Toimittajat myöntävät

ei tarvitse enään lehtiä tilata /lukea.

Kumma meteli nousi toimittaja Kuuselan hyvistä kirjoituksista. Nehän oli tarinoita matkoilta tai ihmiskohtaamisista. Eivät mitää poliittisia uutistapahtumia.
Kateus ja katkeruus loistaa toimittajapiireissä. Varsinkin Hesari ja Yle kukoistavat ilkeydessään!

Syyllistyvät kansankiihoitukseen valheillaan yksinkertaisemmat eivät vaan tajua...

Siis YKSI toimittaja on myöntänyt ja Aamulehti on ryhdikkäästi poistanut verkkopalveluistaan satoja tämän toimittajan juttuja.

Joka laumaan eksyy joku musta lammas.

Virallinen media antaa päättäjien jauhaa mitä tahansa jaskaa yhdenkään toimittajan kyseenalaistamatta. Virallinen uutissatutunti. Toisaalta virallinen media uutisoi kaiken päättäjille parhain päin ikään kuin isokenkäinen taustaraati päättäisi, mitä saa uutisoida. Viihdeuutisissa ei paljasteta, kuka ja miksi.

olipa kerran valeuutinen hyvinvointialueella maailman onnellisimmassa oikeusvaltiossa

Maailman onnellisin kansa valetta?

Muinainen hiihdon Lahden tapaus on malliesimerkki median taustavoimista, mitkä ovat toimittajakuntaa mahtavammat. Hyväveli-Suomessa pääsee entiseksi toimittajaksi ryhtymällä liian rehelliseksi. Virallista totuutta on myötäiltävä, vaikka totuus olisi jotakin aivan muuta.
Tämä runoillut ex-toimittaja nostettiin esiin virallisen median ja asiantuntijoiden uskottavuuden kohottamiseksi. Päättävälle hyvävelisisäpiirille olisi iso takaisku, jos kansan syvät rivit alkaisivat tosissaan epäillä virallista totuutta. Salatut asiakirjat ja tilastokeskuksen tilastot.

Yksi toimittaja = toimittajat? Asioita seuraavia ei huijaa kukaan.

Toimittajat ovat aina kirjoitelleet omistajien valheita. Miksi tämä asiantila muuttuisi?

Suurin hässäkkä Aamulehdelle tuli siitä, että toimittaja Kuusela kertoi tapaamisestaan runoilija Eeva-Liisa Mannerin kanssa, se kun olikin kuvitteellinen tapaaminen.
Toinen järkytys tuli siitä, kun Kuusela matkailu kertomuksessaan kuvaili, millaiset ihmiset ajoivat suuressa liikenneympyrässä. Hän ei haastatellutkaan autoilijoita, vaan kuvitteli, millaisia he voisivat olla, kaukaisessa itäisessä maassa!
Kyllä on media sekaisin näin järkyttävistä vääristä uutisista!

Toimittajat ovat "maustaneet" artikkeleitaan halki vuosikymmenten. Se on sitä "toimituksellista työtä".

Siitä ei ole mitään uutta, vaikka jotkut ovat nyt kovasti yllättyneet.

Klassisin nykyisen toimittajantyön sepitejournalismin muoto on rasismin ilmentymien lisääminen uutismateriaaliin.

Se perustuu siihen, että oletetaan rasismia esiintyvän tietyssä määrin. Se on sovittu, sinällään itsestäänselvä fakta jota ei tarvitse sinänsä todistaa..

Mutta lukijoille tämä asia pitää tehdä kouriintuntuvaksi kuvailemalla rasismin ilmentymiä suomessa. Ikään kuin kysymys olisi oikeasti tapahtuneista asioista. Ellei muuten mielikuvitus laukkaa, niin luetaan kuvauksia vaikkapa E-afrikan apartheidin ajoilta tai Yhdysvaltojen 60-lukulaisesta rasismista. Sitten kuvitellaan omassa mielessä miten tällaista voisi tapahtua suomessa, keksitään henkilöhahmot ja detaljit...

Tätä ei toimittajakunnassa pidetä yleisesti mitenkään vääränä toimintatapana. Vaan enemmänkin olemassaolevan todellisuuden maalaamisena sellaisilla väreillä että se herää henkiin. Samalla tavalla kuin vaikkapa dramatisoidun rikostapauksen kohdalla. Jos tiedetään että rikospaikalla satoi, voidaan lisätä mainintoja siitä kuinka vesipisarat valuivat sadetakin selkämyksessä ja kuinka vesi liotti maassa makaavan uhrin meikkiä jne. Ei niitä tarvitse olla paikalla toteamassa, mutta nämä asiat ovat todennäköisesti tapahtuneet ja niiden kuvaileminen antaa lukijalle paremman kosketuspinnan tarinaan.

Ja tätä on tehty kautta koko journalismin historian.

En minäkään nyt ilmoittautuisi omalla nimelläni ja naamallani julkisuuteen. Huutamaan että minäkin keksin detaljeja artikkeleihini. Ja samalla järjestäisi itselleni lopputiliä, koska päätoimittaja hankalassa tilanteessa olisi pakotettu hyvesignaloimaan lehden mainetta suojellakseen.

Mutta ehkä sitten joskus eläkkeellä minäkin voisin ilmoittautua. Ei siihen ole kuin vajaat parikymmentä vuotta.

Koko maan talous on romahtamassa lehdistön vuosikymmenten valheiden takia miettikääs hetki sitä...

Onhan se niinkin, että tietynlaisella mediatodellisuudella on ruokittu tietynlaisia tendenssejä. Ja onhan tällä tunnetusti melkoinen vaikutus.

Kun Japanissa aikoinaan ryhdyttiin julkaisemaan lapsille Rugby-aiheista mangaa, josta tuli hyvin suosittu. Niin kiinnostus rugbyyn heräsi, vaikka kyseistä urheilua ei ole ennen ollenkaan harrastettu japanissa. Japanilla onkin tällä hetkellä kansainvälisesti varsin kovatasoinen rugbyjoukkue. Samaa on tapahtunut myös muiden urheilulajien kohdalla.

Kun suomessa on mediassa toteutettu mielikuvaa, jonka mukaan katalaa rasismia on joka nurkan takana, ja "rasistisesti" vähänkin ajatteleva aina sieluton natsi, "tappajarobotti". Niin tällä on koulutettu sukupolvi joka on valmis mihin tahansa suomea vahingoittavaankin toimintaan, kunhan pääsee hyvesignaloimaan ja todistamaan ettei ole "ihmishirviö".

Tällä aivan samalla mekaniikalla: "Me vastaan Hirviöt". On luotu lukemattomattomia konflikteja ennenkin. Myös sitä ihan oikeaa rasismia.

YLEn ja lehtien vihervasuritoimittajat eivät tunnusta eläkkeelläkän ollen vihervärityksiään vaan jatkavat tätä pahantekoaan.
Eihän kyse heille ole tyylikeinosta vaan kroonisesta tarpeesta pettää.

Hyväuskoisia hölmöjä kusetetaan aina muka hyvää tarkoittaen ihminen on laumasieluinen perässä vedettävä hyvin harva tiedostaa tämän ja pahoinpelkään että juuri tämän takia meillä ei ole toivoa teemme samat virheet aina uudestaan ja uudestaan...