmän selkeästi nähtävillä olevina ihmisissä yleensä... ja olen positiivisesti yllättynyt, kun löydän tyypin, joka harrastaa vähemmän semmoista... lähtien esim. jo niinkin pienestä asiasta kuin vaikkapa keskustelusta suomi24-palstalla.
...muuten, koska käytät käsitettä "vallan käyttäminen väärin" vituttaa sinua, antaisi tämä ymmärtää, että uskot jonkinlaiseen arvopohjaan siitä, mitä vallankäyttäjälle olisi vallan käyttäminen "oikein"?
Itse en esim. ateistina ollessani uskonut tuommoiseen, vaan pidin luonnollisena, että käyttäisin valtaa aika sumeilematta itseni ja minulle muuten tärkeiden (tai hyödyllisten) ihmisten hyväksi.
Mistä sinulle tulee käsite "oikein"?
Mikali ne mekanismit jotka tata valtaa yllapitavat synnyttavat liian suurta harmia, on mielestani vahintaan yhta oikeutettua tarttua miekkaan kuin kynaan.
Minun filosofia ei ole raamatullinen. Se kulkee suurinpiirtein seuraavasti. Jos joku lyo taysin syytta poskelle, lyo hanta molemmille poskille takaisin.
Uskon siihen etta valtaa voi kayttaa vaarin ja/tai oikein, siina missa sita voi vain kayttaa. Tama ei ole missaan kontekstissa vaan ihan spekulatiivista.
Esimerkkejako tiedustelet. Vai onko vallankayton vaihtoehdot vain vaarin ja vastapuolena vaikka "vallankaytto".
Valtaa kaytetaan ainakin jokseenkin "oikein" silloin kuin se ei tietoisesti kayta sita vaarin ja tietoisesti kiista sita.
Tarkoitan siis ihmistyyppia tai joukkoa, joka valtansa yllapitamiseksi on valmis yllapitamaan sen valheellisin perustein. Tama on samalla tyyppimaaritelma.
Milloin valtaa kaytetaan "oikein", on vaikea lahtea tasta analysoimaan. Mielestani sita kaytetaan oikein silloin, kun se ei kayta valtaansa yllapitamaan omaa valtaa.
...et esim. kannata "vahvemman oikeutta".
minulle ateistina oli mielestäni intellektuellia se, että tiedostin, että käyttäisin valtaa omaksi hyväkseni, jos semmoista saisin... Sen verran sitten muiden hyväksi, että saisin pidettyä valtaa.
Toisaalta tuo vallankäyttö olisi ollut mielestäsi väärin, toisaalta taas minulle ateistina se olisi ollut vallan luonnollista - "vahvemman oikeutta".
Miten perustelisit intellektuaalisesti ateistille, ettei hän saisi käyttää valtaa oman valtansa pönkittämiseen? Ts. ettei hän saisi käyttää sitä "väärin"?
...yksittaisella ateistilla liene "valtaa". Mutta jos oletetaan etta hanella sita on, niin eikohan se parhaiten toimi kynalla.
Kun sitten on aikansa taistellut, niin voi varmaan vaan juoda lasin portviinia ja katsella sivusta, - eiko Kierkegaard joskus sanonut etta ateisti pyorii kuin hyrra itsestaan. Minulla ei tosin olisi kiinnostusta seurata tuota hyrraamista. Jarkevampaa olisi varmaan vaikka rakentaa puutarha.
Mutta jos talla ateistilla, vaikka "Ivana Ateisti II", olisi reilusti valtaa, ja vaikka munkki Galigula Garlicei, kyseenalastaisi vallitsevan "ateistisen maailmankuvan" Ateistlandiassa, perustellen, ja tama "Ivana Ateisti" polttaisi hanet hakaristilla, niin sillion han olisi kayttanyt sita vaarin. Mielestani.
Silloin Iivana Ateistille on jo joku perustellut "Intellektuaalisesti", ja tulos oli huono. Taman jalkeen on ehka mahdollisuus etta joukko Garlicein seuralaisista tarttuvat miekkaan. Mielestani oikeutetusti.
Feministin kanssa asuminen voi onnistua mieheltä, joka on kuuromykkä ja inhoaa seksiä.
Parhaat seksikumppanini ovat olleet feministejä. Ja keskustelukumppanit myös.
Eli voi kannattaa tasa-arvoa, mutta ei saa sanoa sitä ääneen. Entäs sitten esimerkiksi Hitlerin aikainen Saksa? Periaatteessa voisi fasismia vastustaa, mutta ei kertoa siitä kenellekkään tai tehdä mitään asian eteen. Ja jos sattuisi tekemään niin olisi antifasisti ja sitten sinä syrjisit tällaista yksilöä, sillä on tämä 'ismi'. Vittu oot tyhmä kusipää!
...jota voisin suositella feministisesti profiloituvalle herjaamisesta kiinnostuneelle yksilölle olisi ehkäpä:
"senkin sovinistinmulkku".
Tällöin emme turhaan lausuisi naisen vaginan rahvaanomaisempaa nimitystä, emmekä ylläpitäisi negatiivisia mielikuvia yllä naisen sukupuolielimistä yhdistämällä heitä jotenkin sovinisteihin.
Mitäs tuumaat?
Ilmanmuuta olet mulkku!
...kun oppi menee vastaanottavaiseen rahvaaseen perille :-)
Tässähän on ihan sama logiikka kuin siinä miksei poliiseja saa kutsua sioiksi. Aivan turha liata täysin rehellisten elikkojen nimeä yhdistämällä se virkavaltaan.
Asuisitko antifeministin kanssa?
...rouva vaikuttaa hyvin skeptiseltä feminismin doktriineihin. (jos tuota kutsutaan antifeminismiksi sitten).
Kerrassaan upea kokemus. Itsenäisempää ja kiintoisampaa naista saa hakemalla hakea.
Onko se rouva proffanrouva?
Totta kai. Käytännössä asunkin. Sinänsä hassu ajatella se noin - ei todellakaan morsiamen kanssa puhuta aamukahvipöydässä politiikkaa kuin hyvin satunnaisesti. Feminismi on Suomessa kummallisen latautunut sana, sivistysmaissahan se on melkein itsestäänselvyys, täällä meuhkataan että feministi vaan meuhkaa.
Kertokaapa rehellinen mielipiteenne.
Itse olen 4-kymppinen akateeminen naine. Teen suuremman osan kotitöistä (omasta tahdostani, koska pidän ruoanlaitosta) ja kannatan vilpittömästi tasa-arvoa. Tunnen myös akateemisia sovinisteja, jotka ovat osoittautuneet täyspäisiksi ihmisiksi, mutta en voisi kuvitella asuvani sovinistin kanssa. Ylipäätään minkään ismin kanssa asuminen ei houkuttele, sovinismin kaikkein vähiten.
Ja asian ydin oli siis... niin selventäisitkös vähän, mikä se oli?