Tehdäänpä tästä aiheesta ihan oma keskustelunsa.
Oma kokemukseni ja tarinani on seuraava:
Minulle määrättiin vaikeaan masennukseen SSRI-lääkitys pari vuotta sitten.
Ensimmäinen lääke jota kokeilin oli Optipar. Optipar ei tuntunut sopivan minulle ollenkaan. Kärsin aamuisin voimakkaasta huimauksesta ja pahoinvoinnista. Lisäksi kahden viikon kokeilun jälkeen ilmaantuivat ensimmäiset seksisivuvaikutukset. Minun oli vaikea saada orgasmia. Muuten libidoni ja kykyni oli normaali.
Lääke vaihdettiin Zoloftiin. Sitä siedin paremmin ja huimaus ja pahoinvointi hävisivät. Zoloftilla hoitoa jatkettiin muutama kuukausi. Pian aloin kuitenkin huomata lisää seksisivuvaikutuksia. Erektio ei enää ollut normaali ja orgasmin saaminen viivästyi edelleen. Nämä sivuvaikutukset pakottivat vaihtamaan lääkettä uudestaan.
Seuraavaksi kokeiltiin Efexoria. Efexorin kanssa hoitovaste masennusta ajatellen tuntui olevan paras. Tämä sai minut jatkamaan lääkitystä voimistuvista seksisivuvaikutuksista huolimatta.
Efexorin kanssa aloin ensimmäistä kertaa
kärsiä haluttomuudesta ja tunnottomuudesta.
Lääkärit sanoivat sivuvaikutusten häviävän heti kun lääkitys lopetettaisiin, joten pelätessäni masennuksen pahenemista ja itsetuhoisia ajatuksia jatkoin lääkitystä.
Lopulta sivuvaikutukset saivat minut vaihtamaan lääkettä vielä kerran. Lääkkeeksi valittiin SNRI-lääke Ixel, joka tuntui aluksi helpottavan
sivuvaikutuksia ja antavan hyvän hoitovasteen masennukseen. Annos nostettiin 50mg 2x/vrk.
Reilun kuukauden kuluttua tilanne muuttui. Aloin kärsiä ajoittaisesta täydellisestä haluttomuudesta ja seksuaalinen toimintakykyni koki siihenasti pahimmat kolaukset. Erektio alkoi olla olla hyvin heikko ja jo puolittainen erektio käynnisti ejakulaation ikäänkuin vuotamalla. En enää kokenut minkäänlaista
orgasmia, saati mielihyvää.
Siedin tilannetta aikani, kunnes hain lääkäriltä apua. Halusin lopettaa lääkityksen jotta saisin seksuaalisuuteni takaisin, mutta lääkäri
määräsi Mirtazapinia Ixelin lisäksi sivuvaikutuksia helpottamaan. Suostuin
kokeilemaan tuota vaihtoehtoa.
Mirtazapin ei sopinut minulle ollenkaan. Ensimmäinen tabletti väsytti valtavasti
ja seuraavien tablettien jälkeen oloni muuttui hyvin ärtyneeksi ja aggressiiviseksi. Seksisivuvaikutuksiin lääkkeestä ei ollut mitään apua.
Hakeuduin uudestaan lääkärin vastaanotolle ja Mirtazapin jätettiin pois.
Lääkäri halusi jatkaa lääkitystäni Ixelillä ja sain siihen reseptin, jota en kuitenkaan enää käyttänyt. Kärsittyäni pitkään täydellisestä seksuaalisesta haluttomuudesta ja heikosta erektiosta, vedin loput lääkkeet vessasta alas ja
lopetin lääkityksen kuin seinään. Tämä tapahtui juuri joulun alla viime vuonna.
Mielialani tuntui vain kohentuvan jätettyäni lääkkeet. Aloin odottamaan sivuvaikutusten luvattua häviämistä. Kolme kuukautta kului ja tilanne muuttui katastrofaaliseksi. Libidoni ei palautunut, vaan aloin kärsiä haluttomuuden lisäksi täydellisestä tunnottomuudesta.
Nyt tilanne on se, etten tunne minkäänlaista seksuaalista halua tai kiihottumista. En tunne seksuaalista himoa, en edes laimeata halua. Ikäänkuin seksuaalisuus olisi aivoissani
sammutettu.
Mielikuvat tai visuaaliset ärsykkeet eivät herätä minussa minkäänlaista vastakaikua. En yksinkertaisesti tunne mitään. Voin katsoa pahvilaatikkoa tai alastonta naista ja tunnen täsmälleen samalla tavalla. En mitään.
Masturboimalla tai harrastaessani seksiä saan aikaan vain etäisesti mielihyvää muistuttavan tunteen. Tuntuu siltä, kuin tiedonvälitys peniksen ja aivojen välillä olisi poikki.
Tuntoaisti on heikko eikä aivoissani synny mielihyvän kokemusta.
Saamani erektio on useinmiten hyvin heikko. Penis jäykistyy vähän ja siemennestettä alkaa vuotaa samantien. Sperma on paakkuista ja kylmän
tuntuista ja sitä tulee huomattavasti vähemmän kuin ennen. Varsinaista ejakulaatiota ei tapahdu, enkä koe saavani orgasmia. En edes tunne mielihyvää.
Hyvänä hetkenä penis voi jäykistyä kovaksi asti ja pienen vuodon jälkeen sperman valuminen loppuu ja saan ylläpidettyä erektion fyysisen stimulaation avulla. Lopulta voin onnistua aikaansaamaan heikon ejakulaation. Minkäänlaista orgasmia tai mielihyvää en tunne.
Ennen SSRI-lääkkeisiin koskemista olin seksuaalisesti erittäin aktiivinen.
Halusin tyttöystävääni valtavasti. Ejakulaatio oli hyvin voimakas ja erektio kivikova. Laukeamisen jälkeen pystyin kiihottumaan hyvin nopeasti uudestaan ja orgasmini olivat voimakkaita ja intensiivisiä.
Masennuslääkkeet tuhosivat elämäni! Tunnen olevani kemiallisesti kastroitu, sukupuoleton ihmisraunio. Tilanne ei ole parantunut yhtään, vaikka olen ollut ilman SSRI-lääkkeitä n. puoli vuotta.
Oma kokemukseni ja tarinani on seuraava:
Minulle määrättiin vaikeaan masennukseen SSRI-lääkitys pari vuotta sitten.
Ensimmäinen lääke jota kokeilin oli Optipar. Optipar ei tuntunut sopivan minulle ollenkaan. Kärsin aamuisin voimakkaasta huimauksesta ja pahoinvoinnista. Lisäksi kahden viikon kokeilun jälkeen ilmaantuivat ensimmäiset seksisivuvaikutukset. Minun oli vaikea saada orgasmia. Muuten libidoni ja kykyni oli normaali.
Lääke vaihdettiin Zoloftiin. Sitä siedin paremmin ja huimaus ja pahoinvointi hävisivät. Zoloftilla hoitoa jatkettiin muutama kuukausi. Pian aloin kuitenkin huomata lisää seksisivuvaikutuksia. Erektio ei enää ollut normaali ja orgasmin saaminen viivästyi edelleen. Nämä sivuvaikutukset pakottivat vaihtamaan lääkettä uudestaan.
Seuraavaksi kokeiltiin Efexoria. Efexorin kanssa hoitovaste masennusta ajatellen tuntui olevan paras. Tämä sai minut jatkamaan lääkitystä voimistuvista seksisivuvaikutuksista huolimatta.
Efexorin kanssa aloin ensimmäistä kertaa
kärsiä haluttomuudesta ja tunnottomuudesta.
Lääkärit sanoivat sivuvaikutusten häviävän heti kun lääkitys lopetettaisiin, joten pelätessäni masennuksen pahenemista ja itsetuhoisia ajatuksia jatkoin lääkitystä.
Lopulta sivuvaikutukset saivat minut vaihtamaan lääkettä vielä kerran. Lääkkeeksi valittiin SNRI-lääke Ixel, joka tuntui aluksi helpottavan
sivuvaikutuksia ja antavan hyvän hoitovasteen masennukseen. Annos nostettiin 50mg 2x/vrk.
Reilun kuukauden kuluttua tilanne muuttui. Aloin kärsiä ajoittaisesta täydellisestä haluttomuudesta ja seksuaalinen toimintakykyni koki siihenasti pahimmat kolaukset. Erektio alkoi olla olla hyvin heikko ja jo puolittainen erektio käynnisti ejakulaation ikäänkuin vuotamalla. En enää kokenut minkäänlaista
orgasmia, saati mielihyvää.
Siedin tilannetta aikani, kunnes hain lääkäriltä apua. Halusin lopettaa lääkityksen jotta saisin seksuaalisuuteni takaisin, mutta lääkäri
määräsi Mirtazapinia Ixelin lisäksi sivuvaikutuksia helpottamaan. Suostuin
kokeilemaan tuota vaihtoehtoa.
Mirtazapin ei sopinut minulle ollenkaan. Ensimmäinen tabletti väsytti valtavasti
ja seuraavien tablettien jälkeen oloni muuttui hyvin ärtyneeksi ja aggressiiviseksi. Seksisivuvaikutuksiin lääkkeestä ei ollut mitään apua.
Hakeuduin uudestaan lääkärin vastaanotolle ja Mirtazapin jätettiin pois.
Lääkäri halusi jatkaa lääkitystäni Ixelillä ja sain siihen reseptin, jota en kuitenkaan enää käyttänyt. Kärsittyäni pitkään täydellisestä seksuaalisesta haluttomuudesta ja heikosta erektiosta, vedin loput lääkkeet vessasta alas ja
lopetin lääkityksen kuin seinään. Tämä tapahtui juuri joulun alla viime vuonna.
Mielialani tuntui vain kohentuvan jätettyäni lääkkeet. Aloin odottamaan sivuvaikutusten luvattua häviämistä. Kolme kuukautta kului ja tilanne muuttui katastrofaaliseksi. Libidoni ei palautunut, vaan aloin kärsiä haluttomuuden lisäksi täydellisestä tunnottomuudesta.
Nyt tilanne on se, etten tunne minkäänlaista seksuaalista halua tai kiihottumista. En tunne seksuaalista himoa, en edes laimeata halua. Ikäänkuin seksuaalisuus olisi aivoissani
sammutettu.
Mielikuvat tai visuaaliset ärsykkeet eivät herätä minussa minkäänlaista vastakaikua. En yksinkertaisesti tunne mitään. Voin katsoa pahvilaatikkoa tai alastonta naista ja tunnen täsmälleen samalla tavalla. En mitään.
Masturboimalla tai harrastaessani seksiä saan aikaan vain etäisesti mielihyvää muistuttavan tunteen. Tuntuu siltä, kuin tiedonvälitys peniksen ja aivojen välillä olisi poikki.
Tuntoaisti on heikko eikä aivoissani synny mielihyvän kokemusta.
Saamani erektio on useinmiten hyvin heikko. Penis jäykistyy vähän ja siemennestettä alkaa vuotaa samantien. Sperma on paakkuista ja kylmän
tuntuista ja sitä tulee huomattavasti vähemmän kuin ennen. Varsinaista ejakulaatiota ei tapahdu, enkä koe saavani orgasmia. En edes tunne mielihyvää.
Hyvänä hetkenä penis voi jäykistyä kovaksi asti ja pienen vuodon jälkeen sperman valuminen loppuu ja saan ylläpidettyä erektion fyysisen stimulaation avulla. Lopulta voin onnistua aikaansaamaan heikon ejakulaation. Minkäänlaista orgasmia tai mielihyvää en tunne.
Ennen SSRI-lääkkeisiin koskemista olin seksuaalisesti erittäin aktiivinen.
Halusin tyttöystävääni valtavasti. Ejakulaatio oli hyvin voimakas ja erektio kivikova. Laukeamisen jälkeen pystyin kiihottumaan hyvin nopeasti uudestaan ja orgasmini olivat voimakkaita ja intensiivisiä.
Masennuslääkkeet tuhosivat elämäni! Tunnen olevani kemiallisesti kastroitu, sukupuoleton ihmisraunio. Tilanne ei ole parantunut yhtään, vaikka olen ollut ilman SSRI-lääkkeitä n. puoli vuotta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tämä on kiinnostava kirjoitus, toivoisin, että tähän tulisi vastauksia sellaisilta, joilla on kokemusta SSRI-lääkkeistä. Itselläni on paniikkia ollut ja minulle tarjottiin näitä lääkkeitä. Nyt mietityttää kovasti. Olen nainen, siinä mielessä tuo kirjoituksesi ei anna minulle vastausta.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että olen aktiivinen seksuaalisesti ja seksielämä hyvän kumppanin kanssa on elämää rikastuttava. Miten käy esimerkiksi naisen orgasmin ja halujen ??
Itse en ainakaan rupea syömään sellaisia lääkkeitä, jotka tuhoavat tämän puolen elämästäni.
En ole esimerkiksi masentunut ollenkaan, olen vain kärsinyt näistä paniikeista ja jännityksistä aika pitkään.
Toivottavasti syntyy keskustelua, toivottavasti ihmiset uskaltavat kertoa kokemuksiaan. Seksuaalisuus on tärkeä osa elämää.
..sinua olemaan koskematta ainakin SSRI- ja SNRI-lääkkeisiin.
Myös naisilla nämä lääkkeet voivat viedä seksihalut ja orgasmikyvyn. Olen keskustellut monen naisen kanssa, joilla lääkkeet ovat tehneet orgasmin saamisen mahdottomaksi.
Onnekseen lähes kaikilla tilanne on normalisoitunut lääkityksen lopettamisen jälkeen. Sitten on tapauksia, joissa seksuaalisuus ei korjaudu koskaan ennalleen.
Älä ota sitä riskiä!
Tätä helvettiä en toivoisi kenenkään muun joutuvan kokemaan. Poislukien ne lääkärit, jotka käskivät minun jatkaa lääkitystä ongelmista huolimatta vakuuttaen sivuoireiden häviävän nopeasti.
seksikeskeinen elämä. Mulla ei olis tullut masennusta sairastaessani mieleenkään mikään seksi, tai siihen liittyvä!!! Kuinka syvästä masennuksesta lienee sitten kysymys..
..edes, miten kokonaisvaltainen asia seksuaalisuus on!?
Ei libidon häviäminen vie elämästä vain yhdyntöjä. Se vaikuttaa kaikkeen kanssakäymiseen ja yleiseen olotilaan. Seksuaalisuus omalta osaltaan määrittelee sen, miten suhtaudut elämään ja muihin ihmisiin. Et ilmeisesti voi tajuta tätä, ellet itse joudu kokemaan samaa kohtaloa kanssani.
Masennukseni luokiteltiin vakavaksi. Masennustestissä sain kahta pistettä vaille maksimituloksen ja hoito aloitettiin. Seksi ja seksuaalisuus olivat kuitenkin tuolloin se ainoa asia joka vielä tuotti minulle mielihyvää. Vaikka kärsin itsetuhoisista ajatuksista, sain tyttöystäväni kanssa tuntea edes hetkellistä fyysistä mielihyvää harrastaessamme seksiä tai ollessamme lähekkäin.
Nyt depressioni on helpottanut paljon. Lääkkeet vain ovat vieneet minulta mahdollisuuden tuntea vetoa vastakkaiseen sukupuoleen tai kyvyn kokea fyysistä mielihyvää. Seksuaalisuuden myötä elämästä ovat kadonneet värit ja maku.
Kyllä seksuaalisuus kuuluu elämään. Ehkä se ei kaikille ole niin tärkeä osa sitä, mutta sehän on yksi elämän iloista, silloinkin, kun muuten ehkä menee huonosti. Tokihan elämässä on kausia, joilloin sekään ei maistu, tai ainakin harvemmin. Minusta tuossa ei ole kyse seksikeskeisyydestä, vaan ihan normaalista parisuhteeseen kuuluvasta yhteiselämästä, jossa molemmat saavat tyydytyksensä. Ei pidä aliarvioida tuota näkökulmaa. Näistä asioista pitää voida keskustella, edelleenkin seksi on tabu, jonka ongelmista vaietaan helposti. Jos se puoli on parisuhteessa ja elämässä kunnossa, tuntuu aika ikävältä, jos se lääkityksen takia menee pilaan.
Jos lääkkeissä on vielä eroja, on todellakin hyvä, että niistä keskustellaan.
lääkkeistä juuri mitään, mutta olen syönyt lievään paniikkihäiriööni fluoksetiinia jo useamman vuoden, eikä seksuaalisissa haluissani tai orgasminsaanti kyvyssäni ole ollut mitään ongelmia. jostain muistan lukeneeni fluoksetiinin aiheuttavan poikkeuksellisen vähän mitään sivuvaikutuksia tällä saralla. olen parikymppinen nainen. olen tosin muutenkin usein erittäin seksuaalinen ihminen, varsinkin hormonikiertoni tietyssä vaiheessa. joten tilanne voi olla eri kun tämä "teini hormoni"kierto muuttuu muuksi. toisaalta lääkkeitä en lopettaisi silti.
Mielialalääkkeet tosiaan vievät seksuaaliset halut kuin myös seuraa orgasminsaantivaikeuksia.
Näin tapahtui myös minulle, olen nainen, ja niin kävi pojallenikin.
Lopetin lääkityksen ja siitä on kulunut jo useampi kuukusi ja vieläkään tilanne ei ole normalisoitunut.
Mieluummin kärsin masennuksestani, kuin tuhoan parisuhteeni niiden myrkkyjen takia.
...olet meikäläiselle, tosin itselläni ongelmat eivät ole ihan noin vakavat. Naisena kärsin aika täydellisestä tunnottomuudesta ja haluttomuudesta. Joitain asioita kirjoituksessasi tunnistin, kuvailit fiiliksesi paremmin kuin itse olisin osannut. Tuntui tutulta tuo "ikäänkuin seksuaalisuus olisi aivoistani sammutettu"!! Valitettavasti en osaa antaa pienintäkään neuvoa tilanteeseen, koska en tiedä miten auttaisin itseänikään. Toivon vain että libidosi palaa (toivon samaa itsellenikin), etkä joudu enää koskaan turvautumaan masennuslääkkeisiin. Kaikkea hyvää elämääsi Markus, älä luovuta edes silloin kun maailmasi on synkimmillään.
Minäkin huomasin jo alussa että SSRI vie seksuaalisen halun maahan. Minulle se on kuiten vähän kaksipiippuinen juttu. Nääs kun samalla häviää yksi turhaantumisen ja masennuksen aihe. Vaimoni ei ole koskaan ollut kiinnostunut seksistä ja muita naisia en saa. Nyt vaimo saa olla rauhassa ja on tyytyväinen.
Olen huomannut että halut alkavat palaamaan heti kun jättää yhden päiväannoksen pois. Samoin masennus. Josku olen miettinyt että ennen kuolemaani vielä lopetan lääkkeet ja lähden Thaimaahan pitkälle lomalle !
...halut eivät palaisikaan päivän, viikon tai kuukausien jälkeen ennalleen. Tai enää koskaan. Miltäs sitten tuntuisi ? Sillä siitähän tuossa Markuksen (ja monen muun) kohdalla on kysymys.
ja tilanne vaikea.Lääkkeen lopettamisesta monta kuukautta eikä asia korjaantunut vielä ollenkaan.Mies hauais,minä en sitten yhtään,iltaisin pelottaa oikein sänkyyn meno.En pysty teeskentelemään.Toimiikohan seksielämämme enään koskaan,vaikka rakastan miestäni ei ole haluja.
niin miksi pitäisi väkisin.mulla on käytössä efexor ja siitä seuraa sexi-ongelmia.lääkkeen ansiosta voin silti elää kohtuullista elämää,masennus taitaa tarkoittaa eri asiaa eri ihmisillä.
kaikkea ei aina voi saada,miksi siis pitää silti valittaa?
pakkausselosteissa ja lääkärin puheissa asia ohitetaan helposti.oman kokemuksen ja lukemieni juttujen perusteella nämä ssri/snri-lääkkeet vaikuttavat tuhoavasti seksuaalisuuteen.missä määrin ja millaisella aikataululla seksihalut palaa,siinäpä tosiaan hyvä kysymys.
jos tuo sivuvaikutus olisi "pikamasentuneiden" tiedossa enempi,lääkkeiden menekki olis alhaisempi.
hyvää kesää,seisoo tai ei.