TV-3:ssa pyörii sarja Kotijoukot (Home front). Sarjassa katolilainen nainen ja juutalainen mies haluavat avioliittoon keskenään. Mies oli aikaisemmin eronnut juutalaisesta vaimostaan. Katolinen pappi ei nähnyt estettä tuon miehen ja katolilaisen naisen avioliitolle, kun juutalainen mies hyväksyi sen, että nainen pysyy katolilaisena. Pappi oli sitä mieltä, että miehen edellistä avioliittoa ei oikeasti ollut olemassa, koska vain katolisessa kirkossa suoritettu avioliittoon vihkiminen on oikea avioliitto (Jumalan silmissä).
Kysynkin nyt, että oliko tuo kohtaus fiktiivisessä TV-sarjassa vain käsikirjoittajan luomaa "todellisuutta", vai olivatko papin sanat oikeasti totta katolisen opin mukaan?
Kysynkin nyt, että oliko tuo kohtaus fiktiivisessä TV-sarjassa vain käsikirjoittajan luomaa "todellisuutta", vai olivatko papin sanat oikeasti totta katolisen opin mukaan?
Vastaukset 16
Vanhimmat
ihan todenmukaista sikäli, että piispan luvalla katolilainen voi avioitua myös ei-kristityn eli kastamattoman henkilön kanssa - kuten siis esimerkiksi tuo juutalainen mies on esimerkissäsi. Juutalainen mies taas ei ole ollut katolisen sakramenttiopin mukaan sakramentaalisessa avioliitossa silloin kuin oli naimisissa ensimmäisen, juutalaisen vaimonsa kanssa, sillä heidän naimisissa olonsa oli toki juridisesti aviloliitto, mutta katolisen kirkon silmissä se ei ollut sakramentaalisessa mielessä avioliitto, koska osapuolet eivät olleet kastettuja kristityiksi. Kirkon silmissä mies ei siis ollut (kristillisessä) avioliitossa ensimmäisessä liitossaan, joten hän oli siinä mielessä kirkon silmissä "ensimmäisellä kierroksella".
jos ev.lut. mies olisi eronnut ev.lut. vaimosta, ja sen jälkeen haluaisi avioitua katolilaisen naisen kanssa? Olisiko tuokin mies ns. ensimmäisellä kierroksella?
Nykylinja on se, että kahden kristityn avioliittoa pidetään sakramentaalisena, jos se on solmittu koko iäksi.
että katolisessa kirkossa avioliittoa pidettäisiin sakramentaalisena, mikäli avioliittoon vihkimisen olisi suorittanut katolinen pappi. Mikäli vihkimisen olisi suorittanut ev.lut. pappi, voitaisiin sanoa, että avioliitto ei ole sakramentaalinen?
Tuo riippuu siitä onko katolinen pappi ollut paikalla antamassa esim. lisäsiunauksen sormuksille tms. Mutta jos pappi ei ole ollut paikalla vihkiminen ei ole yhtä "hyvä" kuin jos katolinen pappi olisi vihkinyt.
Mutta kuitenkin kahden kristityn välinen liitto on sakramentaalinen, joten jos aikaisemman liiton on vihkinyt ev.lut pappi niin se ei anna oikeutta mennä uudestaan naimisiin.
että tuollaiset asiat eivät katolisessa kirkossa ole kuitenkaan mitään ehdotonta jumalansanaa, vaan pappi/piispa voi halutessaan käyttää harkintaa.
- suomalaisen luterilaisen naisen ja sveitsiläisen katolisen miehen asianomaisen piispan luvalla. Silloin (80-luvulla) kyselin asiasta kaikenlaista, ja täkäläinen käytäntö oli se, että mahdollisuuksien mukaan katolisen papin tuli olla paikalla osallistumassa toimitukseen tai ainakin läsnäolollaan ilmaisemassa katolisen kirkon hyväksyminen. Jos asia ei näin järjestynyt, riitti piispan lupa. Tässä tapauksessa luvan siis antoi sveitsiläinen piispa.
Olen myös siunannut suomalais-ranskalaisen siviiliavioliiton; sen vaikutusta avioliiton katoliseen hyväksymiseen en tiedä.
70-luvulla suoritin vihkimisen, jossa sulhanen oli katolilainen ja morsian luterilainen. Siihen aikaanhan pätevä vihkiminen voi tuollaisessa tilanteessa tapahtua vain luterilaisen papin toimesta tai siviilivihkimisenä, eikä poikkeuslupia myönnetty katolisen vihkimisen vaatimuksesta. Tuolloin oli erikoista, että katolinen vihkiminen oli jo suoritettu. Ts. jos pariskunta olisi tehnyt minulle "oharin", niin he olisivat olleet katolisen kirkon mielestä naimisissa, mutta juridisesti avoliitossa... En tiedä kuinka tavallinen se käytäntö siihen aikaan oli, mutta pidin sitä melko omalaatuisena.
Olen myös kerran kastanut suomalaisen äidin ja italialaisen isän kaksospojat. Silloin kat. seurakunnasta ilmoitettiin, ettei heillä ole asiaan mitään huomauttamista, koska pariskuntaa ei ole vihitty katolisesti eivätkä he siis olleet sitoutuneet antamaan lapsille katolista kasvatusta.
kahden kritityn avioliittoa pidetään lähtökohtaisesti pätevänä ja sakramentaalisena - riippumatta siitä, mihin tunnustuskuntaan nuo kastetut kristityt ovat avioliiton solmiessaan kuuluneet. Kristillinen kaste on tässä se ratkaiseva ero mainitsemissasi esimerkeissä. Siksi ensimmäisestä, luterilaisena ollessaan solmimastaan avioliitosta eronnut henkilö ei olisi toisella kertaa "ensimmäisellä kierroksella", vaan jos avioliiton pätevyydelle ei olisi kirkkolaissa mainittuja esteitä, ensimmäinen avioliitto katsottaisiin päteväksi, sakramentaaliseksi avioliitoksi. Älä minulta kysy, onko tuossa mitään järkeä, mutta niin katolisen kirkon oppia tässä yhä tulkitaan ihmisten vahingoksi. Ihmiset ovat siis esim. ei-katolisen elämänsä aikana solmineet sakramentaalisen avioliiton tietämättä sitä ja se sitoo heitä takautuvasti. Tämä on monien pohjoismaisten aikuisiällä katolisuuteen kääntyneiden ongelma. Rooma ei ole suostunut pohtimaan kysymystä vakavasti eikä tinkimään tulkinnasta joka johtaa ad absurdum.
että katolinen kirkko ei hyväksy lapsen kastajaksi protestanttista pappia, eikä avioliittoon vihkijäksi myöskään.
Miten voisi kaste, jonka suorittaa pappi, jonka suorittamaa kastetta ei alunperinkään hyväksytä, olla pätevä? Ollaanko samasta asiasta useaa rri mieltä, asiayhteydestä riippuen?
muuta! Taitaa usein vallanhimo ja kontrollinhalu ajaa teologian ohi. Mutta kyllä katolinen kirkko tunnustaa päteväksi kasteeksi ortodoksien, anglikaanien, luterilaisten jne. suorittamat kasteet kunhan ne suoritetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Katolinen kirkko on vain hyvin protektionistinen siinä, että se haluaa aina päästä mahdollisuuksien mukaan takaamaan sen, että "seka-avioliitoissa" lapset saisivat katolisen kasteen ja kasvatuksen, tämä tietenkin on törkeää pariskuntien oikeuksiin ja yksityiseen päätöksentekoon kajoamista. Mutta kyllä kristillinen kaste silti tekee aina ihmisestä kristityn, kastajasta riippumatta. Esim. hätäksteesta katolinen kirkko opettaa samoin kuin luterilainenkin: kuka tahansa kristitty voi antaa lapselle hätäkasteen - ja se on todellinen, toistamaton kaste. Toki se vahvistetaan molemmissa kirkoissa myöhemmin kirkossa, mutta vain vahvistetaan: pappi ei uudelleen kasta lasta, sillä kastetta ei uusita koskaan ja todellinen kaste on tapahtunut silloin maallikon kädestä. Katolinen kirkko voi epäselvissä tapauksissa (onko henkilö aiemmin kastettu pätevästi vaiko ei, esim. pakolaiset tms. rajatapaukset) valtuuttaa papin kastamaan ehdollisesti: tämä papin suorittama kaste tulee voimaan, mikäli henkilö ei Jumalan silmissä ole aiemmin tullut pätevästi kastetuksi. Jos henkilö jo todella on kastettu, tällä ehdollisella kasteella ei ole mitään vaikutusta. Mitä sanot, ystäväni? Sanotko kuten mieleni tekevi: hokkuspokkus ja abrakadabra!
Olen lomalla mutta kun nyt olen paassyt tarkastamaan sahkopostini, niin yritanpa selitaa missa mennaan avioliiton kanssa.
Avioliiton sakramentti on kahden kastetun kristityn valinen, se muodostuu elamalle avoimesta, kristillisesta liitosta, joka muodostetaan elinikaiseksi. Sita ei siis 'toimita' pappi (luterilainen tai katolilainenkaan) vaan sen muodostavat kastettu mies ja kastettu nainen, heidan lupauksensa toisilleen.
On siis vaarin valittaa, etta Kirkko tulkitsee luterilaisten epaonnistuneita avioliittoja niita vastaan, jotka kaantyvat katolilaisiksi - painvastoin, me pidamme kiinni Kristuksen ideaalista, joka tekee selvaksi ettei avioero ole meille luvallinen. Jos me antaisimme luterilaisten menna naimisiin niin monta kertaa kuin he tahtovat ja sitten kaantyessaan Kirkon puoleen, olisi eparehellista sanoa etta kaikki on hyvin ja uuden avioliiton voi muodostaa ilman ongelmia.
Kuten sanottu, on totta etta (kanoninen) laki tulkitsee jokaisen avioliitolta nayttavan tilanteen validiksi prima facie. Laki on siten avioliiton siteen puolesta, alustavaksi. Mutta ongelma nykyisin luterilaisten avioliittojen kanssa on, etta liiton peruselementit eivat usein tule taytetyksi. Siten jos luterilainen joka on ollut naimisissa luterilaisessa kirkossa luterililaisen kanssa, voi hyvalla syylla tutkituttaa avioliittonsa kanonisessa tribunaalissa, jossa selvitetaan lahdettiinko avioliittoon taydella ymmarryksella. Jokainen katolinen pappi kysyy seitseman kysymysta parilta ennenkuin heidat voidaan kirkossa vihkia. Nama seitseman kanonista kysymysta muodostavat pohjan joka joko tekee patevaksi tai patemattomaksi avioliiton - luterilaisilta usein puuttuu ymmarrys sakramentin sisallosta, eika esim. elinikaisyys tunnu olevan kovinkaan korkea prioriteetti monille.
Protestanttien kaste tunnustetaan validiksi. Se ei johda nakyvaisen Kirkon taydelliseen yhteyteen, mutta valitaa Kristuksen kuolemalle voittaneen armon joka pyyhkii pois perisynnin syyllisyyden.
Ignatius
- kirkon jäsenyys, ja se edellyttää vanhempien halua kasvattaa lapsensa kirkon uskoon. Katolisen kirkon toimittama kaste liittää katoliseen kirkkoon ja vanhemmat kasvattavat lapsen katolisen uskon mukaan. Sama koskee luterilaista kastetta, joka on katolisen käsityksen mukaan kasteena täysin pätevä. Viittaan myös vastaukseeni viestiisi "Olen tullut siihen käsitykseen".
Mitä sakramentaaliseen avioliittoon tulee, niin ei pidä takertua termiin "sakramentaalinen". Luterilaiset eivät sano avioliittoa sakramentiksi, koska he määrittelevät sakramentin eri tavalla, mutta se on periaatteessa yhtä sitova kuin katolinenkin. Sen sitovuutta ei suojella yhtä ankarin määräyksin ja eronneiden vihkimistä ei rajoita oikeastaan mikään, mutta periaatteellinen avioliittokäsitys on tuota terminolgista eroa lukuunottamatta sama. Luterilaisen avioliiton solmineilta voidaan näin myös edellyttää tämän tietämistä.
Vastauksessani, johon äsken viittasin, kerroin sveitsiläis-suomalaisesta vihkimisestä, jonka toimitin. Jäi vielä täsmentämättä, että katolista pappia ei näkynyt mailla halmeilla, vaikka olin tilaisuudesta ilmoittanut heille ja se oli merkitty muistiin. Eivät vain ehtineet ja pitivätkin sitä etukäteen epävarmana ja tähdensivät nimenomaan, että kat. kirkko tulee hyväksymään toimituksen.
väittää kuten kirjoittaja teki. Hänellä on oikeus väittää niin ja hänen kanssaan oli samaa mieltä muun muassa edesmennyt Helsingin hiippakunnan piispa Paul Verschuren.
katolinen kirkko hyväksyi sinut kastepapiksi siitä syystä, että vanhemmat eivät olleet sitoutuneet kasvattamaan lasta katolilaiseksi. Tuostahan loogisesti seuraa se, että mikäli vanhemmat olisivat sitoutuneet kasvattamaan lapsen katolilaiseksi, ei protestantin suorittama kaste olisi pätenyt. Käsittäisin tuossa tapauksessa niin, että katolinen kirkko vain suostui "menettämään" lapsen ei-katoliselle kirkolle. Silloin kyse ei olekaan kasteen hyväksymisestä sinänsä.
katolinen kirkko voi käyttää harkintaa, niin kuin aiemmin sanoin. Muistelen nimittäin kuulleeni tapauksesta, missä katolinen kirkko olisi vihkinyt uuteen avioliittoon henkilön joka oli ollut protestantin kanssa aviossa.
... katolinen kirkko ei oikeastaan ottanut kantaa siihen, kuka lapsen kastaa, koska vanhempia ei ollut vihitty katolilaisittain eivätkä he olleet sitoutuneet antamaan lapsille katolista kasvatusta. Lapsista tuli kasteessa a)kristittyjä, myös katolisen kirkon mielestä, mutta b) ei katolilaisia vaan luterilaisia. Jos kävi niin, että heistä myöhemmin tuli katolilaisia, niin heitä ei kastettu uudelleen. Sen paremmin katolinen kuin luterilainenkaan kirkko ei olisi hyväksynyt sitä, että minä toimitan kasteen ja lapsista tulee siitä huolimatta katolisen kirkon jäseniä. Mikäli näin olisi kuitenkin tapahtunut, olisin tehnyt virkavirheen ja saanut piispalta satikutia. Katolinen kirkko puolestaan kai olisi pitänyt toimitusta hätäkasteena ja vahvistanut sen. En ole kylläkään tästä varma. Ehkä siitä olisi syntynyt ennakkotapaus...
Yksinkertaisesti ilmaistuna: kristillinen kaste on pätevä myös vieraan kirkon toimittamana. Mutta kaste liittää myös aina johonkin konkreettiseen kirkkoon ja sen seurakuntaan, eikä normaalisti ketään voida kastaa vieraan kirkon jäseneksi, paitsi jos kirkkojen välillä on asiasta sopimus.
Olet tavallaan oikeassa siinä, että "katolinen kirkko vain suostui 'menettämään' lapsen ei-katoliselle kirkolle." Kasteen hyväksyminen tulisi tällaisessa tapauksessa ajankohtaiseksi vasta kastettujen mahdollisesti halutessa siirtyä katolisen kirkon jäseniksi. Mutta se hyväksyminen olisi luterilaisen kirkon ollessa kyseessä ollut selviö.