Talouspakotteet perustuvat kommunistien talousoppeihin?

EU:n huippukokouksessa on keskusteltu venäläiselle viljalle asetettavista tuontipakotteista. von der Layen on ehdottanut tuontitulleja tai erillisiä maksuja ja niitä on ehdotettu jo aiemminkin. Ongelma on siinä, että EU rajoittaa viljantuontia Ukrainasta mutta ei Venäjältä. Siksi, että Venäjältä tuodaan aika vähän, Ukrainasta sen sijaan tuotaisiin paljonkin, jos se sallittaisiin, mutta silloin EU:n omat viljantuottajat kärsisivät.

Känkkäränkkämaat Puola, Tsekki ja Baltian maat ovat vaatineet täyttä tuontikieltoa venäläiselle viljalle. Jos viljaa tuodaan vain vähäiset määrät, miksei. Mutta onko niin, että nuo samat maat ovat ajaneet läpi myös muut tuontirajoitukset, jotka ovat aiheuttaneet melkoisia ongelmia. Eivätkä ole romauttaneet Venäjän taloutta, kuten niiden ennustettiin tekevän.

Minä kyllä ajattelin sodan alettua, että olisi nimenomaan säädetty rangaistustullit ja esim ylimääräisiä maksuja Venäjältä tulevalle liikenteelle. Sen sijaan esim energian osalta mentiin tuonninrajoituksiin, jotka todellisuudessa eivät vieläkään ole täysin toteutuneet ja tuskin koskaan kokonaan toteutuvatkaan. Energian osalta saatiin aikaan melkoinen hintapiikki, joka tietenkin satoi venäjämielisen opposition piikkiin monessa maassa.

Ihmettelin, mihin ajatteluun perustuvat tuollaiset toimet. Vuosikausia palstoille on kirjoitellut muutama ryssittelijä, jotka ovat kertoneet, että kaikesta kanssakäymisestä Venäjän kanssa pitäisi luopua ja että kauppa sinne on niin vähäistä, ettei sen päättäminen merkitsisi mitään. Samat pimeäpäät nimittelevät muita kirjoittajia stallareiksi, punikeiksi ja pikkuryssiksi. He osaavat siis heittää ulostetta, mutta ajatustoiminnassaan ei ole kehumista.

Suomi on kärsinyt merkittävästi pakotteista, varsinkin itäinen osa maata, joka ei ole saanut hyvitystä EU:lta uhrautumisestaan. Toisaalta monia asioita Venäjältä tuodaan edelleen. Sipilän hallituksen aikana maatiloja meni konkurssiin ennätysmäärät, ja syynä olivat ne halvat "Putin-juustot", eli Venäjälle tapahtuneen elintarvikeviennin tyrehtyminen vastapakotteiden seurauksena. Pakotteet eivät ajaneet venäläisiä pois Krimiltä, eivät myöskään Donbassista.

Mihin perustuu ajattelu, että pakotteilla voitaisiin vaikuttaa Venäjän toimintaan? Se ehkä onnistuu pitkällä aikavälilä. Ehkä. Länsimaita syytetään itsekkyydestä, kun ne eivät mene vielä pidemmälle pakotteissa. Olisiko siitä vastaavaa hyötyä? Jos länsimaat saavat korvattua venäläisen tuonnin, saa Venäjäkin korvattua vientinsä, vaikkakin ehkä menettää siinä rahaa. Eräillä alueilla Venäjä on niin suuri ja tärkeä tuottaja, että sitä yksinkertaisesti ei voi sulkea markkinoilta. Kuten ydinpolttoaineissa, joissa se tuottaa puolet koko maailman tarpeesta. Ihanko oikeasti joku luulee, että puolet maailman ydinreaktoreista pantaisiin kiinni Krimin tai edes Ukrainan takia? No way. mm USA ostaa käsittääkseni edelleen ydinpolttoainetta Venäjältä. Kauppa voi kyllä jakautua uudelleen niin, että "korkean moraalin" länsimaat ostavat jatkossa muualta, "matalan moraalin" kehitysmaat Venäjältä. Jakautumisen seurauksena kaiken hinta länsimaissa nousee, kehitysmaat taas saavat kerrankin kaikkea halvemmalla. Ei ihme, että monet köyhistä maista tukevat Venäjää eivätkä halua toimia, joilla sota loppuisi.

Se, kuinka talouspakotteisiin on uskottu, on kovin samanlaista kuin Venäjän usko kykyynsä sitoa länsimaita talouden, ennen kaikkea energian avulla. Hehän ajattelivat, että lännen riippuvuus venäläisestä kaasusta, lannoitteista, tärkeistä mineraaleista ja ydinpolttoaineesta estäisi niitä tukemasta Ukrainaa. Niin ei tapahtunut, vaan Venäjän piti turvautua ydinsodalla pelotteluun. Yhtä tyhjäksi on osoittautunut usko, että talouspakotteet nujertaisivat Venäjän.

Usko taloussidosten mahtavaan voimaan siis yhdistää mainittuja Puolaa, Tsekkiä, Baltian maita ja Venäjää. Niitä yhdistää myös kommunistinen menneisyys. Yhteinen ajattelumalli taloudesta tulee siis kenties siitä. Eivät kommunismissa eläneet tajua, miten markkinatalous toimii.

Kuitenkin vuosikausia on varsinkin palstoilla, mutta välillä muuallakin meuhkattu, kuinka EU-tuilla elävä Itä-Eurooppa kuulema piankin ohittaa meidät, milloin missäkin, ja kuinka siellä osataan asiat, mutta täällä ei. 2000-luvun alkupuolella maassa liikkui venäläisiä "liikemiehiä" esittelemässä mitä mielikuvituksellisempia "liikeideoita", joihin mm monet kunnanisät mielellään lähtivät mukaan. Vuosikymmeniä kommunismissa eläneistä venäläisistä puoluetyypeistä oli lähes yön aikana tullut sijoittamisen ja markkinatalouden ylivertaisia "osaajia", joiden ei tarvinnut esittää edes laskelmia.