Mistä sen tietää, uskooko Jumalaan vai ei? Monet ovat epävarmoja asian suhteen. He eivät osaa sanoa uskovatko vai eivät. Eikö siis pitäisi olla kolmas vaihtoehto ateistin ja teistin välissä?
Ei mikään "Kyllä" tai "Ei" kysymys
Anonyymi-ap
8220
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onhan aina se deisti. Ja sitten tietysti agnostikko, jos on epäileväisemmällä kannalla.
Ennen oli tämä agnostikko, mutta nykyään kaikki eivät hyväksy sitä.
Ennen vanhaan melkein kaikki uskoivat Jumalaan ja ateisti oli poikkeustapaus. Siihen aikaan ateistit olivat positiivisia ateisteja.
Nykyään suomalainen ja länsimainen yhteiskunta on niin maallistunut (paitsi USA:ssa), että uskonnosta on tullut monille sivuseikka eikä tarvitse uskoa, jos ei kiinnosta.
Itse uskon korkeampaan voimaan mutta Raamattu ja Jumalan sana on sen verran poukkoileva etten oikein usko kaikkiin "tarinoihin". Ja kun ottaa huomioon sen että Vanha Testamentti on kerätty n. 1 000 vuoden ajalta lähinnä juutalaisten toimesta.
Uuden testamentin neljäs evankeliumikirja on mielenkiintoinen, vaikka Jeesuksen maalisesta vaelluksesta ei löydy varmoja todisteita.
Mutta uskooko joku oikeasti Raamatun kertomuksiin?
Kun minä nuorena uskoin Jumalaan, en tietenkään pitänyt Raamatun tarinoita oikeasti tosina. Ei sellainen tullut edes mieleen, vaikka olin vasta 10-vuotias.
Kysymykseen "uskotko, että on olemassa jonkinlainen yliluonnollinen jumala?" ei tietenkään ole kuin kaksi vastausta, uskon tai en usko.
Kysymykseen "onko olemassa jonkinlainen yliluonnollinen jumala?" voi tietenkin vastata "en tiedä".
ihminen uskoo sellaiseen mitä ei tiedä , kuulostaa vajakilta ? se pitää jättää leijumaan eli ilmaan , joka sitten tiedon lisääntyessä kääntyy jompaan kumpaan suuntaan
Jokainen tietää itse mihin uskoo. Uskolla voi tietenkin olla eri vahvuuksia - voit olla jostain asiasta erittäin vakuuttunut ja toisesta taas vähän epävarma.
Teisti - ateisti jaottelu on yksinkertainen kategoriointi. On ehdotettu kolmen, neljän tai jopa lukuisempien kategorioiden luomista osoittamaan sitä, kuinka vahva olet jumala-uskossa. Tämä on kuitenkin aika vaikeaa - eikä välttämättä tuo asiaan mitään uutta. Se on kuin loisi skaalaa kuinka sairas on ilman, että keskustelee itse diagnoosista.
Jos joku sanoo, että jumalan olemassa olo on ihan 50-50, niin kyllä minä luettelisin kyseisen ihmisen epäileväksi teistiksi. Jos uskot hammaskeijun suhteenkin 50-50, niin kyllähän siinä ollaan aika hämmentyneitä ja taika-uskoisia.
Toisaalta monet ihmiset eivät halua kutsua itseään ateistiksi sosiaalisista ja muista syistä - ja käyttävät mieluummin termiä ”agnostikko”. Jopa Richard Dawkings on sanonut olevansa agnostikko. Tosin hän lisäisi tähän termin ”hammaskeiju-agnostikko”, koska hän on yhtä lailla agnostinen jumalien kuin hammaskeijujenkin suhteen.
On näitä termejä yllin kyllin. On ateistia, agnostikkoa, kyynikkoa... soppakaupalla.
Tuntuu, ettei enää edes tajuta mitä usko ja uskominen edes on. Vaikka uskoa on jatkuvasti yllin kyllin.
Uskotaan kauppa mainoksiin, liikennesääntöihin, uskotaan että maksa, munuainen, virtsarakko .. on... vaikkei koskaan edes olla nähty niitä omia sisäelimiä. On uskoa, uskoa ja uskoa
Minulla usko Raamattuun perustuu yksinomaan siihen uskoon joka syntyi kun luin sitä. Raamattu puhui ihan riittävästi ajan kanssa. Raamatussa on voima muuttaa ihminen
Jos sanon yksinkertaisesti, mitä ja mikä Raamattu on niin se on JUMALAN RAKKAUS ja TOTUUS
Nyt sinulla saattoi tulla ajatus: Ei varmasti ole!
Kyllä on. Nimittäin Jeesuksen käsky: Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi. Ja tämän päälle vielä käsky: Rakasta Jumalaa kaikella sydämellä, sielulla, mielellä ja voimalla. Tässä riittävästi todistetta.
Sinulle ei kukaan saa siis valehdella, ei varastaa, ei puhua sinusta väärin.... Etkä sinäkään kenestäkään. Enkä minäkään.
Jumalan rakkauden ydin ja todellisuus tulee esiin tässä: Oman Poikansa laittoi ristille sovittamaan sinun kaikki syntisi.
Raamattu on totta. Jeesus teki sen sinun tähtäsi rakkaudesta sinuun.
Sinäkö arvoton, tyhmä, ei mitään, huonoin kaikista, et minkään arvoinen?
Et varmasti ole. Olet arvokas, ennenkuulumaton ihme, sinulla on ikuisuusarvo, et ole muitten tallattavaksi tarkoitettu, et epätoivo tapaus, et...et...ja et.
Jeesus on nyt sinun edessäsi ja kutsuu sinua: Tule minun rakas lapseni. Minä ota sinut syliini. Rakastan sinua. Minä kuolin ristillä juuri sinun tähtäsi. Minä annan sinulle tulevaisuuden ja toivon. Minä annan kaikki sinun syntisi anteeksi. Seuraa minua.
Sinua siunata tahdon!