Seuraaminen ja vahtaaminen

on mennyt niin liiotteluksi että ihmisiltä on viety kaikki vapaus harjoittaa mielikuvitusta tai normaalia vihaa. Esimerkiksi kavereiden/ystävien kesken jaettua vihaa.

Voidaan salaa kuunnella ja lukea viestejä, joissa esimerkiksi vihapäissään sanotaan jotain mitä ehkä juuri sillä hetkellä tarkoitettiin, mutta mikä ei kuitenkaan koskaan johtaisi toimenpiteisiin. Sellaista sanallista ja vain ja ainoastaan sitä vihaa.
Turhautumista, "kunhan päästelin ilmoja että rauhoitun".

Omasta kokemuksesta voin sanoa että joskus menee viha ylitse ajatuksissa, mutta se helpottaa kun saa sanoa sen oikein, vaikka sitten yksin autossa.

Enkä siltikään, vaikka kuinka hokisin kaverille tai minulle, huomenna minusta tulee
miljonääri, en ole vieläkään miljonääri.

Viihdyn mielikuvituksen parissa ja jopa siitä voidaan käsittää väärin. ja sitten minunlaiset ihmiset saattavat jopa seota, koska on niin paljon asiaa mutta ei mihinkään mihin sen jakaa tai kuulijaa tai lukijaa joka kuulee sen oikein.

Jopa huumori on meillä erilaista ja jos sen jakaa väärän kuulijan kanssa, myös siitä voi joutua ongelmiin. Onhan se niin että tunne yleisö mutta tunteeko koomikko.

Netissä on tietenkin hyvä olla vähemmän sanavapaa mutta liika vahtaaminen on liikaa tääläkin.