"Katso, minä tulen pian, ja palkkani on minun mukanani antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan."
Ilmestyskirja 22:12
Kun muinoin puheissa kenties herkuteltiin helvetillä, kuvitellen, että ihmiset saadaan peloteltua palavasta rakennuksesta Kristuksen syliin, pyrkii äärimmilleen viety uudempi teologia vakuuttamaan meitä siitä, että iankaikkinen rangaistuksen tuli on lähinnä värikäs vertauskuva.
Siis savua ilman tulta.
Tasapainoa hakiessa voidaan menneisyyden hengellisten väärinkäytösten pelossa ajautua ojasta allikkoon eli avovetiseen lammikkoon keidassuolla.
Tämä on tietysti yksinkertaistus ääripäistä, joiden väliin jää paljon sävyjä.
Kiistatonta kuitenkin on, että Herra Jeesus itse puhui iankaikkisen tulen rangaistuksesta. Sellainen siis on lähtöisin kaikkein puhtaimmilta ja rakastavimmilta huulilta.
Jos kyse on vain vertauskuvasta, mistä se on vertauskuva?
Tuskin ainakaan persoonallisen tietoisuuden sammumisesta. Pikemminkin jostain yhtä kauheasta, kuin ikuisesta tulesta.
Mahtaako vertauskuvallistaminen siis ratkaista paljoakaan?
Lisäksi, vaikka Jeesus säännönmukaisesti selitti vertaukset opetuslapsille, tätä vertausta – jos se ylipäätään on vertaus – hän ei selittänyt, eikä selitellyt.
Jeesus ei myöskään selitellyt jännitettä Jumalan rakkauden ja ikuisen kadotustuomion välillä.
Jumalan rakkaus ilmestyi siinä, että hän lähetti Poikansa, ettei kukaan häneen uskova joutuisi kadotukseen.
Jumalan vastaus helvetin rangaistuksen pelkoon on, ei helvetin selittäminen olemattomiin vertauskuvaksi vaan, Jumalan rakkaus, joka ilmestyi Pojassa ja tämän ristinkuolemassa.
Jumalan rakkaus ei ole jotain sentimentaalisesta heikkoudesta johtuvaa kykenemättömyyttä panna toimeen iankaikkista oikeudenmukaista rangaistusta synneistä.
Miksi siis saarnoissa harvemmin enää kuulee helvetistä?
Väärinkäytösten ja kielteisten tunteiden herättämisen pelon ohella syy saattaa liittyä laajemmin jumala- ja ihmiskuvassa tapahtuneeseen muutokseen.
Professori emerita Päivikki Antola kertoi (HS 14.4.2006) tutkineensa kirkollisia messusaarnoja, joista lähes puuttuivat käsitteet helvetti, synti, sovitus, parannus ja pelastus.
Saarnoissa lähinnä pahoiteltiin ihmisen huonoutta ja puutteellisuutta. Lempeästi suostutteleva saarna, joka pyrkii välttämään kielteisten tuntemusten herättämistä, muistuttaa viestinnällisesti enemmän esitelmää kuin saarnaa. Sellainen vahvistaa kuulijan maailmankuvaa sen sijaan, että haastaisi taikka muuttaisi sitä.
Ehkä menneiden aikojen virheistä voidaan oppia se, että helvetistä ei koskaan tulisi saarnata irrallaan Jeesuksen ristinkuolemasta ja sen merkityksestä.
Helvetti ei ole lastenkasvatuksen metodi.
Kristillistä etiikkaa ei tule perustella helvetin pelolla, vaan rakkaudella Jumalaa kohtaan.
Jonkun mielestä hyvä uutinen kärsii huonosta uutisesta.
Toisaalta, hämärtyykö hyvä uutinen Jeesuksesta, jos käsitys huonosta uutisesta, synnistä ja tuomiosta, hämärtyy?
Silloin on suuri houkutus nähdä vikaa tuomiossa, jotta ei itse tarvitsisi tunnustaa olevansa syntinen ja pelastuksen tarpeessa.
Augustinus kirjoitti Tunnustuksia teoksessaan: ”Syntini oli sitäkin vaikeammin parannettavissa, koska en pitänyt itseäni syntisenä. Ja väärämielisyyteni oli kauhea, kun mieluummin tahdoin, että Sinä, kaikkivaltias Jumala, taipuisit minun edessäni minun turmiokseni, kuin että Sinä saisit taivutetuksi minut pelastukseesi.”
Jeesus ei evankeliumia julistaessaan vältellyt tai anteeksipyydellyt helvettiä. Ei meidänkään tarvitse.
Paha saa lopulta palkkansa. Ja maailmassa on pahuutta - kuten hamasin terroristien sadistinen julmuus 7. lokakuuta viime vuonna - jonka palkka on ansaittu.
Jumalan kiitos, että helvetti on olemassa.
Ilmestyskirja 22:12
Kun muinoin puheissa kenties herkuteltiin helvetillä, kuvitellen, että ihmiset saadaan peloteltua palavasta rakennuksesta Kristuksen syliin, pyrkii äärimmilleen viety uudempi teologia vakuuttamaan meitä siitä, että iankaikkinen rangaistuksen tuli on lähinnä värikäs vertauskuva.
Siis savua ilman tulta.
Tasapainoa hakiessa voidaan menneisyyden hengellisten väärinkäytösten pelossa ajautua ojasta allikkoon eli avovetiseen lammikkoon keidassuolla.
Tämä on tietysti yksinkertaistus ääripäistä, joiden väliin jää paljon sävyjä.
Kiistatonta kuitenkin on, että Herra Jeesus itse puhui iankaikkisen tulen rangaistuksesta. Sellainen siis on lähtöisin kaikkein puhtaimmilta ja rakastavimmilta huulilta.
Jos kyse on vain vertauskuvasta, mistä se on vertauskuva?
Tuskin ainakaan persoonallisen tietoisuuden sammumisesta. Pikemminkin jostain yhtä kauheasta, kuin ikuisesta tulesta.
Mahtaako vertauskuvallistaminen siis ratkaista paljoakaan?
Lisäksi, vaikka Jeesus säännönmukaisesti selitti vertaukset opetuslapsille, tätä vertausta – jos se ylipäätään on vertaus – hän ei selittänyt, eikä selitellyt.
Jeesus ei myöskään selitellyt jännitettä Jumalan rakkauden ja ikuisen kadotustuomion välillä.
Jumalan rakkaus ilmestyi siinä, että hän lähetti Poikansa, ettei kukaan häneen uskova joutuisi kadotukseen.
Jumalan vastaus helvetin rangaistuksen pelkoon on, ei helvetin selittäminen olemattomiin vertauskuvaksi vaan, Jumalan rakkaus, joka ilmestyi Pojassa ja tämän ristinkuolemassa.
Jumalan rakkaus ei ole jotain sentimentaalisesta heikkoudesta johtuvaa kykenemättömyyttä panna toimeen iankaikkista oikeudenmukaista rangaistusta synneistä.
Miksi siis saarnoissa harvemmin enää kuulee helvetistä?
Väärinkäytösten ja kielteisten tunteiden herättämisen pelon ohella syy saattaa liittyä laajemmin jumala- ja ihmiskuvassa tapahtuneeseen muutokseen.
Professori emerita Päivikki Antola kertoi (HS 14.4.2006) tutkineensa kirkollisia messusaarnoja, joista lähes puuttuivat käsitteet helvetti, synti, sovitus, parannus ja pelastus.
Saarnoissa lähinnä pahoiteltiin ihmisen huonoutta ja puutteellisuutta. Lempeästi suostutteleva saarna, joka pyrkii välttämään kielteisten tuntemusten herättämistä, muistuttaa viestinnällisesti enemmän esitelmää kuin saarnaa. Sellainen vahvistaa kuulijan maailmankuvaa sen sijaan, että haastaisi taikka muuttaisi sitä.
Ehkä menneiden aikojen virheistä voidaan oppia se, että helvetistä ei koskaan tulisi saarnata irrallaan Jeesuksen ristinkuolemasta ja sen merkityksestä.
Helvetti ei ole lastenkasvatuksen metodi.
Kristillistä etiikkaa ei tule perustella helvetin pelolla, vaan rakkaudella Jumalaa kohtaan.
Jonkun mielestä hyvä uutinen kärsii huonosta uutisesta.
Toisaalta, hämärtyykö hyvä uutinen Jeesuksesta, jos käsitys huonosta uutisesta, synnistä ja tuomiosta, hämärtyy?
Silloin on suuri houkutus nähdä vikaa tuomiossa, jotta ei itse tarvitsisi tunnustaa olevansa syntinen ja pelastuksen tarpeessa.
Augustinus kirjoitti Tunnustuksia teoksessaan: ”Syntini oli sitäkin vaikeammin parannettavissa, koska en pitänyt itseäni syntisenä. Ja väärämielisyyteni oli kauhea, kun mieluummin tahdoin, että Sinä, kaikkivaltias Jumala, taipuisit minun edessäni minun turmiokseni, kuin että Sinä saisit taivutetuksi minut pelastukseesi.”
Jeesus ei evankeliumia julistaessaan vältellyt tai anteeksipyydellyt helvettiä. Ei meidänkään tarvitse.
Paha saa lopulta palkkansa. Ja maailmassa on pahuutta - kuten hamasin terroristien sadistinen julmuus 7. lokakuuta viime vuonna - jonka palkka on ansaittu.
Jumalan kiitos, että helvetti on olemassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Teillä on sitten helvetti,mitä ei ole.
Niinkö Isä Jumala haluaisi...
Helvetti on saastaiten kirkkojen keksimä.
Otetaan nyt Lusifer,Isän luoma enkeli joka oli kaunein enkeileistä.
Hän soti Isää vastaan..
Kuoliko?
Ei,vaan vangittin 1000v ja on vapaa.
Ei helvettiä ole,uskokaa !
Katolilainen pedofiili kirkko sen keksi !
Jumalan kiitos, että helvetti on olemassa.
Helvetti ei ole kuin luulet.Mitä teet täällä se ratkaiseen kohtalosi,mutta se ei ole tulipätsi :))
Vaan joudut elämään srv.elämän paskaa..
Jos tapat itsesi,niin aikaa on ikuisuus.
Sinun on opittava virheesi,ennenkuin jatkat.
Sinun on opittava RAKKAUS !
PATMOS Pasi Turunen Helvetti on olemassa
Anonyymi-ap
2024-03-20 14:22:46
"Katso, minä tulen pian, ja palkkani on minun mukanani antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan."
Ilmestyskirja 22:12
Pasi Turunen on houreinen tyhmä lahkolainen !!!
Hän Pasi joka RAKASTAA helvettiä,oisko hänen koti siellä?
Tälläinen maan päälinen piru joka huttaa pahuutta ihmisille?
Ihmsille jonka Jumala on luonut ja heti sitten helvettiin?
Pasi on ongelma lahkolainen,ei ymmärrä kuin peloitella ja jätkä ei oikeesti edes TIEDÄ !!