Jos maistraatin virkamies kieltäytyy vihkimästä avioliittoon homoparia, hän saa työstään potkut. Mutta jos pappi kieltäytyy, hänen ei käy kuinkaan. Kirkossa saa laistaa työhehtävistä. Kaikille työtä vieroksuville on suojatyöpaikka kirkossa. Tervetuloa luterilaiseen kirkkoon.
Jäseniään syrjivä luterilainen kirkko
Anonyymi-ap
18330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Piispojen antamassa vihkimallissa kirkolliskokoukselle olisi se hyvä puoli että kirkkoherrojen olisi järjestettävä vihkipappi, jos oman seurakunnan papistossa ei ole yhtään työhönkykenevää hihhulia.
Se olisi tietysti väliaikaisratkaisu. Seuraavalle pappiserälle olisi tehtävä selväksi jo opiskeluaikana että ovat valinneet väärän ammatin jos kieltäytyvät tietyistä työtehtävistä.
Kristillisen papin tai kirkkoherran toimenkuvaan ei voi kuulua synnin siunaaminen. Sitähän homoparien vihkiminen kirkossa olisi. Kirkko on hukassa mennessään mukaan gay-agendaan. Yksittäisinä ihmisinä homoilla ja lesboilla on samat oikeudet tulla Jumalan lapsiksi, mutta se vaatii jotain muutakin, kuten itsensä kieltämistä. Homoidentiteetti pitää kieltää. Homoparit ovat eri juttu. Niistä näkee jo päältä päin että nyt on jokin vinossa.
Ateistinen maistraatti ja kristillinen kirkko ovat kaksi eri asiaa. Maistraatti on maallinen laitos, jonka pää on tasavallan presidenttu.
Kirkko taas periaatteessa: taivaallinen ja jonka pää on Jeesus Kristus ja Hänen sanansa.
Kristinusko tunnustaa vain miehen ja naisen avioliiton. Kirkkoon kuuluminen edellyttää, että kirkon jäsen tunnustaa kristinopin.
Eihän kirkkoon ole pakko kuulua. Jos ei usko Raamattuun, miksi olla "jäsen" kirkossa jonka uskoa ei tunnusta?
Yhtä järjetöntä olisi esim. aatteellisen kokoomuslaisen kuulua kommunistiseen puolueeseen, "vain koska vanhemmat olivat komukoita ja päättivät, että lapsi kans!"
Olen itse syntynyt väestörekisteriin. Myöhemmin kuulunut eri yhteisöihin, kerhoihin, puolueeseen, kirkkoon. Tämä on toiminut aikansa ja kun huomasin, että tää ei ole enää mun juttu, niin erosin.
Jos ei usko luterilaisittain, miksi kuulua joukkoon? Jotkut kuuluvat "kaiken varalta", vaikkeivät usko, luulevat, että ilman uskoa voisivat pelastua, vain todistamalla kirkon jäsenyytensä Taivaan portilla.
Suomi lienee yksi harvoista valtiosta, jossa ei ole automaattisesti maallinen vihkiminen.
Kirkkoon kuuluminen edellyttää että on kastettu ja käynyt rippikoulun ja maksaa kirkollisveronsa. Emme mittaa kenenkään uskoa ja sallimme myös kritiikin kirkon opetuksia kohtaan. Kirkossa haluamme kunnioittaa esivaltaa ja noudattaa sen säätämiä lakeja. Me luterilaiset emme usko Raamattuun vaan Jeesukseen Kristukseen. Pidämme ihmisten syrjimistä Jeesuksen rakkauden lain ja yhteiskunnan lakien vastaisena. "Niin alhaalla ei kukaan kulje etteikö siellä Jeesus ois".
"Me luterilaiset emme usko Raamattuun vaan Jeesukseen Kristukseen. Pidämme ihmisten syrjimistä Jeesuksen rakkauden lain ja yhteiskunnan lakien vastaisena. "
Juuri näin. Raamattu sanoo, että homostelu on kuolemanrangaistuksen ansaitseva synti. Mutta tämä ei ole syrjintää, koska Jeesus on samaa mieltä. Jeesus voi eheyttää kaikkein pahimmankin homon. Tämä on mahdollisuus, jota harva homo käyttää. Synnin houkutus on liian suloinen.
Jos synnin tekeminen olisi hankalaa, inhottavaa ja siitä tulisi paha mieli, niin harva tekisi syntiä. Turhaan ei sanota, että synti viettelee. Se on nautinnollista ja helpottaa oloa. Ihmisiltä puuttuu itsekuria. Ei ajatella omaa nenää pidemmälle. Näinä päivinä on tosi vaikeaa pysyä puhtaana ja siveänä. Naiset kävelee kaduilla vaatteissa, jotka paljastaa kaikki muodot! Ei mitään häpyä tai toisten huomioimista!
Maallinen vihkiminen ei onnistu homoseksuaaleilta. Heidän liittonsa on sanoin kuvaamaton. Kukaan ei tiedä miksi sitä pitäisi kutsua. Se ei ole avioliitto, mutta ei oikein parisuhdekaan. Rakkaus? Ei oikein toimi tässä kontekstissa, sehän olisi perverssiä.
Onkohan siellä muuten missään 'tulosvastuuta'?
Kaikki menee alaspäin, mutta palkat senkun nousee.
Nyt hallitus on karsimassa kirkon tukea seksuaalivähemmistöille ja se on vain hyvä asia. Jos homoja vihkivät papit eivät itse ymmärrä lähteä työpaikasta, joiden arvoja he eivät jaa, niin ei muuta kuin potku perspuoleen ja pihalle. Saarnatkoon Pride-marssilla sielunsa kyllyydestä ja olkoo lakki ojossa siellä kolehtiaan keräämässä. Ei varmaan saa juuri mitään sieltä päin.
Ne papit, jotka ovat homopareja vihkineet, ovat aiheesta nuhteita saaneet.
Miksi homot eivät ole ihmisiä siinä kuin muutkin? Oletko niin kova rasisti? Uskossa oleva perussuomalainen?
Se aika on ollutta ja mennyttä. Homopareja vihitään huomattavan paljon jo luterilaisessa kirkossa. Pieni äänekäs porukka mitää meteliä, mutta kehitys menee eteenpäin. Tasa-arvoinen kohtelu on rakkautta. Siunatkaa, älkää kirotko!
Siunauksen ja synnin kohtelu samalla tavalla ei suinkaan ole rakkautta, ehei sentään! Se on väärä tuomio eikä sellaisia saa tehdä. Jumalan sanan mukaan miesten kanssa makaavat miehet ovat pahoja syntisiä. Heistä puhutaan ihmeen paljon Raamatussa vaikka ne on pieni vähemmistö.
Homopareja ei pitäisi vihkiä edes maistraatissa. Jos joku haluaa olla homo ja homostella elämäntarkoituksena, ei se valtiolle kuulu ottaa kantaa suuntaan taikka toiseen. Sellaiset intiimiasiat ovat yksityisasioita ja valtiolla pitäisi olla parempaakin tärkeitä asioita päätettävänä. Verorahojen tuhlausta mokomankin luonnottomuuden takia! En hyväksy yhtään.
Kummallista, että kirkossa oleva raamatullinen uskovainen joutuu ahdistelun ja pakottamisen kohteeksi. Että pitää ehdottomasti palvoa homouden synnin epäjumalaa tai muuten saa muikkarin tai potkut. Kirkon pitäisi olla Jumalan puolella eikä häntä vastaan.
Niin se on ollut läpi kristinuskon historian, että epäjumalanpalvelus on noussut kirkon omasta piiristä. Jo Mooseksen kirjat kertoo selvin sanoin, miten juutalaiset tavan takaa omaksuivat Baalin ja Aseran palvonnan, vaikka olivat valittu kansa.
Samalla tavalla nyt kirkkoa ei uhkaa ulkoiset vaikutteet, vaan homostelun syntiä tukevat tahot ovat oman kirkon papit ja piispat.
Kaikki alkoi siitä, kun naispappeus hyväksyttiin. Nainen on heikompi astia, myös hengellisesti.
Kaikkia pappeja pitäisi opastaa, että ei saa vihkiä homopareja. Kirkon tehtävä on muistuttaa Jumalan rakkaudesta, että Hän antaa anteeksi kaikki synnit mutta ne pitää ensin tunnustaa. Jokainen pappi joka ei tunnusta että homoparien vihkiminen on suuri synti, ei kelpaa olla pappi alkuunkaan.