Jeesus-taru on suora plagiaatti!

Egyptissä Osiris
Kreikassa joku muu.
Mithras
Vanhin ehkä Khrisna?

Näinhän se menee. Ja jotkut aivonsa narikkaan ripustaneet ottavat sen todesta kuin väärän rahan.

En ole koskaan uskonut Jeesuksen. Uskoin ateisti isäääni. Hän opetti ettei Jumalaa ole olemassa.
Varma Tieto
Toisenpolven ateisti

Hyvä avaus ja voidaan todeta, että lähempääkin löytyi kuoleman, Tuonelan ja ylösnousemuksen myytti, nimittäin kaananilaisten Baalin kierto.

https://en.wikipedia.org/wiki/Baal_Cycle

En sanoisi, että Jeesysmyytti on suora kopio sumerilaisten myytistä vaan enemmänkin siinä on kudottu yhteen aiempien myyttien aineksia kuten tässä tapauksessa kuoleminen, Tuonelaan meneminen ja sieltä takaisin tuleminen.

Toinen hassu yhteensattuma on se, kuinka kovin Jeesusmyytti muistuttaa Asklepioksen myyttiä. Asklepios oli Apollon ja ihmisnaisen (epäilemättä myöskin neitsyt), Koroniksen poika. Aikuisena Asklepios opetteli parantamaan ihmisiä ja tuli niin taitavaksi, että osasi herättää kuolleita.

Haades valitti Zeukselle, että Asklepios varastaa hänen asiakkaansa kun nämä eivät kuole ja mene Tuonelaan. He pelkäsivät, että Asklepios opettaa tämän taidon myös muille ihmisille. Niinpä Zeus tappoi Asklepioksen, joka kuoli, mutta nousi ylös jumalana.

Asklepioksen myytti on sikäli ajankohtainen, että Jeesuskin tapettiin myytissä sen vuoksi, että hän paransi sairaita ja herätti kuolleita. Itse en pidä Jeesusta lainkaan historiallisena ihmisenä vaan pelkästään synkretistisenä myyttinä, joka yhdistelee aiempia muinaisen Lähi-idän myyttejä. Mielestäni on tärkeää, että ateistit eivät anna periksi edes siinä, että taustalla olisi muka ollut joku viisas opettaja, matkasaarnaaja tai vallankumouksellinen. Ei, nämä ihmisjeesusväitteet ovat epätoivoisia yrityksiä pitää kiinni edes rippeistä niin, ettei koko entiteettiä tarvitsisi heittää satuolentojen joukkoon.

Jungin kollektiiinen tiedostamatonta ja arkkityyppejä voi aiheellisesti kritisoidan eri kulttuurien mythoksen nyanssien unohtamisesta ja historiallisten linjojen tasoittamisesta. Jungin filosofia kuitenkin antaa erinomaisen yleiskäsityksen myyttien rakentumisesta ja niiden yhteyksistä toisiin myytteihin.

1. Jung väittää, että ihmiset ja eläimet ovat aisteiltaan, fysiikaltaan ja tarpeiltaan käytännössä samanlaisia. Eläinten ja ihmisten välillä on kuitenkin tärkeä ero: ihmiset kertovat tarinoita ja tarinat elävät yksilöitä kauemmin. Tarinat ovat ikään kuin eläviä ja muuttuvia olioita.

2. Useimmisssa kertomuksissa esiintyy kulttuurista riippumatta tunnistettavia arkkityyppejä. Jung liittää arkkityypit kollektiiviseen tiedostamattomaan, joka on ikään kuin muinaisuudesta peritty kertomuksen kehikko. Sen voi palauttaa liskoaivoihin ja aivan alkeellisimpiin tietoisuuden prosesseihin ja havaintoihin.

Arkkityyppejä ovat hahmot, kuten rakastava äiti, viisas opettaja, huijari, sankari, pelkuri ja taikuri, mutta myös kataklysmiset ilmiöt, kuten maanjäristykset tai tulva (vedenpaisumus esiintyy n. 180 myytissä [ml. sumerien ja helleenien myytit] eri puolilla maailmaa) tai vitsaukset (taudit, nälänhädät, heinäsirkat jne.) sekä uskomukset hyvistä ja pahoista olemuksista, sielusta vaeltavana tai ikuisesti elävänä fyysisestä olemisesta riippumattomana oliona.

Myyttien runko ja niiden opetukset ja hahmot ovat pohjimmiltaan samanlaisia kaikissa maailman myyteissä, johtuen siitä, että tarinarakenne tai se, kuinka havainnoimme ja määrittelemme maailmaa on periytynyt sukupolvelta toiselle ensimmäisistä ihmisistä alkaen. Tämän vuoksi löydämme vastaavuuksia. Ne eivät ole varsinaisesti plagiaatteja, vaan enemminkin osoitus siitä, että kertomukset ovat ikään kuin eläviä olioita, jotka kulkevat ihmis-sukupolvien läpi ja muuttuvat tai kasvavat.

Tähän liittyen: Thomas Hobbes tulkitsi, että hypoteettisessa alussa vallitsi sota kaikkien välillä ja kaikkia vastaan. Tämä tarkoittaa voimakkaimmpan oikeutta. Mikään laki tai moraali ei sido ihmisiä ennen kuin he solmivat yhteiskuntasopimuksen ja luovuttavat osan oikeuksistaan, kuten lain laatimisen ja toteuttamisen suvereenille.

Moraali edeltää uskontoja, koska se on välttämätön edellytys yhteisöjen pysyvyydelle ja ihminen on laumaeläin. Jokainen heimo tai yhteisö kehittää oman mytologisen perusrakenteensa, joka arkkityyppeineen toteuttaa kollektiivisen tiedostamattoman perus-sapluunaa. Myyteistä kasvaa uskontoja ja historiallisia narratiiveja, jotka puolestaan kasvavat osaksi kulttuurista identiteettiä. Uskonto on yksi - ei ainoa - hallitsija, jolle yhteisö luovuttaa osan vallastaan. Uskonto on erityisesti alkeellisemmissa ja kehittymättömämmissä yhteisöissä lain ja moraalin valvoja ja toteuttaja. Kehittyneemmissä järjestelmissä uskonnon roolin lain valvojana siirtyy valtiolle.

Abrahamilaiset uskonnot ovat ottaneet vaikutteita mm. sumerien Enuma Elish- ja Atra Hasis -tarinoista, helleenien ja egyptiläisten myyteistä, zarahustralaisuudesta, mitralaisuudesta jne. Mutta siltikään kyse ei ole samasta narratiivista: tarina on vuosituhansien aikana kehittynyt ja saanut uusia nyansseja.

Paratiisi, syntiinlankeemus, vedenpaisumus jne. jne. jne. ovat kaikki sumerilaisia myyttejä, jotka on vain kopioitu Vanhaan testamenttiin.

Uskovaisten kannattaisi lukea myös Gilgames-myytti, joka on babylonialais-assyrialainen versio sumerilaisilta saadusta kertomuksesta. On suomennettu.

Ei ne juutalaiset ole itse keksineet paljon mitään... :)