Elämäni on ollut aina tuskaista. On kiusattu,on fyysisiä ja henkisiä sairauksia. Yläasteella sanoin jollekin opettajalle että en olisi halunnut syntyä tänne niin heti psykiatrille passittivat. Koko elämä on minua vaan kiusattu,huijattu, käytetty hyväksi!
Olen ihmetellyt nuoresta asti miksi edes synnyin tänne
Anonyymi-ap
14500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vasemmistolaisia oppilaitoksia joista tulee vassariohjattuja. Se ahdistaa normaalia kehittyvää ihmistä. Ainakin itseäni ahdisti. Kun koulut loppuivat niin hitaasti tajusin että elämä on upeaa. Vaikeaa-helppoa / onnea-surua ja oikeaa elämää missä voi olla ystävällinen kaikille ja kokea kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan.
Nykypäinä hyvin yleistä nuorilla härnääminen ja prkl kuvaavat kun jotain lyödään sitten hekottavat.
Sinun pitää kovettaa itseäsi. Saada itsesi ymmärtämään että Sinä ole arvokas: Sinun pitää oppia sanomaan ei. Sinun pitää muuttua.
Sinun pahin vastustaja olet sinä itse, ei muut. Tämän kun joskus oivallat niin elämäsi muuttuu parempaan suuntaan.
Minä aloin itsekkääksi. Olen todellakin kovettunut . En välitä yhtään kenestäkään. Vaikka joku makais maassa,saa muut sitä auttaa. Minä kävelen ohi.
Niin ei sellainen kannata olla anteeksi että olen olemassa.
Päinvastoin, narsistinen asenne kehiin!!
Monia nuoruuden vastoinkäymiset, ja vaikeudet vahvistavat elämän myöhemmissä vaiheissa.
Vastoinkäymisiä vain ei ihmisille jaeta tasapuolisesti, mutta niitäkin täytyy kokea, muuten ei elämää osaa elää oikein.
Tärkeää on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, löytää tasapaino elämälle, ja oppia nauttimaan pienistä hyvistä hetkistä.
En nauti mistään. Elän vain itsekkäästi ja julmana.
Juo savea https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/argital-500-g-juotava-vihrea-savi
Kyllä joskus voi hädänalaista auttaa vaikka onkin itsekäs. Ei se paljoa vaadi että nostaa kaatuneen ylös tai soittaa apua kohtauksen saaneelle.
Silti voi olla itsekäs ja voittajameininki.
Oli minullakin vaikea nuoruus. Tunsin ja olin erilainen. Voimavarat menivät itsensä koossa pitämiseen, mihinkään ei jaksanut keskittyä, matalapainetta, ja eristäytymistä. Liiallinen herkkyys lisäsi tuskaa, ja menetykset ihmissuhteissa masensivat.
Lopulta se oli elämänkoulu joka kasvatti, muttei kovettunut. Herkyyden kanssa vieläkin käyn elämänkoulua, ja itken usein, mutta toisaalta se on hieno purkauskeino nähdä kuinka hienoa tämä elämä, luonto, ihmiset, eläimet onkaan. Pienet hienot nautinnot, ja ennenkaikkea terveys on asioita josta rakentaa onnellisen elämän, yksin, tai ystävän kanssa.
Löytyy ihmisiä joilla elämässä vastoinkäymisiä vaikka kuinka paljon ja ei itse välttämättä syyllinen.Jos ongelmia niin eipä niitä kannata alkaa miettiin alkoholin kanssa. En itse ainakaan mitään nälvimistä kuuntele. Helvettä ketään miellytä. Karsikaa ihmisiä pois elämästänne jotka ei miellytä.Katsoo kenelle asiansa kertoo.Jos mahdollista niin psykologin kanssa keskusteleen.
Löydä Jeesus, niin kaikki maalliset ongelmat asettuvat mittasuhteisiinsa ikuisuuden rinnalla. Vaikeudet voivat olla jopa siunaus. Moni tulee uskoon, eli saa ikuisen elämän ollessaan sairaana tai muuten kärsivänä.
Suomen mielisairauspolitiikka on aivan mielisairasta. Tappoivat meiltäkin perheenjäsenen, joka oli itse mennyt sairaalaan puhumaan ahdistuksestaan. Kaksi nuorempaa sukulaista tappoivat itsensä. En osaa kuvitella, millaista on olla niin masentunut, että haluaa kuolla. Ehkä heidät lääkittiin sellaisiksi. Jos haluaa puhua ongelmistaan, ei kannata mennä mielisairaalaan (tai miksi niitä nyt kutsutaan), vaan puhua hyvälle ystävälle, naapurille, mieluiten uskovalle.
Kun sanon, että sairaala tappoi, en tarkoita sitä kirjaimellisesti. Uskon kuitenkin, että lääkitys hänet sai itsemurhaamaan itsensä. Hän varmaan tunti, ettei ollut enää mitään toivoa. Lääkkeen sivuvaikutuksissa mainitaan itsemurha. Silti sitä jaetaan kuin karkkia jo valmiiksi masentuneille.