Kun palstalla näköjään jatkuvasti esiintyy kaksi toisistaan, näkemykseni mukaan, jopa vastakkaisen käsityksen antavaa tilastosuuntaa väkivaltaisuudesta, niin haluan viimeinkin tarkentaa, miksi tilastojen tulos on niinkin erilainen.
Tilastoja on tuonut esiin ainakin Cisma ja Nari. Ne löytyvät täältä jostain vanhoista kirjoituksista, mutta kun itselläni ei ole aikaa niitä etsiä uudelleen, niin voisiko joku TILASTOIHIN PEREHTYNYT linkata ne tähän ketjuun ja selvittää samalla niiden eroja.
1. Mikä on ko. tilastoon käytetty tutkimusmenetelmä?
2. Ja miten se poikkeaa tuosta toisesta esillä olevasta tilastoon käytetystä menetelmästä?
3. Mitä menetelmässä on tarkkaan ottaen tutkittu?
4. Mikä on ollut tutkittava ryhmä koostumukseltaan ja kooltaan?
5. Tutkittavan ryhmän koko?
6. Kuka on tutkimuksen suorittanut?
Esille tulleita tilastoja on siis ollut täällä kahdenlaisia. Toisessa tilastossa (Cisma) ilmenee, että parisuhdeväkivallan tekijöistä on 90-95 % juuri miehiä ja väkivalta kohdistuu naisiin ja lapsiin.
(Tämän tyyppisiä tilastoja olen nähnyt myös julkisuudessa ja niitä on yleisesti siteerattu.)
Ja toinen tilasto on tuo Narin esille tuoma, jossa NAINEN MÄÄRITELLÄÄN AGGRESSIIVISEMMAKSI JA VÄKIVALLAN ALOITTAJAKSI USEAMMIN KUIN MIES.
(Nari näyttää viesteissään pitävän tilastoa perusteltuna faktana, koska aloittaa viestinsä "uusimpien tutkimusten mukaaan".)
Onko siis nyt niin, että tilastojen näinkin paljon toisistaan poikkeva tulos johtuu siitä, että tilastot tutkivat asiaa eri lähtökohdista? Eli että ne eivät olisikaan suoraan vertailukelpoisia keskenään, vaan ne on ymmärrettävä omassa kontekstissaan, eivätkä tavallaan anna aihetta vastakkainasettelulle.
Ja viimeisempänä, muttei ollenkaan vähäisempänä sekottavana tekijänä olen ihmetellyt sitä, että yleisesti tunnustetusta miesten suuresta väkivallan määrästä kotona, kuitenkin naiset harjoittavat väkivaltaa eniten kohteenaan lapset. (?)
Siis tullaanko tässä siihen päätelmään, että lapset ovat eniten väkivallan kohteena? Miesten ja naisten, isien ja äitien väkivallan kohteena. Hmmm... Kuitenkin mielestäni Suomessa ei ole mitenkään erikoisesti tuotu esiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa enää nykyään. Vai tuliko lainsäädäntöön kielto lasten fyysisestä rankaisemisesta juuri sen vuoksi, että suomalaisetkin harjoittavat sitä niin suuressa määrin. Vai onko määritelmätkin jälleen kerran eriarvoisia keskenään: a) Lapsiin kohdistuva väkivalta. b) fyysinen rankaiseminen?
Tässä aloituksessa olen ollut niin tasapuolinen tarkasteluissani, jotta toivon, että myös vastaukset tähän aloitukseen ovat tasapuolisia, tutkivia, asiallisia. Kiitos!
Tilastoja on tuonut esiin ainakin Cisma ja Nari. Ne löytyvät täältä jostain vanhoista kirjoituksista, mutta kun itselläni ei ole aikaa niitä etsiä uudelleen, niin voisiko joku TILASTOIHIN PEREHTYNYT linkata ne tähän ketjuun ja selvittää samalla niiden eroja.
1. Mikä on ko. tilastoon käytetty tutkimusmenetelmä?
2. Ja miten se poikkeaa tuosta toisesta esillä olevasta tilastoon käytetystä menetelmästä?
3. Mitä menetelmässä on tarkkaan ottaen tutkittu?
4. Mikä on ollut tutkittava ryhmä koostumukseltaan ja kooltaan?
5. Tutkittavan ryhmän koko?
6. Kuka on tutkimuksen suorittanut?
Esille tulleita tilastoja on siis ollut täällä kahdenlaisia. Toisessa tilastossa (Cisma) ilmenee, että parisuhdeväkivallan tekijöistä on 90-95 % juuri miehiä ja väkivalta kohdistuu naisiin ja lapsiin.
(Tämän tyyppisiä tilastoja olen nähnyt myös julkisuudessa ja niitä on yleisesti siteerattu.)
Ja toinen tilasto on tuo Narin esille tuoma, jossa NAINEN MÄÄRITELLÄÄN AGGRESSIIVISEMMAKSI JA VÄKIVALLAN ALOITTAJAKSI USEAMMIN KUIN MIES.
(Nari näyttää viesteissään pitävän tilastoa perusteltuna faktana, koska aloittaa viestinsä "uusimpien tutkimusten mukaaan".)
Onko siis nyt niin, että tilastojen näinkin paljon toisistaan poikkeva tulos johtuu siitä, että tilastot tutkivat asiaa eri lähtökohdista? Eli että ne eivät olisikaan suoraan vertailukelpoisia keskenään, vaan ne on ymmärrettävä omassa kontekstissaan, eivätkä tavallaan anna aihetta vastakkainasettelulle.
Ja viimeisempänä, muttei ollenkaan vähäisempänä sekottavana tekijänä olen ihmetellyt sitä, että yleisesti tunnustetusta miesten suuresta väkivallan määrästä kotona, kuitenkin naiset harjoittavat väkivaltaa eniten kohteenaan lapset. (?)
Siis tullaanko tässä siihen päätelmään, että lapset ovat eniten väkivallan kohteena? Miesten ja naisten, isien ja äitien väkivallan kohteena. Hmmm... Kuitenkin mielestäni Suomessa ei ole mitenkään erikoisesti tuotu esiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa enää nykyään. Vai tuliko lainsäädäntöön kielto lasten fyysisestä rankaisemisesta juuri sen vuoksi, että suomalaisetkin harjoittavat sitä niin suuressa määrin. Vai onko määritelmätkin jälleen kerran eriarvoisia keskenään: a) Lapsiin kohdistuva väkivalta. b) fyysinen rankaiseminen?
Tässä aloituksessa olen ollut niin tasapuolinen tarkasteluissani, jotta toivon, että myös vastaukset tähän aloitukseen ovat tasapuolisia, tutkivia, asiallisia. Kiitos!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Esimerkiksi Miessakkien mainioilta sivustoilta käy ilmi, että vuosittain syntyvät 500 fas-lasta riittävät yksinään nostamaan naiset väkivaltaisemmaksi sukupuoleksi.
..ohessa mielenkiintoista kesälukemista:
http://www.australian-news.com.au/feminist_power.htm
http://www.australian-news.com.au/anti_male.htm
..jotakin tilastoakin siinä esitetään, tarkemmin en sivustoa tunne..
Harmi että tämä tärkeä aihe sivuutettiin täällä.
...olemme moneen kertaan keskustelleet juuri tästäkin asiasta, jonka haluat "nyt selvittää"
esim. itse ruodin joitakin kysymiäsi asioita seuraavassa viestissä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000008457412
Yleensä feministit käyttävät löysien (Murray Strausin CSI-metodiikkaan pohjautuvien) väkivaltatutkimusten (johon tuo siteeraamani norjalainenkin juttu pohjautui) lukuja yksipuolisesti naisien kokemaa väkivaltaa raflatakseen (asiasta on kirjoittanut tieteellisissä julkaisussa juuri Straus & Steinmetz, erityisesti amerikkalaisilla, tosin täällä myös amnestyllä, on tuo tyyli käyttää noita mittareita, unohtaen mainita, että niillä mittareilla miehet tosiaan kokevat enemmän perheväkivaltaa).
Cisman usein siteeraama UTH-tutkimus on taas tehty vain naisten kokemaa väkivaltaa tutkimaan, ilmeisesti aika lähellä noita Strausin mittareita olevia juttuja käyttäen - joskin myös erotellen vakavampaa (tosin feministit siteeraavat tuossa 22%:ssa sitten muutakin kuin vakavaa väkivaltaa). Tässä on ongelmana se, että puuttuu vertailuryhmä toistaiseksi siihen, millaisia prosenttilukuja saadaan miesten kokeman väkivallan suhteen.
Lapsiin kohdistuvan perheväkivallan suhteen feministit systemaattisesti jättävät huomiotta tutkimukset, joiden mukaan nainen on yleensä suurempi riski lapselle kuin mies, kun lasten kokemaa väkivaltaa tutkitaan.
Itse olen sitten vakavan väkivallan osalta siteerannut ns. turvallisuustutkimuksia, jotka näyttäisivät aika realistisesti, että vakavaa perheväkivaltaa on kokenut 6% naisista ja 3% miehistä. Tekijöinä on noin 1% naisista ja 5% miehistä.
Elikä vakavan perheväkivallan tekemiseen syyllistyy noin 5% miehistä (ja 1% naisista), eli miehet ilman muuta ovat parisuhteissa ja perheissäkin väkivaltaisempia, kun näistä vakavista jutuista puhutaan.
Lievän väkivallan ja henkisen väkivallan aloittamisen suhteen naiset ovat sitten vähän useammin asialla. (Nuo M. Strausin mittarit).
Lapsiin kohdistuva menee suht tasan, pieniin lapsiin todennäköisemmin on väkivaltainen nainen kuin mies, mutta vain vähän.
Eli nämä numerot nyt toivottavasti tasapainottavat yksipuolista feminististä tiedottamista - siitä minäkin olen feministien kanssa selkeästi samaa mieltä, että vakavaan perheväkivaltaan syyllistyy 5 kertaa enemmän tekijänä mies kuin nainen.
Sitten taas noita yleensä hersytteleviä "40%" naisista on kokenut perheväkivaltaa... niihin ei tarvitse paljon painoa panna, ellei halua samalla sanoa, että "41%" miehistä on kokenut perheväkivaltaa.
viestini lopussa sanoin, että vakavaan perheväkivaltaan syyllistyy 5 kertaa useammin mies kuin nainen. Tarkkaan ottaen vakavaan PARISUHDEväkivaltaan syyllistyy 5-6 kertaa useammin mies kuin nainen.
Lapsiin kohdistuvan fyysisen väkivallan osalta sitten tilanne on suht tasan.
Seksuaalisen lapsiin kohdistuvan väkivallan osalta tilanne on niin, että tyttöihin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa tapauksista, joita tiedetään on 10% naisten 90% miesten tekemää, poikiin kohdistuvaa 37% naisten, 63% miesten tekemää. Eli pedofiilejä on enempi sitten paljon jostain syystä miehissä kuin naisissa.
Tuo 40 % koski naisia, jotka joskus 15-vuotta täytettyään olivat kokeneet fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai sillä uhkailua. (koski myös muita kuin puolisoa)
Minkä tiedon mukaan?
Kansallisen uhritutkimuksen mukaan parisuhdeväkivallan tekijöinä 90 % mies.
Poikiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta oli 63 - 86 % miesten tekemää (unohdit tuon -86)
.........haukotus.....
Ja nyt yritän jossain vaiheessa perehtyä asiaan, jotta saan selvitettyä, mistä eri tulokset johtuvat.
..miksi helvatussa muita kiitellään, minua ei, vaikka olen tehnyt suurimman työn, tämä on sadismia..
..
..sä et oo feministi. So simple.
..paas laittaen jotakin faktaa asiasta..
Tottakai kiitos myös sinulle.
..tämä valaisi päiväni..
Tutkimuksista:
"Ennen 1990-lukua väestöotoksiin perustuvat länsimaiset kyselytutkimukset, joissa mitattiin kotiväkivaltaa olivat kahta tyyppiä: yhtäältä perinteisiä rikosuhritutkimuksia, joiden mukaan kotiväkivalta ei ollut kovin yleistä, ja toisaalta niin sanottuun konfliktitaktiikka-asteikkoon (CTS) perustuvia perheväkivaltatutkimuksia, joiden mukaan perheväkivalta oli varsin yleistä (tyypillisesti parikymmentä prosenttia vastaajista oli viimeisen vuoden kuluessa joutunut perheväkivallan uhriksi) ja sukupuolisymmetristä (naisista ja miehistä yhtä suuri osuus oli joutunut uhriksi.) Yleisten uhrikyselyjen (rikosuhritutkimukset) pulmana pidettiin sitä, että ne eivät sisältäneet tarpeeksi herkkiä kysymyksiä kotiväkivallan esiin saamiseksi. Vastaajat eivät esimerkiksi välttämättä mieltäneet läheisten ihmisten tekoja rikoksiksi, ja saattoivat siksi jättää kertomatta selviä ja vakaviakin väkivallantekoja. Konfliktitaktiikka-asteikkoihin perustuvia tutkimuksia (CTS) taas arvosteltiin muun muassa pinnallisesta tekojen vakavuuden luokittelusta, tekojen vaikutuksen mittaamisen laiminlyönnistä ja seksuaalisen väkivallan huomiotta jättämisestä. Näiden kunnollinen huomioonottaminen osoitti, että väkivallan sukupuolisymmetria oli pinnallista ja näennäistä: vaikutuksiltaan vakavin kotiväkivalta oli valtaosiltaan miesten naisiin kohdistamaa.
1990-luvun alun jälkeen on eräissä maissa, kuten Kanadassa, Yhdysvalloissa, Suomessa (“Usko, toivo ja hakkaus” , UTH) ja Ruotsissa on tehty erityisiä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa mittaavia kyselytutkimuksia. Nämä tutkimukset ovat käyttäneet väkivaltakuvauksiltaan konfliktitaktiikkaasteikkoon (CTS) perustuvaa mutta monin tavoin täydennettyä kysymyslomaketta. Näissä tutkimuksissa parisuhdeväkivallan yleisyyttä kuvaavat tulokset ovat asettuneet puhtaiden konfliktitaktiikka-asteikkoa käyttävien tutkimusten ja perinteisten rikosuhrikyselyjen välimaastoon. Suomen tutkimuksessa yhdeksän prosenttia avio- tai avoliitossa olevista naisista oli kokenut vuoden aikana kumppaninsa väkivaltaa tai uhkailua (vastaava osuus perinteisissä CTS-tutkimuksissa on tyypillisesti kaksinkertainen, 15-20 %). - joskus nykyisen puolisonsa väkivallan tai uhkailun kohteeksi oli joutunut 22 prosenttia naisista (perinteisissä CTS-tutkimuksissa ei vastaavaa tietoa ole, koska niissä kysyttiin vain viimeisen vuoden tapahtumista). Muiden maiden vastaavien tutkimusten tulokset ovat karkeasti ottaen samanlaisia.
Poliisin tietoon tulleet tapaukset (perheväkivallasta yleisimmät tapaukset olivat miesten naisiin kohdistamat, toiseksi yleisimmät miesten miehiin kohdistamat tapaukset)
Erilaisista uhritutkimuksista (UTH, yleiset uhritutkimukset, CTS)
Maahanmuutajanaisista (noin 14 prosenttia turvakotiasiakkaista)
Kansainvälisistä sopimuksista ja väkivallan ehkäisytyöstä
http://www.rikoksentorjunta.fi/uploads/tdsgj5kto31cu8.PDF
UTH-tutkimuksesta
http://tilastokeskus.fi/ajk/tiedotteet/v98/l137hes.html
Äitiys-ja lastenneuvoloiden tutkimukset
http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2004/12/pr1104480484516/passthru.pdf
Turvallisuustutkimukset (rikosuhritutkimukset)
Kansallinen turvallisuustutkimus ( parisuhdeväkivallan uhreista 90 % on naisia)
http://www.om.fi/optula/24727.htm
Läänin turvallisuustutkimus
http://www.laaninhallitus.fi/lh/biblio.nsf/FA6C8CDAF6403208C2256FA90028B03E/$file/Turvallisuustutkimus_2004.pdf
Nyt lupaan yrittää paneutua asiaan, koska aihe
on alkanut toden teolla kiinnostaa. Niin erilaisia tutkimustulokset ovat olleet.
...