YLEN ASIANTUNTIJUUS
Runsaan rahoituksen turvin Yle hukka resursseja kaikenlaiseen vähäarvoiseen hömppään. Ihmettelen millä perusteilla toimittajat ovat valikoitu urheilulähetyksiin. On tehty showta, jossa urheilijat unohtuvat sivuosaan. Toimittajista osa on ilmeisesti ADHD diagnoosilla olevia koheltajia. Asiaan kuulumatonta teuhaamista, toistensa mikittämistä, ladulla pomppimista ja muka latutuntuman hakemista. Häiritsevää ja tympeää oheiskäyttäytymistä. Nykyisin parhaan katsojakokemuksen saa kun seuraa lähetystä äänen pois sulkien.
Katselin tässä takavuosien lähetyksiä, mm. Voitto Liukkonen Seppo Kannas ja Juha Jokinen, olivat asian takana. Miten selkeää, miellyttävää ja asiallista tapahtumien ja tilannekuvien luominen tarjonta oli.
Omana aikanaan radioselostajat Pekka Tiilikainen ja Paavo Noponen olivat omaa luokkaansa, he toivat tapahtumat olohuoneisiin ja loivat tapahtumakuvauksia, joissa seuraaja tunsi olevansa mukana.
Varsinkin hiihto, on lopulta yksinkertainen laji. Niiden tapahtumien välittäjiksi ei tarvita, uransa tilkkeeksi mukaan tuppautuvia asiantuntijoita. Näissä temmellyksissä saa huomata sanojan perussivistyksen puutteet ja omien mielitiettyjen valikoituminen. Muutamille mielikeille on annettava mikkiaikaa joka vessakäynnin jälkeen. Toimittajien pääsyä kilpailualueelle pitää rajata. Joka väliin ei mikkiä tarvitse tunkea kurkunpäähän, varsinkin ” avaa vielä”, kysymykset paljastavat kyselijän osaamattomuuden.
Tuomas Raja yleisurheilun asiantuntijana on arvostettava ja osaava ammattilainen. Ylen pitää sopeutua ja sopeuttaa toimintansa niukkuuteen. Tapahtumia välittämään ei tarvita nykyisenlaista joukkuetta.
Runsaan rahoituksen turvin Yle hukka resursseja kaikenlaiseen vähäarvoiseen hömppään. Ihmettelen millä perusteilla toimittajat ovat valikoitu urheilulähetyksiin. On tehty showta, jossa urheilijat unohtuvat sivuosaan. Toimittajista osa on ilmeisesti ADHD diagnoosilla olevia koheltajia. Asiaan kuulumatonta teuhaamista, toistensa mikittämistä, ladulla pomppimista ja muka latutuntuman hakemista. Häiritsevää ja tympeää oheiskäyttäytymistä. Nykyisin parhaan katsojakokemuksen saa kun seuraa lähetystä äänen pois sulkien.
Katselin tässä takavuosien lähetyksiä, mm. Voitto Liukkonen Seppo Kannas ja Juha Jokinen, olivat asian takana. Miten selkeää, miellyttävää ja asiallista tapahtumien ja tilannekuvien luominen tarjonta oli.
Omana aikanaan radioselostajat Pekka Tiilikainen ja Paavo Noponen olivat omaa luokkaansa, he toivat tapahtumat olohuoneisiin ja loivat tapahtumakuvauksia, joissa seuraaja tunsi olevansa mukana.
Varsinkin hiihto, on lopulta yksinkertainen laji. Niiden tapahtumien välittäjiksi ei tarvita, uransa tilkkeeksi mukaan tuppautuvia asiantuntijoita. Näissä temmellyksissä saa huomata sanojan perussivistyksen puutteet ja omien mielitiettyjen valikoituminen. Muutamille mielikeille on annettava mikkiaikaa joka vessakäynnin jälkeen. Toimittajien pääsyä kilpailualueelle pitää rajata. Joka väliin ei mikkiä tarvitse tunkea kurkunpäähän, varsinkin ” avaa vielä”, kysymykset paljastavat kyselijän osaamattomuuden.
Tuomas Raja yleisurheilun asiantuntijana on arvostettava ja osaava ammattilainen. Ylen pitää sopeutua ja sopeuttaa toimintansa niukkuuteen. Tapahtumia välittämään ei tarvita nykyisenlaista joukkuetta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.