Näinhän sen pitikin mennä..

Voi vit..talis. Sä todelkakin ajattelet samoin kuin mä. Olemme menneisyytemme yhteenlaskun lopputuloksia ja siihen paljonko siihen lisätään tulevaisuudessa voi vaikuttaa.

Se tapahtuu mikä on tapahtuakseen on myös toinen ajatusmallini.

Turhaa kuvitella, että jollain lehtikaalin popsimisella voisi saavuttaa pidemmän elämän.. kun aika on, aika on. Aivan sama kuinka paljon olet lehtikaalia pupertanut.
Mutta minkälaista elämää sitä on elänyt siihen mennessä, kunnes aika on..?

Näin on, mutta toisin eletty elämä olisi tehnyt susta myös sut, vaan erilaisen version :D
-sivusta kommentoin

Pikku-pirpana kirjoitti:

Voi vit..talis. Sä todelkakin ajattelet samoin kuin mä. Olemme menneisyytemme yhteenlaskun lopputuloksia ja siihen paljonko siihen lisätään tulevaisuudessa voi vaikuttaa.

Se tapahtuu mikä on tapahtuakseen on myös toinen ajatusmallini.

Turhaa kuvitella, että jollain lehtikaalin popsimisella voisi saavuttaa pidemmän elämän.. kun aika on, aika on. Aivan sama kuinka paljon olet lehtikaalia pupertanut.
Mutta minkälaista elämää sitä on elänyt siihen mennessä, kunnes aika on..?

Lue lisää

Mä oon eri mieltä. Lehtikaalin puputtaminen voi tuoda pidemmän elämän kuin et joisit kaljaa litratolkulla joka päivä. Mut mitään ei tietysti ole luvattu,et ei sen varaan voi laskea. Elämästä pitää myös nauttia.

Anonyymi kirjoitti:

Mä oon eri mieltä. Lehtikaalin puputtaminen voi tuoda pidemmän elämän kuin et joisit kaljaa litratolkulla joka päivä. Mut mitään ei tietysti ole luvattu,et ei sen varaan voi laskea. Elämästä pitää myös nauttia.

Lue lisää

No.. lehtikaalilla sen elämän pidentäminen tosiaan voi olla mahdollista.. mutta miksi?
Se elämä pitenee sieltä loppupäästä, mikä ei muutoinkaan ole sitä elämän parasta aikaa ja vain siinä tapauksessa jos ei onnettomuus tai vaikka syöpä korjaa ennen sitä.

Ja sit kaduttaa kuolinvuoteella, kun ei juonut sitä kaljaa litratolkulla...

Pikku-pirpana kirjoitti:

Voi vit..talis. Sä todelkakin ajattelet samoin kuin mä. Olemme menneisyytemme yhteenlaskun lopputuloksia ja siihen paljonko siihen lisätään tulevaisuudessa voi vaikuttaa.

Se tapahtuu mikä on tapahtuakseen on myös toinen ajatusmallini.

Turhaa kuvitella, että jollain lehtikaalin popsimisella voisi saavuttaa pidemmän elämän.. kun aika on, aika on. Aivan sama kuinka paljon olet lehtikaalia pupertanut.
Mutta minkälaista elämää sitä on elänyt siihen mennessä, kunnes aika on..?

Lue lisää

Niinhän me ollaan sisaruksia 😉

En kyllä ole tuossa mielessä yhtä fatalisti, kohtaloon nojaava, vaan lähinnä inhorealisti. Kohtalohan on kuitenkin asia, jonka muotoutumiseen voi itse vaikuttaa paljonkin, esim. jo sillä, ettei kävele liikennevaloissa punaisia päin.

Anonyymi kirjoitti:

Näin on, mutta toisin eletty elämä olisi tehnyt susta myös sut, vaan erilaisen version :D
-sivusta kommentoin

Ei suinkaan, se ei olisi minä, vaan eri minä, koska tämän hetken tarkastelussa on olemassa vain yksi mahdollinen minä, se mikä olen nyt ja kaikki ne seikat jotka johtivat tällaiseen minään. Mikään muutos sen henkilön taustassa tekisi siitä eri minä, henkilön, mahdollisesti jopa todella paljon erilaisen henkilön. Esimerkiksi jos olisin nuoruudessani telminyt ilman kumeja, olisi nyt mahdollisesti jälkikasvua, toki jo aikuista jälkikasvua ja se tarkoittaisi sitä, että aika moni muu asia olisi menneinä vuosina jäänyt tekemättä, etenkin aika moni tehty "ei niin fiksu asia", jolloin väistämättä olisin hyvin erilainen henkilö.

randombypasser kirjoitti:

Niinhän me ollaan sisaruksia 😉

En kyllä ole tuossa mielessä yhtä fatalisti, kohtaloon nojaava, vaan lähinnä inhorealisti. Kohtalohan on kuitenkin asia, jonka muotoutumiseen voi itse vaikuttaa paljonkin, esim. jo sillä, ettei kävele liikennevaloissa punaisia päin.

Lue lisää

No.. mä luulen, ettei kohtaloa ole olemassakaan.. kuuluu samaan kastiin sielun, kuoleman jälkeisen elämän ja pyhän henge kanssa. Suurta itsepetosta.

randombypasser kirjoitti:

Ei suinkaan, se ei olisi minä, vaan eri minä, koska tämän hetken tarkastelussa on olemassa vain yksi mahdollinen minä, se mikä olen nyt ja kaikki ne seikat jotka johtivat tällaiseen minään. Mikään muutos sen henkilön taustassa tekisi siitä eri minä, henkilön, mahdollisesti jopa todella paljon erilaisen henkilön. Esimerkiksi jos olisin nuoruudessani telminyt ilman kumeja, olisi nyt mahdollisesti jälkikasvua, toki jo aikuista jälkikasvua ja se tarkoittaisi sitä, että aika moni muu asia olisi menneinä vuosina jäänyt tekemättä, etenkin aika moni tehty "ei niin fiksu asia", jolloin väistämättä olisin hyvin erilainen henkilö.

Lue lisää

Mut tota just tarkoitin, olisit sinä, mutta tottakai ihan eri versio. Eikä tarvii ees ajatella niin kauaskantoisesti. Jos syöt aamulla hyvän vs. huonon aamiaisen, niin se voi jo vaikuttaa siihen millainen fiilis sulla on aamulla itsestä ja muusta maailmasta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Pikku-pirpana kirjoitti:

No.. mä luulen, ettei kohtaloa ole olemassakaan.. kuuluu samaan kastiin sielun, kuoleman jälkeisen elämän ja pyhän henge kanssa. Suurta itsepetosta.

Niin, mutta toteamus
"Se tapahtuu mikä on tapahtuakseen"
on aika selkeästi kohtalo-oppinen näkemys, mielestäni.
Asioita tapahtuu, vaikkei itse tekisi mitään, mutta jos tekee, voi tapahtua hyvin eri asioita kuin muuten olisi tapahtuakseen.

Anonyymi kirjoitti:

Mut tota just tarkoitin, olisit sinä, mutta tottakai ihan eri versio. Eikä tarvii ees ajatella niin kauaskantoisesti. Jos syöt aamulla hyvän vs. huonon aamiaisen, niin se voi jo vaikuttaa siihen millainen fiilis sulla on aamulla itsestä ja muusta maailmasta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Lue lisää

No tässä taitaa olla nyt kysymyksessä erilaiset tavat hahmottaa joitain (ajallisia) muuttujia.

Mun näkökulmasta kullakin hetkellä on olemassa vain yksi minä siinä todellisuudessa jonka kykenemme havaitsemaan ja se on ainoa mahdollinen minä. Minuutin kuluttua se on jo eri minä, olkoonkin että useimmiten hyvin samanlainen kuin se minä joka oli minuutti sitten.

Voi toki mielikuvitella, miten jonkin asian tekeminen tai tekemättä jättäminen olisi voinut vaikuttaa elämäänsä, mutta se ei silti tuottaisi eri versiota samasta minästä, vaan täysin uuden minän, joka toki luultavasti olisi ollut monilta osin samanlainen kuin se reaalinen tämän hetken minä on juuri nyt. Mutta se olisi silti eri minä, ei vain eri versio.

randombypasser kirjoitti:

Niin, mutta toteamus
"Se tapahtuu mikä on tapahtuakseen"
on aika selkeästi kohtalo-oppinen näkemys, mielestäni.
Asioita tapahtuu, vaikkei itse tekisi mitään, mutta jos tekee, voi tapahtua hyvin eri asioita kuin muuten olisi tapahtuakseen.

Lue lisää

Niin voihan asian noinkin nähdä. Ite lähinnä en pohdi asiaa tuolta kannalta. Ennemminkin ajattelen syteen tai saveen mallilla. Lopputulema on väistämätön. Vaikka hyppisin voltteja vieressä ei se seikka muutu, että jonkinlainen lopputulema asialla on. Se lopputulema .. en usko sen olevan kohtalon määräämä. Se vain on.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Niin voihan asian noinkin nähdä. Ite lähinnä en pohdi asiaa tuolta kannalta. Ennemminkin ajattelen syteen tai saveen mallilla. Lopputulema on väistämätön. Vaikka hyppisin voltteja vieressä ei se seikka muutu, että jonkinlainen lopputulema asialla on. Se lopputulema .. en usko sen olevan kohtalon määräämä. Se vain on.

Lue lisää

No mä kattelen tuota kyllä aavistuksen eri vinkkelistä. Lopputulema on väistämätön, mutta millainen se lopputulema on, niin siihen voi vaikuttaa paljon.

Jos nyt vaikka joku ryöstää mummoa kadulla ja seisot vieressä katsomassa, on lopputulema X. Jos sen sijaan hyppisit niitä voltteja siinä vieressä pelkän katselemisen sijaan, rohkenen väittää, että lopputulema on jotain aivan muuta kuin X 😂

randombypasser kirjoitti:

No tässä taitaa olla nyt kysymyksessä erilaiset tavat hahmottaa joitain (ajallisia) muuttujia.

Mun näkökulmasta kullakin hetkellä on olemassa vain yksi minä siinä todellisuudessa jonka kykenemme havaitsemaan ja se on ainoa mahdollinen minä. Minuutin kuluttua se on jo eri minä, olkoonkin että useimmiten hyvin samanlainen kuin se minä joka oli minuutti sitten.

Voi toki mielikuvitella, miten jonkin asian tekeminen tai tekemättä jättäminen olisi voinut vaikuttaa elämäänsä, mutta se ei silti tuottaisi eri versiota samasta minästä, vaan täysin uuden minän, joka toki luultavasti olisi ollut monilta osin samanlainen kuin se reaalinen tämän hetken minä on juuri nyt. Mutta se olisi silti eri minä, ei vain eri versio.

Lue lisää

Kyllä, asian voi hahmottaa myös kuvailemallasi tavalla. Mahtavaa, että tällä palstalla pääsee keskustelemaan tällaisista jutuista, joilla ei viitsi vaivata muiden päätä 😅 Ja hauska huomata et joskus joku muukin on funtsinut jotain samoja keloja, joita luulee et ei kukaan muu ajattelisi 😂

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä, asian voi hahmottaa myös kuvailemallasi tavalla. Mahtavaa, että tällä palstalla pääsee keskustelemaan tällaisista jutuista, joilla ei viitsi vaivata muiden päätä 😅 Ja hauska huomata et joskus joku muukin on funtsinut jotain samoja keloja, joita luulee et ei kukaan muu ajattelisi 😂

Lue lisää

Kyllä, kiitos samoin, kiitos tästä keskustelusta! Kyllä täällä aika ajoin on varsin hedelmällistä keskustelua eri hahmojen kesken, ei lainkaan huono paikka höpötellä, vaikka yleensä pikavilkaisulla pääsee ensin todella syvä huokaus 😂

randombypasser kirjoitti:

No mä kattelen tuota kyllä aavistuksen eri vinkkelistä. Lopputulema on väistämätön, mutta millainen se lopputulema on, niin siihen voi vaikuttaa paljon.

Jos nyt vaikka joku ryöstää mummoa kadulla ja seisot vieressä katsomassa, on lopputulema X. Jos sen sijaan hyppisit niitä voltteja siinä vieressä pelkän katselemisen sijaan, rohkenen väittää, että lopputulema on jotain aivan muuta kuin X 😂

Lue lisää

Me nyt puhutaan aidasta ja seipäästä. Mut juu. Ei haittaa.

Ja toinen juttu mulla on ollut toi moottoripyörä. Se avasi silmiä siihen, että miten lähellä tuolla liikenteessä ihmisen on heittää henkensä.

Peltien sisällä, penkissä se meno tuntuu ihan toiselta, kuin ilman suojaa ja viimassa. On aivan ssma onko sinulla etuajo-oikeis, kun toisen massa on satoja tai tuhansia kertaa enemmän kuin sinun.

Säännöt on sääntöjä ja ihmiset ihmisiä...ja vielä löytyy muutakin mutkaa matkaan... eläimet, irtokiviä mutkassa, tuuliainen aukealla metsän jälkeen, auringonvalo silmiin, sade.....

Rajallisuuden huomaaminen ehkä voisi olla se juttu? 🤔 Ja sen tiedostaminen?

Meillä töissä pienestäkin tällistä joutuu menemään sydänfilmiin ensiapuun.

Asioita tapahtuu ihan itsestä riippumattakin. Kaikkeen ei voi vaikuttaa.

Disseisback kirjoitti:

Ja toinen juttu mulla on ollut toi moottoripyörä. Se avasi silmiä siihen, että miten lähellä tuolla liikenteessä ihmisen on heittää henkensä.

Peltien sisällä, penkissä se meno tuntuu ihan toiselta, kuin ilman suojaa ja viimassa. On aivan ssma onko sinulla etuajo-oikeis, kun toisen massa on satoja tai tuhansia kertaa enemmän kuin sinun.

Säännöt on sääntöjä ja ihmiset ihmisiä...ja vielä löytyy muutakin mutkaa matkaan... eläimet, irtokiviä mutkassa, tuuliainen aukealla metsän jälkeen, auringonvalo silmiin, sade.....

Rajallisuuden huomaaminen ehkä voisi olla se juttu? 🤔 Ja sen tiedostaminen?

Lue lisää

Juu. Asiat pitää suhteuttaa. Moottoripyörällä ajaminen.. tulee hetkiä jolloin pitää valita onko oikeassa ja eloton tai hengissä ja väärinkohdeltu.

Tuo suhteuttaminen.. toimii monessa muussakin asiassa.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Meillä töissä pienestäkin tällistä joutuu menemään sydänfilmiin ensiapuun.

Asioita tapahtuu ihan itsestä riippumattakin. Kaikkeen ei voi vaikuttaa.

No ei...

Mutta sähkärinä pitää tietää mitä tekee...ihan itsensä vuoksi. Maallikoille sähkölaitteet rakennetaan yleensä niin, että ne saa myllätä niitä käsineen miten lystää, eikä ne saa tälliä...mutta sähkärien pitää usein purkaa suojaukset ja olla lähellä jännitteisiä osia...

Toisaalta se on huonokin juttu...🙄 Siis, että luottaa tietoon...olipa maallikko tai sähkäri. 1 sekunnin sydänjakson aikana 2 ms aika, kun saat tällin, voit olla ilman defibilaattoria suorasäärinen...sillä hetkellä...

Pikku-pirpana kirjoitti:

Juu. Asiat pitää suhteuttaa. Moottoripyörällä ajaminen.. tulee hetkiä jolloin pitää valita onko oikeassa ja eloton tai hengissä ja väärinkohdeltu.

Tuo suhteuttaminen.. toimii monessa muussakin asiassa.

Lue lisää

Suhteuttamista ei äkkiä tiedosta...

Oiskohan Hellstenin Tommi joskus kirjoittanut, että ihminen ei ymmärrä asioita ympärillään, ennenkuin tulee jokin kriisi. 🤔

Disseisback kirjoitti:

Suhteuttamista ei äkkiä tiedosta...

Oiskohan Hellstenin Tommi joskus kirjoittanut, että ihminen ei ymmärrä asioita ympärillään, ennenkuin tulee jokin kriisi. 🤔

Lue lisää

Ei anna vastata sulle. Väittää botiksi. Tulisko tämä läpi...

Pikku-pirpana kirjoitti:

Ei anna vastata sulle. Väittää botiksi. Tulisko tämä läpi...

Tuli tuli. 😀

Nooh.. sait mielenkiintoni heräämään..
Haluatko avautua aiheesta enemmän?

Pikku-pirpana kirjoitti:

Nooh.. sait mielenkiintoni heräämään..
Haluatko avautua aiheesta enemmän?

Eipä juuri avautumista, itseasiassa halusin vaan vastata jotain rakkaalleni :D

pujotteIija kirjoitti:

Eipä juuri avautumista, itseasiassa halusin vaan vastata jotain rakkaalleni :D

Kiitos kultaseni. Olet rakas. Niin kovin rakas.

Kaikella ei ole tarkoitusta. Ei todellakaan ole. Ei ole mitään järkeä etsiä tarkoitusta kaikesta.

Joskus asioita vain tapahtuu. Ne ei ole kenenkään syytä tai niissä ei ole syvempää merkitystä.
Oma asenne ja suhtautumistapa merkkaa enemmän.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Kaikella ei ole tarkoitusta. Ei todellakaan ole. Ei ole mitään järkeä etsiä tarkoitusta kaikesta.

Joskus asioita vain tapahtuu. Ne ei ole kenenkään syytä tai niissä ei ole syvempää merkitystä.
Oma asenne ja suhtautumistapa merkkaa enemmän.

Lue lisää

Joo, se vaan jos omaa kovin itsekriittisen luonteeen, niin jää pohtimaan helposti sitä, mitä olisi voinut tehdä toisin jne. Mut totta, asenne auttaa moneen, oon aina ollut kans tota mieltä.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, se vaan jos omaa kovin itsekriittisen luonteeen, niin jää pohtimaan helposti sitä, mitä olisi voinut tehdä toisin jne. Mut totta, asenne auttaa moneen, oon aina ollut kans tota mieltä.

Lue lisää

Männeet on männeitä. Eilistä ei voi muuttaa. Ainoa mihin voit vaikuttaa on nykyhetki. Tämä, tässä ja nyt. Huomista ei ole. Tulevaisuus on illuusio.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Männeet on männeitä. Eilistä ei voi muuttaa. Ainoa mihin voit vaikuttaa on nykyhetki. Tämä, tässä ja nyt. Huomista ei ole. Tulevaisuus on illuusio.

Jep, tosta mua muistutetaan tasaisin väliajoin kun aina jään pohtimaan erilaisia skenaarioita miten asiat olisi menneet jos täydellinen versio minusta olisi hoitanut hommat niinkuin pitää :D Miettiiköhän/ylianalysoikohan miehetkin kaikkea tälleen? 🤔

Anonyymi kirjoitti:

Jep, tosta mua muistutetaan tasaisin väliajoin kun aina jään pohtimaan erilaisia skenaarioita miten asiat olisi menneet jos täydellinen versio minusta olisi hoitanut hommat niinkuin pitää :D Miettiiköhän/ylianalysoikohan miehetkin kaikkea tälleen? 🤔

Lue lisää

Osa tekee noin. Ei taida olla sukupuolikysymys.
En ite laita puolikastakaan ajatusta "Mitäs jos.." ajattelulle.

Juur noin.. mun elämässäni mikään ei ole koskaan mennyt suunitelman mukaan. Siksi olen kai oppinut joustavaksi. Ja lopettanut suunnittelemisen.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Juur noin.. mun elämässäni mikään ei ole koskaan mennyt suunitelman mukaan. Siksi olen kai oppinut joustavaksi. Ja lopettanut suunnittelemisen.

Eikö mikään?? Ehkä et ole tiennyt mitä haluat?

Minulla on useinkin suunnitelmat onnistuneet, kun on aina vähintään 1 varasuunnitelma 😂 ja jos ei satu olemaan, se keksitään tarpeen vaatiessa lennosta.

Ammatinvalinnan täydellistä onnistumista pidän lähes satumaisena. Suunnan tiesin jo nuorena, mutta se miten päädyin nykyiseen työpaikkaani oli ihme, kohtalokas sattuma 🤔 Maapallon hyvät energiat ja flowt kohtasivat.

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

Eikö mikään?? Ehkä et ole tiennyt mitä haluat?

Minulla on useinkin suunnitelmat onnistuneet, kun on aina vähintään 1 varasuunnitelma 😂 ja jos ei satu olemaan, se keksitään tarpeen vaatiessa lennosta.

Ammatinvalinnan täydellistä onnistumista pidän lähes satumaisena. Suunnan tiesin jo nuorena, mutta se miten päädyin nykyiseen työpaikkaani oli ihme, kohtalokas sattuma 🤔 Maapallon hyvät energiat ja flowt kohtasivat.

- Sheena

Lue lisää

Voi, olen iloinen puolestasi.

Ehkäpä olen huono suunittelemaan, mutta erinomainen soveltamaan.
Lähes kaiken haluamani olen saanut, mutta siihen vaikuttaa haluamiseni vähäisyys ja suunnaton kärsivällisyys.
Haluan hyvin vähän ja silloinkin pienesti.

Mut eikö tuukin mahtava fiilis siitä, et omilla toimilla totta tosiaan on vaikutusta siihen, millaisella fiiliksellä herää ja menee nukkumaan jne. Mut itselle on tosi tosi tärkeää elää omien arvojen mukaan, siitä saan parhaan tyydytyksen. Riittää et itse voi seisoa omien tekojen takana :)

Hei kamuseni.. heitetäämpä pieni knoppi.. jos et olisi käynyt läpi sitä, mitä olet.. et olisi siinä puhumassa kiitollisuudesta. Sä et olisi sä.

Ja mun mielestä sä olet hyvä sä. Juuri tuollaisenaan.
Meillä kaikilla on vaikeutemme. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, mutta on silti.

Elämä kun tarjoaa kirpeitä pihlajanmarjoja, on paree käydä hakemassa hillosokeria, että ne saa nieltyä. Sillä nieltävähän ne on.

Anonyymi kirjoitti:

Mut eikö tuukin mahtava fiilis siitä, et omilla toimilla totta tosiaan on vaikutusta siihen, millaisella fiiliksellä herää ja menee nukkumaan jne. Mut itselle on tosi tosi tärkeää elää omien arvojen mukaan, siitä saan parhaan tyydytyksen. Riittää et itse voi seisoa omien tekojen takana :)

Lue lisää

Kyllä se tuo suunnattoman paljon tyydytystä, kun tietää että itse voi asioihin vaikuttaa. Ja varsinkin kun meno vain vuosi vuodelta paranee.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Hei kamuseni.. heitetäämpä pieni knoppi.. jos et olisi käynyt läpi sitä, mitä olet.. et olisi siinä puhumassa kiitollisuudesta. Sä et olisi sä.

Ja mun mielestä sä olet hyvä sä. Juuri tuollaisenaan.
Meillä kaikilla on vaikeutemme. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, mutta on silti.

Elämä kun tarjoaa kirpeitä pihlajanmarjoja, on paree käydä hakemassa hillosokeria, että ne saa nieltyä. Sillä nieltävähän ne on.

Lue lisää

Uskon Jumalaan ja uskon että kaikella on tarkoituksensa. Elämän on pitänyt mennä juuri näin, vaikka toisinaan olenkin Jumalalle katkera. Mutta kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan sanoi isomummoni. Ehkä jos asiat eivät olisi menneet näin, ne olisivatkin vielä huonommin.

Tänään olen väsynyt ja kirjoitan siksi ihan liian rehellisesti. Pitäisi muistaa aina juttujaan vähän suodattaa :D

Palstakamu kirjoitti:

Uskon Jumalaan ja uskon että kaikella on tarkoituksensa. Elämän on pitänyt mennä juuri näin, vaikka toisinaan olenkin Jumalalle katkera. Mutta kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan sanoi isomummoni. Ehkä jos asiat eivät olisi menneet näin, ne olisivatkin vielä huonommin.

Tänään olen väsynyt ja kirjoitan siksi ihan liian rehellisesti. Pitäisi muistaa aina juttujaan vähän suodattaa :D

Lue lisää

No mä tykkään juuri rehellisyydestäsi.
Mutta suodata toki.
Väsynyt se olen minäkin ja miun pehkuihin pääni painan aika alkoi kolme minuuttia sitten.

Pikku-pirpana kirjoitti:

No mä tykkään juuri rehellisyydestäsi.
Mutta suodata toki.
Väsynyt se olen minäkin ja miun pehkuihin pääni painan aika alkoi kolme minuuttia sitten.

Hyvää yötä. Minäkin lähden ihan kohta nukkumaan :)

Palstakamu kirjoitti:

Hyvää yötä. Minäkin lähden ihan kohta nukkumaan :)

Hyvää yötä.. suukon myötä.

Pikku-pirpana kirjoitti:

No mä tykkään juuri rehellisyydestäsi.
Mutta suodata toki.
Väsynyt se olen minäkin ja miun pehkuihin pääni painan aika alkoi kolme minuuttia sitten.

Etkö ikinä mies väsy puhelemaan itsesi kanssa?

Anonyymi kirjoitti:

Etkö ikinä mies väsy puhelemaan itsesi kanssa?

Oletko koskaan ajatellut hakea apua harhoihisi?

Totta. Vähän noin mäkin ajattelen. Jos ei onnaa, niin olen siitä vain "Ei si" ja nielen tappioni. Kohtapa koko asia on jo unohtunut.

Tuo tuhkasta nouseminen, mitä käytit tuossa.. sillähän viitataan feenix-lintuun, joka kuollessaan palaa poroksi ja nousee uudistuneena tuhkasta. Muistetaan se, uudistuneena.

Mutta sulla on kuitenkin aika tervehenkinen asenne. Noin niinkuin mielestäni.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Totta. Vähän noin mäkin ajattelen. Jos ei onnaa, niin olen siitä vain "Ei si" ja nielen tappioni. Kohtapa koko asia on jo unohtunut.

Tuo tuhkasta nouseminen, mitä käytit tuossa.. sillähän viitataan feenix-lintuun, joka kuollessaan palaa poroksi ja nousee uudistuneena tuhkasta. Muistetaan se, uudistuneena.

Mutta sulla on kuitenkin aika tervehenkinen asenne. Noin niinkuin mielestäni.

Lue lisää

Aika opettaa, ellet taivu tuulen mukana niin murrut

E-Lukka kirjoitti:

Aika opettaa, ellet taivu tuulen mukana niin murrut

Voi.. olen taipunut ja murtunut, oppinut taipumaan ja silti murtunut.
Joskus taipumisestakin voi murtua, ihan sen taipumisen takia.

Taipuminen on hyvä juttu tiettyyn pisteeseen asti. Liika on liikaa. Mutta se on sitten niitä suhteellisuusjuttuja.

Juu.. voi olla. Saatat olla oikeassa, en ole pohtinut asiaa tuolta kantilta. Sisäinen tunteeni sanoo ettei asia ole kuin vain osittain noin.

Ei kai kenellekään asiat vain tapahdu. Toki sitäkin voi joskus sattua itse kullekin, mutta harvinaisempaa kai. Kaikki olemme eletyn elämämme lopputulemia ja asenne ratkaisee paljon. Se miten suhtaituu elettyyn elämäänsä, heijastuu siihen miten elää elämäänsä tässä ja nyt. Mikä taas heijastaa tulevaisuuteen. Se on kuin oravanpyörä.

Arvosta itsesi ja elämääsi. Se on ehkä ainutkertainen tilaisuus.

Ymmärräthän, että sinä et olisi sinä enää jos muuttaisit piirunkin verran menneisyydestäsi.

Minulle kävi samoin valoni kanssa, mutta nyt kun olen sinkkuillut kolmisen vuotta, alan löytää valoa itseeni jälleen.

Uskon, että valosi vain odottaa oikeaa hetkeä paljastuakseen uudelleen.

Totuuden jumalattarelle: ei kukaan voi aina onnistua, kaikessa monenmonta muuttujaa ja omat ratkaisut tehdään niiku tehdään, lonkalta tai harkitusti ja sitte kaikki jatkuu niinkun jatkuu...
Kolme kertaa meinannu henki lähteä ja nykyään aikalailla nauttii siitä että vielä saa täällä kukkua eikä tarvi pikkuasioista stressata eikä nillittää.
Tän hetken lama tietysti likistää mut on näitä jo nähty, henkiin jääty niistäkin...elikkä:
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa....
Ja pirpanalle tsemppiä, älä liikoja mieti vaan elä...

Toivoo vanha vaan ei viisas!!!

Pikku-pirpana kirjoitti:

Ymmärräthän, että sinä et olisi sinä enää jos muuttaisit piirunkin verran menneisyydestäsi.

Minulle kävi samoin valoni kanssa, mutta nyt kun olen sinkkuillut kolmisen vuotta, alan löytää valoa itseeni jälleen.

Uskon, että valosi vain odottaa oikeaa hetkeä paljastuakseen uudelleen.

Lue lisää

Olisin mielelläni parempi versio itsestäni. Aikaisempi minä olisi esim. ehdottomasti uskonut tuohon, että se valo löytyy uudelleen, mutta koska olen niin monta kertaa sen jo joutunut kaivamaan esiin, en vain jaksa uskoa siihen, että se löytyy enää. Ja tuo on minulle vaikeaa, sillä tuo tietynlainen toivottomuuden tuntemus on perusluonteeni vastaista.

Ei tämä silti ole niin dramaattista, kuin miltä se ehkä kuulostaa. Minulla on paljon hyvää elämässäni ja keskityn siihen. Iloitsen ja nauran paljon ja pidän elämästäni. Kipuni on hyvin piilotettu jonnekin syvälle eikä se oikeastaan näy muutoin kuin sisäisissä aatoksissani. Toki se näkyy vaikkapa siinä, etten tavoittele parisuhdetta enää, mutta se ei vaikuta muihin millään tavalla.

Minusta on täysin luonnollista, että kun ihmiselle tulee lisää vuosia, elämänkokemusta ja sattumuksia, niin tietynlainen lapsenusko katoaa.

Joku voisi käyttää tästä niinkin julmaa sanaa kuin kyynistyminen, minä käytän ilmaisua: luonnon reaaliteettien ymmärrys.

Minusta, jos tällaista ei ihmisessä tapahdu iän myötä, niin silloin ei ole elänyt ja kokenut, vaan ollut pumpulissa tai sadussa. Toinen mahdollisuus on se, että ihminen on riittävän yksinkertainen, jotta reaaliteettien ymmärryksen voi ohittaa.

Täysin luonnollista ihmisen ikääntyessä siis, eikä minusta mitenkään surullista.

-kvm-

Anonyymi kirjoitti:

Totuuden jumalattarelle: ei kukaan voi aina onnistua, kaikessa monenmonta muuttujaa ja omat ratkaisut tehdään niiku tehdään, lonkalta tai harkitusti ja sitte kaikki jatkuu niinkun jatkuu...
Kolme kertaa meinannu henki lähteä ja nykyään aikalailla nauttii siitä että vielä saa täällä kukkua eikä tarvi pikkuasioista stressata eikä nillittää.
Tän hetken lama tietysti likistää mut on näitä jo nähty, henkiin jääty niistäkin...elikkä:
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa....
Ja pirpanalle tsemppiä, älä liikoja mieti vaan elä...

Toivoo vanha vaan ei viisas!!!

Lue lisää

Niinhän se menee. Ihminen tekee ratkaisunsa sen hetkisen tiedon ja ymmärryksen perusteella ja joskus se osoittautuu parhaaksi mahdolliseksi ratkaisuksi ja toisinaan taas ei. Elämän kulkuun vaikuttaa myös niin moni muu asia, joka ei ole omissa käsissä ja eihän siinä muu auta, kuin sopeutua elämän virtaan. Joskus on kuohuisampaa, joskus seesteisempää. Omaan asenteeseen voi vaikuttaa ja yleensä positiivinen asenne vie parempaan lopputulokseen. Joidenkin asioiden kohdalta itseltäni tällä hetkellä puuttuu juuri tuota positiivisuutta.

Hienoa, että olet täällä vielä kukkumassa ja osaat nauttia siitä 😊

Anonyymi kirjoitti:

Minusta on täysin luonnollista, että kun ihmiselle tulee lisää vuosia, elämänkokemusta ja sattumuksia, niin tietynlainen lapsenusko katoaa.

Joku voisi käyttää tästä niinkin julmaa sanaa kuin kyynistyminen, minä käytän ilmaisua: luonnon reaaliteettien ymmärrys.

Minusta, jos tällaista ei ihmisessä tapahdu iän myötä, niin silloin ei ole elänyt ja kokenut, vaan ollut pumpulissa tai sadussa. Toinen mahdollisuus on se, että ihminen on riittävän yksinkertainen, jotta reaaliteettien ymmärryksen voi ohittaa.

Täysin luonnollista ihmisen ikääntyessä siis, eikä minusta mitenkään surullista.

-kvm-

Lue lisää

Tietenkin on tärkeää oppia ymmärtämään elämän realiteetteja ja hyväksymään niitä, ja tähän nimenomaan kokemuksen tuoma ymmärrys antaa työkaluja. Se auttaa ihmistä selviytymään elämän myrskyistä ja asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin. En ole tyhmä saati yksinkertainen, joten olen hyvin pienestä pitäen ymmärtänyt, ettei elämä koskaan ole pelkkää vaahtokarkkia ja hattaraa.

Se, minkä koen surulliseksi on, että koen menettäneeni joiltain osin kyvyn nähdä asioiden valoisia puolia, mikä sotii täysin sitä vastaan, millainen olen ihmisenä. Kutsuttakoon sitä sitten lapsenuskoksi vai miksi, mutta kaikenlaiset kyynisyyteen verrattavat tuntemukset ovat vaikeita minulle, koska en halua nähdä maailmaa kyynisten lasien läpi. En siitäkään huolimatta, että tiedostan maailman olevan usein jopa julma paikka.

Aletheias kirjoitti:

Tietenkin on tärkeää oppia ymmärtämään elämän realiteetteja ja hyväksymään niitä, ja tähän nimenomaan kokemuksen tuoma ymmärrys antaa työkaluja. Se auttaa ihmistä selviytymään elämän myrskyistä ja asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin. En ole tyhmä saati yksinkertainen, joten olen hyvin pienestä pitäen ymmärtänyt, ettei elämä koskaan ole pelkkää vaahtokarkkia ja hattaraa.

Se, minkä koen surulliseksi on, että koen menettäneeni joiltain osin kyvyn nähdä asioiden valoisia puolia, mikä sotii täysin sitä vastaan, millainen olen ihmisenä. Kutsuttakoon sitä sitten lapsenuskoksi vai miksi, mutta kaikenlaiset kyynisyyteen verrattavat tuntemukset ovat vaikeita minulle, koska en halua nähdä maailmaa kyynisten lasien läpi. En siitäkään huolimatta, että tiedostan maailman olevan usein jopa julma paikka.

Lue lisää

Kirjoitat että olet joiltain osin menettänyt kyvyn nähdä asioiden valoisia puolia.
En tiedä mitä tuollaiseen voisi vastata. Jos menettää kokonaan kyvyn, niin sitten puhutaan varmaan masennuksesta.

Kun osaa ajatella vielä niin, että rauta ruostuu ja heikkenee, ja sen joutuu korvaamaan, mutta sitten siitä saa kauniita puutarhakoristeita, niin ei hätäpäivää :)

Varmaan lähtötasokin ratkaisee. Jos on jo lukioiässä sisäistänyt, ettei tästä nyt mitään mahtavaa riemuvoittoa ja suurta rakkaustarinaa tule minunkaan elämästäni, niin on se aikalailla eri lähtökohta kuin niillä jotka tuon ikäisenä haaveilevat jostain isosta ja kauniista.

Tuskin sinua kukaan yksinkertaisena on pitänytkään, kun olet havainnut nämä elämän luonnolliset reaaliteetit :)

-kvm-

Aletheias kirjoitti:

Tietenkin on tärkeää oppia ymmärtämään elämän realiteetteja ja hyväksymään niitä, ja tähän nimenomaan kokemuksen tuoma ymmärrys antaa työkaluja. Se auttaa ihmistä selviytymään elämän myrskyistä ja asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin. En ole tyhmä saati yksinkertainen, joten olen hyvin pienestä pitäen ymmärtänyt, ettei elämä koskaan ole pelkkää vaahtokarkkia ja hattaraa.

Se, minkä koen surulliseksi on, että koen menettäneeni joiltain osin kyvyn nähdä asioiden valoisia puolia, mikä sotii täysin sitä vastaan, millainen olen ihmisenä. Kutsuttakoon sitä sitten lapsenuskoksi vai miksi, mutta kaikenlaiset kyynisyyteen verrattavat tuntemukset ovat vaikeita minulle, koska en halua nähdä maailmaa kyynisten lasien läpi. En siitäkään huolimatta, että tiedostan maailman olevan usein jopa julma paikka.

Lue lisää

Eipä oo pettymyksetkään niin isoja kun pysyy realiteetit mielessä. Tasaisin väliajoin kun tulee takapakkia niin pysyy ruodussa...ja tylsäähän se ois jos kaikki ois helppoa, suhteellisuudentaju kärsis!!
Eikös se oo tärkeintä että olet nyt parempi versio itestäs, jos olisit ollu erilainen nuorena, joku muu tekijä olis voinu muuttaa kaiken.
Elämä on kokoelma kaikennäköisiä kommelluksia ja vastoinkäymisiä, välissä hyviä hetkiä että jaksaa taas.
Vanhenemisessa on kyl se huono puoli ettei seiso muu kun järki ja ainut jäykkä on käytös...🤣🙈

Aletheias kirjoitti:

Tietenkin on tärkeää oppia ymmärtämään elämän realiteetteja ja hyväksymään niitä, ja tähän nimenomaan kokemuksen tuoma ymmärrys antaa työkaluja. Se auttaa ihmistä selviytymään elämän myrskyistä ja asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin. En ole tyhmä saati yksinkertainen, joten olen hyvin pienestä pitäen ymmärtänyt, ettei elämä koskaan ole pelkkää vaahtokarkkia ja hattaraa.

Se, minkä koen surulliseksi on, että koen menettäneeni joiltain osin kyvyn nähdä asioiden valoisia puolia, mikä sotii täysin sitä vastaan, millainen olen ihmisenä. Kutsuttakoon sitä sitten lapsenuskoksi vai miksi, mutta kaikenlaiset kyynisyyteen verrattavat tuntemukset ovat vaikeita minulle, koska en halua nähdä maailmaa kyynisten lasien läpi. En siitäkään huolimatta, että tiedostan maailman olevan usein jopa julma paikka.

Lue lisää

"Maailma on kyy.." lauloi kolmas nainen ammoisina aikoina, mistä nuoriso ei tiedä mitään. Aikana jolloin valuutta oli markka, ajettiin ladalla, kumarrettiin itään ja birraan mennessä laitettiin kortti kuppiin josta se poislähtiessä nimikirjoituksella lunastettiin...(sikäli kun ei unohtunu...) muistatkos sinä jumalhahmo niitä aikoja?? Ainoa viestintäväline nokia, pää täynnä nuorta energiaa ja suuria odotuksia.
Nyt saa aamulla ku saa silmät auki olla ihmeissään kun on vielä hengissä.
Vaan sitähän elämä on....aika paljon huonomminkin vois mennä; gaza, ukraina, haiti näin äkkiä aatellen..
Nyt saa sentään vaihtaa mietteitä fiksunoloisten naisoletettujen kanssa, mikä on varsin mieleistä!!!🤩

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitat että olet joiltain osin menettänyt kyvyn nähdä asioiden valoisia puolia.
En tiedä mitä tuollaiseen voisi vastata. Jos menettää kokonaan kyvyn, niin sitten puhutaan varmaan masennuksesta.

Kun osaa ajatella vielä niin, että rauta ruostuu ja heikkenee, ja sen joutuu korvaamaan, mutta sitten siitä saa kauniita puutarhakoristeita, niin ei hätäpäivää :)

Varmaan lähtötasokin ratkaisee. Jos on jo lukioiässä sisäistänyt, ettei tästä nyt mitään mahtavaa riemuvoittoa ja suurta rakkaustarinaa tule minunkaan elämästäni, niin on se aikalailla eri lähtökohta kuin niillä jotka tuon ikäisenä haaveilevat jostain isosta ja kauniista.

Tuskin sinua kukaan yksinkertaisena on pitänytkään, kun olet havainnut nämä elämän luonnolliset reaaliteetit :)

-kvm-

Lue lisää

En ole menettänyt kokonaan kykyäni nähdä asioiden valoista puolta, vain tiettyjen osa-alueiden. Siinä osut kyllä lähelle, että olen vuosien saatossa kärsinyt uupumuksesta, mikä takuulla on vaikuttanut ajatteluuni negatiivisesti. En koe olleeni masentunut, vaan kuormittunut. Masennus on kuitenkin eri asia, vaikka uupumus ja masennus linkittyvätkin toisiinsa vahvasti.

Noh, täytyy myöntää, että olen pohjimmiltani romantikko ja se on ruokkinut myös osaltaan sitä ajatusta, että onnellinen loppu odottaa minuakin. Se on hieman ristiriidassa sen kanssa, että olen nähnyt ihan riittävästi myös sitä elämän nurjaa puolta ja tiedän, ettei kaikilla ole sitä onnellista loppua, mutta kai se on jokin synnynnäinen ominaisuus, josta ei niin vain eroon pääse.

Mutta ei tässä mitään hätää ole, ruostetta on vähän siellä täällä, mutta pystyssä edelleen 😊

Anonyymi kirjoitti:

Eipä oo pettymyksetkään niin isoja kun pysyy realiteetit mielessä. Tasaisin väliajoin kun tulee takapakkia niin pysyy ruodussa...ja tylsäähän se ois jos kaikki ois helppoa, suhteellisuudentaju kärsis!!
Eikös se oo tärkeintä että olet nyt parempi versio itestäs, jos olisit ollu erilainen nuorena, joku muu tekijä olis voinu muuttaa kaiken.
Elämä on kokoelma kaikennäköisiä kommelluksia ja vastoinkäymisiä, välissä hyviä hetkiä että jaksaa taas.
Vanhenemisessa on kyl se huono puoli ettei seiso muu kun järki ja ainut jäykkä on käytös...🤣🙈

Lue lisää

Kyllä minä ruodussa pysyisin ilman takapakkejakin 😄 Mutta elämään kuuluu kaikenlaiset tapahtumat ja tunteet, eikä elämää voi ennalta valmiiksi suunnitella. Mistään ei ole takuita ja elämä saattaa heittää kärrynpyörää ihan yllättäen. Eihän täältä kukaan kolhuitta selviä, mutta onneksi elämä tarjoilee myös niitä hyviä asioita ja niihinhän sitä ihmisen kannattaakin keskittyä.

Unohdit jäykän selän tuosta listasta 😁

Aletheias kirjoitti:

En ole menettänyt kokonaan kykyäni nähdä asioiden valoista puolta, vain tiettyjen osa-alueiden. Siinä osut kyllä lähelle, että olen vuosien saatossa kärsinyt uupumuksesta, mikä takuulla on vaikuttanut ajatteluuni negatiivisesti. En koe olleeni masentunut, vaan kuormittunut. Masennus on kuitenkin eri asia, vaikka uupumus ja masennus linkittyvätkin toisiinsa vahvasti.

Noh, täytyy myöntää, että olen pohjimmiltani romantikko ja se on ruokkinut myös osaltaan sitä ajatusta, että onnellinen loppu odottaa minuakin. Se on hieman ristiriidassa sen kanssa, että olen nähnyt ihan riittävästi myös sitä elämän nurjaa puolta ja tiedän, ettei kaikilla ole sitä onnellista loppua, mutta kai se on jokin synnynnäinen ominaisuus, josta ei niin vain eroon pääse.

Mutta ei tässä mitään hätää ole, ruostetta on vähän siellä täällä, mutta pystyssä edelleen 😊

Lue lisää

Hip ja hei, goddess, vai sittenkin romantikko?? Hyvä että vielä uskoa löytyy, kaippa sitä himpun verran vielä itekkin, tosin totuus tulee mieleen kun erehtyy peiliin vilkasemaan, ikävä kyllä.
Kuitenkin sitä vielä yrittää hidastaa ränsistymistä salilla yms. puuhastelulla eli ei vielä oo periks annettu, mulla duuni osin fyysistä ja kyl täytyy sanoa että aika hyvin vielä nuorisolle pärjää, naama nyt sais olla enemmän george clooneyn näkönen kuin chewbaccan, mutta syytetään vanhempiani siitä!🤣
Ihan mukavaa piiiiitkästä aikaa harjoittaa kirjoittamisen jaloa taitoa ettei vallan unohdu!!! Ja vielä jumalaisessa seurassa...🙊

Anonyymi kirjoitti:

"Maailma on kyy.." lauloi kolmas nainen ammoisina aikoina, mistä nuoriso ei tiedä mitään. Aikana jolloin valuutta oli markka, ajettiin ladalla, kumarrettiin itään ja birraan mennessä laitettiin kortti kuppiin josta se poislähtiessä nimikirjoituksella lunastettiin...(sikäli kun ei unohtunu...) muistatkos sinä jumalhahmo niitä aikoja?? Ainoa viestintäväline nokia, pää täynnä nuorta energiaa ja suuria odotuksia.
Nyt saa aamulla ku saa silmät auki olla ihmeissään kun on vielä hengissä.
Vaan sitähän elämä on....aika paljon huonomminkin vois mennä; gaza, ukraina, haiti näin äkkiä aatellen..
Nyt saa sentään vaihtaa mietteitä fiksunoloisten naisoletettujen kanssa, mikä on varsin mieleistä!!!🤩

Lue lisää

Muistan kyllä markka-ajan, lapsena ostin irtokarkit yksitellen kioskilta pennejä laskemalla, mutta en tunnista noita korttien lunastamista. Menneet ajat olivat kyllä jollain tavalla ehkä huolettomampia tai sitten aika on kullannut muistot. Mutta olet oikeassa, että hyvinhän meillä pyyhkii edelleen noin yleisesti ajateltuna. Suomessa on tietyistä epäkohdista huolimatta hyvä olla 😊

Anonyymi kirjoitti:

Totuuden jumalattarelle: ei kukaan voi aina onnistua, kaikessa monenmonta muuttujaa ja omat ratkaisut tehdään niiku tehdään, lonkalta tai harkitusti ja sitte kaikki jatkuu niinkun jatkuu...
Kolme kertaa meinannu henki lähteä ja nykyään aikalailla nauttii siitä että vielä saa täällä kukkua eikä tarvi pikkuasioista stressata eikä nillittää.
Tän hetken lama tietysti likistää mut on näitä jo nähty, henkiin jääty niistäkin...elikkä:
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa....
Ja pirpanalle tsemppiä, älä liikoja mieti vaan elä...

Toivoo vanha vaan ei viisas!!!

Lue lisää

Kiitos.. elämää ei sen enempää ja olet aivan täysin oikeassa, elämä on ihanaa. Kaikesta huolimatta.

Aletheias kirjoitti:

Muistan kyllä markka-ajan, lapsena ostin irtokarkit yksitellen kioskilta pennejä laskemalla, mutta en tunnista noita korttien lunastamista. Menneet ajat olivat kyllä jollain tavalla ehkä huolettomampia tai sitten aika on kullannut muistot. Mutta olet oikeassa, että hyvinhän meillä pyyhkii edelleen noin yleisesti ajateltuna. Suomessa on tietyistä epäkohdista huolimatta hyvä olla 😊

Lue lisää

Kortti laitettiiin lasiin hyllylle ja kiskottiin visalla kaljaa, ilta pelattii bilistä..rammariin piti tunkea hiluja, kolmas nainen soi melko useesti!!
Ehkä ei silloin vielä osannu kantaa huolta niin monesta asiasta kuin nykyään....
Ja joo, selkä ja polvet jäi tosiaan pois, ehkä ne ei oo niin tärkeitä...😇

Pikku-pirpana kirjoitti:

Kiitos.. elämää ei sen enempää ja olet aivan täysin oikeassa, elämä on ihanaa. Kaikesta huolimatta.

Ainakin parempi kuin kylmässä kuopassa..kyl tää tästä vaikka harmaata onkin!!😉

Aletheias kirjoitti:

Olisin mielelläni parempi versio itsestäni. Aikaisempi minä olisi esim. ehdottomasti uskonut tuohon, että se valo löytyy uudelleen, mutta koska olen niin monta kertaa sen jo joutunut kaivamaan esiin, en vain jaksa uskoa siihen, että se löytyy enää. Ja tuo on minulle vaikeaa, sillä tuo tietynlainen toivottomuuden tuntemus on perusluonteeni vastaista.

Ei tämä silti ole niin dramaattista, kuin miltä se ehkä kuulostaa. Minulla on paljon hyvää elämässäni ja keskityn siihen. Iloitsen ja nauran paljon ja pidän elämästäni. Kipuni on hyvin piilotettu jonnekin syvälle eikä se oikeastaan näy muutoin kuin sisäisissä aatoksissani. Toki se näkyy vaikkapa siinä, etten tavoittele parisuhdetta enää, mutta se ei vaikuta muihin millään tavalla.

Lue lisää

Olethan sinä joka ainoa aamu kun heräät yhden päivän parempi versio itsestäsi.

Murto-osan viisaampi ja kokeneempi. Jos ymmärsin oikein, niin tuo olisi hypoteettinen valinta, siis tuo parempi versio itsestäsi. Vähän niinkuin sitten kun voitan lotossa -juttu, mitä ei oikeastaan edes tosissaan ajattelekaan.

Mutta kuitenkin tässä paistaa läpi sinun törkeän korkea itsekriittisyys. Anna armoa itsellesi. Vaikutat fiksulta, sekä viisaalta. Siksi tiedätkin, ettei täydellisyyttä ole olemassakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ainakin parempi kuin kylmässä kuopassa..kyl tää tästä vaikka harmaata onkin!!😉

Sinne kuoppaan kerkeää sit ajallaan. Ja vaikka taivas olisikin lonkeroa, aurinko paistaa kuitenkin sen harson takana. Ja jonakin päivänä se harso väistyy.

Sade itsessään on siunaus, muistetaan sekin.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Olethan sinä joka ainoa aamu kun heräät yhden päivän parempi versio itsestäsi.

Murto-osan viisaampi ja kokeneempi. Jos ymmärsin oikein, niin tuo olisi hypoteettinen valinta, siis tuo parempi versio itsestäsi. Vähän niinkuin sitten kun voitan lotossa -juttu, mitä ei oikeastaan edes tosissaan ajattelekaan.

Mutta kuitenkin tässä paistaa läpi sinun törkeän korkea itsekriittisyys. Anna armoa itsellesi. Vaikutat fiksulta, sekä viisaalta. Siksi tiedätkin, ettei täydellisyyttä ole olemassakaan.

Lue lisää

Toivoakseni olen päivä päivältä parempi versio itsestäni, vaikken kaikilta osin koekaan olevani se paras mahdollinen versio.

En tarkoittanut ihan noin kuten kuvailit, vaan toivoisin että pystyn löytämään itsestäni kyvyn sytyttää valo uudelleen niiltä osin, kuin se on himmennyt. En minä aio kesken elämän luovuttaa, vaikka jotkut asiat ovatkin todella kipeitä ja vaikeita käsiteltäväksi ja välillä toivo on heikoilla.

Itsekriittisyys on ehdottomasti yksi luonnevioistani. Se tekee joskus asioista huomattavasti vaikeampia, koska vaadin itseltäni paljon, joskus liikaa. Olen kuitenkin tullut tässä paremmaksi iän myötä ja osaan olla myös armollinen itselleni, mutta edelleen se on yksi asia minussa, jonka kanssa en ole vielä valmis. Kukapa meistä tietty valmis onkaan, jatkuvaa oppimistahan elämä on 😊

Aletheias kirjoitti:

Toivoakseni olen päivä päivältä parempi versio itsestäni, vaikken kaikilta osin koekaan olevani se paras mahdollinen versio.

En tarkoittanut ihan noin kuten kuvailit, vaan toivoisin että pystyn löytämään itsestäni kyvyn sytyttää valo uudelleen niiltä osin, kuin se on himmennyt. En minä aio kesken elämän luovuttaa, vaikka jotkut asiat ovatkin todella kipeitä ja vaikeita käsiteltäväksi ja välillä toivo on heikoilla.

Itsekriittisyys on ehdottomasti yksi luonnevioistani. Se tekee joskus asioista huomattavasti vaikeampia, koska vaadin itseltäni paljon, joskus liikaa. Olen kuitenkin tullut tässä paremmaksi iän myötä ja osaan olla myös armollinen itselleni, mutta edelleen se on yksi asia minussa, jonka kanssa en ole vielä valmis. Kukapa meistä tietty valmis onkaan, jatkuvaa oppimistahan elämä on 😊

Lue lisää

Et ole eilisen teeren poika.. itse tiedät parhaiten.

Minä vierastan ajatusta, että minun pitäisi olla parempi kuin olen.
Siis kehityn minäkin elämän varella, mutta koska minun on hyvä olla, niin en näe tarvetta muuttaa asianlaitaa. Olen oikein tyytyväinen itseeni.
Minussa on vikoja ja feeluja vaikka muille jakaa, mutta epätäydellisiä olemme kaiķki. Ihan jokainen.

Anonyymi kirjoitti:

Hip ja hei, goddess, vai sittenkin romantikko?? Hyvä että vielä uskoa löytyy, kaippa sitä himpun verran vielä itekkin, tosin totuus tulee mieleen kun erehtyy peiliin vilkasemaan, ikävä kyllä.
Kuitenkin sitä vielä yrittää hidastaa ränsistymistä salilla yms. puuhastelulla eli ei vielä oo periks annettu, mulla duuni osin fyysistä ja kyl täytyy sanoa että aika hyvin vielä nuorisolle pärjää, naama nyt sais olla enemmän george clooneyn näkönen kuin chewbaccan, mutta syytetään vanhempiani siitä!🤣
Ihan mukavaa piiiiitkästä aikaa harjoittaa kirjoittamisen jaloa taitoa ettei vallan unohdu!!! Ja vielä jumalaisessa seurassa...🙊

Lue lisää

Ehkä sitä uskoa vielä jossain syvällä sydämen syövereissä on sen verran, että voi sanoa ettei kaikkea ole vielä menetetty 😊

Itsestään ja kunnostaan on tärkeä pitää huolta eikä pelkästään aiotaan syystä, että ikääntyy hieman armollisemmin vaan hyvä olo heijastuu kaikkeen tekemiseen. Fyysinen työ on usein erinomainen apu yleiskunnon ylläpitämisessä. Minä teen istumatyötä, joten liikkuminen täytyy hoitaa vapaa-ajalla. Kasvoihin ei kyllä treeni kauheasti auta, joten se on mentävä sillä mitä luoja on antanut 😄

Siitä jumalaisesta seurasta niin tiedä, vaikka nimimerkki antaakin niin ymmärtää 😁

Pikku-pirpana kirjoitti:

Et ole eilisen teeren poika.. itse tiedät parhaiten.

Minä vierastan ajatusta, että minun pitäisi olla parempi kuin olen.
Siis kehityn minäkin elämän varella, mutta koska minun on hyvä olla, niin en näe tarvetta muuttaa asianlaitaa. Olen oikein tyytyväinen itseeni.
Minussa on vikoja ja feeluja vaikka muille jakaa, mutta epätäydellisiä olemme kaiķki. Ihan jokainen.

Lue lisää

Ei kukaan meistä tietenkään täydellinen ole enkä minäkään sellaiseksi pyri. Minussa tulee aina olemaan vikoja ja huonoja puolia, mutta tiedostan että esim tuo itsekriittisyyteni aiheuttaa joskus turhaa kuormitusta ja olen aikojen saatossa pyrkinyt opettelemaan eroon siitä ja korvaamaan haitallisia ajattelutapoja positiivisimmilla.

Aletheias kirjoitti:

Ehkä sitä uskoa vielä jossain syvällä sydämen syövereissä on sen verran, että voi sanoa ettei kaikkea ole vielä menetetty 😊

Itsestään ja kunnostaan on tärkeä pitää huolta eikä pelkästään aiotaan syystä, että ikääntyy hieman armollisemmin vaan hyvä olo heijastuu kaikkeen tekemiseen. Fyysinen työ on usein erinomainen apu yleiskunnon ylläpitämisessä. Minä teen istumatyötä, joten liikkuminen täytyy hoitaa vapaa-ajalla. Kasvoihin ei kyllä treeni kauheasti auta, joten se on mentävä sillä mitä luoja on antanut 😄

Siitä jumalaisesta seurasta niin tiedä, vaikka nimimerkki antaakin niin ymmärtää 😁

Lue lisää

Sama täällä mitä vappunaamariin tulee, sillä on mentävä mitä on saanu. Vähän parempi tuuri ois tietty ollu suotavaa...onpahan seuranhaussa enemmän haasteita!! Eikä tarvi luulla että toinen on mieltynyt pelkkään ulkonäköön....mut jos on lusikalla saanu ei voi kauhalla vaatia!🤣 kaikkee sitä...joo, fyysinen duuni pelastus, oon kyllä yrittäny vielä muutakin tehdä, vaihtelevalla menestyksellä...

Anonyymi kirjoitti:

Sama täällä mitä vappunaamariin tulee, sillä on mentävä mitä on saanu. Vähän parempi tuuri ois tietty ollu suotavaa...onpahan seuranhaussa enemmän haasteita!! Eikä tarvi luulla että toinen on mieltynyt pelkkään ulkonäköön....mut jos on lusikalla saanu ei voi kauhalla vaatia!🤣 kaikkee sitä...joo, fyysinen duuni pelastus, oon kyllä yrittäny vielä muutakin tehdä, vaihtelevalla menestyksellä...

Lue lisää

Pinta on vain pintaa, miljoona muuta asiaa on ihmisessä tärkeämpää 😊 Henkilökohtaisesti olen ihan sinut ulkonäköni kanssa, olen ihan riittävän hyvä näin. Maailma on täynnä minua kauniimpia naisia, mutta ei minun tehtäväni täällä ole näyttää kauniilta enkä ole täällä kilpailemassa kenenkään kanssa. Se hyvä puoli keski-ikäistymisessä on, ettei jaksa enää niin paljoa murehtia muiden mielipiteitä kuin ennen 😄

Niin kaikkihan täällä on täydellisen epätäydellistä.

Valitettavasti minun täytyy löytää se täydellisyys mitä löydettävissä on tästä elämästä, sillä en usko yläkertaan sen enempää kuin alakertaankaan.

Maailmamme on ihmeellisyyksiä täynnä ja apina jota ihmiseksi kutsutaan on vain yksi niistä ihmeellisyyksistä.

Mutta kiitos. Voimia on, mutta ei sitäkään liikaa koskaan ole.

En aina jaksa kevyttä höttöä. Siis onhan sekin ihan ok, mutta väliin tarvii olla vakavampaakin.

Itse olen tehnyt näinä kuukausina liikaa vaikeita päätöksiä mutta aina olen päätynyt siihen ratkaisuun, mikä on tuntunut fiilispohjaisesti parhaimmalta. Ei ehkä järkevimpiä ratkaisuja, mutta sellaisia joilla ei menetä yöuniaan.

Voin jälkeenpäin aina sanoa, meni päätös sitten oikeaan tai väärään, että tein ratkaisun jonka tunsin oikeaksi ja päätös oli minun omani. En hirveästi halua pohtia seuraamuksia, sillä asiat tuppaavat järjestymään aina jotenkin. Ei ehkä aina parhain päin, mutta jotenkin.

Palstalla on kiva avautua omista ajatuksistaan kun saa aina huomata sen, että muutkin ajattelevat samankaltaisia juttuja tai heillä on uusia näkökulmia joita itse ei osaa edes nähdä.

Samoin.. nykyään ei ole pallo hukassa .. se on hallussa.

Tavallaan ymmärrän sinua, mutta toisaalta en.
Nuoruuden hurmiossa ja typeryydessä on jotakin taikaa, mutta elämänkokemuksen myötä tulee arvot ja perspektiiviä. Elämä on hiukan täydempää kuin nuoruudessa.

Mutta se, mitä itse kukakin arvostaa, se riippuu yksilöstä. Ja elämänvaiheesta.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän sinua, mutta toisaalta en.
Nuoruuden hurmiossa ja typeryydessä on jotakin taikaa, mutta elämänkokemuksen myötä tulee arvot ja perspektiiviä. Elämä on hiukan täydempää kuin nuoruudessa.

Mutta se, mitä itse kukakin arvostaa, se riippuu yksilöstä. Ja elämänvaiheesta.

Lue lisää

Niin.. toisaalta kaikki (kuten minä) ei ole nuorena ollut typerä, ilman arvoja, vaan melkoisen jämpti aikuinen mieleltäni olin jo lapsena. Johtui varmaankin siitä, että aikuisia oli paljon ympärilläni, ja heistä suuri osa vanhemmasta päästä, täysin erilaisista taustoista. Niin erilaisista ettei nykyään olekaan. Kuuntelin mielellään heidän juttujaan ml ne harvat sotajutut mitä isäni puhui muiden veteraanien kanssa. Sain havainnollisia vastauksia kysymyksiini, kuten yhdeltä vanhalta naiselta, joka kulki aina kääreet sääressään "miksi käytät noita?" Nainen näytti jaloissaan olevia syviä haisevia avohaavoja, sanoi diabetes. Olin silloin jotain 5v.

- Sheena

Pikku-pirpana kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän sinua, mutta toisaalta en.
Nuoruuden hurmiossa ja typeryydessä on jotakin taikaa, mutta elämänkokemuksen myötä tulee arvot ja perspektiiviä. Elämä on hiukan täydempää kuin nuoruudessa.

Mutta se, mitä itse kukakin arvostaa, se riippuu yksilöstä. Ja elämänvaiheesta.

Lue lisää

Varmasti noin, mutta sinäkin voit antaa vain puolet siitä mitä olet voinut antaa 20 vuotiaana.
Tämä jo ikäsi puolesta, se ei ole aina plussaa sinulle, eikä se ole sitä minulle.

Elämän kokemus onkin monen tasoista.
Itselläni on kolme suhdetta joihin syntyi lapsi.
Sinulla on niitä yksi?

Olet tavallaan kaksi porrasta jäljessä, ja niitä portaita ei ole välttämättä enää helppo edes nousta tai kokea?

Ihmisiä on koettu, elämää jaettu. Kaikilla on hyvä fiilis, ihmeellistä kyllä, olemme ystäviä.
Mitä sitä elämältä voisi enää enempää vaatia, se antoi mahdollisuudet kaikkeen jokaisen kanssa? Mutta ei, jokin ihmeellinen asia aina tulee eteen joko itsellä(pääosin) tai vastapuolella joka ei edellytä pidempään jatkamista.

Ehkä se on se jatkuvuus, joka on jo hoidettu. En tiedä.

Itse en enää arvosta vielä parisuhteita. En edes irtosuhteita.
Vaihe missä naiset eivät voisi vähempää kiinnostaa parisuhdemuodossa on valloillaan.
Ihania naisia toki on ympärillä päivittäin. Ihania niistä tekee ajatus jossa jaetaan, mutta ei omisteta.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Niin.. toisaalta kaikki (kuten minä) ei ole nuorena ollut typerä, ilman arvoja, vaan melkoisen jämpti aikuinen mieleltäni olin jo lapsena. Johtui varmaankin siitä, että aikuisia oli paljon ympärilläni, ja heistä suuri osa vanhemmasta päästä, täysin erilaisista taustoista. Niin erilaisista ettei nykyään olekaan. Kuuntelin mielellään heidän juttujaan ml ne harvat sotajutut mitä isäni puhui muiden veteraanien kanssa. Sain havainnollisia vastauksia kysymyksiini, kuten yhdeltä vanhalta naiselta, joka kulki aina kääreet sääressään "miksi käytät noita?" Nainen näytti jaloissaan olevia syviä haisevia avohaavoja, sanoi diabetes. Olin silloin jotain 5v.

- Sheena

Lue lisää

Ei tietenkään voi yleistää kaikki. Mutta yleistäminen on helpompaa kuin juurta jaksain aina käydä kaikki asiat lävitse. Varsinkin näin suppealla alustalla.

Anonyymi kirjoitti:

Varmasti noin, mutta sinäkin voit antaa vain puolet siitä mitä olet voinut antaa 20 vuotiaana.
Tämä jo ikäsi puolesta, se ei ole aina plussaa sinulle, eikä se ole sitä minulle.

Elämän kokemus onkin monen tasoista.
Itselläni on kolme suhdetta joihin syntyi lapsi.
Sinulla on niitä yksi?

Olet tavallaan kaksi porrasta jäljessä, ja niitä portaita ei ole välttämättä enää helppo edes nousta tai kokea?

Ihmisiä on koettu, elämää jaettu. Kaikilla on hyvä fiilis, ihmeellistä kyllä, olemme ystäviä.
Mitä sitä elämältä voisi enää enempää vaatia, se antoi mahdollisuudet kaikkeen jokaisen kanssa? Mutta ei, jokin ihmeellinen asia aina tulee eteen joko itsellä(pääosin) tai vastapuolella joka ei edellytä pidempään jatkamista.

Ehkä se on se jatkuvuus, joka on jo hoidettu. En tiedä.

Itse en enää arvosta vielä parisuhteita. En edes irtosuhteita.
Vaihe missä naiset eivät voisi vähempää kiinnostaa parisuhdemuodossa on valloillaan.
Ihania naisia toki on ympärillä päivittäin. Ihania niistä tekee ajatus jossa jaetaan, mutta ei omisteta.

AV

Lue lisää

Mutta noinhan se menee, joissakin elämänkokemusasioissa olen sinuun verrattuna kaksi porrasta jäljessä ja joissakin kymmenen edellä.

Siitähän tämä elämisen rikkaus tulee. Vaihtelevista kokemuksista.

Erilaisuutta on myös se, että miten suhtautuu kokemuksiinsa. Minä en arvosta parisuhdetta, enkä perheellistymistä. Ennemmin lopettaisin oman elämäni kuin loisin uutta elämää.
Sinun keskiössäsi ovat ihmissuhteesi ja minun ei. Perustavanlaatuinen ero meissä.

Siksi kun olemme niin erilaisia, näemme asiat eri tavoin. Suhtautumistapamme elämään on eri lähtökohdissa ja kummassakaan ei ole oikeaa tai väärää. Vain erilaisuutta.

Ja erilaisuudesta huolimatta on todella kivaa keskustella juurikin sen takia, ettemme ole samanmielisiä asioista. Antaa näkemystä omiin ajatusmalleihin, jos asian osaa ottaa sillain.

Erilaisuus on rikkaus. Me kaikki olemme yksilöitä.

Mikä on normaalia? Sitä, että erilaisuudet esittävät olevansa jotakin normaalin tapaista.

Minä en ole normaali. En esitä. Olen vain.