Ymmärtääkö mies koskaan,millaista naisen on asua miehen kanssa,joka joskus on väkivaltainen?
On kuin karhun kanssa asuisi. Koskaan ei tiedä.
On kuin karhun kanssa asuisi. Koskaan ei tiedä.
Ymmärtääkö mies koskaan
proffanrouva
221099
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
sellaisen miehen kanssa pitää asua?Jos mulla on ongelmia joita ei voi ratkaista naisen kanssa niin silloin pitää muuttaa toiseen osoitteeseen.Siis en tajuu miksi naisen pitää tollaista katsella voihan sitä ottaa ja lähtee ei tarvii sit enää kärsii.
itse tiedä! Ne jotenkin "tarvii", eiks ole "kauheeta"???
Jos mieluummin elää hullun kans saman katon alla ku yksin kaks metriä multaa päällä?!Eron jälkeen se kaikki vasta alkaa..
luulin kanssa kun en saannut olla rauhassa kaikee mahdollista kiusaa tehtiin,mut kyllä itse katsoin paremmaksi lähtee kun asua hullun kanssa samassa paikassa.
Paljon mukavaapankin tekemistä nimittäin löytyy.
..vai olen saanut jo "rinnakkaispersoonan" palstalle.
Aiheen omakohtaisuus itseltäni tosin -onneksi- puuttuu; Ei ollut isä, eikä siippa. Toisin taitaa olla "rinnakkaispersoonani" kohta? Ota vaan reippaasti ero, "rinnakkaispersoonani", jos mies aivan hakkaa; proffaus kun ei sinällään tee vielä miehestä hyvää. Paljon muutakin tarvitaan.
Aiheesta muuten olen kyllä erään ylläolevan kanssa samaa mieltä:
Miksi pitäisi "ymmärtää"?
Miksi naisen pitäisi asua väkivaltaisen miehen kanssa?
Mielestäni tämä viestisi on hyvä osoitus siitä, kuinka perheväkivaltaa pidetään yhä vieläkäin varsin häpeällisenä tapahtumana, ei vain sen lyöjän osalta vaan myös hävettävänä uhrille.
Kuten sinäkin kirjoitat tässä:
"Aiheen omakohtaisuus itseltäni tosin -onneksi- puuttuu; Ei ollut isä, eikä siippa. Toisin taitaa olla "rinnakkaispersoonani" kohta? "
Eli sinulla on kiire päästä kieltämään, että perheväkivalta ei ole koskettanut sinua, ei nyt eikä aiemmin ja samalla myös vihjaat siihen, että tällä matkijallasi olisi perheväkivallasta kokemuksia. Tällaisia vihjailuja käytetään juuri tyyliin "ei minulla ole alkoholiongelmaa, mutta teillä sellainen taitaapi olla". Eli näitä tämän tyyppisiä vihjailuja ei käytetä muissa kuin negatiivisissa, noloissa ja hävettävissä asioissa. Tämä tällainen, varsin yleinen, asenne hankaloittaa erittäin suurissa määrin näiden perheväkivaltatapausten ratkaisua.
Uhrit eivät kehtaa myöntää, että heitä hakataan kotona, koska asiaa pidetään niin hävettävänä. Tällöin uhri ei voi olla varma, saako hän osakseen myötätuntoa ja apua vai pelkkää halveksuntaa ja neuvon "mikset ota eroa". Mielestäni olisikin ehdottoman tärkeää päästä eroon tästä häpeän liittämisestä perheväkivaltaan ja toisaalta myös ajatusmallista, jonka mukaan osaltaan syyllistetään uhri siitä, että hän on pysynyt tällaisessa suhteessa.
Vaikka ulkopuolisena onkin aina niin helppo mennä neuvomaan ihmisiä siinä, kuinka heidän tulisi elämä hoitaa, niin kannattaisi muistaa, että sen henkilön omalta näkökannalta asiat eivät koskaan ole niin yksinkertaisia. Tuskin kukaan nyt nauttii väkivaltaisessa suhteessa olemisesta, mutta elämän muuttamminen ja näinkin suurien päätösten tekeminen ei koskaan ole helppoa. Jos asiat kävisivät niin helposti, että vain päätetään jotain, niin meillä ei esim. olisi juurikaan ylipainoisia ihmisiä. Tutkimuksien mukaan valtaosa ylipainoisista haluaisi laihuttaa, mutta käytännössä se ei ole niin helppoa että noin vain päästään kiloista eroon.
Kiellän aina kun on aihetta. Kiellän myös olevani johtaja, alkoholisti, virheetön ihminen, feministi, kommunisti, oikeistolainen, väkivaltainen, vihreä, sovinisti, tuomari, kukkakaupanmyyjä, yrittäjä.... ihan kaiken mitä en ole, sen kummemmin häpeää siihen liittämättä.
Viesti oli kuitenkin kirjoitettu nikillä, joka sisälsi samat sanat kuin omassa nikissäni käytän, joten tulkitsin sen taas heitoksi "kun teillä kuitenkin on näitäkin".. mikä ei tässä tapauksessa pidä paikkaansa. Ja koska viesti oli "omakohtainen", kuka tietää vaikka sen kirjoittaja kärsii/on kärsinyt perheväkivallasta.. Siinä tapauksessa hyssyttely ulkoapäin ei auta, vaan apua on haettava ja se ero mahdollisesti otettava.
Häpeän tiedän tottakai liittyvän perhe- ja parisuhdeväkivaltaan - ihan hyvän ystävänikin kokemuksella. Upea nainen joutui miesystävänsä pahasti hakkaamaksi joutuen lopulta hakemaan poliisisuojelua, jotta selvisi ehjin nahoin ajasta, joka kului oikeustapaukseen ja miehen vankilaan heittämiseen. En tuomitse, halveksi, en itse liitä perheväkivallasta puhumiseeni häpeää; tottakai sanon, että suhde kannattaa katkaista. Hän tosin ymmärsi sen itsekin joutui tosin sitten ko miesystävänsä vainoamaksi.. Ennenkaikkea haluan tukea, auttaa hakemaan apua ja ymmärtämään ettei syy ole lyödyn, ja olla se olkapää, johon voi itkeä ja purkaa kaikkea sisimpään pakkautunutta pahaa oloa, olipa se surua, loukkaantumista, häpeää, itsetunnon saamia haavoja yms.
Onneksi -sana viestissäni oli juuri siksi, että oikeasti pidän itseäni erittäin onnellisena siitäkin syystä, ettei minun ole omakohtaisesti tarvinnut kokea perheväkivallan kurimusta. Se on mielestäni väkivallan muodoista yksi kamalampia, raskaimpia, koska siinä satuttaa juuri se rakas, läheinen ihminen..
Kyllä ymmärrän erinomaisesti elämän moninaisuuden, sitähän täälläkin koitan jankuttaa. Hyssyttely ei kuitenkaan kuulu omaan tapaani toimia..
Tunnut lukevan viestejäni kuin "piru raamattua"... ?
En tarkoittanut suunnata viestiäni mitenkään sinua vastaan, se nyt vain nosti niin hyvin tämän aiheen esiin, että käytin sitä (ehkä harkitsemattomasti) esimerkkinä. En siis pyrkinyt sanomaan, että sinä nimenomaan olisit tyyppiesimerkki tällaisesta, vaan pyrin tuomaan esiin näitä usein meille itsellemme huomaamattomia lauseisiin sisällettyjä asenteitamme kuvaavia teemoja... pahoittelen jos tämä nyt vaikutti liian henkilökohtaiselta.
Mielestäni tuo aihe on kuitenkin erittäin tärkeä, ja sille pitäisi pyrkiä tekemään jotain. Valtaosa perheväkivalta-tapauksista jää poliisille ilmoittamatta juuri siitä syystä, että asia koetaan hävettäväksi. Ja yhä edelleen meillä on melko vahvana asenne siitä, että perheen sisällä tapahtuvat asiat ovat perheen sisäisiä. Nämä yhdessä vaikeuttavat niin uhrin avun hakemista kuin toisten ihmisten puuttumista väkivaltatilanteisiin.
Vain 10% naisista ilmoittaa vakavimman parisuhdeväkivallan poliisille.
Luulisin sen häpeän nousevan heikosta itsetunnosta, jota väkivaltainen repii vain lisää riekaleiksi sanoin ja lyönnein. Se, mitä olen kuunnellut ja lukenut lyötyjen omia kokemuksia, kertoo karua tarinaansa siitä, kuinka lyöjä onnistuu manipuloimaan uhrinsa avuttomaksi, häpeäväksi ihmisraunioksi. Ehkkäpä perustelemalla lyömistään toisen (ehkä olemattomalla) nalkuttamisella, rahantuhlauksella tai laiskuudella jne. Jos ei itsekään ole sinut itsensä kanssa voi helpommin omaksua tämän annetun identiteetin kuvitellen syyn olevankin itsessä, kun "noin kiltti mies alkaa läimiä".
Vahvan itsetunnon omaava ihminen voi helpommin (huomaa ei helpolla) ymmärtää, että lyöminen on väärin, ei siedä sellaista käytöstä itseensä kohdistuvana. Silti lyöminen jo itsessään osuu myös itsetuntoon vahvaankin persoonaan. Kuitenkin jos "vaatii" itselleen ihmismäistä kohtelua, on suurempi todennäköisyys, ettei väkivallan anna jatkua.
Itsetuntokysymyksessä näen todella tärkeäksi sen että lapset kasvatettaisiin mahdollisimman "ehjiksi" rakkaudella, kannustuksella ja kurilla, jotta he saisivat eväät olla sietämättä kiusaamista ja väkivaltaa omalla kohdallaan tai muidenkaan. Tässä kasvattajilla on suuri vastuu selvitellä omat asenteensa analysoidakseen mitkä niistä kannattaa "siirtää" seuraavalle sukupolvelle, mitkä käsitellä itsekseen, jotta onnistuu antamaan lapsille "terveemmän" esimerkin.
Toinen seikka mikä on tullut mieleeni on myös juuri tuo kotiasioiden "yksityisyys" ja suomalainen kulttuuri, ettei toista aina kohdata ja uskalleta kysellä kuinka OIKEASTI menee, ja oikeasti vastata miten asiat on. Kuulumisiin "tulisi" vastata vain "hyvin menee".. Tämän muuttamiseen vaaditaan yleisempää kansalaisrohkeutta avautua muillekin ja uskaltaa kysyä, jos näkee, että toisella ei mene niiin hyvin. (Esim. musta silmä / jatkuva aurinkolasien käyttö on jo kirkuvia signaaleja, joita yhtään läheisempien ei tulisi ohittaa "huomaamatta") ..
Ja tietysti kaikki normaalit ihmiset onnistuvat liitossaan kun naapureillakin menee niiiiin hyvin.. (tämä oli nyt ironiaa, toim.huom.) mistä syntyy ns. yhteisön paine "onnistua", joka puolestaan taas lisää häpeän ja epäonnistumisen tunnetta perheväkivaltatapauksessa..
Lauseisiin piilotettuna joko on tai ei ole asenteita, enemmänkin vaikuttaa oma asenteemme lukea ja kuunnella. Se on totta, että lyöty kuulee varmasti "halveksuntaa ja hyviä neuvoja" sellaisissakin sanoissa, joissa ei niitä lähettäjän puolelta ole. Vrt esim. äsken, enkä sillä vihjaa, että sinä olet hakattu..
Mitäs ehdotat paranustoimenpiteiksi asialle? Kiinnostaisi kuulla mielipiteesi..
"Luulisin sen häpeän nousevan heikosta itsetunnosta, jota väkivaltainen repii vain lisää riekaleiksi sanoin ja lyönnein. "
Osaltaan pitää kyllä paikkansa, mutta tämä ei selitä koko totuutta. Kun joku itselleen rakas ihminen lyö, vaikuttaa se luonnollisesti varsin voimakkaasti uhrin itsetuntoon. Tämä ei kuitenkaan yksinään ole aiheuttanut tätä häpeä-kulttuurin syntyä. Mielestäni on turha yrittää kieltää sitä, etteikö perheväkivalta olisi noin yleisemminkin hävettävä asia. Tämänhän osoittaa myös se, että harva lapsi esim. kehtaa tunnustaa, että perheessä vanhemmat lyövät toisiaan. Kaiken kaikkiaan perheväkivalta koetaan varsin vahvasti häpeätahraksi, jota pyritään salailemaan. Tämä perheväkivaltaan liitetty häpeä ilmenee myös juuri tuossa ulkopuolisten suhtautumisessa asiaan. Monelle on erittäin vaikeaa (niin suomalaisessa kuin useimmissa muissakin kulttuureissa) ottaa asiaa puheeksi esim. ystäviensä kanssa. Monelle on vaikea kysyä ystävältään, lyödäänkö häntä kotona ja vielä vaikeampaa uskoisin olevan kysyä toiselta, että et kai sinä nyt hakkaa vaimoasi/miestäsi. Tämä johtuu osittain siitä, että asiaan liittyy niin paljon häpeän tunteita ja ulkopuolisen osalta myötähäpeän tunteita.
"lyöjä onnistuu manipuloimaan uhrinsa avuttomaksi, häpeäväksi ihmisraunioksi. Ehkkäpä perustelemalla lyömistään toisen (ehkä olemattomalla) nalkuttamisella, rahantuhlauksella tai laiskuudella jne. "
Tätä ei tee yksin lyöjä vaan sitä tapahtuu myös muiden taholta. Sinun ei tarvitse muuta kuin lukea tätä palstaa, niin löydät kirjoituksia, joissa kerrotaan, kuinka nainen niin usein "nalkutuksellaan" ansaitsee lyönnit.
Se, millä tämä ongelma sitten korjattaisiin, onkin vaikeampi pulma. Se lienee selvää, että mitään pikaista äkkiparannusta asiaan tuskin on löydettävissä vaan muutos tullee tapahtumaan hitaamman asennemuutoksen kautta. Asiaa voidaan edesauttaa lisäämällä tietoa esim. ilmiön yleisyydesta, jolloin uhrit saavat tietää, että he eivät todellakaan ole yksin ja ainoita, jotka kärsivät ongelmasta. Toinen keino helpottaa tilannetta on hyödyntää mediaa ja joitain hyviä esimerkkejä tästä onkin. Kun esim. julkisuudessa arvostettu henkilö myöntää avoimesti kohdanneensa perheväkivaltaa, madaltaa tämä varmasti monen matti/maija meikäläisen kynnystä myöntää asia ja hakea apua. Tällöin uhria myös todennäk. helpottaa tietää (etenkin kun oma itsetunto on nollissa), että myös joku ihailtu ja menestynyt henkilö voi joutua väkivallan uhriksi.
Kirjoitat asiaa..
Lapset omaksuvat kotoaan asenteet, joten se mitä kotona hävetään, siirtyy kyllä suoraan lapselle. Samoin vaikuttanee asenteet koulussa ja kavereilla. .. Luulisin.
Suomi on mielestäni häpeä-kulttuurin maa perinteisesti. Sitä olen karsinut nyt aikuisena itsestäni ja pyrin kaikin tavoin estämään sen siirtymisen lapsiini. Hävetään aivan liikaa ja aivan "turhaan" mistä perheväkivalta on oiva esimerkki. Häpeähän vain pitkittää ja pahentaa kärsimyksiä.
Samoin Suomi on etäisyyden maa millä tarkoitan sitä, että suomessa on "kohteliasta olla tukkimasta nenäänsä suoraan muiden asioihin", selän takana voidaan kyllä puhua paljonkin.. Eli syyt voivat olla hyvinkin syvällä kultturisessa perimässämme, joka vaikuttaa suoraan myös itsetuntoon. Jos ihmisen pitää jatkuvasti "hävetä", ei itsetunto pääse millään kehittymään oikeasti vahvaksi.
Onko todella noin yleistä kuin väität naisen syyllistäminen tilanteessa kun oma mies hakkaa? Esim. juuri kirjoitin taas vastineita, joissa sanomani oli ymmärretty totaalisen väärin, yhden siipallesikin (nikin perusteella), toisen Tittelityylle, syyllistämiseksi feministit tulkitsevat sellaisenkin, joka ei sitä todellakaan ole, vaan osa prosessia kohti tervehtymistä.. Eli miten luemme toistemme viestejä, kuin piru raamattua (tiiän, toistan itseäni nyt:) vai yrittämällä löytää sen tarkoitetun pointsin..
Hyvin samaa mieltä olen kirjoittamastasi. Ja tärkeä tämä asia on, koska emme voi jäädä odottamaan milloin josko koskaan hakkaavat miehet ymmärtävät väärintekemisensä, vaan apu on saatava pahoinpidellyille naisille HETI, ei vasta sitten kun mies huomaa tarvitsevansa apua tai on aika soittaa musta auto noutamaan...
Nainen turvaan - ensi prioriteetti.
Mies hoitoon - toka prioriteetti.
"Luulisin sen häpeän nousevan heikosta itsetunnosta, jota väkivaltainen repii vain lisää riekaleiksi sanoin ja lyönnein."
Ajattelin jo että lopetan vastailun näihin väkivaltakysymyksiin mutta on jälleen pakko puuttua selvästi virheelliseen oletukseen.
Väkivaltainen mies saattaa kokea uhkaksi nimenomaan vahvan ja hyvän itsetunnon omaavan naisen. Tallaiselle pahoinpitelijälle on haaste saada vahva nainen murtumaan ja anelemaan armoa iskujen välillä.
Tietoa parisuhdeväkivallasta löytyy kyllä asiantuntijoiden kirjoittamista kirjoista.
en koskaan kokenut, että minulla olisi ollut vahva itsetunto, jota olisi tarvinnut murtaa.
Ja armoa en anellut koskaan. Hyväksyin vain hiljaa.
mutta jossakin tapauksessa tuokin varmasti pitää paikkansa.
Mies haluaa olla se vahvempi ja hallita.
"mutta jossakin tapauksessa tuokin varmasti pitää paikkansa.
Mies haluaa olla se vahvempi ja hallita."
Tarkoitin tuolla kommentillani että joillekin pahoinpitelijöille vahvojen naisten murtaminen on pakkomielle. Ihan oikein korjasit - tai huomasit.
Olen kuullut tämän saman asian myös itse henkilökohtaisesti karkeaa väkivaltaa tehneen miehen suusta. Mies oli kyllä psykopaatti mutta sillä ei tässä tapauksessa ilmeisesti ole väliä.
Asiantuntijoiden mukaan kuka tahansa tai ominaisuuksiltaan minkälainen nainen tahansa, voi joutua väkivallan kohteeksi. Väkivaltainen mies on väkivaltainen jokaista naistaan kohtaan. (Tai nainen miestä kohtaan. Ei liene olemessa myöskään tietyin ominaisuuksin varustettujan miehiä, jotka altistuvat eniten naisten harjoittamlle väkivallalle.)
Erikseen on sitten naiset (tai miehet) jotka kerta toisensa jälkeen ajautuvat väkivaltaiseen suhteeseen.
...että vahva ja hyväitsetuntoinen nainen lähtee kävelemään sen ensimmäisen nyrkiniskun jälkeen... kun taas se, joka "kokee ansainneensa" tms. asian tai "hyväksyy" on enimmäkseen ihminen, jonka itsetunto ja minäkuva on jo valmiiksi heikoilla.
En pidä henkilöä, joka alistuu toisen hakattavaksi vapaaehtoisesti vastoin tahtoaan pitkäksi aikaa kovin vahvaitsetuntoisena.
Luulo ja oletus ei vastaa tutkittua (-tai näissä väkivaltatapauksissa omakohtaisesti koettua) tietoa. Ja on mahdotonta yrittää keskustella henkilön kanssa joka ei edes lue keskustelukumppaninsa kommentteja.
"...että vahva ja hyväitsetuntoinen nainen lähtee kävelemään sen ensimmäisen nyrkiniskun jälkeen... kun taas se, joka "kokee ansainneensa" tms. asian tai "hyväksyy" on enimmäkseen ihminen, jonka itsetunto ja minäkuva on jo valmiiksi heikoilla."
Tämä sinun komenttisi kertoo syvän tietämättömyytesi parisuhdeväkivallasta ja väkivaltaisen miehen käyttäytymisen ILMENEMISEN kehityksestä parisuhteessa. Sinun ei pitäisi puhua pelkkää soopaa parisuhdeväkivallasta joka sentään tappaa kymmeniä naisia vuodessa. Lähteminen suhteesta voi joskus olla olosuhteiden vuoksi lähes mahdotonta.
Mitä tuossa omassa kommentissani esitin oli (myös) psykopaattiMIEHEN näkemys naisesta jotka ansaitsevat tulla "hallitsijamiehen" toimesta nöyryytetyiksi. Tilillä oli jo useiden vahvojen naisten "opetusta" nöyräksi tämän herran edessä.
Odotan koska aloitat jörähdyksen otsikolla: Nari ja äitiyden tuplastandardin ylläpidon tärkeys, koska laidan yli hyppijät hakataan.
Vähän huumoria mukaan - eikö?
Parisuhdeväkivallassa kysymys ei ole uhrin itsetunnosta vaan väkivallan tekijän epävarmuudesta ja heikosta itsetuntemuksesta. Tietoa tästä aiheesta tosiaan löytyy jos sitä haluaa saada.
Ymmärrän. Naiseni ex oli väkivaltainen. Mutta miksi elää moisen kanssa? talossa on ovi. Tosin lähteminen voi olla vaikeaa kun pelkää, mutta ainoa oikea ratkaisu.
...näkisin sen, että miten saada nainen ymmärtämään (tai, jos yhteiskunnassamme on vielä esteitä, jotka naista kahlitsevat), ettei hänen tarvitse asua väkivaltaisen miehen kanssa.
Väkivaltaiselle miehelle pitäisi sitten keksiä omat keinonsa.
Myös sitten todetuissa tapauksissa pitää saada virkavallan suoja paremmaksi, ja nuo kuvaamasi karhut pois ihmisten ilmoilta.
Mitenkäs mielestäsi se auttaisi naista, joka asuu väkivaltaisen miehen kanssa, että minä täältä käsin häntä "ymmärtäisin"? Empatia on ihan jees, mutta joskus tarvitaan myös ihan konkreettisia toimia asioiden muuttamiseksi... tai oikeastaan enimmäkseen.