Asuipa kerran keskellä autiomaata vasemmistolainen poika, joka tutki luolia harrastuksekseen. Kerran hän oli luolassa etsimässä mineraaleja, kun hän huomasi kivien seassa kiiltävän esineen. Poika otti esineen käsiinsä ja tarkasteli sitä: oliko se oikeasti tarujen taikalamppu!
Poika päätti hieroa lamppua ja se toimikin. Näkyi kirkas valon välähdys, lampun nokasta purkautui violettia höyryä ja höyry muodosti ilmassa ihmismäisen hahmon. Hoi, sinä löytäjäni, henki sanoi. Antaisin sinulle kolme toivetta, mutta koska muut ovat käyneet täällä aikaisemmin, minulla on jäljellä enää yksi. Saat sen palkinnoksi vapauttamisestani, joten käytä se viisaasti, henki puhkui.
Poika mietti hetken, kunnes hänen mieleensä tulivat Karl Marxin opit: raha on kaiken pahan alku ja juuri. Ilman rahaa, yhteiskunnasta tulee tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen kaikille. Jee! Poika huusi ja esitti toiveensa hengelle: Haluan että kaikki raha katoaisi maailmasta!
Toiveesi on lakini, sanoi henki, ja osoitti sormellaan luolan suuaukkoa. Sormesta singahti kirkas valokipinä, joka kiisi ylitse aavikon läpi maailman kaikkien kylien. Samassa henki oli kadonnut.
Poika seisoi hämmästyneenä paikallaan, mutta päätti pitää taikalampun ja kävellä takaisin kotikyläänsä.
Kotikylään saapuessa poikaa odotti kummallinen näky. Ihmisiä juoksenteli sinne tänne ja osa ihmisistä tappeli. Jostain kuului huuto, maksa nyt ne velkasi tai muuten! Ei, en voi, ei minulla ole rahaa, uskokaa jo, joku mies selitti, käänsi taskunsa nurin, ja totisesti, taskut olivat tyhjät.
Millä minä ostan ruokani, kun ei minulla ole rahaa, valitti suurperheen äiti hedelmämyyjälle. Ilman maksavia asiakkaita tämä bisnes on nurin, joten minun täytyy laittaa se kiinni, tokaisi myyjä ja alkoi korjata hedelmiä pois. Mutta siinä vaiheessa ryöstäjät olivat jo hedelmien kimpussa. Et varmaan anna näiden mädäntyä, he huusivat.
Pian osa kyläläisistä yritti vaihtaa tavaroita toisiin, mutta keneltäkään ei näyttänyt löytyvän toisille sopivaa vaihtotavaraa. Jokainen kyläläinen tarvitsi ruokaa, muttei voinut vaihtaa vaikka vaatteitaan siihen.
Näinkö siis käy, jos raha katoaa maailmasta, poika ajatteli. Maailmanlaajuinen kaaos.
Ja näin olikin. Pian se valtakunta, johon kylä kuului, oli julistanut sodan sitä ympäröiville valtakunnille. Poikakin oli kutsuttu armeijan leipiin ja armeija oli ottanut hallintaansa koko valtakunnan. Se oli ainoa mahdollinen tapa säilyttää edes jonkinlainen järjestys. Sitten poika lähetettiin sotaan, eikä hän koskaan palannut kertomaan koettelemuksistaan.
Sen pituinen se.
Poika päätti hieroa lamppua ja se toimikin. Näkyi kirkas valon välähdys, lampun nokasta purkautui violettia höyryä ja höyry muodosti ilmassa ihmismäisen hahmon. Hoi, sinä löytäjäni, henki sanoi. Antaisin sinulle kolme toivetta, mutta koska muut ovat käyneet täällä aikaisemmin, minulla on jäljellä enää yksi. Saat sen palkinnoksi vapauttamisestani, joten käytä se viisaasti, henki puhkui.
Poika mietti hetken, kunnes hänen mieleensä tulivat Karl Marxin opit: raha on kaiken pahan alku ja juuri. Ilman rahaa, yhteiskunnasta tulee tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen kaikille. Jee! Poika huusi ja esitti toiveensa hengelle: Haluan että kaikki raha katoaisi maailmasta!
Toiveesi on lakini, sanoi henki, ja osoitti sormellaan luolan suuaukkoa. Sormesta singahti kirkas valokipinä, joka kiisi ylitse aavikon läpi maailman kaikkien kylien. Samassa henki oli kadonnut.
Poika seisoi hämmästyneenä paikallaan, mutta päätti pitää taikalampun ja kävellä takaisin kotikyläänsä.
Kotikylään saapuessa poikaa odotti kummallinen näky. Ihmisiä juoksenteli sinne tänne ja osa ihmisistä tappeli. Jostain kuului huuto, maksa nyt ne velkasi tai muuten! Ei, en voi, ei minulla ole rahaa, uskokaa jo, joku mies selitti, käänsi taskunsa nurin, ja totisesti, taskut olivat tyhjät.
Millä minä ostan ruokani, kun ei minulla ole rahaa, valitti suurperheen äiti hedelmämyyjälle. Ilman maksavia asiakkaita tämä bisnes on nurin, joten minun täytyy laittaa se kiinni, tokaisi myyjä ja alkoi korjata hedelmiä pois. Mutta siinä vaiheessa ryöstäjät olivat jo hedelmien kimpussa. Et varmaan anna näiden mädäntyä, he huusivat.
Pian osa kyläläisistä yritti vaihtaa tavaroita toisiin, mutta keneltäkään ei näyttänyt löytyvän toisille sopivaa vaihtotavaraa. Jokainen kyläläinen tarvitsi ruokaa, muttei voinut vaihtaa vaikka vaatteitaan siihen.
Näinkö siis käy, jos raha katoaa maailmasta, poika ajatteli. Maailmanlaajuinen kaaos.
Ja näin olikin. Pian se valtakunta, johon kylä kuului, oli julistanut sodan sitä ympäröiville valtakunnille. Poikakin oli kutsuttu armeijan leipiin ja armeija oli ottanut hallintaansa koko valtakunnan. Se oli ainoa mahdollinen tapa säilyttää edes jonkinlainen järjestys. Sitten poika lähetettiin sotaan, eikä hän koskaan palannut kertomaan koettelemuksistaan.
Sen pituinen se.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olipa se vassu tyhmä, mutta ei yhtään marxilainen.
Marx oli sitä mieltä, että siitä sepän raudasta takomalle miekalle koituva lisäarvo olisi jaettava oikeudenmukaisesti kaikkien prosesiin osallistuneiden kesken. Eikä vain sille linnanherralle. joka antoi sepän takoa tuotteitaan vuokratorpassaan tekemättä mitään.
Mutta vassuna olsin toivonut maailmanrauhaa!
Tarinan vsssuna olisin toivonut oikeudenmukaisuuta!
🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒
❤️ Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞