Paikka on Helsinki ja tarkemmin Suomenlinnan ala -aste. Inhosin läskiä eikä minun kotonani tarvinnut syödä keiton läskejä vaan ne sain siististi jättää lautasen reunalle.
Koulussani siis eräänä päivänä keitossa oli sitkeitä läskipaloja, kuten kotonani jätin ne lautasen reunalle.
Koulupäivän jälkeen opettajani vei minut koulun ruokalaan jossa oli lautaseni ja sen reunalla läskipala. Minun piti syödä se niin pääsen kotiin.
En muista kauanko siinä olin istunut. Seuraava minkä muistan kun äitini tuli ruokalan ovesta sisään , huolissaan etsimään minua kun en ollut tullut kotiin.
Seuraava vaiheeni oli, tempaisin sen hiton läskipalan suuhuni ja söin ja itkin ja söin.
Voitte arvata tämä oli ratkaiseva vaihe elämässäni ja sen jäkeen kävin koulua pakosta.
Ajauduin kuitenkin elämässäni taitoa vaativaan käsityöalaan jossa olen yksityisyrittäjänä parjännyt suomen mittakaavassa erinomaisesti, ja se läskipala saattoi olla tekijä urani valinnassa ja olikin.
En syytä opettajaani joka oli silloin vanha sodat nänyt , oltiin nurkassa aasin hattu päässä ja karttakepilla tuli myös sormille melko herkästi, se oli sen ajan koulua..
Minulla on myös toinen tosi tarina. Myöhemmin muutimme Savonlinaan, Hesalaisena minut otettin tikun nokkaan . Eräs poika porukka kiusasi minua, menin aina maahan kilpikonna asentoon, minua potkittiin ja haukuttiin, tätä kesti usemamman vuoden enkä koskaan valittanut tai kertonut kenellekkään, Sitten myöhemmin kun kasvoin en mennyt enää maahan, vaan kun yksi poika uhosi, tempaisin sitä nyrkillä keukaan että kaatui selälleen ja se oli siinä, sen jälkeen kukaan ei enää kiusannut minua,
Näitä kokemuksia kaikkesta arvostan suuresti, ne vahvisti minua oikeasti, sisältä.
Ihmisen ei tule päästä liian helpolla, kyse on vain miten se määritellään .
Koulussani siis eräänä päivänä keitossa oli sitkeitä läskipaloja, kuten kotonani jätin ne lautasen reunalle.
Koulupäivän jälkeen opettajani vei minut koulun ruokalaan jossa oli lautaseni ja sen reunalla läskipala. Minun piti syödä se niin pääsen kotiin.
En muista kauanko siinä olin istunut. Seuraava minkä muistan kun äitini tuli ruokalan ovesta sisään , huolissaan etsimään minua kun en ollut tullut kotiin.
Seuraava vaiheeni oli, tempaisin sen hiton läskipalan suuhuni ja söin ja itkin ja söin.
Voitte arvata tämä oli ratkaiseva vaihe elämässäni ja sen jäkeen kävin koulua pakosta.
Ajauduin kuitenkin elämässäni taitoa vaativaan käsityöalaan jossa olen yksityisyrittäjänä parjännyt suomen mittakaavassa erinomaisesti, ja se läskipala saattoi olla tekijä urani valinnassa ja olikin.
En syytä opettajaani joka oli silloin vanha sodat nänyt , oltiin nurkassa aasin hattu päässä ja karttakepilla tuli myös sormille melko herkästi, se oli sen ajan koulua..
Minulla on myös toinen tosi tarina. Myöhemmin muutimme Savonlinaan, Hesalaisena minut otettin tikun nokkaan . Eräs poika porukka kiusasi minua, menin aina maahan kilpikonna asentoon, minua potkittiin ja haukuttiin, tätä kesti usemamman vuoden enkä koskaan valittanut tai kertonut kenellekkään, Sitten myöhemmin kun kasvoin en mennyt enää maahan, vaan kun yksi poika uhosi, tempaisin sitä nyrkillä keukaan että kaatui selälleen ja se oli siinä, sen jälkeen kukaan ei enää kiusannut minua,
Näitä kokemuksia kaikkesta arvostan suuresti, ne vahvisti minua oikeasti, sisältä.
Ihmisen ei tule päästä liian helpolla, kyse on vain miten se määritellään .
Vastaukset 28
Vanhimmat
Missä asut nyt?
Helsingissä.
Nyt ei mee kasvisruuat oppilaitten suukkuun.
Punajuurisosekeitto ei oikein nappaa.
Aloittaja, olen ollut suuriman osan elämstäni kasvissyöjä, Nämä on tietenkin valintoja. Aina ei ole valinnan varaa ja elämässä voi joutua tilanteisiin jossa henkensä pitimiksi on syötävä mitä saa. Nykyään elämme yltäkylläisyyden aikaa jossa tarjonta ja niiden mainonta on niin laajaa että harva ymmärtää enää mikä on hyvää ja mikä pahaa ja haitallista.
Nykyään opettaja saisi potkut jos oppilas saa syömättömyydesta jälkiiastuntoa jossa pakottaa syömiseen.
pinaattisoppa oli hyvää, kananmunalla.
Söin aina joka sorttia kouluruokia ja hain lisääkin.
70 luku
Hyvää oli.
Pinaattikeitto on maukasta keitetyn kananmunan kanssa. Kananmunassa on paljon proteiinia joka pitää nälän poissa pitkää. Oheen vielä rusileipää jonka päällä juustoviipaleita.
70-luvullako? Missä?
Jos neeekkeri tai arapi ottaa ylimääräisen kalapuikon, tuleeko poliisit?
t. Ylivertainen pitkä vaalea äo147
Kyllä. Poliisit kutsutaan paikalle jos ottaa ylimääräisen kalapuikon. Kyseessä on varkaus siinä missä suklaapatukan varastaminen paikalliselta K-kauppiaaltakin. Rikosnimike on "Näpistys".
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000042325.html
Missä ammatissa teit elämäntyösi?
En nyt tässä paljasta koska ala on varrattain pieni, eikä sillä ole merkitystä ekä muuten kun että mikään koulu suomessa ei tarjoa siihen oppimismahdollisuutta.
Kuten sanoin aloituksessa niin tapauksen jälkeen otin kuolun opeista itselleni vain sen mikä minua itseäni oikeasti kiinosti.
Olisit aloittaja ottanut sen läskinpalan suuhun niin sitten olisit päässyt ulos. Sylkäissyt sen ulkona.
Vaati harjoitusta ja voimakasta tahtoa toimia noin.
Eipä tullut mieleeni, opettajani olisi varmasti tarkistanut nielemis reaktion ja suun kun seisoi vastapäätä. Tässä oli kyse myös kahdesta asiasta, suuresta läski vastenmielisyydestäni ja odottamattomasta tilanteen luomasta ahdistavasta pakosta, minkä koin erittäin vääränä ja siksi vastustus olla syömättä.
Se että äitini sisääntulo sitten teki rektion, söin ja itkin, en odottanut äitini tuloa mutta ilmeisemmin halusin näyttää viime hetkellä äidilleni että olen tunnollinen oppilas.
Olisit voinut täräyttää
sitä opettajaa.
Voit vain kuvitella mitä siitä olisi tuohon aikaan seurannut, huostaanotto ja jokin laitos. Ei muten tullut mieleeni. En kuitenkaan muista että olisin mitenkään vihannut opettajaani tekonsa takia, en ole koskaan tuntenut vihaa kovin omana tunteenani , vihaisena ei ole kiva olla, viha ei ole kiva tunne siksipä sitä tulee välttää kaikin tavoin.Yksinkertaisesti aloin syrjimään koko koulu järjestelmää, hiljaa omilla hiljaisilla ratkaisulla, kukaan ei voinut pakottaa minua loppujen lopuksi mihinkään, tajusin.
Kiusaamisesta tässä kysymys mielestäni.
Itse menin ekaluokalle -67. Pari vuotta olivat kivoja. Vaihdoin koulua. Ei kiusaamista, mutta kaikki luokkatoverit jäivät hiukan etäisiksi.
Sitten oppikouluun. Opettajat siellä kiusasivat. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta sadisteja kaikki tyynni. Kärsimme kollektiivisesti ja kuuntelimme vi__uilut sujuvasti. Toisiamme emme kiusanneet. Ei luokalla eikä sitä käsittäkseni ollut koko koulussa.
Meillähän oli yhteinen vihollinen. Opettajainhuone.
Ihmis laumojen yhteisöjen ja yksilötason sosiaaliset ongelmat on varmasti koko eläinkunnan pahimpia, myös kaikkien muiden olioiden kannalta, valitettavasti se on totta.
60-luvulla meidän koulussa oli pakko syödä. Venyvä kaurapuuro oli kauhistus. Kun en voinut syödä, niin puuro jätettiin aurinkoiselle ikkunalaudalle, ja se täytyi syödä jälki-istunnossa, iltapäivällä kolmen jälkeen. Kun silmä vältti, niin heitin jälki-istunnossa puuron ikkunasta ulos, ja lähdin kotiin. Tietysti huomasivat sen, ja sain siitä lisää jälki-istuntoa, joista osan jouduin istumaan koulun yhteydessä olleessa opettajan asunnossa, kun ope lähti omille asioilleen, pelätessään että karkaan luokasta.
Samoja kokemuksia. oliko vaikutuksia?
urkkilandiassa oli parempi syödä härskiä fläskiä tai itkeä ja syödä
Kiitos kun kerroit! Olin minäkin kansakoulussa 1955 -62. Samanlaisia muistoja. Meistä kasvatettiin Miehiä, isolla ämmällä.
heHEEEEEEE muistuu mieleen yksi tapaus kun oli juuri tullut peruskoulu eikä oppilaita saanut enää kurittaa kovalla kädellä, niin yksi rehtori keksi ettei kukaan voi estää jos oppilas alkaa läiskiä itse itseään..,,,,,
Sodan aikana eläneet suhtautui asiaan erilailla. Meillä oma faija pakotti syömään joulukinkun viipaleet läskeineen, ja siihen aikaan kinkkujen pinnassa oli vielä paksulti läskiä. Hyvin muistan vielä miten tahmea läski tarttui kitalakeen.
Sota-aikana syntynyt isäni suuttui kun arvostelin koulun tarjoamia perunoita, koska se oli perusruokaa. Sen jälkeen en enää ruokaa haukkunut.
Sota-ajan kasvatit ei arvostaneet jonne- meininkiä miksikään ja miksi olisi pitänytkään raippoja niille